Kriittisten arkkitehtien ”Suoja ry:n ”loistava juttu rakentamisen tasosta nyt ja silloin ennen. Toivottavasti linkki avautuu, mutta alla otteita jutusta. Arkkitehtien video heidän suunnittelemastaan ”oikeasta ”rakentamisesta on erinomaisen uskottava. Jos 100-v sitten rakennetut talot olisi rakennettu nykymetodein, ne olisi purettu jo 50- luvulla.
Otteita jutusta:
”Tänne he haluavat tulla: Helsingin Kasarmitorille.
Valtaosin 1900-luvun alun jugend- ja uusrenessanssitalojen ympäröimä tori ilmentää radikaaleiksikin kutsutuille arkkitehdeille Lars-Erik Mattilalle, Markus Heinoselle, Jonas Löfroosille, Ransu Heleniukselle ja Robin Landsdorffille siirtymää rakentamisen kultakaudesta rappioon.”
”Melkein kaikki Kasarmitorilla olevat talot on rakennettu yli sata vuotta sitten ja ne ovat pystyssä edelleen. Torin nuorin rakennus eli 1961 rakennettu entinen rakennusviraston talo sen sijaan purettiin muutama vuosi sitten, ja tilalle rakennettiin uusi”, Mattila sanoo.
”Arkkitehtuurissa on vallalla erittäin vahva käsitys siitä, että ajassa ei pidä mennä taaksepäin. Me emme penää mitään menneisyyteen palaamista vaan sitä, että talot rakennettaisiin kestäviksi todetuin menetelmin”, Mattila kertoo.
”Nyt käytetään hämmästyttävää määrää erilaisia rakennusmateriaaleja, joiden tarkkaa koostumusta, pitkäaikaiskäyttäytymistä ja yhteisvaikutuksia ei tunneta.”
Rakennustuoteteollisuudessa vallitsee tuotesalaisuus, joten on vaikeaa selvittää, mitä kaikkea nykyrakennuksiin päätyy.
”Ei oikeita puukerrostaloja ole tällä hetkellä olemassakaan. Nykyisissä puukerrostaloissa on puuta vain noin neljännes, loppu on esimerkiksi mineraalivillaa, kipsilevyä, tasoitetta, muovikalvoja, liimaa, maalia ja teippiä”, Mattila sanoo.”
”Arkkitehtien ”Suoja ry:lle” rakentamisen lähtökohta on kestävyys. Rakentamisessa tulisi pitäytyä yksinkertaisissa ja ympäristölle haitattomissa materiaaleissa: puussa, savessa, luonnonkivessä, kalkissa, lasissa ja teräksessä.”
https://www.hs.fi/koti/art-2000005648695.html
Arkkitehtien ylivalta polki alleen.
Meillä ei sataa vuotta vanha talo ole, mutta 1958 rakennettu perinteinen ”rintamamiestalo” kolmessa kerroksessa ilman minkäänlaisia kosteus, home yms. vaurioita.
Kukaan hölmö ei ole vuosikymmenten saatossa mennyt ”remontoimaan” pilalle, kuten niin monissa vastaavissa on tapahtunut.
Siinäpä se. Kyllä sotien jälkeiset rakennusmestarit osasivat rakentaa ja valita vielä rakennuspaikaksi muun kuin kuopan. Yleensä sellaiseen paikkaan, missä vesi ei seiso.
Niitä taloja rakennettiin seuraavasti; ulkolaudoitus, tervapahvi, vinolaudoitus, purut, sisälaudoitus, tervapahvi tai vastaava, haltex, tapetti.
Sitten alettiin lisäeristää muovin kanssa. Lisäksi ulkolaudoituksen maalaus muovilateksilla. Ikkunoiden alle polyuretaania.
Vesieristeenä sokkelissa oli yleensä terva. Niitä on jouduttu lisäeristämään ja tarkistamaan salaojat.
Nyt ollaan hysteerisiä termistä ”riskirakenne”.
Sillä tarkoitettiin kai alunperin rakennetta, mikä tietynlaisissa olosuhteissa saattoi johtaa rakennevaurioihin ja homehtumiseen.
Se ei kuitenkaan ollut riski kaikissa taloissa, joiden rakennuspaikka ja muut olosuhteet olivat oikein.
