Erään kansanlaulun synty

Tämä on vähän erilainen juttu, en ole ihan vakuuttunut että tällainen tarina on Pirkan blogien arvokkaan ja asioiden koviin ytimiin leikittömästi tarttuvan imagon mukainen, ihan vapaasti saa moittia tai ylläpitäjät poistaa enkä katkeroidu

Heti aluksi sanon vakavat varoituksen sanat. Tämä tarina sisältää kuva- ja tekstimateriaalia joka herkkämielistä tai yltiösiveellisen maailman- katsomuksen omaavaa saattaa järkyttää . Vaikka teksti on puhdasta faktaa voi sekin ahtaasti tulkittuna herättää korkeamoraalisessa lukijassa pahennusta ja närkästystä. Jos nyt tästä esipuheesta hiukankin tunnistit itsesi niin älä ota riskejä , äläkä ihmeessä jatka tästä eteenpäin vaan siirry lukemaan vanhoja tuttuja vakavahenkisiksi tuntemiasi blogisteja.

Kyseessä on kuvaelma erään kansanlaulun synnystä. Kovin harvinainen dokumentti, suusta suuhun kulkeutunut. Sangen harvoinhan on jälkipolville säilynyt faktaa kansanlaulujen syntytilanteista. Tapahtumat sijoittuvat eteläiseen Hämeeseen, Aholan komean talon pihapiiriin.

Päivä oli kesäinen, kuumasti porotti aurinko pilvettömältä taivaalta. Reippaasti asteli talon tytär Tuulevi vedenhakuun sinkkiämpäriä kädessään heilutellen. Komeavartinen, uhkea ja muodokas oli Tuulevi, eloisa luonnoltaan, nytkin kaivolle mennessään iloisesti rallatteli vanhaa rekialaulua.

Sattui että siihen vehmaan tupakkipensaan varjoon oli asettunut talon laisksanpulska renki Herkko ettonettaan loikomaan. Valpastui mokoma hereille kullessaan Tuulevin rallatuksen, vetäytyi ryöttä tyystin pensaan suojaan ihastelemaan vedennoutajan askelten nousua.

Tuulevi kävi reippaasti veden vinttuuseen ja sattuipa niin että tuulen puuskahdus nosti Tuulevin hameen helmat ylös. Alushousujahan ei tuohon aikaan kesähelteillä käytetty, entisaikojen karkeat ja  paksut kangaslaadut kun pahasti hiersivät ja hiottivat arkoja paikkoja.

Näky joka Herkon silmien eteen avautui oli kertakaikkiaan veret seisauttava. Sattui näet niin että ehkä hankalan vinttausasennon vuoksi alkoi Tuulevin peräaukosta vetää nykivästi nypyttäen suonta mistä taas seurasi että ulkoiset häpyhuulet vetäytyivät lystikkäästi monille mutkille.

Tapaus kesti vain hetken, pian otti pimppi taas totisen ja konstailemattoman perusilmeensä, mutta tuo ainutkertainen näky porautui lähtemättömästi Herkon verkkokalvoille. Vähitellen toipui Herkko, silmät lakkasivat harittamasta ja avoimena ammottanut suu loksahti kiinni. Herkko oli runonlaulajien sukua, niinpä hän oitis alkoi riimitellä sattumuksesta laulunpätkää, sävelen lainasi pihapuussa visertävältä kirjosiepolta.

Anoastaan laulun alkuosa on säilynyt meidän aikoihimme asti ja menee se näin:

Pitkä neiti se kaivon kannella /vinttasi vettä pyttyyn/persereijästä suonta veti/veti pimpan reunat ryppyyn

 

  

Aholan talo taustalla, vinttikaivo etualalla

 

Herkon piilopaikkana toiminut pusikko

Samankalltaista aihetta  on käsitellyt laajasssa, joskus hyvinkin naturalistisessa tuotannossaan myös suuri espanjalainen taiteilija Pablo Picasso, mistä lie hänenkin korviinsa kulkeutunut tarina suonmalaisen pitkän neidin vedenhakumatkalta. Ohessa kuva hänen näkemyksestään laulun tapahtumien kriittisestä hetkestä.

Uskalsin sen tähän kopioida kun kyseessä kuitenkin on maailmanlaajuisesti tunnettu ja ihailtu taiteilija. Mistään epäsiveellisyydestä saati pornosta ei siis kuvan kohdalla voi olla kysymys vaan silkasta, mestarin herkällä kädellä piirretystä naturalistisesta taiteesta.

