Kuukausi: joulukuu 2018

Joulunpyhät antavat aikaa miettiä menneitä ja pohtia tulevia. Mietintämyssy on sitä varten hyvä olemassa, sillä ajattelu on kaiken järkevän toiminnan edellytys.

Kun nyt vaalikausi lähenee loppuaan ja uusi vaalikausi jo häämöttää, on paikallaan hieman tarkastella menneitä.

Kun nykyinen Sipilän hallitus aloitti työnsä, niin sitä edelsi pitkät neuvottelut hallitusohjelmasta. Muistamme vielä kaikki ne Smolnan päivät ja niiden päivien tiedotustilaisuudet, joissa tuli päivänvaloon aivan uusia termejäkin, kuten ”vatulointi”.

Sipilän hallituksen ohjelma on yksityiskohtainen ja siksi, että kun kolme puoluetta muodostaa hallituksen haluavat kaikki kolme, että juuri heidän vaatimansa ohjelmakohdat tulevat huomioiduiksi sitten hallitustyöskentelyssä. Yksityiskohtainen hallitusohjelma on myös rasite hallitukselle, sillä se ei salli liikkumatilaa vaikka olosuhteissa tapahtuisi muutoksia. Siksi hallitusohjelmaan viitataan aina,kun se on hallituksen kannalta edullista.

Monipuoluehallituksissa on se ongelma, että monet asiat on ikään kuin päätettävä hallitusohjemassa etuajassa ja vain siksi, että siten puolueet hallituksessa varmistavat vaaleissa antamansa lupausten toteutumisen.

On selvää, että liian yksityiskohtainen hallitusohjelma sitoo hallituksen kädet ja estää järkevän politiikan teon olosuhteitten mukaan. Edustuksellinen demokratia on juuri sitä, että kansa vaaleissa valitsee 200 kansanedustajaa päättämään yhteisistä asioista ja eduskunta valitsee pääministerin, joka muodostaa hallituksen.

Kun nyt jo ennen vaaleja puolueet suunnittelevat toimia vaalien jälkeen, niin varmasti keskusteluja käydään puoluejohtajien välillä myös tulevasta hallitusohjelmasta. Nyt olisi parasta, jos ei mentäisi liian pitkälle yksityiskohtiin vaan jätettäisiin tilaa harkinnalle, sillä maailma muuttuu kaiken aikaa vauhdilla.

Hallitusohjelmaan pitäisi kirjata hallitukseen osallistuvien puolueiden tärkeimmät arvot, mutta ei mitään yksityiskohtia. Hallituksella on oltava liikkumatilaa päätöstenteossa, pääasia on, että kansalaiset tietävät mihin arvoihin päätökset perustuvat.

Tässä hieman pohtimisen aihetta joulukinkkua sulatellessa.

Rauhaisaa Joulua!

 

 

Kaikissa kaupungeissa on oma kulttuurinsa , mutta myös mielikuvat niistä. Tässä parjatun Lahden kaupunki esimerkiksi. Muita vastaavia löytyy Helsingistä, Vantaalta, Orimattilasta, Artjärveltä, Porvoosta jne.., joista on kokemusta.

Muutimme Lahteen työn perässä Helsingistä hiukan vastenmielisesti aluksi. Mutta emme Lahteen, vaan Hollolan Lahteen, joka on ”aivan eri juttu” kuin Lahti, vai  ?

Hollola niin kuin Lahti ympäristöineen on super- kaunis kuten myös Tampere järvineen.

Lahdessa uusi lehdistöihminen pääsi piireihin vain,  kun sai kaverit Lahden Hiihtoseurasta ja Tykistöklubista tai Teollisuusseurasta ja osasi ryypätä niiden kanssa- joskus liikaakin- mutta pakko oli. Lahti lämpeni sisäänpäin enemmän kuin  tukkoinen savupiippu ja edelleen.

