Sulo Saarits – Tuikkikaa Oi Joulun Tähtöset – YouTube
Joulun surusanomaa
Joulun ilosanoma peittyy joulun surusanoman alle. Se surusanoma on, että Suomessa edelleen vaan kohdellaan vanhuksia huonosti ja jopa erittäin huonosti.
Päivän Turun Sanomat uutisoi mm. seuraavasti:
”Lounais-Suomen aluehallintoviraston kuusi tuoretta päätöstä kertovat karua kieltä vanhustenhuollon ongelmista Varsinais-Suomessa.
Avin valvonta- tai työsuojelumenettelyyn joutuneissa kohteissa henkilöstöä on liian vähän, viriketoimintaa ja ulkoilua on harvakseltaan ja lääkehoidossa on puutteita. Vanhuksia ja vammaisia hoidetaan samassa tilassa päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kanssa. Kielteisistä palvelupäätöksistä puuttuvat dokumentit, ja työsuojelulliset ongelmat ovat hoitamatta.
Avi on antanut kuukauden kuluessa yhteensä kuusi ratkaisua, jotka koskevat Ikipihlajan yksiköitä Liedossa, Mehiläisen yksikköä Turussa, Turun kotihoitoa sekä Salon ja Vehmaan kuntia.
– Tapaukset ovat hyvin tyypillisiä ongelmakuvauksia vanhustenhuollosta. Kun henkilöstöä on liian vähän, siitä seuraa ongelmia ja lainvastaista menettelyä, sosiaalihuollon ylitarkastaja Nina Siro-Södergård sanoo.”
Vanhusten hoidon sukeasta tilasta maassamme on nyt puhuttu ja kirjoitettu vuositolkulla, mutta mitään muutosta parempaan ei ole nähtävissä. Muutama vuosi sitten tuli voimaan pitkään valmisteltu vanhuspalvelulaki eikä sekään ole muuttanut mitään, vaikka piti. Palvelutaloissa tuskin tunnetaan koko lakia. Kun vanhusten hoito siirtyy yhä enemmän yksityisille bisnesyrityksille, niin heidän päätavoitteensa on voittojen keruu ei vanhusten hyvinvointi.
Myös valvonta pettää pahoin ja perustuu pääosin palveluyritysten omavalvontaan ja kirjallisiin raprtteihin viranomaisille. Siis käytännössä valvontaa on vain nimeksi.
Minkähänlainen joulu on Suomen monissa vanhusten palvelutaloissa, kun henkilökuntaa on tuskin lainkaan?
Suomi ei ole sivistysmaa, sillä sivistysmaa tunnetaan mm. siitä, että se hoitaa vanhuksensa hyvin.
Jouluaattona Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalla
He antoivat elämään valmistautuneet nuoret henkensä
minkä vuoksi
eivät paljoa halunneet, vaatineet
ikuisen kärsimyksen sijaan
pääsyä pois kurjuudesta
nälkiintyneille lapsilleen
leipää syödäkseen
inhimillistä elämää
ihmisarvoa perheilleen
työläistovereilleen
rakentaa nuorta maatamme
tasavertaisina, oikeudenmukaisesti kohdellen
yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta
Miksi heille ei voinut suoda nousua murheen alhosta
miksi ahneuden, ihmisten hyväksikäytön
alistamisen, ihmisparkojen nöyryyttämisten myötä
annettiin kärsimyksen maljan läikkyä yli
eivät he paljoa pyytäneet
heidän henkensä piti silti häpäistä
kidutuksin, rääkäten, nälkään näännyttämisin
kuka minnekin soramonttuihin
keskitysleirien joukkohautoihin
vailla ihmisyyttä sulloen
Näitä mietin jouluaattona
sata vuotta myöhemmin
hiljaisena, mykistyneenä
punainen kynttilä kädessä
laskien sen nöyränä toverien haudalla
eivät he paljoa vaatineet
silti joutuivat henkensä antamaan
vuodan kyyneleen heidän muistolleen
raskas taakkanne on syvällä sydämissämme
sytytitte liekin paremmasta huomisesta
sitä liekkiä vaalimme
sitä pidämme yllä
Hannu Tiainen
Savustin lohipaloja
Himoni savukalaan ylitti pelkoni kaikenmaailman jäämiä kohtaan joita Norjan lohissa kerrotaan piilevän. Vartavasten ajoin 22 kilometrin matkan Vaasaan Minimani markettiin joka myy lohia sopuhintaan. Ostin yhden, fileoin ja palattelin, hännän laitoin graaviin, tai oikeastaan emäntä laittoi, tuntee hän näet eritystä viettymystä suolakalaan. Käyttin karkeaa merisuolaa, tunnin saivat odotella keittiön pöydällä.
