Sysmäläistä ehtaa tavaraa. Valmistaja valmistaa sitä neljännessä polvessa iso-isoisän oppien mukaan.
Ajattelin ostaa sen lisäksi tönkkösuolattua neulamuikkua, jos vaan löydän kaupan mistä saan.
Tällä kertaa en lähde kesämökille juhannuksena, vaan vietän kotosalla naapurieni seurassa.
Niin, Timo Lennart; kokemukseni sysmäläisestä sahdista ovat karut. Olimme 70-luvulla ns maakuntamarssilla Hennala – jyväskylä – Hennala.
Sysmässä meille paikallinen reserviupseerikerho tarjosi saunaillan ja sahtia. Minusta alunperinkin se sahti maistui vähän liian ”terävältä” kunnes selvisi, että siihen 200 ltr sahdin joukkoon oli laitettu 20 pulloa kossua ja jälki sen mukaista. Meidän sotilaspastorimme oksensi kenttälakkiinsa, joten loppumatkan koppalakissa. Hyvinhänsä se ilta meni mutta seuraavana päivänä päivänä kun oli juhlajumalanpalvelus; nukuimme kaverini kanssa hautausmaalla karmeassa krapulassa.
Sen jälkeen en ole sahtiin koskenut vaikka meillä tuo Finlandia sahtikin oli.
Jo on ollut sekoitus. Huh,huh.
Huippu tarina, nauroin maha kippurassa.
Juu. Sahdin pitää olla ”vain” 7-8 % : sta, muuten se menee kiljuksi, jota ei juo erkkikään.
Paljon tuommoinen sahti maksaa
15 euroa 5 litraa kuljetuksineen maksaa minulle.
Ok
Minulla on samansuuntainen kokemus kuin Kallella. 60-luvun lopulla olin vielä verenhimoinen metsästäjä ja vaikka asustelin jo Helsingissä pääsin mukaan kotipitäjäni metsästysseuran peuranpeijaisiin Tammelan (Kallen asuinkunta) kunnantalolle tai manttaalintaloksi sitä silloin kutsuttiin .
Oli pari isoa alumiinista maitotonkaa sinne hankittu Sysmäläistä sahtia ja sivelty valtavat määrät herkullia peuranlihavoileipiä. Sahti maistui ja kuinka ollakkaa väki jo parin tunnin päästä oli melkoisen hilpeätä, kokkapuheet sinkoilivat ja nauraa hörötettiin, näin aivan puoliraittiit ihmisetkin, ei ymmärretty sahdin tehoa. Ihmeteltiin siinä sahdin voimaa miehissä aikamme mutta sitten metsästyseuran sahdinhankkijat tunnustivat että olivat moniaita koskenkorvapulloja kaataneet terästeeksi sahdin sekaan.
Eipä ole tullut juotua sahtia, eikä kiljua. Tuskin ainakaan tässä elämässä tuleekaan juotua.
Hyvä punaviini kohtuullisesti nautittuna sen sijaan on ihan OK. Kotiviini oman puutarhan tuotteista taas on ihan mukava harrastus.
Georgiassa on aivan loistaviakin kotiviinejä. Valitettavasti on myös tapana tehdä miestä vahvempaa – sitä kannattaa välttää, tai ainakin pysyä kohtuudessa.
Sen paremmin nimeämättä maita kyllä nuot miestä väkevämmän tekemisen taidot on kaikkialla keski euroopassa .
Ja kuten Juhani julki toi kannattaa välttää ainakin liian kanssa siihen sekoilu .
Tulee nukkumatti nopeesti .
Mutta sahdista on karmea kokemus mullakin kun eräs kala kaverimme joi ns jästit sahdista .
Ei menny kovin pitkää aikaa kun se ittensä haisi kaikkialla veimme sällin saunan laiturille ja ämpärillä vettä nässystä .
Saimme kura vellit vähemmälle .
Sitten housut pois ja ämpärillä vettä niin saatiin kaveri siistittyä loppu häneltä sahdin juominen .
Sen voin sanoa että haju oli kamala terv tepivaari
Olen kolme kertaa maistanut sahtia: ensimmäisen, ainoan ja viimeisen.
Tosin se oli Lammin sahtia. Sanovat ettei ole järin hyvää. Komppaan.
Sahti on oikein valmistettuna hyvää juomaa. Itä-Hämeessä syntyneenä siihen tuli tutustuttua jo vaahtosammuttimen kokoisena.
Itähämäläinen sahti poikkeaa esim. satakuntalaisesta siinä, että siihen ei käytetä ruismallasta, Itähämäläinen sahti on myös makeampaa kuin täällä lännessä valmistettu sahti, koska itähämäläisestä sahdista ei käytetä kaikkea sokeria pos.
Hyvältä maistui ja maistuu edelleen, jos vaan joskus saa.
Ps. Sahti on itsessään valmista juomaa. Ei siihen ole mitään tarvetta lisätä kossua tai muitakaan väkeviä. Silloin tulee varmasti noutaja.
Silloin kun minä olin pieni ja vähän nuorempi, meillä kotona tehtiin sahtia. Sitä kävi tekemässä pitäjän sahtimestari talon aineista, joista osa otettiin saunan parvesta. Vieläkin tallessa on ainakin sahtikuurna, vai mikähän sen oikea nimi oli. Harmi kun ei tarkkaa tietoa ole kukaan tallentanut.