Sarjiksia pidetään monesti länsimaisena höpötyksenä, mutta ainakaan minun mielestäni asia ei todellisuudessa niin ole. Moni minun sukupolven ikäinen ihminen oppi lukemisen alkeet lapsena Aku Ankoista. On jopa tehty tutkimus, jossa tutkijat eivät löytäneet akuista yhtään oikeinkirjoitusvirhettä.
Nykyään minulla menee muunmuassa Frank Miller, Hugo Pratt, Milo Manara, Gilbert Hernandez….näin muutama sanottuna.
Tällä hetkellä iltalukemisena on kovakantinen Charlier/Giraudin Luutnantti Blueberry, jonka sain veljeltä joululahjaksi. Siinä kuvitus on mestarillista sarjakuvataidetta.
Hyvää kinkunsulatusta kaikille, tai no mitä herkkuja sitten nautittekaan joulupyhinä.
Näin Tampere Kuplii ry:n perustajana ja varapuheenjohtajana olen ilahtunut tästä tekstistä. Pelkästään kotimainen sarjakuvatuotanto (ks. teosarkisto 2007-2018) on hurjan monimuotoista. Sitten mene halki Euroopan… nykypäivää, historiaa, katsopa Afrikan sarjakuvia, katso Yhdysvaltoja, katso Japania, Kiinaa, Koreaa… huh. Ei aihetta mistä sarjakuvaa ei olisi.
Itsehän sarjakuva-arvostelun kirjoitin tässä taannoin myös ja tuokin oli vähän uusi sarjakuvan aihe.
Maksamaton mainos: Tampere Kuplii sarjakuvafestarit 20.-24.3.2019, vapaa pääsy.
Kiitos tiedosta Kyuu. Täytyy poiketakin noilla sarjakuvafestareilla.
Juuri oli taas joulupukin paketissa meikälle Corto Maltesea, aivan huippu.
Juu. Corto on huippu sekä kuvitukseltaan, että miten tarina niissä etenee.
Olen itse aikoinaan piirtänyt sarjakuvia, saisi inspiksen niin aloittaisi uudelleen,.
Nyt on menossa Charlier Giraudin Blueberry, se on uskomattoman hienoa sarjakuvakerrontaa.
Sarjakuva on meillä, ikävä kyllä, erittäin aliarvostettu taiteen, kulttuurin ja kannanotttamisen muoto.
Minulta löytyy mm Frank Millerin taidesarjakuvaa vuodelta 1990, ostin sen silloin Lontoosta, voin sanoa että nyt hinta on kohdallaan, oikea aarre.
Kun Frank Millerin Sin City-sarjasta tehtiin ensimmäinen elokuva: Sin City, niin Frank Miller antoi ohjaajalle sellaisen ehdon, että sarjakuvastani ei tehdä elokuvaa, vaan elokuvasta tehdään sarjakuva.
Sin City on parempi sarjakuvana.
Niin on!
Velipoika opetteli lukemaan Aku Ankasta. Kun meni ekaluokalle, oli ope epäuskoinen ja kyseli, että miten. Velipoika ei uskaltanut tunnustaa, että Aku Ankasta, koska arveli saavansa moitteet vääräoppisuudesta ja päästi valkoisen valheen, että minä muka olin opettanut.
Äiskä luki meille Akua ja seurasimme molemmin puolin. Äiskä oli kuitenkin töistään väsynyt ja torkahteli tämän tästä, joten oli pikku pakko oppia ite lukemaan.
Äiskä ite oli oppinut kirjaimet jo kolmevuotiaana, mutta tuli punakapinan seurauksena orpous ja nälkä eikä ollut varmaan sopivaa lukemistoakaan, joten arvelen lukemistaidon vähän viivästyneen.
Kouluaikoina meillä oli kolmen kimppa, Virolaisen Hannu, Elkelän Kari ja minä, Tenavat -sarjakuvakirjojen lukijoina. Terveiset heille!
Ei siis Virolainen, vaan Wirola. Näin se muisti palautuu vielä pätkittäin.
Mustanaamiota joskus nuorena.
Lapseni AkuAnkkaa hesassa joka oli kuulemma Ylöjärven kirjastossa kiellettyjen listoilla?
Tuosta ylöjärven kirjastosta en ole kuullut mutta sen olen, että Kemin kaupunginkirjastossa Aku Ankka oli kiellettyjen listalla sen kapitalistisuuden vuoksi.
”Mustanaamiota joskus nuorena.”
Trikooherran seikkailuissa on ihan hyvää tarinaa. Iltasanomista on tullut katsottua sivun mittaista sarjakuvaa.
Kiitos kaikille kommenteista ja hyvää lähestyvää vuodenvaihdetta.