Rukhous

Kykenisimpä aina aattelheen hyviä puolia ja sitä, mitä arvostan enkä rienais huonojapuolia ja ei-toivomiani asioita.

Siinä se minun viesti tuliki ja sen viestin mukasta toivosin muiltaki, jos rehellinen olen ja vaikken ittekhän pysy tielläni, mutta että yritys ja ajatus ois siihen suunthaan.

Ja hämmästyny olen politiikkojen vikinöistäkö nuot aina tekkee väärin ja net sillonki teki ja sano niin ja niin ja sitte itte puhuttaan puutaheinää ja asiat on kuitenki meän kansalaisten asioita, kunnioitusta meitä kohthaan.

Rakentakaamme rakkautta, sano entinen opettajani Olavi Tähtelä runossaan ja olli sillä kyllä koko kirjaki aihheesta nimelttään Helmiä sioille.

No, mitäs mie sitte arvostan, siis heikommista huolehtimista, siihen toivon apua ja tukea ihan kaikilta tasoilta rakkaassa Suomemme maassa. Eikä mithän tekosyitä, etteikö näin rikas maa pystys auttaan ihan kaikkia asukkaittaan, joitä täälon.

Sitte läpeile parasta, opettajia pittää kuunnella ja antaa niile tuki ja se, mitä net pyytää, nethän on asiantuntijoita kouluasioissa. Päivähoittoon pienemmän ryhmät, ei kukhan pikkuläppi tartte isoa ryhmään, siis ei iso ryhmä kasvata, net tarttee oman inhimillisen, rauhallisen, kiltin ja hyvän ihmisen mallikseen ja avukseen, läpeilä on ittelä se salaperänen taito oppia ja ihmetellä ja tutkia.

Kunniakansalaisten ympärille kehitetty oiken pörssiyhtiöitten rahastama bisnes pittää lopettaa. Vanhuksille rakkautta, hellää ja hyvvää hoitoa ja kohtelua ja kunnon ruoka ja puhtaus.

Emmä jätä toisaimma heitteille, kukhan ei saa jäähä syrjhään. Piste.

Voikaa hyvin ja rakastakkaa, sillain ja niissä merkeissä mieki kokkeilen tehä ja ellää.

Rakastavin, arvostavin ja kiittävin terhveisin ja hyvän joulun jatkumistoivotuksin hilkkapien!