Olin n. 7- vuotias, kun pääsin isäni kanssa Siivikkalan lahdelta ”suksikoneella ” lentämään. Isä oli puikoissa ja minä vieressä. Haluatko Heka kokeilla , miten kone nousee ja laskee ? Varovasti nyt sanoi isä- ylös mennään, kun vedät sauvaa itseesi päin, ja alas kun työnnät eteenpäin. Nämä jalkapolkimet ovat sivuperäsimiä varten kurvatessa- en yltänyt niihin.
Lähdimme lentäjä Jahnukaisen kanssa asiakastilaisuuteen Hesasta Rovaniemelle. Sää oli hyvä, mutta lähestyttäessä Rovaniemeä umpisumuinen. Mittari olivat päällä ja kertoivat, että jossain tuossa on kenttä. Olimme todella parin sadan metrin korkeudessa. Yht´äkkiä näkyi reikä pilvessä ja lentokenttä oli allamme. Mestarillinen lasku.
Erään kerran odottelin Vesivehmaan kentällä tilattua lentoa Kuopioon samanlaiseen tilaisuuteen kaikkine värkkeineen. Lentäjää ei näkynyt, vaikka kone odotti sovitussa paikassa. Kohta tuli maalaisisäntä peiksuineen. ”Heitetääs nyt kamppeet tuonne taakse. Menkää tuonne takapenkille.” Hyppäsi puikkoihin. Lähdettiin rullaamaan ja ilmaan. Me huuli pyöreinä. ”Katsokaas löytyykö selkänojasta karttoja, että löydetään perille ”. Meillä huulet kaksi kertaa pyöreinä. Kierteli ja kaarteli toiveidemme mukaisesti. Kertoi, että on ”hirvilentäjä” siis hirvien laskija, jolloin mennään jopa puiden latvoissa kiinni. Tultiin ajoissa ja ammattitaitoisesti Kuopion kentälle.
Olisin itse halunnut lentäjäksi, mutta iso taittovika silmissä siihen aikaan esti sen.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803072200792293_u0.shtml
Olipas mukavaa tarinaa. Yksi tämän Pirkan blogin vahvuuksia että mukana on tarinoita, kokemuksia ja vaikkapa ruokaresptejä.
Ei siis pelkkää vääntöä ja mihinkään johtamatonta juupas eipäs väittelyä muutamasta harvasta aiheesta. Fiininpiin blogeihin kuten vaikka US ei ”kehdata” tällaisia kirjoitella syystä tai toisesta.
Samaiselta Vesivehmaan kentältä minullakin kokemuksia, 70-luvulla olimme siellä testaamassa Walmetin Terraa (semmoinen isopyöräinen, linkkurunkoinen maastoajoneuvo), porukassa oli lentolupakirjan omaava kolleega. Tuli puhetta g-voimista ja lentämisestä. Kaveri väitti, että kyllä kokematon oksentaa kun g-voimat pannaan +/-; no, minähän tietenkin epäilemään.
Kaveri sitten sanoi; testataan mutta sinä sitten siivoat jäljet. Ok.
Lähdettiin, ylhäällä sitten syöksy ylös, kuin suolet olisi pakotettu menemään jonnekkin alakehoon, syöksy alas ja kuin suolet olisi tungettu kurkkuun. Sitten vaakalentoon ja välillä kone ylösalaisin. Onneksi tuijotin pelkkään keinohorionttiin ja oksennustarve häipyi. Kentälle tultiin ja en siivoamaan joutunut, tosin vielä yksi rundi niin siivouksia olisi tullut..
Myöhemmin selvisi, että tällä kaverilla ei ollut minkäänlaista lupakirjaa taitolentoihin.
Meillä aikanaan Pepsodent sponsroi Pik- purjekonetta ja sen sm-lentäjää.
Lähdettiin Räyskälästä vetokoneen narussa liikkeelle korkeuksiin etsimään nosteita. Kaveri sanoi, että älä katso tiukan kierteen aikana ulkokehälle, vaan sisäkehälle. Oli se melkoista kierrenousua aurinkoisten tummien metsärinteiden kohdalla.