Mutta, mikä Lahti oli todellisesti. Se oli,  ja on klassisen musiikin tyyssija huippuosaajineen, Osmo Vänskä, Matias Rouvali, Seppo Korhonen, Kalevi Kiviniemi , Krohnit jne..

Sibeliustalon perustamien urkuineen oli noiden em. henkilöiden ml. Etelä- Suomen Sanomien mahtityö. Siinä porukassa olin. Ennen kuin Sibeliustalo saatiin aikaan, meillä oli teltta, jossa Erkki Toivanen juonsi juuri sillä paikalla mihin sitten yhden äänen valtuuston enemmistöpäätöksellä konserttitalo rakennettiin. Tiedän tuon yhden henkilön.

Edesmennyt Erkki Krohn junaili Landen kansainvälisten urkuviikkojen päätapahtumaksi mammuttikonsertin ravintoloineen Lahden Mustakallion tunneliin (400M ). Siellä oli tanssilavat kevyelle tanssimusiikille ja Kiviniemen urkukonsertit. Väkeä oli tuhansia. Ravintoloitsija Tapi Tolvanen huolehti herkuista. Aivan mieletön kokonaisuus, mitä kukaan muu ei ole uskaltanut toteuttaa muualla.

Jotta asiat menisivät eteenpäin, istuin mm. ministeri Uosukaisen, Karita Mattilan ja Kalevi Kiviniemen kanssa pöydässä puhaltamassa samaan hiileen valoa Mukkulan kartanolla.

Myöhemmin istuimme Mukkulan runomaratonilla Paavo Lipposen ja Päivin kanssa terassilounaalla, ja Tony Taberman istui pöytäämme keskustelemaan runoudesta ja elämästä.

Tällaista oli päällisin puolin halveksitussa Lahden Business cityssä.

PS.  Simon Vaatehuone 99-  Simon , Luhdan, CM- Hannu Aaltosen ja nyk. SOK:n pääjohtaja Taavin kanssa juonittiin samoissa pöydissä .

Lahti on paljon enemmän kuin kuvitellaan täältä vain Tampereen vinkkelistä.

 

Euromaiden velat eivät laske.
Vain Suomi ja Saksa pienentää velkaansa toki vain vähän
ja Suomikin oikeastaan vain jättää nostamatta 2,2 miljardin lainaerän.
Pikkuveli Viron velka on vain 8 % BKT.
Suomi 57,5 % BKT.
Kreikka johtaa 182,5 % BKT.
Britannia n 82 % BKT.
Ensi vuodesta tulee haastava talouskasvu hidastuu ja
Euroopan keskuspankki lopettaa elvytystoimet.
– Talouskasvu hidastuu tehtävillä säästötoimilla joten olemme oravanpyörässä.
– Em yhtälöön sopii erittäin huonosti maahanmuutto ja ilmastotalkoot.
EU-tason politiikka ei ole tuonut autuutta.
Ensi vuonna on brexit, EU vaalit ja tärkeät henkilövaihdokset.

Aiheesta Aamulehti Raha A16-17 sivut.

Juicesta on tehty juuri elokuva, jossa Riku Nieminen näyttelee häntä.

En varmasti ole ainoa tamperelainen, joka Juicen on tavannut face-to-face. Olimme Hesassa lehdistön jatkoilla Kaivohuoneella 90-luvun lopuilla, jossa porukkaa oli kuin pipoa. Kuinka ollakaan, Juice tuli normipersoonassaan viereen iso kaljalasi kädessään ja toisessa savuava tupakka.  Silloin sai vielä vetää röökiä ravintoloiden tiloissa. Kolistelimme kippoja ja vaihdoimme muutaman sanan. Ja kyllä kolistelijoita, tarjoajia ja kauniita naisia riitti hänen ympärillään.