Kukkeliheimeli – Helsingin suuri typeryysyritys – onneksi edes jollakin terve järki voitti

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/4769df05-2bba-4566-8859-368040307c0c_ul.shtml

”Moni kaupunki on yrittänyt toistaa Bilbaon ihmettä, mutta turhaan – Wau-arkkitehtuuriin kaadetut verorahat valuvat hukkaan”

”Iñaki Esteban pohtii kirjassaan El efecto Guggenheim, del espacio basura al ornamento (vapaasti suomennettuna Roskaläjästä komistukseksi) miksi noin 200 yritystä eri puolilla maailmaa herättää kaupunki ”henkiin” wau-arkkitehtuurilla on epäonnistunut, mutta Bilbaosta tuli menestys.”

Helsingissä jotkut luulivat, että kukkeliheimeli olisi tuonut onnen ja autuuden huolimatta siitä, että Berliinissä sellainen suljettiin ja monessa kaupungissa se hylättiiin huonona ideana.

Nyt kansainvälisesti on todettu, että Bilbao oli todella poikkeus ja n. 200 samanlaiseen ideaan perustuvaa arkkirehtuuripläjäystä on epäonnistunut aiheyttaen vain järjettömät kustannukset.

Soinin kootut huijaukset – onko niitä?

Tuntuu siltä, että moni haluaisi purkaa sydäntään pettymyksistään  Timo Soiniin  poliitikkona. Perustin sitä varten uuden vitjan, ettei tarvitsi pettymyksiään muihin vitjoihin ängetä.

Soinihan on tunnustanut ja mainostanut olevansa populisti. Eli hän on kuunnellut kansaa toreilla ja turuilla ja on ruvennut kansan asioiden ajajaksi.

Soini on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Tuohon koulutukseen kuuluu mm. perustietoja kansantaloustieteestä. Jos Timo on kunnioittanut kansantaloustieteessä saamiaan opetuksia, on se asettanut omat reunaehtonsa kansan toivomusten täyttämiselle.

Soinilaisia vaaleissa kannattaneella kansalla on ollut odotuksia, joita odotuksia soinilaiset eivät ole pystyneet syystä tai toisesta täyttämään. Eduskuntakin luo vain puitteita, missä kansa ja maan talous toimii. Itse teot ovat kansan itsensä käsissä. Onko soinilaisuus ollut rakentamassa oikean laisia puitteita vaiko ei?

Hauska ja mielenkiintoinen juonne on se, että soinilaisia moittivat eniten ne toisten puolueiden kannattajat, jotka katsovat PS-puolueesta eronneiden soinilaisten pettäneen puolueensa ja äänestäjänsä, kun soinilaiset ovat ruvenneet fanittamaan ja kannattamaan tai ainakin suvaitsemaan heidän näkemyksiään  esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta.

Nykyinen PS -puolue on muiden puolueiden kanssa erimielinen rajoittamattoman maahanmuuton rikastavasta vaikutuksesta ja edustaa enemmän Koiviston ja Niinistön presidentillisiä arvioita monikulttuurisuuden tavoittelemisen hyödyllisyydestä valtakunnalle monen muun EU:n presidentin ja pääministerin tavoin.

Kilpailevien puolueiden kannattajat ovat paradoksaalisesti pitäneet pahana sitä, etteivät soinilaiset jääneet tukemaan Halla-ahon kansallista turvallisuutta ja yhtenäisyyttä ja talouden selviämistä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä arvostavia linjauksia.

Henkilöinä ovat Soini ja Halla-aho erilaiset. Soini on vallasta nauttiva extrovertti ja Halla-aho on enemmän introvertti, jonka ajatuskulut kulkevat aivoissa vähän monimutkaisemmin.