Virittelin tulet savu-uuniin, vaahterapuita käytin, ne antavat pikantin, hieman ikäänkuin etelänmaalaisen vivahteen, suosittelen kaikille kotonaan itse savustaville, kokeilkaa.
Kolmisen varttia annoin kalapalojen sauhustua, lämmön pidin kahdeksankymmenen tienoilla. Siinä odotellessani ja puita lisäillessäni nautin yhden tölkin keskiolutta, on vähän kuin traditio, elimellinen osa savustussessiota, nauttivathan paremmatkin kokitkin usein punaviiniä ruuanlaittonsa ohessa, näin olen TVssä nähnyt.
Voin vakuuttaa että kun lämpimänä savukalaa mutustelin oli se lievästi sanottuna herkullista, uskoisin että olisi maistunut sinullekkin.
Pihatonttu seuraili sivusta askareitani, jäi vielä illan hämärtyessä valvomaan että savupöntön tuli asianmukisesti hiipuu. Toivotteleehan tuo tonttu myös Hyvää Joulua kaikille Pirkan Blogin kirjoittajille ja lukijoille.
Hyvää yötä ja joulua
Romantiikan ajalla suositun, yöllistä tunnelmaa jäljittelevä nokturno (ranskan yöllistä tarkoittavasta sanasta) on eräs klassisen musiikin sävellystyyppi. Nyt on kyseessä kuitenkin jazz-nokturno, Harlem Nocturne. Säveltäjä: Earle Hagen, esittäjänä Broadway, allekirjoittanut solistina.
Tämän myötä toivotan rauhallista joulutunnelmaa kaikillen, itse kullekin säädylle!
Latvian Ortodoksikirkon johtaja on KGBn agentti
Olen aiemmin kirjoittanut, että neukkulan aikana ryssät pistivät kirkkojen johtoon KGBn agentit. Niin Venäjällä kuin myös Venäjän miehittämänä olleissa maissa.
Latvia avasi nyt sen hallussa olevat KGBn kortistot julkisiksi. Kortistojen mukaan nykyinen Moskovan kirkon alaisen Latvian Ortodoksisen kirkon johtaja (suomeksi piispa) on Venäjän KGBn agentti. Lähde.
Sekin auttaa ymmärtämään miksi Ukrainan kirkko erosi Moskovan alaisuudesta ja siirtyi Konstantinopolin alaisuuteen – vaikka imperialistinen roistovaltio Venäjä tietenkin vastusti sitä ja uhkaili vaikka millä.
Mistä uusi sanoma valon juhlalle?
Kirjoitin erääseen uutiskommenttiin miten joulunajan stressi, huoli maapallosta ja kaamosmasennus on ikävä yhdistelmä. Moni tuupertuu tämän alle, mutta aihe sentään nousee nyt esille. Murhe on ikävä, mutta se voi olla myös mahdollisuus. Joulu on juhlana muuttanut muotoaan monesti, mikä olisi seuraava muutos?
Tietoisuutta ja tekemistä
En näe mitään ristiriitaa kristinuskon sanoman kanssa, vaikkei se meistä kaikkia koskekaan. Uskontomme on osoittanut kykyä mukautumiseen, mutta perussanoma valosta ja toivosta pimeyden keskellä on aivan erinomainen. Se ei myöskään tungeksi päälle, kun joukossamme on heitä joita kristinuskon sanoma ei koske. Olkoon se siellä, kaikkien saatavilla, mutta ei kenellekään pakkosyötettynä. On hyvä muistaa, että valo kaamoksen keskellä piristää myös ateisteja, juutalaisia, muslimeja ja monia muitakin.
