Raaka-aineet:
- D-leikattu lohifile ( ilman ruotoja)
- sitruunaa, appelsiineja, fenkolia, tilliä, merisuolaa, valkosipulia jne..
Pane voidellun uunivuoan pohjalle viipaleina edelliset mausteineen ja lohen nahkapuoli ylöspäin. Uuniin 200 C, 10 min. Ota uunista ja kuori nahka pois käärien isohkolla haarukalla. Viiltele erittäin terävällä veitsellä annospaloiksi erottelematta niitä.
Päälle hieman merisuolaa, sinappi- tomaattipyre- seosta pintaan ja lopuksi juustoraastetta.
Takaisin uuniin 180 C noin tunniksi, että ei jää ”märäksi”.
Siinä on syötävää isollekin porukalle.
A´vot.
Tässä yksi tapa saada lohta edullisesti:
… ja sitten samasta lisää herrojen herkuksi:
Älä riko lohen nahkaa. Viipaloi se n. 5 cm osiksi. Rullaa jokainen tilliä sisällä annospalaksi. Hammastikulla jokainen rulla kiinni. Runsaasti voita pannulle ja ruskista nahkarullat kauttaaltaan.
Näitä ne gourmet- herrat pitivät suurena herkkunaan. Niin minäkin.
Vakikalaruokaa viikottain ja hyvää.
Kuhan valmistin viimeksi. Tuli hyvää.
Niin Heikki, jospa se olisikin lohta. Viimeksi olen lohta syönyt 1980, itse pyytämääni, osa tosin taimenta mutta sen jälkeen en ole lohta saanut.
Muuten lohen kevätpyynnin aikoihin samoista 85mm verkoista tuli melkoisen pulskaa kuhaakin; molemmat hyviä ruokakaloja.
Jos asuisin jossain Oulun seudulla, sitä lohtakin saattaisi saada, ainakin silloin tällöin.
Kalle
Näin on, tuohan on Norjalaista viljeltyä lohta. Muuten kauppahallista Nygreniltä saa myös villiä lohta.
Niinpä muuten saattaa saadakkin, jopa ehkä kotimaista, yleensä villilohi, jos meille saakka päätyy, on Tyynenmeren lohta, puolalaista (yli kiintiökalastettua), norjalaistakin mutta kotimainen lienee pääsääntöisesti sesonkituote, niin valitettavaa kuin se onkin.
Ja takaisin arkikalaan: LAHNA.
Kaverini toi tuliaisiksi Nastolan Villähteeltä, Kymijärvestä pyydystetyn n. 1,5 kg ison lahnan savustettuna. Kun kysyin, resepti oli yksinkertainen; leppälastuja ja omenapuun lastuja ja hieman katajaa. Lahna oli märkäsuolattu etukäteen. Se oli hyvin pitkään savustusuunissa kohtuullisen miedolla lämmöllä. J….lauta se oli sitten hyvää.
Edellisellä kerralla söimme hänen savustamaansa ankeriasta ja, myös itse tekemäänsä raakamakkaraa paistettuna.
Lahdessa, Kärpäsessä, on tai oli firma nimeltä: ”Suoli ja elin”. Sieltä sai tarvitsemansa suolet.
Täytyy myöntää, etten mielelläni tuota kassikalaa syö.
Valitettavasti ei Tampereen kauppahallistakaan joulun alla parempaa lohta saanut.
Niinpä niin Heikki, se lahna, hyljeksitty kala, et kalatiskissä näe.
Aivan upea savukala, uunikala, graavattunakin.
Ostajien mielenkiinto keskittyy vain ja ainoastaan näihin kassikaloihin; sääli.