Introvertti ja ekstrovertti – Wikipedia

”Aivotutkimuksissa on havaittu, että introvertti–ekstrovertti-jatkumo perustuu biologiaan. Ihmisaivoista löytyy fysiologisia vastaavuuksia eri persoonallisuuden ominaisuuksille ja vaihtelevalle toiminnalle.[1]

Introverttien aivojen otsalohkon kuorella on voimakkaampaa sähköistä toimintaa kuin ekstroverteilla. Alueelle sijoittuvat oppiminen, päätöksenteko, muisti ja ongelmanratkaisu.[1]

Introverttien ja ekstroverttien aivoissa veri virtaa eri reittejä. Introverteilla ärsykkeet joutuvat kulkemaan pidemmän matkan aivojen hermoradoissa kuin ekstroverteilla.[1]

Introverteillä on korkeammat asetyylikoliinipitoisuudet kun taas ekstroverteilla on havaittu korkeammat aktiivisuudet dopamiinin kulkureiteillä. Asetyylikoliini on välittäjäaine, joka vaikuttaa keskittymiseen, muistiin ja oppimiseen. Dopamiini sen sijaan yllyttää liikkeelle, tekee uteliaaksi, vaihtelunhaluiseksi ja saa kaipaamaan palkkioita. Välittäjäaineiden pitoisuuden erot vaikuttavat siihen, että introvertteja luonnehtii turvallisuushakuisuus, harkitsevuus ja riistiriitojen välttely, ja ekstrovertteja palkitsemisen tarve, ilo, into, kiihkeys ja riskinotto. Jos ekstrovertit eivät saa ulkoisia ärsykkeitä, he kärsivät dopamiinivajeesta ja pitkästyvät.[1]”

Siispä: Soini olisi extroverttinä auttamattomasti pitkästynyt Halla-ahon johtamassa puolueessa, joka halusi lisää turvallisuutta talouteen, yhteiskunnallista vakautta ja muuta introverttien luonteiden arvostamaa hyvää.

Tietokoneella leikkimisen MM Suomeen

Nyt en todella tiedä itkeäkö vai nauraa, tuntuu kumminkin että itku olisi lähempänä.

Ihmiset käyttävät tavattoman paljon aikaansa tietokoneilla leikkimiseen. Se aika on pakosta pois jostakin todellisesta ja hyödyllisestä.  Tai jos rahassa mitataan niin rikastuakkin voi, MM-voitosta Sotala tienasi 280 000 dollaria. Hän on voittanut tänä vuonna yli 470 000 dollaria.

Menisikö pelien maailmassa vähän niinkuin jääkiekossa, tuhannet ja tuhannet nuoret pojat Suomessakin käyttävät vapaaa-aikansa jääkiekon peluuseen, heillä itsellään ja vanhemmillaan varsinkin pyörivät NHL kaukaloiden miljoona-ansiot takaraivossa. Vain pieni murto-osa onnistuu ja samoin uskon, ehkä vieläkin pahemmin käyvän aikansa tietokonepelien kanssa tuhlaavilta.

Pasifismiin taipuvaisena  ärsyttää lisäksi tämänkin StarCraft II pelin väkivalltaisuus, soditaan. ammutaan, hävitetään, siinä kupletin juoni.

Pelkään jopa että pian on edessä aika jolloin kilvanpelaamista aletaan tukea verovaroista, tietä tällaiseen saattaa tasoittaa että peleihen innostuneet jo väen väkisin kutsuvat leikkkimistään urheiluksi.

Sitä ei millään näin vanhoilla päivilläkään haluasi ajatella itseään pelkäksi vanhaksi kävyksi, mielensäpahoittajaksi, vaan terveellä arkijärjellä maailman menoa kokemuksen syvällä rintaäänellä tarkkailevaksi ajattelijaksi.

”Sitoutumaton”, riippumatonko, neutraali, puolueisiin sitoutomaton, vapaa-ajattelija vai mikä ?

Minua ärsyttää sana ”sitoutumaton”, jota useat käyttävät esim. Uudessa Suomessa ja muuallakin väärin, vaikka ajavat hyvin sitoutuneita ajatuksiltaan ikäänkuin valheen kaapu päällään.

Viimeisin härski esimerkki oli tohtori …

Jukka Sakari Hankamäki
Helsinki
Sitoutumaton

Filosofian tohtori
Valtiotieteiden tohtori
Mediatutkija Suomen Perustassa

… joka on aktiivinen perussuomalainen.

Rehellisesti suuntautuneita on myös paljon useita mm. persusuomalainen dosentti Arto Luukkanen, joka ilmoittaa olevansa persu.

Toinen joukko ovat sitoutumattomat demarit, niitäkin on joukko.