Irvinin taas tapasin Yhtyneiden  Kuvalehtien pippaloiden jälkeen Hotelli Pasilan ravintolassa päätoimittajamme kanssa. Vexi oli Irvinin paimenena. Siinäkin niitä kippoja maisteltiin paitsi Vexi. Seuraavana päivänä Irvinillä oli Syksyn Sävel esitys. Puolessa välin iltaa Vexi sanoi, että eiköhän siirrytä tuohon elevaattoriin ja mennä nukkumaan. Ja niin tapahtui- toivotimme onnea Irvinille.  Irviniä ja minua yhdisti mm. asuminen Tampereen Lielahdessa.

Irvinin kotikaupungissa, Hämeenlinnassa on keksitty tavaratalokeskukselle nimi ”Goodman”.

Eikös Tampere olisi voinut keksiä Ratinan  nimeksi ”Juicen sikala”, olisihan väkeä tullut kautta maan. Myymälämusiikkina olisi soinut ”Sika” ja monet muut Juicen biisit.

 

Näin se tapahtuu blogin avauksessa.

Ensin tallennus linkistä hiirellä, sitten tallennus tänne ja ketjun pätkä päälle, helppo.

Kuka vielä nukkuu.
Karu käytäntö huolestuttaa hoitajia:
Vanhukset herätetään aamuyöstä pesulle…
Kommentteja pyydettäessä suuret hoivakotiyhtiöt vaikenevat.
Hoitajat kauhuissaa epäeettisestä ja osin vaarallisesta toiminnasta
kun esim yövuorossa yksin pitäisi siirtää pesulle vaikka siihen tarvittaisiin kahta
hoitohenkilöä.
– Työvoimapulaan vedotaa toisaalta mitä vähemmällä henkilökunnalla sen suuremmat voitot.
Haluammeko soteyksityiset ja tämänkaltaiset hoivat?
– Aiheesta IL tänään.

Ilmastopolitiika on Kokoomukselle ja ennenmuuta Kepulle tärkeä asia nyt juuri, kun vaaleihin on aikaa vain muutama kuukausi. Pääministeri onnistui huiputtamaan kaikki muutkin puoleet mukaan ilmastohössötykseen, lukuunottamatta Perussuomalaisia. Näin asiasta tehtiin kansakunnan tärkein projekti, joka vie kaiken huomion puoleensa.

Kaikki muut, paitsi Perusuomalaiset haluavat nyt olla vihreämpiä, kuin vihreät.

Mutta on toinenkin syy, joka on vielä painavampi. Ja se syy on se, että tällä ilmastohössötyksellä yritetään viedä huomio pois vaalitaistelussa  kaikista muista ikävistä asioista, kuten suurista tuloeroista, maahanmuutosta, sisäisestä turvallisuudesta, sosiaaliturvan romuttumisesta ja sotesta.

Demareiden rooli ympäristöhössötyksessä herättää  erikoista  huomiota. Demarit ovat innolla mukana Sipilän polkaisemassa ilmastohössötyksessa silläkin uhalla, että se tulee viemään paljon teollisia työpaikkoja Suomesta. Se taas iskee pahiten demareiden omiin kannattajiin duunareihin. Jos duunarit ymmärtävät tämän on demareiden vaalivoitto valumassa heidän omaan kaivamaansa kuoppaan ja Rinteen pääministeriys saamoin.

Kansaa siis yritetään nyt kusta silmään nostamalla ympäristöhössötys tärkeimmäksi asiaksi Suomessa, jota se ei ole. Suomi on niin pieni maa ja pieni tekijä koko maapallon ilmastosuojelussa, että sitä voi  verrata hyttysen paskaan Itämeressä.

Sen sijaan, että Suomi aikoo itse ryhtyä tekoihin, jotka aiheuttavat paljon kustannuksia ja menetettyjä työpaikkoja Suomen pitäisi vaatia ympäristötekoja todella suurilta ilmaston pilaajilta Kiinalta ja Intialta.