Hans kirjoitti aika epäselvät ohjeet kananmunan keittoon ( alla linkki )
Oma ohjeeni on seuraava:
- valitse laadukkaat tasakokoiset (keskikokoiset) kananmunat- ei tuoreita, koska niistä kuori ei tahdo irrota
- pane useampi kylmään veteen katilaan
- kattila liedelle ja odota kun vesi alkaa selvästi kuplimaan siis alkaa kiehumaan
- anna kiehua tasan 6 minuuttia ja kaada vesi pois
- anna olla kuumina lepäämässä tasan 2 min., jonka jälkeen kylmää vettä päälle ja odota vielä muutama minuutti
- takuuvarmat munat, ei löysä eikä kova, vaan se, mikä sen pitää ollakin.
- vahdi kello kädessä
http://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/201803092200794196_rh.shtml
Ohje toimii.
Jos ei ole kelloa eikä millä keittää,
niin tee kuoreen reikä molempiin päihin ja imaise raakana
– ota päälle raakaa votkaa ryyppy!
..joo, ihan hyvä, mutta piru ovat molemmat raakaa tavaraa !
Pienenä poikana olin aika ajoin hoidokkina isovanhempieni luona. Mummi pakotti minut usein nauttimaan (?!) kananmunan raakana. Reiät tehtiin munan päihin ja eikun imaisemaan, ei siinä auttanut protestointi. No ajan oloon siihen jotenkin siedättyi tai siärättyi niinkuin kotipuolessa sanottiin.
Hyvän hyvyyttäänhän mummi munat juotti, väitti että on eduksi ihmistaimen kehittymiselle, eikä tainnut kohdallani aivan väärässä olla, vähääntyytyvä kelpo veronmaksaja ja blogeihin riitaahaastava toisinjattelija minusta on oman käsitykseni mukaan tullut.
Minä taasen tunnustaudun tämmöiseksi uppomunauskovaiseksi, tai sitten kun meillä munia keitetään, tehdään se munankeittimellä, jolla saadaan juuri sellaisia munia kypsyysasteeltaan kun halutaan; kuusi munaa mahtuu keittimeen.
Häränsilmä on yksi suosikkini, vaan ei oikein ehkä sovellu avaukseen.
Uppomunan ”ongelma” on se, että ne pitäisi panna edes suolaiseen kiehuvaan veteen vaikka hopealusikan kanssa, jolloin siitäkin huolimatta kuitenkin osa halkeaa (vanhan kansa tapa).
Tässä minun mallissani ei halkea yksikään, jos ne ovat ehjiä kylmään kattilaan pantaessa.
Nopeasti voilla paistettu muna, häränsilmä, on minunkin herkkujani vaikka pyttipannun kanssa.
Minä laitan keitinveteen hieman etikkaa, estää hajoamisen (ainakin pääsääntöisesti), on se toiminut.
Kananmuna on hieno raaka-aine niin moneen ja keitto-ohje oli varsin hyvä, erityisesti tuo, että annetaan pari minuuttia levätä ennen kuin laitetaan kylmää vettä päälle, se edesauttaa kuoren irtoamisessa.
Huonosti irtoavaan kuoreen,tyypilliseen ”hotellimunaan” taasen auttaa se, että pyörittäää munankuoren rikki kämmenen alla vasten pöytää ja aloittaa kuorimaan ”tyhjiöpäästä”, jolloin kuoren alla oleva kalvo irroittaa säröisen kuoren oikein hyvin.
Meillä syödään kananmunia paljon, lähes päivittäin jossain muodossa / yhteydessä.
Eikä pekoni ja ”sunnyside egg” ole yhtään huono aloitus aamulle 😉
Oikeastaan aivan tuoreesta munasta kuori irtoaa kovin nihkeästi, kokemusta on kun munia syntyy kotikanoistamme. Tuo Heikin keittosysteemi muuten toimii.
Minun tapani on katkaista veitsellä muna ja pikkulusikalla syödä sisus tai ”pullauttaa” se lautaselle..
Vielä tuosta kananmunan rullaamisesta pitkin pöytää; hyvät pöytätavat?
No, miten erotat keittämättömän ja keitetyn kananmunan toisistaan, jos ovat rinnakkain ehjinä jääkaapissa.
Varsin helppo asia. Keitetty muna pyörii pöydällä tasaisesti, toisinkuin keittämätön (sisus epästabiili).
Kiitos Kalle- näin minäkin !