Kävely salille 2 km, soutu 10 min, fillari 5 min rasituksella, selkäojentajat 3x10x 60kg, vatsakeinu 3 x 30 krt painoilla, jalkaprässi 3 x 10x 100 kg, pohkeet, ojentajat, koukistajat, venyttely, jne…
Minun sotani itseäni vastaan kestää salilla noin tunnin.
… sitten kylmä kalja !
Hyvä ja tekis hyvää kaikille paitsi toi kylmä k.
Itse kävelen n 100 km/kk ja pienet jumpat viikottain.
.. en ole absolusti, joten se on erinomaisen virkistävää. Tosikot voivat itkeä hikensä ja kraanaveden kanssa.
Minä kävelen tuon lisäksi noin 150 km / kk.
Juoksuakin tekisi mieli, mutta kun on kaikki juostu pikajuoksusta maratoneihin- ei kiinnosta enää. Ja se on sitten niin rumaa hölkätä vanhalle sprintterille.
… paitsi tuo tuttuni, Olli, joka on reippaasti yli 70- v ja vetelee n. 10 km usean kerran viikossa reippaasti.
Proteiinia sisältävä palautusjuoma olisi silti paljon parempi vaihtoehto.
Minä en hikisiin kuntosaleihin jalallani astu. Nytkin oitis tämän kirjoitettuani astun raikkaaseen talvi ilmaan, ajan rankasavotalleni jossa omaan tahtiini pari kolme tuntia aherran, mieluista askarta se on.
Juomana yksi tölkki Lidlin rapakaljaa ja 0,5 litraa sokeroimatonta itse keitettyä karvasta puolukkamehua. Kesät ajelen pyörällä, männä suvena 1800 kilometriä. Kävelen aika paljon ja hiihdän jos lunta riittää. Niillä eväillä on paino pysynyt kurissa ja kunto kohtuullisena.
Ennakkoluulosi on väärä, kuntosalit eivät ole ”hikisiä”. Kunnon kuntosalilla on hyvä ilmastointi. Kun ulkona sataa räntää, tien pinta on märkä ja liukas ja on pimeää, niin on todella paljon houkuttelevampaa mennä lämpöiselle ja valoisalle kuntosalille harjoittelemaan.
Myllymatti
On sinulla huonot kokemukset hikisistä kuntosaleista. Meidän on raikas ja hyvin ilmastoitu, musiikki ja screenit, jos haluat matolla juostessasi katsella telkkaria.
Kävely sinne puistomaisemasta ja järven rannasta.
Juomana vettä ja sitä pitäisi muutenkin kuulemma juoda litra pari päivässä. Konjakkiryyppy illalla.
Niin ja liikaan rehkimiseen minua varoitti lääkäri.
Täällähän minäkin, väistelen niitä sotaisia ammuksia. En myöskään lähde niihin keinotekoisiin voimisteluharrastuksiin, en juokse ja vähemmän kävelenkin, tosin sen mitä on pakko.
Minulla on tuolla konehallin takana jatkuva työmaa, siellä voi sitten harrastaa liikuntaa, isompaan tarpeeseen. Aikani kuluksi ja liikunnan vuoksi aloin muutama viikko sitten hakata kirveellä oksaisia koivupölkkejä. Piti niitä keväämmällä pienentää koneella, mutta nyt niitä kohta ei enää ole, tänään saan varmaan viimeiset pieneksi.
Sitten odottaa vuoroaan Myllymatin tapaan rankakasa. Kyllä on saanut ja saa, joka ainut lihas liikuntaa.
En minäkään maalla tarvinnut kuntosalia, siihen riitti moottorisaha, kirves ja klapien teko sekä lumityöt.
Kyllä Heikki on hyvä asia että menet ja pidät itsestäsi huolta tekee sen sitten ihan millä tavalla vaan .
Tuota kävelyä kannutaisin tekeen vähän kaikkien . terv tepivaari
Ihmiskunta on heräämässä ja se harmittaa eliittiä kun ihmiset ei hyväksy enää kaikkea sontaa mitä lehdet kirjoittaa.
Ootpas sä Heikki hurja mies.
Eemell- en oo enää !
Minä puolestani kävin ampumassa 40 laukausta kiikarikiväärillä repputuelta. Olkapää ja kyynärpäät on vähän hellänä. Jostakin syystä haisen hielle – ehkä maalitaululla ravaamisen vuoksi.
