Enbuske vai mikälie tv-ohjelmassa kun Apulannan rumpali Sipe Santapukki kertoi joutuneensa välillä keikoilla hyväksikäytetyksi , niin yleisön reaktio oli räjähtää nauruun.
Mikähän tuon yleisön reaktio olisi ollut jos saman olisi ollut kertomassa joku naistähti?
Eikö Me Too -kampanja koske yhtä paljon ahdistelluiksi tulleita miehiä, siinä missä naisiakin.
Niin, onhan joku homoskuukkeli voinut vetää Sipee kannikkaan… ei ainakaan meikää naurattaisi…
Mä taas luulen että tässä tapauksessa ahdistelijat ovat olleet yli-innokkaita nais-faneja.
Näin tokaisi bändin artisti :
Yleisö reagoi Santapukin sanoihin nauramalla. Santapukin ystävä ja kollega Toni Wirtanen ei yleisön outoa käytöstä hyväksynyt.
– Aattele Simo, jengi nauraa sun kokemuksille. Älkää taputtako nyt vielä. Jos tässä olisi naistähti kertomassa, että hän on kokenut itsensä hyväksikäytetyksi, niin kukaan ei nauraisi ja tästä kirjoitettaisiin artikkeleita, että mikä vittu vaivaa setämiestä. Nyt jengi nauraa. Mikä tässä yhteiskunnassa on niin väärin. Erittäin erikoista.
Wirtanen myös kertoi, että kähmintää esiintyy myös keikkojen yhteydessä.
Tuo seksuaalinen ahdistelu on kinkkinen juttu. Jos ahdistelun kohteena on nuori tyttö, ja ylipäätänsä nainen, se on ruma juttu. Jos taas ahdistelun kohteena on nuori poika tai ylipäätänsä mies, siis naisen aikaansaama ahdistelu, se herättää hilpeyttä.
Iltalehdessä oli toissapäivänä artikkeli, joka ei herättänyt hilpeyttä. Sudanilainen 19-vuotias nainen oli puukottanut raiskausta yrittäneen miehen kuoliaaksi. Mies oli raiskannut kyseisen nuoren naisen jo edellisenä päivänä; miehen sukulaiset olivat pidelleet tytöstä kiinni . Nuori nainen tuomittiin kuolemaan. Nämä sudanilaiset pakkoavioliitot!
Kumma kun feminatsit eivät tällaisista tapauksista pidä meteliä. Unohtakaa, retorinen lause.
Muutakin kummallista nykymaailma pitää sisällään.
”Me Too kampanja on tarpeellinen ja ajankohtainen. Esimerkiksi Ruotsissa raiskataan naisia toiseksi eniten maailmasssa Etelä-Afrikan jälkeen .”
Tälläisen tekstiviestin olen lähettänyt läänimme valtalehteen Lapin Kansaan kolme kertaa kuluvana keväänä. Tekstini ei ole nähnyt päivänvaloa. Enkä usko että tulee näkemään, vaikka Lapin Kansassa vaihtui omistaja 1.4.2018. Kaleva osti Lapin Kansan Alma medialta. Mikä muuttui? Nähdäkseni kulttuurimädätystä on vähemmän kuin Alman aikana, mutta muuten lehti on jokseenkin tyhjää täynnä. Ei uskalleta/haluta kirjoitaa epäkohdista, myötäillään vain tiukasti EU-eliittiä ja poliittista korrektiutta ja hymistellään vain.
Onneksi olen määräaikaistilaaja.