Hilkkapien yksinpuhhuu Taru Hallikaisen kirjasta, yheksäs luku, Naurun kadottaminen, Pia Orell-Liukkunen
_____
– on ihmisiä, joitten ei piä kääntää sitä toista poskea, aatelkaapa sitä, semmosiaki on.
– toisen saattaminen kuolemaan vai miten sen muotoilis, son kunniatehtävä ja siinä jätettään oma ittensä sivhuun, tehhään niinko kuoleva haluaa. Tai mullaki on mielessä net lähheiset, jokkon kieltäytyny lääketietteellisestä avusta, siinä ei pitäs alkaa hättäihleen, vaan pittää olla etukätteen tehtynä ittele selväksi, miten tehhään. Son rakkaustyötä.
– hei niin, kutsumustehtävä, kunniatehtävä, onkohan net sama asia. Semmosten löytäminen on tie itheen, tai siis semmosten asioitten takana on se läsnäolo ja ääretön hyväksyminen, sillon minun mielestä katoaa jopa kunniat ja kutsumukset, sillon olhan sujut elämän ja kuoleman kans, elämä kelpaa, itku ja nauru on aika herkässä, mie luulen, jos on kasvotusten elämän ja omanki kuolon kans, elämä maistuu.
– niimpä, myöntyy ilmentymhään elähmäänsä, otama vasthaan mitä meile annettaan ja piämä hauskaa.
Rakhauella hilkkapien
Minulla on testamentti, edunvalvontatestamentti, ohjeet miten kuolemani jälkeen toimitaan, että myös hoitotestamentti.
Kuolemani jälkeen olen säätänyt; halvin pahviarkku, krematorioon ja tuhka sirotellaan tuonne kanalan taakse omalle maalleni; ei mitään muistomerkkiä. Hautajaisia eikä muitakaan peijaisia pidetä, olen lähtenyt pois ja sillä hyvä.
Ihminen elää aikansa ja ihmisestä ei saisi jäädä (mielestäni) rasitetta läheisille.
Vanha Pohjois-Amerikan intiaanien tapa olisi noin ajatuksena hyvä; kuollut juhlallisuuksien jälkeen sijoitetaan korkealle kehikolle, jolloin linnut hävittävät vainajan; eivät jättäneet haaskaeläimille maan päälle.
Tästähän Hilkka voisi keskustella vaikka miten ja monin rönsyin; tämä on minun mielipiteeni.
Voi sulosuus ja ihanuus, paras kommentti, siis just nuin mieki toivon, paitsi mullon tuossa hyllyssä Kuolema -kansio ja siinä lukkee, että jos lähheiset haluaa, leipoa leipä ja keittää keitto ja syyä porukalla ja pittää hauskaa. Isäni kyllä pani paremmaksikko mie, se kerto toivomuksena, että konjakit lopussa. Muuten isäki toivo just nuinko sie sanot, luontoa säästäen, halvin arkku, poltettiin ja veljeni teki kuopan äitin ja siskon hauan päälle ja met kaajoima tuhkan sinne, ilman sitä purkkia. .. joo näistä jutuista met voisima Kalle, sinun kans jonku asiallisen ja ihanan kirjan kirjottaa!