Monet sentään uskaltavat sanoa, ovatko jonkin puolueen ideaan suuntautuneita vai eivät. Jäsenyys puolueeseen ei ole ratkaiseva tekijä vaan se, mikä on poliittinen pääsuutasi ja mitä puoluetta pääsääntöisesti äänestät.

Entä itse: olen sitoutumaton mihinkään poliittiseen puolueeseen. Olen Porvoossa äänestänyt Pirkko Ruohonen-Lerneriä ja kokoomuslaista ”Rölliä”. Tampereella olen äänestänyt kokoomusta ja keskustaa. Vielä aikaisemmin vihreitä Hesan nurkilla. Kuitenkin suuntautumiseni on oikeistolainen, mutta läheltä on liipannut SDP:n jotkin rehelliset edustajat.

Mikä sinun suuntautumisesi on ?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sitoutumaton

 

Ayy jäsenmaksun verotus

Nyt voimassa oleva verovähennys asia on sellanen jossa ensin otetan pois tuo jäsenmaksun osuus sen jälkeen verotetaan loppua .

Mutta kun ansio tulo on 2000 euroa kukin laskekoon itse paljonko tekee siitä tuo veron osuus .

Kun jäsenmaksaa jäsenmaksua 1,5 % tuosta n 2000 summa ei ole kovinkaan suuri kk kohden jonka hän maksaisi siitä veroja .

Silloin hän maksaisi oikeasti sen veronsa oikealla summalla eikä siinä tarvitse spekuloida keskipalkoilla joilla ei oikeassa elämässä ole mitään virkaa .

Nyt tuo summa on verovapaata kokonaan muttei se osuus nosta kenenkään menoja kk sellasta summaa jonka voisi mainita .

Samalla vois tarkistella tuon ansiosidonnaisen verotusta joka tänä päivänä on jotain koomista kun 910 euron kk tulosta verotetaan aina vähintään 20 % mukaan

Samaan työtulolla pääsee vasta n 25 000 vuosituloilla onkohan oikein verottaa työtöntä tuolla % vai onko se koronkiskontaa valtion taholta .

Mutta ei tuo jäsen maksun verotus kyllä valtion kassa vajetta  täytä eikä työmiehen lompakko siitä paljonkaan kk ohene seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Vihreitten yli viiva

Vihreät putosivat meikän äänstysluettelosta seuraavissa vaaleissa tänään. Syy on puheenjohtajan valinta. Kun puheenjohtajaksi valittiin tynkäkaudeksi vanha jo monessa liemessä keitetty homo, jonka ainoa tehtävä on toimia Vihreitten vaalivankkurin vetäjänä, niin heikot ovat vankkurin vetäjän eväät.

Vihreillä on vielä paljon opittavaa politiikasta. Koijärvi-liikkeestä syntynyt puolue ei vielä ole sisäistänyt politiikan teon kaikkia ulottuvuuksia. Kun puolueeseen etsitään puheenjohtajaa pitäisi kaikki potentiaaliset ehdokkaat tulla esiin kilvoittelemaan puheenjohtajuudesta. Mutta Vihreissä oli vain rintamakarkureita, kun kaikki potentiaaliset ehdokkaat kieltäytyivät ehdokkuudesta. Jäljelle jäi vain eräänlainen kehäraakki, joka ei vakuuta äänestäjiä.

Vihreitten kriisi tulee jatkumaan vielä pitkälle ensi kevään vaalien jälkeenkin. Sitten vasta, kun Vihreät löytävän sen oikean puheenjohtajan voi Vihreille ennustaa parempaa tulevaisuutta. Mutta siihen asti on tiedossa vain tappioita, joista pahin on ensi kevään vaalien tulos.

 

Homo sapiens – viisas ihminen

Onkohan ihan viisas?

* 1 :

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/193eb84f-459c-48d0-b4ab-ea95c498b9f5_ul.shtml

3.11.2018

Ihmisiä tappanut ja syönyt tiikeriemo ammuttiin Intiassa – aktivistit raivostuivat

Tiikerin uskotaan tappaneen ainakin 13 ihmistä.

Eläinaktivistit ovat kuitenkin kritisoineet tappamista, sillä heidän mukaansa se oli tarpeetonta. Eläinsuojelujärjestö PETA:n mukaan ampuminen oli ainoastaan ”metsästäjien verenhimon” tyydyttämistä. Intian korkein oikeus kuitenkin linjasi, että eläimen saa tappaa.