On myös turha kuvitella että markkinat mihinkään katoaisivat, mutta asenne ostamiseen voisi muuttua. Ajatus tiedostavan ostamisen joulukuusta voisi olla harkinnan arvoinen. Käytännössä siis pysähdyt ja keskustelet itsesi kanssa entistä tarkemmin ennen jokaista hankintaa. Pohtisit tuotetta, sen elinkaarta, sen saajaa, tunteita lahjoittajalla ja lahjan saajalla, vaihtoehtoja sun muuta. On kaukaista utopiaa kuvitella että noin vain turhasta ostamisesta luopuisimme, mutta voisimme tehdä ostamisesta harkitumman rituaalin. Näin ollen se yksi harkittu, pohdittu ostos tarkoittaisi ihmiselle enemmän kuin ne sata rutiinishoppailuun unohtuvaa hankintaa tänä päivänä. Periaate on siis vanha tuttu: laatu, ei määrä.
Yksinäisyyden hoidon on oltava valon uuden juhlakauden ytimessä. Suomessa tämä haaste on mitä suurin. Pitäisi kehittää aivan uutta yhteistä tekemistä, avoimia ovia, uudenlaisia tapaamisia, kokoontumisia, keskusteluja. Muotoja pitää olla monia, niin lasten tapahtumia, sinkkujen kohtaamisia, poliittista debatointia, musiikkia ja vaikka mitä. Kaamosmasennuksen hoitoon voisivat niin yhdistykset kuin yrityksetkin tarjota tutustumisia monenlaiseen toimintaan, mahdollisuuksia ihmisille löytää itsensä uudestaan tai etsiä uutta sisältöä elämäänsä. Joulun kaudesta tulisi siis eräänlainen näyteikkuna niin epäkaupalliselle kuin kaupalliselle tekemisellekin. Tällä hetkellä joulukuussa tapahtumien määrä on kovin pieni kun ajatellaan että ihmiset haluavat olla kotona. Tämän ajatuksen voisi haastaa.
Perinteillekin on paikkansa
Kaikkea ei tietenkään pidä unohtaa. Hyväntekeväisyys sopii kauteen erinomaisesti, kuten myös hiljentyminen ja rauhoittuminen sitä haluaville. Lahjojen antamisessa kohtuudella ei tarvitse olla mitään vikaa ja suuntaus aineettomiin lahjoihin on joka tapauksessa voimissaan. Kukaan ei voi pakottaa joulua muuttamaan, eikä pidäkään. Viisautta on kuitenkin katsoa elämän nykypäivää, ihmisten kaipuuta ja tarpeita, etsien niistä tapaa mukautua nykypäivän haasteisiin.
Joulupukin kotimaana, kaamosmasennuksen uhrina ja yleisesti aika fiksuna maana Suomi olisi mitä mainioin paikka aloittaa pohdiskelu siitä, mitä uutta ja kaunista joulun aika voisi vielä olla. Niin kauan kun muutoksessa avataan enemmän ovia kuin suljetaan, voisimme saada valoisista ajatuksista jopa uuden vientituotteen.
Katkeroitunut Timo Soini purkaa katkeruuttaan
Soinin mielestä persusuomalaista puoluetta ei enää ole olemassakaan. Puolue muuttui täysin, kun Halla-ahosta tuli puheenjohtaja, kirjoittaa Soini blogissaan. Soini ennustaa, että Halla-aho vaihtuu Laura Huhtasaareen persujen puheenjohtajana ensi kesän puoluekokouksessa. Syynä on se, että Halla-ahoa ei kiinnosta puolueen puheenjohtajuus. Tämä on siis Soinin mutu-tuntuma ja perustuu kuulemma kehon kieleen. Mitähän se Soinin oma keho kertoo meille muuta, kuin runsasta ylipainoa.
Puolue ei ole muttunut, kuten Soini väittää. Puolue noudattaa edelleen samaa ohjelmaa, kuin ennen viime vaaleja, jotka tuotti jytkyn. Soini kumppaneineen vaan pettivät äänestäjänsä, kun eivät aikoneetkaan noudatta omaa ohjelmaansa, kun hillotolppa ja ministeriauton takapenkki oli niin houkutteleva.
Blogikirjoituksellaan Soini purkaa omaa katkeruuttaan ja yrittää vaikuttaa persujen äänestäjiin väittämällä, että Halla-aho haluaa erota puheenjohtajan tehtävästä. Halla-aho on tärkeä puolueelle, kun hän on varsinainen ääniharava vaaleissa.