No, enpä ymmärrä moista ammuntaa.
10ls ja kasa kertoo aseen iskemäkeskeispisteen; sitten makuulta 10ls ja pystystä 10ls, kertoo ampujan virheet.
Palvelukseni loppupuolella sanoin, ken ampuu ilmapistoolilla paremmin kuin minä; annan 10pistettä tasoitusta, 10ls, sanoin sahaavani Feinwergbauni piipun poikki jos joku ampuu paremmin. vieläkin sillä pistoolilla ammun. Vieläkin onnistun joskus sinne 9 tasaan.
Kyllä meillä ”ruutiukolla” riittää ammunnassa ilma-ase, jos näyttää halutaan. Ei meistä sotilaalliseen toimintaan, yli kuusikymmenvuotiaista ole kenellekkään hyötyä.
Ampuminen sinällään on hauskaa ja mielestäni on mielenkiintoista havaita vielä vanhoilla päivilläänkin osaavansa ampua; ainakin mielestään hyvin.
Tuo Juhanin kommentti paljasti aika yksipuolisen harrastuksen.
Olin minäkin varusmiesaikana pataljoonan mestariporukoissa 0-piippuisella pystykorvalla, mutta myös rynnärillä.
Heikki, minulla hyvin monipuoliset harrastukset. Pyöräilyä, kävelyä, monenlaista ammuntaa, marjastamista, lukemista, musiikin kuuntelua, vapaaehtoista maanpuolustustyötä, jne.
Katos Heikki, minä en jostain syystä, tiedä häntä, menestynyt noissa varusmiesammunnoissa. Sittemmin ammattisotilaana innostuin isopistoolista, PV;n mestaruuskisoissakin vaihtelevalla menestyksellä kävin. Sittemmin palvelusurani loppuvaiheessa innostuin ilma-aseisiin; menestystäkin sain siviilikisoissa. Kuten jo kerroin, viimeisessä palveluspaikassani annoin haasteen.
Meillä kun siellä varikolla oli ilma-aseampumarata esikunnan yhteydessä; ampua sai silloin kun halusi. Se oli sitä aikaa.
Mulla tuli kammo jalkakyykkyyn kun jäin kerran kyykkyyn 160 kilon romut niskassa.
Mullekin maistuu yksi huurteinen ja sauna salitreenin jälkeen.
No eihän tarkoitus ole yrittää Suomen ennätyksiä vaan pitää huolta omasta kehosta. Kun ikää tulee, lihakset surkastuvat, jos niitä ei käytä. ”Use it or loose it!”
Timo
Jalkakyykky pohjaan saakka on aika paha. Saa sieltä pudotettua painot alas ellei ole pahassa telineessä.
Sama on penkkipunnerruksessa. Pitää olla aina kaverit mukana, jos mennään maksimeihin.
Osaava harjoittelija osaa ottaa puntit alas rinnalleen ja mahalleen ja vierittää ne pois.
… sata kertaa kokeneena…
Hyvä valinta, Heikki! Työmatkat ovat ikäviä, onneksi näissä tulee niin paljon liikuttua että askelmittari sentäs pääsee joka päivä helposti viisinumeroisille.
Jalkaprässi tekisi hyvää heti kun nilkka paranee. 4x10x210KG on ennätys tällä hetkellä, juuri joulun alla.
Kyuu
Tuo tulos on oikein hyvä, mutta en tee sitä sarjoina, vaan kertaluontoisina maximin kokeiluina.
Tuli sitten liikuteltua itseänsä oikein kunnolla, täyty ottaa toinenkin kirves käyttöön. Pakkohan niiden puiden oli antautua.
Sauna rantasaunassa teki hyvää kaiken päälle, no ne oluset kyllä jäi ottamatta. Eipä kai siitä suurta vahinkoa tule ja juuri jouluaattonahan sitä tölkki tulikin juotua.
Heikki, se repputuelta ampuminen on ihan hyvä asia. Suosittelen muillekin.
Sotilaalla on yleensä maastossa reppu mukana, ainakin pieni partioreppu (kuten minulla tänään). Kun tulee tilanne päälle, niin viskaa repun maahan ja heittäytyy sen taakse ja antaa palaa. On paljon suurempi todennäköisyys saada osuma kaukana olevaan viholliseen repputuelta kuin seisaaltaan, samalla on itse hieman piilossa, joten on pienempi mahdollisuus saada itse osuma vihollisen tulesta.
Esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevassa Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa ukrainalaisten tappioista melkoinen osa tulee venäläisten tarkka-ampujien tulesta. Venäjä on kehittänyt tarkka-ampujista tehokkaan ”aselajin”.
No, nyt minun sitten pitää olla ylpeä itsestäni; mestariluokan ampumamerkki n:o 196 ja näköjään olen harjoitellut aivan väärin ja kuitenkin näillä väärillä ampumaopeilla noinkin mukava tulos.
Vielä tuosta ”reppupaukuttelusta”, siinä on iso vaara, että ”käki” sammuttaa sen tähtäyssilmän; ampuma-asento korkea ja reppu ei suojaa mitään.
1. päivä: yläselkä keskiselkä , alaselkä vähän ehtimisen mukaan, olkapäät käsipainoilla, niska myös käsipainoilla
2. päivä: ojentajat ja rintalihakset penkissä ja vinopenkissä, ojentajat dippilaitteessa ja taljassa, jalkoja jalkaprässissä jos ehtii, ei millään mahdottomilla painoilla, 80-90 kg 50x
3. päivä: hauikset käsipainoilla ja tangolla hauiskääntöä, rintalihaksia laitteessa, vatsoja kahdessa eri laitteessa vähän ehtimisen mukaan
4. päivä: juoksua juoksumatolla tunti, n, 10 km
Siinä ohjelmaa, ehtimisen mukaan, n. 15 kertaa kuukaudessa jos hyvin menee, eikä ole flunssaa eikä liikaa muita kiireitä. Kesällä kyllä jää paljon vähemmälle. Syksyä kohden sitten juoksumatkat lisääntyvät, kun on hyvä keli juosta. Pirkan hölkkä on yleensä tavoitteena, aika 2.45- 2,55, 33km Valkeakoskelta Tampereelle.
Kuntosali on mielestäni mainio paikka pimeänä, liukkaana ja kylmänä aikana. Lenkille ei tulisi mentyä. Ja vaikka tekisi jotain muutakin niin kuntosali rasittaa oikein tehtynä tasapuolisesti ja auttaa jaksamaan niitä arkisiakin hommia. Jos tekee töitä niin toki saa hyvää liikuntaa, mutta esimerkiksi selkä voi tulla kipeäksi. Kuntosalilla sitä selkää voi vahvistaa kestämään rasitusta.
Jos kiinnostaa tai haluaa vahvistaa lihaksiaan jotta jaksaa paremmin ja välttyisi vaivoilta, niin kannattaa heittää ennakkoluulot romukoppaan. Saleilla käy kaiken ikäisiä ja kuntoisia ihmisiä. Verkkarit, t-paita ja sisätossut sekä lukko kaappia varten kannattaa varata. Suihkussa käyn itse vasta kotona, kauhea hiki ei olekaan paitsi juoksupäivänä. Salien hinnoissa on eroja sen mukaan haluaako kuinka paljon ohjattua jumppaa. Jos ei tarvitse juurikaan sellaista niin 20-30 eurolla kuukaudessa selviää. Ei se ole paljoa kertaa kohden. Nääshallissa taitaa olla myös kertamaksuinen sali.
Oothan kovakuntoinen ukko !
Olen muuten pitänyt oppi-isänäni ammunnassa maailmankuulun ampumavalmentajan Anatol Jurjevin oppeja, ne pätevät vielä tänäkin päivänä, vaikka näitä uusiakin ampumavalmentajia syntyy; Jurjevin perusopit pätevät yhä.
Siitä on niin pitkä aika intissä, mutta 150 m kymmenellä laukauksessa makuulta tuettuna oli sinä paria pistetä vaille maksimi. Lopussa kun tuli hermoiltua.
Meneehän tämä nyt aikalailla ot mutta Sinun avauksestasihan on kyse.
Niin reserviläispiireissä, metsästäjäpiireissä, vielä tänäkin päivänä luulen armeijankin sekä jopa ampumaurheilussakin pieneltä osin sellaiset käsitteet kuin ”johtava silmä” (stereonäkö), tähtäyksen tarkentaminen, ovat yllättävän epämääräisiä asioita.
En aktiiviampujana kuten kertonutkin olen, silti uteliaisuuttani olen seuraillut noita ampumakeskusteluja.