***

* 2 :

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/d937c11b-dc0f-4717-a7b8-668f11afea0c_ul.shtml

31.10.2018

Pakistan kumosi kristityn naisen kuolemantuomion – neljän lapsen äiti oli saanut tuomion jumalanpilkasta

Lahoren korkein oikeus tuomitsi Asia Bibin kuolemaan vuonna 2010.

40 ihmistä odottaa teloitustaan

Pakistan on syvän uskonnollinen ja konservatiivinen muslimivaltio, jossa islamin tai profeetta Muhammedin loukkaamisesta voi saada kuolemantuomion tai joutua kiihottuneen kansanjoukon uhriksi. Pakistanissa opiskelijoita on lynkattu ja kristittyjä poltettu uuneissa jumalanpilkkasyytösten vuoksi, uutistoimisto AFP raportoi.

Tällä hetkellä noin 40 ihmistä odottaa Pakistanissa teloitustaan jumalanpilkan vuoksi. Lain arvostelijoiden mukaan lakia käytetään rutiininomaisesti hyväksi sensuurin ja vainon oikeuttamiseksi ja jopa vähemmistöjen edustajien murhaamiseksi. Viime vuosina jumalanpilkkalakia on käytetty myös toisinajattelijoiden ja poliitikkojen mustamaalaamiseksi.

Herroja ja herroja

Teollisuusliiton ja asuntosijoitusyhtiö Kojamon hallituksen puheenjohtaja Riku Aalto tienasi viime vuonna 200 000 eli saman verran kuin 2016. Tuolloin liitto nosti hänen palkkaansa 60 prosentilla samaan aikaan kuin liiton jäsenet joutuivat tyytymään nollakorotuksiin kikyn myötä. Tänä vuonna Riku Aallon palkka nousee 300 000 euroon, kiitos Kojamon listautumisen. Aalto on aiemmin kritisoinut vahvasti yrityspomojen ylisuuria palkkioita, muttei enää viime aikoina. Verojulkisuus toimii myös mainiona tekopyhyyden paljastimena.
Lähde: Lapin Kansa 2.11.2018, pääkirjoituskentän lopussa oleva lyhyehkö kirjoitus otsikolla P.S:

Seurataan jokea ylävirtaan

Aloitan taas pisteillä Ylen suuntaan, sillä keskiviikon politiikkaradio oli erinomainen tunnin tiivistelmä Yhdysvaltain nykypolitiikkaan. Sopivan laajalla katseella voimme nähdä myös Euroopan politiikan trendejä – vasemmisto tekee sitä, oikeisto reagoi noin, vasemmisto siihen niin. Vaan mistä se sai alkunsa, mitä on joen yläjuoksulla? Kenen syytä tämä kaikki on?

Mistä se alkoi?

Perinteinen poliittinen analyysi puhuu siitä, miten puolueet reagoivat kilpailijoidensa liikkeisiin. Aikanaan se johti poliittisiin linjanvetoihin, nyttemmin sen yleisin esiintymismuoto on uhriutuminen. Metodi muuttuu, ilmiö on sama: joku tekee jotain, johon reagoidaan tekemällä muuta, johon edelleen reagoidaan. Tämän päivän ilmiö on melko väkevä polarisoituminen. Globaalissa mittakaavassa voimakkaampien mielipiteiden nousu perinteisten kustannuksella on myös selvä ilmiö. Joku määrittäisi heidät äärioikeiston tai -vasemmiston tittelillä, minä en, koska en pidä niitä termejä tarkkoina tai hyödyllisinä.

Katsokaapa kommentteja tässä Uuden Suomen uutisessa. Merkittävä osa niistä on ehdottoman absoluuttisesti jommalla kummalla puolella debattia, joka jo itsessään on varsin latautunut. Ottamatta kantaa mainitun dosentin väitteiden faktuaalisuuteen, hänen ulosantinsa oli rajua. Hän myös osoittaa miten politiikan lisäksi myös mediassa pärjätään. Ei pidä kertoa havainnot ja perustella, vaan pitää huutaa mielipiteensä ja jos aikaa piisaa, viitata sivulauseessa että perusteet ovat kirjan sivulla 182.

Niin, mutta mistä se alkoi?

