Vanhan lääkärikirjan mukaan itse-xxx kasvattaa karvoja kämmeniin, aiheuttaa näön sekä selkärangan heikkenemistä eli luukatoa. Moderni lääketiede kiistää useimmat näistä uskomuksista.
Silti voidaan kysyä, aiheuttaako myös valtamediassa harjoitettava itsesensuuri osteoporoosia vai johtaako alkanut selkärangan taipuminen ylettömään rämpimiseen itsesensuurissa.
On selvää, etteivät printti- eikä nettimediankaan rahkeet kestä kaiken saatavilla olevan uutismateriaalin julkaisemista. Vanha päätoimittajan ohje toimittajalle oli: ”Puolet pois!” Mutta tällä hän kehotti tiivistämään jutun sanomaa yleisesti, ei karsimaan toimittajan omaan ideologiaan sopimattomia aiheita.
Valtamedian harjoittama ”lukijoiden varjelu” on lyhytnäköistä, kun nykymaailman aikaan totuus tulee kuitenkin esille jotain kautta. Pahimmillaan johtaa tilaaja/lukijakunnan harvenemiseen.
Heikki Karjalaisella, alan miehenä, lienee asiaan myös näkemys?
Uskon kyllä että toimittajat harjoittavat aika väkevää itsesensuuria nykyään. Pääosin siihen vaikuttaa ihmisen suurin vaisto, itsesuojelu. Moni ei halua kirjoittaa sellaisia aiheita jotka johtaisivat etenkin omassa somepiirissä kostotoimiin.
Ymmärrettävää ja ikävää.
Ehkäpä avaaja on ihastunut ”valtamedian” sijasta niin sanottuun ”vastamediaan”?
”Vastamedian” tapa toimia näyttää olevan kestämätön, toimittajia ja juttujen faktoja ei pysty mitenkään varmistamaan.
Samanhenkiset tyypit jakavat keskenään dataa joka lopulta mielletään todeksi.
Avaajan ilmeinen inhokki ”valtamedia” sen sijaan pyrkii välttämään vastakkainasettelua, väärien tietojen levittämistä ja paniikin lietsomista.
tapio_KK:
Voin paljastaa, että pyrin aika-ajoin myös lukemaan ns. vastamediaa.
Silti olen vielä HS:n printtitilaaja. Korostan, että nykyään ei pidä jäädä yhden mediumin varaan.
Toisilla on vastamedia, toisilla taas vihtahousumedia.
Aina kannattaa olla hereillä, eikä lähteä jonkun kiihottajan juttujen perään.
Tiedän toki että ”valtamedioiden” rauhallinen ja laiska tapa tuottaa uutisia vituttaa näitä MV-kaistan ihmisiä.
Ajatella miten paljon olisi säpinää ja paniikkia saatavilla, jos vain kaikki nielisivät ”vastamedian uutiset”…
Kaikkien meidän onneksi suomalaiset ovat hyvin vakaata porukkaa myöskin tässä asiassa.
Kiitos sen, että tämä mainittu mv-tuotanto teki minusta viha-artikkelin, opin ymmärtämään erinomaisen hyvin heidän toimintamallin. Kiitos myöhemmin saatujen muiden kertomusten, sain sille vahvistusta.
Kun teet oikein hyvää munakasta, laitat siihen munien lisäksi vaikkapa sipulaa, kinkkua, ehkäpä vähän oliiveja, juustoa, paprikaa, valkosipulaa, tulee todella mainio. Jotkut pitävät kuitenkin vähän vahvemmasta mausta ja laittavat pöydässä vielä hiukan pippuria päälle.
Valemediassa pippuri on munakkaan merkittävin valmistusaine, munan osuus on melkoisen pieni.
Tässä metaforassa muna on uutisen faktaosuus. Muut lisukkeet ovat journalistin osaamista ja tyyliä, pippuri on faktan muuttamista.
Yksittäiseen riippumattoman median toimittajaan uutisen tuottajana ei kannata tuijottaa, koska uutisen perusaineiston tuottaa sen aiheuttaja. Sekin aiheutettu aineisto käydään lävitse painetussa lehdistössä informaatikon ja koko toimitusketjun kautta ennen kuin se pääsee julkisuuteen. Sen sijaan kannattaa arvioida lehden mahdollisesti muuttunutta linjaa, joka näkyy vain pitkässä juoksussa.
Toimittajan mielipide, kommentti, kolumni, analyysi tms.. saattavat tulla sekoitetuksi uutiseen ja lehden linjaan.
