Kissa nuolee kaulaa
on aika nousta
lämpimän peiton alta
paljaat varpaat kylmälle lattialle
pakkanen kujeilee jalkapohjien kutittelulla
silmät sikkuralla tulet pesiin
rakko vaatii huomiota pullistelullaan
jalat ristissä
tiukka katse ikkunasta huussiin
kimmeltävät hanget
hyytävä kylmyys
iho valmiina kananlihalla
takki niskaan
lumi narskuen tossun alla
hurjasti kipittäen helpottavalle reiälle
paukkuva pakkanen kirittää vauhtia tupaan
lämpimän hellan ääreen
hymynkare huulilla
kuumaa kahvia hörppien
lämmin ajatus vie aikojen taa
kaunis talvinen pakkasaamu
kuin silloin ennen
lapsuuden ihanina aikoina
kodin lämpö
äidin turvallinen syli
Hannu Tiainen
Tuohan on kuin kertomus kuin meikäläisen 50- luvulta- elätkö vielä siellä ?
Niin eläväisesti tuli lapsuuteni pakkasaamuiset puuceekäynnit mieleeni Hannun kuvaelmasta ettäa ivan kylmä kehossani ramahteli ja puistatti. Parikymmentä metriä oli lumista pikataivalta kodin lämmöstä matkaa taitettava. Jos oli isompi tarve niin jäisellä rypistetyllä Forssan lehdellä piti perä pyyhkimän. Vaikka kiirus oli niin sen katsoin aina etten mieluiseen sarjakuvasivuun tai kuolinilmoituksiin pyyhkinyt.
Kyllä elän. Ostin aikanaan -30 luvulla rakennetun VR:n vanhan ns. vahtituvan. Ulkohuussi ja omasta kaivosta saunan pumpulla vesi. Puilla lämpiää keittiön hellalla ja kamarissa pystyuuni. Toki nykyään kumppanin luona Virroilla vietän myös aikaani jossa on nuo hienoudet, kuten sisävessa ja juokseva vesi.