Edelleen, kuka aloitti ja mitä? Otetaan vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeudet joita kannatan varauksetta. 1990-luvulta alkoi linja, joka vähitellen teki homoseksuaaleista ihmisarvoisia ja 2010-luvulla lakikin seurasi. Oikeastaan transihmisiä lukuun ottamatta lainsäädäntö on nyt yllätyksettömän asiallinen. Juridinen ja myös henkinenkin ilmapiiri ovat siis parempia, mutta ulosanti on koventunut ja ongelmat esitetään monin verroin hirveimpinä. Miten ihmeessä tilanteen parantuminen tosielämässä on voinut johtaa sen huonontumiseen puheissa?.

Tärkeää asiaa ajaneiden ryhmien silmissä sukupuoli nyttemmin on sosiaalinen konstruktio, seksuaalinen sorto on yhtäkkiä massiivista, vääränlainen katse on seksuaalista hyväksikäyttöä ja rotuoppeja vaaditaan takaisin nostamaan sorretuksi nähtyjä ryhmiä eri asemaan pelkästään geneettisin perustein. Tämä on tapahtunut nopeasti, se on ilmaistu rajusti, ja se on aiheuttanut vastareaktion. Se on jopa johtanut tosi outoon ilmiöön ainakin halki Euroopan, jossa perinteisesti seksuaalitasa-arvoa ajaneet puolueet nähdään pahimpana uhkana seksuaalitasa-arvolle. Melkoinen voltti on hypätty, kun Marine Le Pen kerää Ranskan sateenkaariääniä laariinsa.

Änkyröinnin kriittinen massa

Toisaalta moni änkyräkonservatiivi pitää jo naisten äänioikeutta niin vakavana loukkauksena elintilaansa vastaan, että jo se saa heidät huutamaan. Aina on tyytymättömiä, mutta milloin heidän määränsä riittää äänestämään valtaan Trumpin tai Bolsonaron? Onko merkittävä osa kansaa yhtäkkiä muuttunut äärimielisiksi hulluiksi, vai onko se reaktiota toisen puolen kuplaantuneeseen intoon? Milloin vasemmisto muuttui mahdollisuudesta uhaksi?

Entäpä sen jälkeen? Nyt on rääväsuisia ihmisiä äänestetty valtaan ja voi kauhistus! Vastapuoli on taas äänekkäästi reagoinut ja puskee läpi kovasti. Suomessa odotetaan vaaleissa punaista jytkyä, jolloin vaihteeksi Sipilän huutoänkyröinnin sijaan saamme Rinteen huutoänkyröintiä. Tätä seuraavan askeleen voi kukin päätellä.

Oikeastaan voisimme vain syyttää ihmisiä. Olemmehan aika tyhmiä kun äänestämme aina vastavoimia. Kuuntelemme järjen sijasta moraalia, joka näkee vain yhden askeleen eteenpäin. Äänestämme vastavoimat eduskuntaan ja puolueiden sisällä äänestämme äänekkäimmät puolueen johtoon. Lähes joka puolueesta löytyy kuitenkin niitä, jotka näkevät ykkösongelmana huudon, eivät vastapuolen olemassaoloa. Koskakohan oppisimme reagoimaan huutoon muutoin kuin entistä kovemmalla huudolla?

Voidaan sanoa, että olemme kaivaneet kuoppaa aika kauan. Ja kas tässä tulee yksi ongelma. Kun olet tarpeeksi kauan kaivanut kuoppaa, sinulla on itse asiassa kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on toki pitkä matka pinnalle. Toinen on se, että kaivettuasi kuoppaa vuosikausia, et enää muuta osaakaan kuin kaivaa kuoppaa. On yksi asia haluta takaisin pinnalle, toinen asia on opetella kiipeämisen jalo taito jälleen nollasta.

En tiedä syyllistä, siihen kuka teki mitä ensin johon reagoi joku muu. Etsintä voisi vaatia vuosisatojen matkan historiassa eikä tulosta ehkä tulisi. Osaan kuitenkin kuvailla ongelmaa. Ongelmallisia ovat sanat kuten äärioikeisto, äärivasemmisto, natsi, kuten myös yleistämiset kuten ”kaikki persut”, ”kaikki vihervassarit” ja niin edelleen. Viisautta on ymmärtää että voit olla vihreä, vassari, kokkari, demari tai persu, olematta vain sen takia automaattisesti hyvä tai paha ihminen.