Edelleen on erotettava ”riippuva” media, alakohtaiset julkaisut, erikoislehdet valtamediasta, jotka käsittelevät aiheita omasta näkökulmastaan.
Roskapostiksi luen MV:n ja sen kaltaiset somet, joita ei kontrolloi kukaan täyspäinen osaaja. Bloggaajatkaan eivät ole uutisten tuottajia- he ovat mielipidetuottajia- mielenkiintoisia kylläkin, jos tausta tunnetaan.
Valituilla Paloilla on linja ; ensin puolet pois, sitten toiset puolet ja sitten katsotaan mahtuuko ydinsanoma yhteen A4:seen. Ei päde enää ns. hitaaseen journalismiin, joka on puuduttavaa luettavaa, mutta pilkunnussijoille äärimmäisen kiinnostavaa.
”ns. hitaaseen journalismiin, joka on puuduttavaa luettavaa”
Lähes mikä tahansa on puuduttavaa luettavaa, jos kirjoittaja ei osaa kirjoittaa. Lähes mikä tahansa on kiinnostavaa luettavaa, jos kirjoittaja osaa kirjoittaa.
Ytimen ilmaisu kirjoituksissa on haastavaa. Runoilu ja pilvien piirtely on joillekin mieliharrastus.
Mielestäni yhtä tärkeää kuin se mitä kerrotaan, on se mitä jätetään kertomatta. Aivan kuten avaajakin pohdiskelee.
Valtamedia eli totuusmedia kyllä varmaankin pitäytyy uutisoinnissaan lähellä faktoja, mutta jos samalla jätetään eri syistä kertomatta oleellisia asioita, niin ongelma on sama kuin ns. vastamedioissa. ”Totuus” ei ole täydellinen. Siihen on tullut väritystä mukaan.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan mediakriitikko, kun eri medioita, myös ulkomaisia, seuraamalla pääsee helposti jyvälle siitä kuinka uutisointia muokataan. Joko toimittaja- tai päätoimittajatasolla
Olen tehnyt kaksi viikkoa – tai koittanut tehdä kirja-arvostelua tästä opuksesta. Se on vaikeaa.
Toisaalta, se on tärkeä ja erinomainen kirja tärkeästä aiheesta. Olen jutustanut tekijöitä ja tiedän että he ovat käyttäneet journalismin pelisääntöjä.
Toisaalta, heillä on väkevä agenda ja munakasta on maustettu joiltain osin aika reilusti. He eivät valehtele ja esim. tutkimustiedot siinä kestävät hyvin päivänvaloa, mutta millä kriteerillä juuri ne tutkimukset ja juuri ne sanamuodot on valittu.
Toisaalta, journalistiosapuoli tekijöistä on osallistunut itsekin kovin lähelle vihapuhetta menevän journalismin tekemiseen aiemmin. Oppi vai riippakivi?
Voima tarvitsee vastavoiman. Kun valtamediassa poliittinen korrektius meni liian pitkälle, syntyi vaihtoehtomedia.
Itse seuraan sekä valtamediaa että vaihtomediaa. Epäilen että vain eliitti ja dikatuurin kannattajat inhoavat vaihtoehtomediaa. Normaali ihminen osaa poimia jyvät akanoista eikä ole kiihotettavissa.
Muuten, yksi Suomen terävimmistä oikeinajattelijoista, Jukka Hankamäki ehdotti taannoin journalistipalkintoa Mv-lehdelle.
MV-lehdessä häiritsee vulgääri kirjoitustyyli tai jopa tyylittömyys. Mutta löytyyhän siellä välistä tietoa, jonka valtamedia haluaisi pimittää.
Hankamäki on ääripersu huolimatta korkeasta koulutuksestaan.
Ääripersu tahi ei, mutta valmiita ajatuksia Hankamäelle on vaikea tyrkyttää.
Jos Hankamäki on ääripersu tai äärijotain, sitten äärijotain on tavoiteltava asia. Tosin siinä on varjopuolensa: jos on akateemisia, ei tarvitse pingottaa apurahoja ja/tai palkintovirkoja. Ja muutenkin: eliitin käsikassarat eivät taputa selkään eikä opportunistit kehu ”hyväksi jätkäksi”.
Ovatkohan kanadalainen Jordan Petterson ja ruotsalainen Pelle Neroth jotain äärisellaisia, koskapa ovat kuulemma kulttuurimädättäjien kauhuja. Mikko Pauniolta näistä kahdesta kuulin Oikea Media-sivustolta. Mikä lie sivusto sekin, kun ei ole JSN:n jäsen ja kun mm. Timo Vihavainenkin kirjoittelee sinne…