Taru Hallikainen, Armon kintereillä, Arktinen Banaani, 2017, viies luku, Armollinen vihollinen, Gazale Giray-Öngörur
- hyvä tarttuu ihmisestä toisseen ja niin tarttuu pahaki, pahan kans pitäs olla tarkkana, ettei tartuta etheenpäin, kesyttää viha ennenko se tartuttaa etheenpäin.
- onko armoton ihminen, katkera vai vain myötätunnoton, niin kyllä molhan niin helposti tunnottomia, vaikka itteläki iho vereslihallako on niin ohut nahka.
- uskonto ja politiikka on ussein armotonta toisinuskovia tai toisinaattelevia kohtaan, josset ole meitä, olet meitä vasthaan, puhas ja aatteellinen, ahas ja puutteellinen.
- se oma tottuus on vaarallinen ase, sen kanssa sitä kolhii itteä ja kolhii muita ja se meissä oleva pieni lapsi itkee, sisäinen lapsemme kärsii sen ainoan oikean tottuuen kahleissa.
- joilaki ihmisillä on niin armoton maailma, että elävät ittensäki kans viholliselämää, haukkuu itte itteään koko ajan, ei luota mihinkkään, kaikessa on uhka ja vaara vaanii joka nurkan takana.
- minkälaisessa maailmassa sie elät, sodassa vai rauhassa, luottamuksessa vai pelossa, vihassa vai rakkaudessa?
- niin, jee, armo on rakkautta, armo on lahja, armolahja.
Rakhauella hilkkapien
Jos luottaa, niin petetään. Uskovaiset ovat usein luottavaisia, siksipä heille hakeutuu kassanhoitajiksi usein juudaksia.
Juudakset ovat myös innokkaita järjestämään kaiken maailman keräyksiä. Ja juudakset johtavat myös usein kerjäläisbisnestä.
Jo kotvan aikaa tuota Hilkan avausta odottelin; siis kommentteja.
Minun maailmani on rauhan maailma, entisestä ammatistani huolimatta.
En koe kenenkään, minkään maan uhkaavan omaa elämääni ja elinpiiriäni.
Nämä uhkakuvien laatijat noin sotakuvioista puheenollen, ovat aivan oma ihmisrotunsa. Minä elelen pienessä maalaiskunnassa, syrjäseuduilla; ei minua täällä kukaan uhkaa. Saan elää aivan rauhassa. Ei minua uhkaa, ei Venäjä, ei USA, huolimatta näistä uhkakuvien luojista, näilläkin sivuilla, koetan elää itseni kanssa sovinnossa ja se riittää.
Kiitos hienoista kommenteista, ko kerkiän, haen semmosen Luottamus runon, jos löyvvän.
Tässäse runo, jota muistelin, ja luottamus on vaikea kysymys, tyhmä ei saa olla, pittää nähä, mikä on toellisuus, no siis tämä runo koskee kait asioita, joihin ei itte varsinaisesti voi ees vaikuttaa, no tässä:
Luottamus
Vaikkakaan en tiedä, mitä tulee tapahtumaan,
seuraavana hetkenä, seuraavana päivänä,
en voi muuttaa sitä pelkäämällä.
odotan sitä täydellisellä mielenrauhalla
mielessäni kuin meren tyyneys.
Tuska ja pelko estävät kehityksemme.
pelon ja tuskan aallot torjuvat sen,
mitä sieluihimme on tulossa tulevaisuudesta.
Luota siihen, mitä sanotaan
tapahtumien jumalalliseksi viisaudeksi,
varmana siitä, että sen, mitä tapahtuu,
täytyy tapahtua
ja sen vaikutukset johonkin suuntaan
tulevat olemaan hyvät.
Tämä tunnelma sanoissa, tunteissa, ajatuksissa
on luottamuksen tunnelma,
jonka tulisi muuttua rukoukseksi.
Näinä aikoina meidän tulisi oppia
elämään pelkästään luottamuksesta
ilman olemassaolon varmuutta,
luottamuksesta aina läsnäolevaan
henkisen maailman apuun.
Muulla tavoin
ei tällä hetkellä todellakaan voi elää,
jottei rohkeus pettäisi.
Kasvattakaamme tahtoamme
ja etsikäämme sisäistä valveisuutta
joka aamu ja ilta.
-R. Steiner
Kiitos Timo Kalliokoski, sulta tämän sain näin hienosti muotoiltuna!
Rauhassa ja rakkaudessa, mutta luottamuksemme olemme menettäneet, se sattuu ja tekee elämän epävarmaksi. Epävarmuus ja luottamuksen puute saa ihmisen epäilemään kaikkea, tarttumaan tosiasioihinkin peläten että faktan alla on jotain joka ei ole hyvä.