Soini tekee myös ison virheen, kun ryhtyy toisen puolueen (sinisten) jäsenenä sekaantumaan entisen puolueensa asioihin. Sitä kutsutaan loan heitoksi.
Nousukiidossa
Kuuma peruna,
mutta Perussuomalaiset ovat kannatusnousukiidossa!
– Media tekee paljon nostaen esiin kielteistä.
Kielteistä näkyy saavan Kepu Sipiläkin jopa PK-yrittäjiltä.
Kestääkö Rinteen kannatus SDP ehkä liiankin myönteinen
ilmastopuuhaan peläten Vihreiden puhuria,
joka on tyhjän päällä sillä emme voi pienenä pelastaa maailmaa.
Entä Kokoomuksen tulijamyönteinen politiikka –
väittävät työvoimaa tarvittavan eivätkä osaa laskea
siitä aiheutuvia kuluja yhteiskunnalle.
Moninverroin edullisempaa olisi kouluttaa omista työttömistä
omiin tarpeisiin.
Nuoren miehen joulu
Tässä perinteinen joulutarina joka julkaistiin paikallisessa joulun aikaan ilmestyvässä kotiseutulehdessä.
Nuoren miehen joulu
Nuori mies katselee vuokraamansa vinttihuoneen ikkunasta kadun toiselle puolen. Tuttu naapurin mies irrottaa jostain hankittua joulukuusta auton tavaratelineestä. On joulun aatonaatto. Poistuu sitten ikkunasta sängylle loikoilemaan hajanaisin miettein. Joulu on humpuukia, on aika päästää eroon perinteistä, uskonnollisuudesta ja kaikesta markkinahumusta. Siksi mies on päättänyt viettää joulunajan yksin nuhjuisessa pienessä huoneessaan, aivan kuin tavallisen askeettisen viikonlopun, muutama hernekeittopurkki pöydällä, kirjat ja radio seuranaan.
Ajatukset joulusta eivät jätä rauhaan, saaden miehen levottomaksi. Äiti, veljet ja siskot ovat jo maalla, tuttuakin tutumpaa jouluviettoa valmistelemassa. Hermostuneena avaa radion, mielen rauhoittamiseksi, pinnalle nousevan ikävän torjumiseksi. On torkahtamaisillaan, kun kuuluttaja kertoo alkavan perinteisen ohjelman: Joululahjavalvojaiset. Jostain syystä hän ei sulje radiota.
Kohta alkaa soida Jussi Björlingin laulama Jouluyö. Laulun myötä mieli herkistyy, viiltävä kaipuu siivittää aatokset lapsuuden, nuoruuden jouluihin. Kuusenhakureissut, koristelut, kaikki yhteiset joulunvalmistelut, kinkun ja lipeäkalan tuoksu ja vihdoin kauan odotettu jouluaatto, tulvahtavat elävänä syvälle sielun syövereihin.
Yhä valvoen, kellon käydessä puoltayötä, joulu ei vaan jätä miestä rauhaan. Yö on ehtinyt aaton puolelle, mies nousee ylös, katsoo ikkunasta tähtitaivaalle ja tekee äkkiä ratkaisun. Pukee päällensä ja pakkaa laukkuun muutamia vaatteita, rientää kiristyvään pakkasyöhön. Saa kylmästä kärsivän auton vaivoin käyntiin, hurauttaa maantielle suuntana rakas lapsuudenkoti.
Kilometrit taittuvat kylien ja kotien nukkuessa, eläimet menneet kuka minnekin nauttimaan joulun rauhasta. Talvinen maisema puiden lumivaippoineen pitää mielen virkeänä, saa hyvälle tuulelle matkan taittuessa kohti kotikontuja. Kello alkaa lähetä aamu viittä kun vihdoin avautuu tuttu kotitie.
Keittiöstä hohtaa valo, mies ajaa pihaan, sammuttaa auton, ikkunassa verho heilahtaa. Ulko-ovi on auki, koputtaa eteiseen oveen ja astuu sisään. Äiti pöydän edessä, jauhoinen essu päällään, piiraskaulin kädessä katsoo ovelle, hymy huulillaan. Poika on sittenkin tullut joulunviettoon. Ovensuusta kuuluu, ääni väristen: Hyvää joulua, äiti.
Hannu Tiainen
20.12 2018