Suurimmassa osassa taloista ei ole mitään vikaa tai ongelmia kymmenien vuosienkaan jälkeen, mutta kaikenlaiset kuntotarkastajat suosittelevat rakennelmien purkamista ja uuden tekemistä nykymääräysten mukaan – tietämättä kuitenkaan sitä, toimivatko ne nykyisetkään sen paremmin.
Rintamamiestalo on monessa suhteessa hyvä ratkaisu perheen omakotitaloksi:
Pohjakerros jossa sauna ja varastotiloja.
Asuinkerros keittiöineen.
Muurit keskellä taloa.
Ylin kerros varatilana johon pari lisähuonetta.
– Valitettavan monta on pilattu eri ratkaisuilla.
No meillä on pitkälti juuri näin. Alhaalla saunatilat ja verstas (alunperin autotalli)sekä ns.kodinhoitohuone. Keskellä keittiö+ruokasali ja olohuone. Ylhäällä pari makuuhuonetta+säilytystilaa.
Lisaäksi on toki ”lasiveranta” ja terassi on toteuttamista vaille valmis, mutta eiköhän se juhannukseen mennessä pystyssä ole.
Meidän -51 rakennettu rintamamiestalo Siivikkalassa:
Kellari: Ulkoa kellarin ovesta rappusia alas puukellariin, perunakellari, hillokellari. Isossa saunassa pesutila, kiuas, muuripata ja muurattu pyykkiamme. Pukuhuone. Autotalli ja varasto. Vesipumppu ja lämminvesivaraaja.
Sisäänkäynti ulko-ovesta lasiverannalle, välieteiseen, josta raput yläkertaan, iso sisäeteinen, wc ja vaatekomerot. Kulku kellariin.
Keittiö puuliesineen, makuuhuoneessa kaakeliuuni, olohuoneessa kaakeliuuni.
Yläkerrassa keittiö ja puuliesi, olohuone ja tiiliuuni. WC. Molemmilla sivuilla kylmävarastot talon pituudelta.
Tulisijoja yhteensä: 7 kpl koivuklapilämmityksin.
Myöhemmin huoneisiin sähkövastukset uuneihin ja yösähkölämpövaraajat. Keittiöön sähköhella.
Talo oli suorakaiteen muotoinen, jonka keskellä olivat kaikki tulisijat keskushormiin tuuletuskanavineen.
Lisäksi nykyajan rakentamista vaivaa kiire ja” kustannustehokkuus” mikä sikäli suuresti ihmetyttää kun asunnot maksavat nykyään aivan mannaa. silti lopputuloksessa ei laadulla ole mitään arvoa, asunnot ostetaan kuitenkin; ehkä vuokravoiton toivossa vai minkä vuoksi ? Joskus ajattelen että ovatko ihmiset sokeutuneet niin etteivät näe heikkoa laatua esim viimeistelytöissä ? Ostajalle riittää kun väri on valkoinen tai trendin mukainen, ovet ja ikkunat toimivat jotenkin, lämpöä riittää ja vesi ei tuu sisälle ?
Urakat on pilkottu pieniin alaurakoihin joten urakoijien yhteistyöstä tulee mahdollisimman hankalaa ja työstä kiireistä. Rakennetaan aikana jolloin kastumis ja muut rasitustekijät ovat korkeimmillaan, ei suojata puolivalmiita rakennelmia huolellisesti tai asennusta odottavaa materiaalia. Johdolla ei välttämättä ole mitään käytännön kokemusta rakentamisesta vaan kaikki tehdään papereiden perusteella suunnitellussa nopeassa, aikataulussa joten kukaan ei välttämättä selvää virhettä havaitse. suunnittelijoilla ei myöskään välttämättä ole mitään käytännön kokemusta rakennusalasta; puhumattakaan rakennusalan ammattien työnkuvista.
Mikähän siinä on, että täälläkin tunnistetaan helposti ongelmat kokemusten kautta, mutta kentällä nykyään tehdään sutta ja sekundaa ?
Vastaus: liian korkea kirjoituspöytäkokemus arkkitehdeillä ja insinööreillä. Kokeneet työmaapäälliköt ( rakennusmestarien vertaiset) puuttuvat lisättynä vanhan mestarin analyysillä.
… ja Tampere purkaa Otavalanhovia, mitä muualla ei olisi tehty.
On niitä sädesieniä osattu muualla hävittää, mutta Tampereella osataan vain ”Delete”.