Nuoren miehen joulu

 

 

 

 

Tässä perinteinen joulutarina joka julkaistiin paikallisessa joulun aikaan ilmestyvässä kotiseutulehdessä.

 

Nuoren miehen joulu

 

Nuori mies katselee vuokraamansa vinttihuoneen ikkunasta kadun toiselle puolen. Tuttu naapurin mies irrottaa jostain hankittua joulukuusta auton tavaratelineestä. On joulun aatonaatto. Poistuu sitten ikkunasta sängylle loikoilemaan hajanaisin miettein. Joulu on humpuukia, on aika päästää eroon perinteistä, uskonnollisuudesta ja kaikesta markkinahumusta. Siksi mies on päättänyt viettää joulunajan yksin nuhjuisessa pienessä huoneessaan, aivan kuin tavallisen askeettisen viikonlopun, muutama hernekeittopurkki pöydällä, kirjat ja radio seuranaan.

 

Ajatukset joulusta eivät jätä rauhaan, saaden miehen levottomaksi. Äiti, veljet ja siskot ovat jo maalla, tuttuakin tutumpaa jouluviettoa valmistelemassa. Hermostuneena avaa radion, mielen rauhoittamiseksi, pinnalle nousevan ikävän torjumiseksi. On torkahtamaisillaan, kun kuuluttaja kertoo alkavan perinteisen ohjelman: Joululahjavalvojaiset. Jostain syystä hän ei sulje radiota.

 

Kohta alkaa soida Jussi Björlingin laulama Jouluyö. Laulun myötä mieli herkistyy, viiltävä kaipuu siivittää aatokset lapsuuden, nuoruuden jouluihin. Kuusenhakureissut, koristelut, kaikki yhteiset joulunvalmistelut, kinkun ja lipeäkalan tuoksu ja vihdoin kauan odotettu jouluaatto, tulvahtavat elävänä syvälle sielun syövereihin.

 

Yhä valvoen, kellon käydessä puoltayötä, joulu ei vaan jätä miestä rauhaan. Yö on ehtinyt aaton puolelle, mies nousee ylös, katsoo ikkunasta tähtitaivaalle ja tekee äkkiä ratkaisun. Pukee päällensä ja pakkaa laukkuun muutamia vaatteita, rientää kiristyvään pakkasyöhön. Saa kylmästä kärsivän auton vaivoin käyntiin, hurauttaa maantielle suuntana rakas lapsuudenkoti.

 

Kilometrit taittuvat kylien ja kotien nukkuessa, eläimet menneet kuka minnekin nauttimaan joulun rauhasta. Talvinen maisema puiden lumivaippoineen pitää mielen virkeänä, saa hyvälle tuulelle matkan taittuessa kohti kotikontuja. Kello alkaa lähetä aamu viittä kun vihdoin avautuu tuttu kotitie.

 

Keittiöstä hohtaa valo, mies ajaa pihaan, sammuttaa auton, ikkunassa verho heilahtaa. Ulko-ovi on auki, koputtaa eteiseen oveen ja astuu sisään. Äiti pöydän edessä, jauhoinen essu päällään, piiraskaulin kädessä katsoo ovelle, hymy huulillaan. Poika on sittenkin tullut joulunviettoon. Ovensuusta kuuluu, ääni väristen: Hyvää joulua, äiti.

 

Hannu Tiainen

 

20.12 2018