Oltiin taivaalla pitkin ja poikin isolla alueella.
Sanoi, että tällä voi laskeutua melkein minne vaan, mutta viljapelloille laskeuduttaessa pitää ennakoida ”kivet ja kannot”. Samoin sähkölinjat ovat vaarallisia.
Kun palasimme kentälle, lasku oli kuin syöksypommittajalla ja oikaisu vasta aivan lähellä kenttää.
Tämmöinen härveli mahtuisi pieneen tilaan:
Sitten kuumailmapalloon:
Seura -lehti teetti Helsingin yleisurheilun mm- kisoihin v. 1983
”Lasse-jänis” kuumailmapallon. Se oli 36 m korkea ja periaatteessa toimiva härveli. Ei sillä lentänyt muut kun jotkut huimapäät sen tuuliherkkyyden vuoksi.
Minä lensin turvallisesti tarkkuuslennon mm- mestaruuden Hollannissa saavuttaneen meidän autonkuljettajamme Reiska Heikkisen kanssa.
On se merkillinen härveli. Makaa ennen lentoa maassa kuin märkä rätti. Sitten alkaa täyttämien, kun ihmisvoimin avataan suuaukko, jonne puhalletaan kaasupolttimin kuumaa ilmaa. Puoli tuntia, niin se on pulleana lentokunnossa. Mukaan hiekkasäkkejä ja pitkän pitkä köysi ja ilmaan.
Kuumailmapallossa on rauha maassa ja maisemat sieltä avokorista upeat. Mutta sen ohjattavuutta säätelee tuuli ja tietynlainen tuuliperäsin.
Me laskeuduimme jonnekin Sipoon pelloille, josta sitten koko hökötys raahattiin lavalle ja pois.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/07/lasse-janis-ja-kaupallisuuden-peikot-vilistivat-mm-kisoissa-1983
Mummolle kyytiä:
Pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että joku meteliin kyllästynyt saattaa rojauttaa palautetta suolapaukulla.
Joo -o ! Sitten lensin parsasuitilla Malesiassa. Venevetoinen ja korkeuksiin ilman turvaliivejä, vaikka vaadin, no mutta koska väittivät, no problem.
Olin n. 200 m korkeudessa varjoni kanssa, kun vetoveneestä loppui bensa. Ei muuta kun vanhan varjoliitäjän taidot käyttöön ja hallittu mereen pudotus haiden joukkoon.
Siinä sitten uin köysien kanssa- ja kaukaa huudettiin- no, problem. Uusi vene tuli noutamaan minut- no- problem mister.
Kirosin på fiska ja pelästyivät. Vaadin uuden lennon ja pitkän pelastusliivien kanssa. Se onnistui välillä laskeutuen meren pintaan ja varpaita kastelemaan.
Sitten laskeuduttiin purjeveneiden mastojen joukkoon ”melkein” lävistettäväksi. No problem- mister.
Tässä arvostukseni huippu lentämisen kylmähermoisuudesta, jota hädän tullen tarvitaan.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000301170.html
Pietarista – Odessaan Venäläisellä koneella – turvavyö ei toiminut, mutta ei se mitään.
Kahden pysähdyksen taktiikalla: Helsinki – Tukholma – Oslo – Espanja – ne vaihdot oli peestä.
Jenkkilässä -70 luvulla ne sisäiset lennot oli vähän niinkuin formuloissa…
Taitolentäjä Seppo Saarion kanssa teimme yhteistyötä. Hänen pääpaikkansa oli Malmin Lentokenttä ja on edelleen.
Seppo keksi, että pannaan sipien alle valoarsenaali, joihin voi kirjoitta valomainoksen. Minä tienkin hyväksyin, että mene suuriin yleisötapahtumiin lentämään ja vilkuta Seura-lehden mainoksia siipien alla.
Helsingin senaatin torilla oli hiljainen hetki jonkun onnettomuuden vuoksi. Seppo pörräsi koneellaan senaatin torin päällä ja vilkutti ”Seura 4.90 ”.
Toimittajani olivat paikalla ja häpesivät silmät päästään. Ei ollut Sepon vika, vaan minun, mutta en tietenkään tunnustanut.