Sanat on heikkoja ja vaikeita, mutta niilä tehhään maailmoja(?) ja siis olen päätyny selittään, että se minun sääliminen onki surua ja se näyttäs olevan totta mulle vielki nyt.
Siis noin kerran viikossa tapaan tosi erilaisia ihmisiä, vammasiksihan met semmosia sanon, tosi vammasiaki ja muutenki miehän siis asun alueella, jossa tullee koko ajan vasthaan jos jonkulaista vipattajjaa.
No siis, viime viikolla sain kuulla yheltä vammaselta, kuinka hän ihmettellee syvästi, millä oikeuella ihmiset rukkoilee häntä jotenki joksi muuksi eli terhveeksi. Hän sano olevansa oikea ihminen ja hällä on oikeus olla minkälainen on ja kyseli, mikä on ongelma näilä muka hyvillä ihmisillä.
No nyt olen eläny vuorokauen empatiamietteissä, kiitos #aamulenkki#jarisarasvuo ja päätyny jotenki uussiin ajatuksiin.
Maailmassa on 66 miljoonaa pakolaista, kuuskytkuus miljoonaa ja kuitenki köyhyys esimerkiksi on kaiken kaikkiaan vähentyny maailmassa.
Ja aikansa ihmettelin, miksis net köyhät lähtee sieltä maaseuvvuilta slummeihin, miksei net tehe niinko niitten esivanhemmakki teki.
Eli täälä maailmassa on ilmiöitä, jokka selitettään meile ja sitte meän päät ja syämmet mennee sekasin eikä ennää osata hahmottaa asioita?
No se sääli, siis onko suurempi säälikö sota tappaa jossaki vai seko naapurin lapsi sairastuu?
Se sääli tai suruhan on minussa eikä maailmassa. Ei maailma siittä miksikhän muutu, vaikka mie itkisin silmät päästäni maailman kurjien asioitten takia?
Hiiskattiko en ossaa sanoa, tulin just aamulenkiltä ja hoksasin kuvioitani siis kuunnellessani uuestaan tuon viimisen aamulenkin, että miehän kompastelen just empatiani kans.
Ne kuolemansynnit on mahtavia, niitäkö kattos joka asian kans, tulis suhteellisuuentajua.
Uutiset ja perintteinen media sokasee ja höntittää täysillä ja se meät reagoihmaan ja laukkohmaan jos minkä soan tai teon ympärillä, siinon iso homma, jos aattelee itte, että mitenkähän se asia siis on millonki.
No siis on ollu oiken vappaa ja ilonen mieliko olen taas jotenki vähän muka heräny, siis tapelkaa ihmiset, sotikaa ja nostakaa yksittäiskatastrooffeja esile, maailma kuulkaa on hyvä, ihana, kaunis jee.
Ja son kuulkaa ihan totta, ettäkö tullee joku hyvä ovesta, samala tullee paha.
Ei pahan(?) kans piä alkaa taistelheen, se pahaksi kokemamme on ehkä asia tai ilmiö, jolla pelastuu enämpikö arvaamakkaan ja ennenkö ossaama arvatakkaan.
Ihan turha arvioijja asioita hyviksi tai pahoiksi, sei ole rakentava lähtökohta.
Pitäs nosta katse ylemmäksi, että näkis laajemmin.
Pelkurimainen politiikka hättäilee pikkupäisesti oman kannatuksensa ja rahojen loppumisen kans.
Siis rahhaa ja varallisuutta maailma ja Suomi on täynä, siittä ei ole puute. On puute järkevästä politiikasta ja poliittisesta johtamisesta.
Rohkeutta ihmiset, älkää pelotelko ittänne älkääkä jääkö säälihmään yhthään kettään, sei ole misthän kotosin.
Hei hei pai pai pus pus, en taijja ees itte viittiä lukea, mitä kirjotinko ei ollukkaan niin selkeästi kirjotettavissako miten muka näen.
Haa, hauskaa päivää ihmiset rakhaat ja kauhniit, just semmosinako ootta 
– Hilkka Laronia
Mielenkiintoisia asioita ja ajatuksia Hilkka kirjoittelit. Pisti oikein ajattelemaan mutta jotenkin selville (ehkä) pääsin ajatuksenkulustasi.
Sinulla se jaksaa olla sydän lämmin vähän suuntaan jos toiseenkin.
Ystävät on voima ja puhukaa ystävät ja puhukaa myönteisistä asioista auttakaa ainakin puhumalla synkistä syvistä vesistä niitä ystäviä jotka ovat jääneet yksin synkkyyteensä.