Tähdätty laukaus; mikä ihanteellisempaa onkaan sotilasammunnoissa; säästää patruunoita, kehittää ampumataitoa, roiskinnat sikseen.
Metsästyksestä; metsästin haulikkorihlalla (Walmet, aivan oivallinen peli, .222mg/86mg). Minua paljon varttuneempi metsästäjä aseeni nähden saneli; hyvä asevalinta, ennen kuin ammut, ole varma tilanteesta, paikkoa kun et saa, opit ampumaan.
Se on sitten tuo kirves ja varsinkin kaksi kirvestä huomattavasti parempia kunnon kohottajia, kuin pyssyt. Kyllä minäkin niillä pyssyillä leikin kakarana ja vielä varusmiesaikanakin, jossa ammuin valioluokan merkin ja 5vrk kuntoisuusloman.
Nyt vaan ovat nuo kirveet, lekat, kiilat ja sahat lähempänä sydäntä. Tulee hyötyä kahtakin kautta ja lämpöä kolmekin kertaa. Nyt on menossa se toinen kerta ja kylläpä tuleekin lämpöä, vaikka pakkanen on kuuden asteen paikkeilla.
Se on muuten Pentti tuo ammunta, laji, joka kohottaa, kehon hallintaa, hermojen hallintaa, lihasten motoriikan hallintaa, keskittymiskykyä ja koordinointikykyä; onko se sitten mielestäsi pahasta?
Minun mielestäni ei.
Japanilaisessa jousiammunnassa, kyödossa esim jousen jännittämistä ja keskittymistä liikekoordinaatioineen opetellaan miltei vuosi ennen ensimmäisenkään nuolen ampumista.
Ammunta
Jos on kutakuinkin fyysisessä kunnossa ja näkö tallella ja hermot hallinnassa- tulos todennäköisesti on hyvä edellyttäen, että ase on myös kunnollinen.
Minä ammuin aina ”vasemmalla” silmällä, koska oikeassa on taittovika. Rynnärissä hylsyt hyppivät silmille, kun vasensilmäisille ei ole asetta.
Skeetissä , haulikolla pärjäsin jopa Liikasen Ekille.
Sotilaspassissa merkintä Tarkk ´ampuja joten on sitä osunut maaliin.
Oppi lähti pikkupojasta alkaen sillä kotona oli aseet seinällä ja valvotusti ammuntaa heti kun jaksoi pidellä asetta tanassa.
Metsätöissä saa monipuolista liikuntaa. Tänään irtosi sokka rautatapista joka piti traktorin reen suksea paikallaan ja suksi irtosi. Ei kun kuorman purku, hakea kotoa leka ja tunkki, takoa hankalassa paikassa vääntynyt korvake suoraksi, äheltää suksi kohdalleen jne ja lopuksi taas kuorma päälle. Hiki valui, ihmiskehon jokainen lihas sai liikuntaa ja aivotkin joutuivat koetteelle ja itsehillintä myös.
Se ei ollut poikasten näpertelyä vaan oli todellinen parin kolmen tunnin kuntourheilu raikkaassa pakkasilmassa metsän siimeksessä.
En erityisemmin arvosta kilpa-ammuntaa – kympintappamista. Ampumaradalla yksi taulu – aikaa vaikka kuinka paljon.
Toki alkuharjoittelussa sitä tarvitaan tietenkin. Sitten kun on perusasiat selvillä, niin minun mielestäni kannattaa harjoitella tilanteenmukaista ammuntaa sotaa varten. No, joku voi olla asiasta eri mieltä, mutta se on minun mielipiteeni. Erinomainen kympintappaja voi kuolla ensimmäisenä päivänään taistelukentällä – kun ei osaa ottaa vihollista huomioon.
Kertausharjoituksia Suomessa ei käytännöllisesti katsoen ole, joten kannattaa harjoitella niiden puutteesta riippumatta.
Putkinen;…. Ampumaradalla yksi taulu – aikaa vaikka kuinka paljon…..
Ei kannattaisi ottaa kantaa asiaan, josta ei mitään ymmärrä.
Rinnastuksena sanoisin; tuommoinen roiskinta, siihen pystyvät kaikki mutta kilpa-ammunta vaatii todellista harjoittelua. Siksi toisekseen, en minä mitään ”tilanteenmukaisia ammuntoja” enää tarvitse. Sitäkin on kyllä ollut palvelusaikanani, sekä ampujana, että kouluttajana.