Aku Louhimiehen tiimoilta puhuminen ja kirjottaminen on minusta ajojahtia, häpeäpaalua ja jalkapuuta muistuttavvaa tuomittemista, närkästystä ja kiven heittoa. Toimittajat ja mediat paljastivat vaarallisen työntekimisensä tason.
Ja se on minunki mielestä lähteny ihan asiasta, tärkeää kaikkien työpaikkojen ja elämän kannalta, että asiat tullee julki, kiitos niile naisnäyttelijöille.
Muttei niile hiiskatin konklaaveile, jokka pittää pitkänokkasten kokkouksia ja jatkaa henkihlöön käyvää arvostelua ja on niin tuntteissaan vihasia.
Mullaki ja teiläki kaikila on varmasti traumaattisia kokemuksia, kuinka ihmiset ottaa kantaa, vaikkei net tiä meän asioita, ei meän seinien sisäle eikä näe siltä omalta tottuuelthaan sitä objektiivisempaa tottuutta.
Siis sanojia ja arvostelijoita riittää. Ja mitä heikommilla olet ittesti kans sitä kovemmin arvostelet ja tuomittet toista ihmistä, vaikka toinenki ois heikoilla.
Vaikket siis tiä oikeasti, miten asiat on ja mikä ilmiö ees on kysseessä.
Ja ystävät, jokka sulkee suunsa ja kääntyy poisko ei net tiä, mitä aattelisit, miten kauheaa seisoa ja jäähä yksin.
Älkää jättäkö ihmisiä yksin hädässä, ei vaikka nois syytettynä tai niitten syyllisyys on ilmiselvä.
Ei meistä kukhan ole työnsä tai perhheensä tai avioliittonsa tai raha-asiansa, molhan paljon enämpikö näkkyy pääle päin ja enämpikö tiämä koskhaan toisesta.
Ja tuomittemisen voisima jättää, tuomiovalta on käsittääkseni oikeuslaitoksella.
Mutta kaikki olhan pieniä ihmisiä, Ihan jokhainen. Jopa Sampo Terho ilmeni kovin pikkuseksi.
Ja tekki ystävät, jokka oletta vaikka minun tuttuja tai jotaki naamakamuja tai estettyinä tai muuten vain jonnekki jäähneinä, en ikinä mitenkhään teitä hylkää, toivon teile kaikile parasta, mitä se teile onkhaan.
Elämä on ja toinen toista tukien, mulla on nyt joku hetki, että omasta mielestäni tajuan tosi hyvin ja mie kyllä aku louhimiehen kohala näin heti astudion kohala, että nyt yksilön kohala tuomionkellot soi ja pikkupäiset loukatut sielut nousee mörriluolistaan omile barrikaadeile.
Nyt mie kiitän, kiitän niitä muutamaa ihmistä, jokka on ihan live-elämässä seisonu ja jopa tietyissä kohissa puolustanu minua.
Sillä, jolla on hätä eijjole sanoja eikä kykyä selittää asioitten laitoja eikä keskuksia, hälle pittää lainata aivoja ja auttaa puhumalla.
Siis jako näemä, että joku asia mennee väärin, sen saa ja se pittää sanoa. Nyt ei mee oiken.
Ja leimaaminen jonkulaiseksi, son hengen laiskuutta ja henkistä väkivaltaa. Siis toistan työ ei ole koko ihminen ja työtä voi arvioijja, muttei tartte itte ihmistä hylätä. Rakastaa pittää ja kaikesta huolimatta.
Rauhaa ja rakkautta ja ymmärrämä ensin ittemmä, sitten emmä niin kovasti käy toistemme kimppuun.
Oujee, mullon niin hyvä mielikö sain tänä aamuna kävellä #aamulenkki #jarisarasvuo #ihanajarikoetjätäyksin
– hilkkapien
Olen ihhan samaa mieltä Hilkan kanssa tästä asiasta.
On hiukan omituista, että nämä valittajat ja itkijänaiset ovat heränneet nyt kaikki yhtä aikaa. Miksei ole puhuttu aisasta silloin, kun se on ollut ajankohtaista. Puhumalla asiat selviävät yleensä.
Erikoisen tuomittavaa oli Ylen ajankohtaistoimuksen ottaa asia suoraan lähetykseen ja panna poloinen mies ikään kuin tuomiolle Ylen studiossa. Ei Yle ole mikään tuomioistuin vaikka joskus toimittajat syyllistyvätkin tuomarointiin.
Jos ei ole kanttia sanoa suoraan asiasta asianomaiselle kahdenkesken, niin on paras vaieta eikä puhua selän takana.
Iranissa näilläkin naisilla olisi parempi olla.
Tai Saudi-Arabiassa.