Meillä nuohottiin.

Tänään kävi nuohoaja (todella ammattimies), ihan vanhan konseptin mukaan, kävi ja kysäisi, koska sopisi. Huomenna sopisi.

Oliko se sisäministeri, joka sai aikaan lakimuutoksen, että asiakkaan on kutsuttava nuohooja tarvittaessa. Tämä homma kun palovakuutustenkin suhteen on lakisääteinen; jo meni homma sekavaksi.

Nuohouspiirit kun ovat melko laajojakin, jos työn tekijä sukkuloisi esim piirin laidasta toiseen, tietäisi varmasti taksojen rankkoja korotuksia.

No meillä homma hoitui vanhalla kaavalla ja hyvää  jälkeä tuli.

Ay-liike tuhosi vanhustenhoijjon

Moni yksinkertanen, kiltti ja hyvä ihminen ois hyvä hoittaan vanhusta ja varsinki jossaki hoitokoissa tai vanhusyhteisössä, mutta eikö ei, pittää olla tutkinnot ja paffit ja taulukkopalkat ja sekunttityöajat ja ruudut ja raidat ja sen ja sen verran teoriaoppeja.

Siis mikhän raha ei tule riittään hyvhään hoittoon ja siksi jo nyt vanhustenhoito on huonoa.

En tarkota, että nykyhoitajien pitäs ilmaseksi tehä töitä, tarkotan, että tavaliset ihmiset, joila riittää lähimmäisen rakkautta ja viitseliäisyyttä ja halua auttaa, tukea, silittää, pestä, lukea, laulaa vanhuksille, semmosten pitäs saaha joku perehytys näiltä nykyvirkamieshoitajilta ja joku peruspalkka.

Näin varhmaan tehtiinki joskus, mutta ees se vuen tai puolen vuenko soli vanhusten hoitoapulaisten koulutuksen järjestyminen esty, koska ay-liike puolustaa koulutettujen hoitajien työpaikkoja muka paremman hoijjon nimissä.

Kyllä tiättä syämmessänne jokhainen, että puhun asiaa, näin ei vaan sais sanoa eikä puhua, mutta se korkea koulutus ei tee hyviä hoitajia, son syämmessä se asia, jokon ihan kaikkein tärkein, eikä pitäs liiotella, yks ammattihoitajahan nytki hoitaa ylenmäärin ja liikaa vanhuksia.

Ääh, siis tajuattako, mitä selitän, siis vanhukset tarttee mukavia, kilttejä, ihmistä rakastavia, yksinkertasia ihmisiä lähelleen avuksi.

Eikä ura vanhustenhuollossa ole usseinkkaan se ylpeyenaihe nykyään, kaikila mennee huonosti, hoitajilla ja vanhuksilla?

Mietimäpä asiaa?

Rakastavin, ilosin, ajattelevin terhveisin hilkkapien!

Ps. Otsikko on liian räikeä ja koko kirjotus huonosti muotoiltu, mutta tämonki tarkotettu syämmellä luettavaksi. t. se samanen hilkka

Haamuhoitajat vanhusten palvelutaloissa

Paljon on puhuttu ja kirjoitettu vanhustenhoidon huonosta tilasta. Mitään korjausta asiaan ei ole saatu. Yksityiset hoivayritykset, joista monet ovat pörssiyhtiöiden omistamia on perustettu tekemään voittoja sijoitetulle pääomalle. Se tarkoittaa mm. sitä, että kun ala vaatii paljon henkilökuntaa, niin kaikki tehdään yrityksissä henkilökunnan tarpeen vähentämiseks kustannusten alentamiseksi ja voittojen suurentamiseksi.

Nyt on paljastunut tapa millä hoivayritykset selviävät v iranomaisvalvonnasta hoitakamitoituksen suhteen. Hoitajia on oltava tarpeellinen määrä suhteessa asiakkasmäärän nähden. Tästä on alettu tinkimään kirjoittamalla hoitajien työvuorolistoihin tekaistuja nimiä eli haamuhoitajia. Esiin tulleiden tapausten joukossa on entisiä työntekijöitä, jopa kuollut henkilö ja tietty Jaska Jokunen, Näin selvitään pienemmällä hoitajamäärällä, joiden työtaakkaa on lisätty ja asiakkaat eli vanhukset kärsivät. Palvelu on varsinkin suurissa yksityisissä palvelutaloissa todella heikkoa ja kotipalveluhan on alle arvostelun. Vanhukset on jätetty heitteille ja viranomaisvalvonta tökkii. Valvontaa pitäisi tehostaa ja varsinkin kentällä tapahtuvaa valvontaa. Yllätystarkastukset esim. öisin voi tuottaa karmeita tosiasioita päivän valoon.

Kenen on vastuu, että vanhustenhoitoa ei saada edes tyydyttävälle tasolle Suomessa? Se on maan hallituksen vastuulla. Sipilän hallitus ja sen sosiaali -ja terveysministeri ovat laiminlyöneet erään tärkeimmistä tehtävistään, hoitaa Suomen vanhukset kunnialla hautaan.

Syksylyriikkaa.

Minäkin syksyiset riimini repäisen,

pimeää aamua pälyilen,

nuo kanat kelloa siirtämättömät,

isoa kelloa ymmärtävät;

toisin kuin ihminen.

Sataa vettä meilläkin, miltei kaataen,

kesää mennyttä muistelen.

Klo 4 kun kesällä heräilin,

aamun kajo jo mieltäni hyväillen,

kohti postilaatikkoa käveleskellen,

kesää ihaillen.

Nyt kaamos ja syksy ihmisen,

sen lukenut olen; mielen sortaen.

Minun suojani syksyn pimeyteen,

kas otsalamppu näin valaisten,

synkkää syksyistä säätä halkoen.

Lehdenkin löytänen,

kera kahvin uutiset lukien ja menoa taivastellen.

Tämä synkeä syksy, sitäkin ihailen,

antaa pienellekkin valolle arvostuksen;

se on kuulkaa jotain sekin.

Onni löytyy myös marraskuusta

 

äärimmäinen kosteus

märkä litisee jalkojen alla

lihaksia särkee

mitä sitten

ajattelen karrelle palaneita

elinkelvottomia savanneja

kuivuuteen kuolleita lapsia

eläinten raatoja

 

olen etuoikeutettu

rännistä tippuvasta vedestä

kasteisesta maasta

kosteudesta ihollani

lottovoitosta sammuttaa janoni

milloin haluan

 

Missä on Euroopan kokoinen kansallismielisyys?

Viime vuosisadan puolivälissä heiteltiin ilmoille ikävä termi pan-eurooppalaisesta nationalismista. Yllätyin, että keskustelu aiheesta on viimeksi noussut niinkin pitkä aika sitten pöydälle. Kas kun meillä on EU:n rajojen avaamista ajava ns. EU-myönteinen liike, sitten kansallisvaltioiden rajoja sulkeva ns. EU-kriittinen liike – mutta ei mitään välissä? Voisiko tämä portti aueta Merkelin lähdön myötä?

EU:n ristiriitainen arvomalli

On pitkäaikainen tosiasia, että EU:n ja Euroopan valtioiden välillä on monia samanlaisuuksia sekä siten potentiaalia yhteistyöhön. EU:kaan ei ole ihan pöhkö idea, joskin sen toteutus jättää hieman toivomisen varaa. En kuitenkaan aivan ymmärrä EU:n johtavaa ajatusta, jonka mukaan EU:n avainsanoma on tehdä EU:n rajoista merkityksettömät. Maahanmuuttoa ei saa rajoittaa tai hallita – jos edes tutkia. EU:n vanhojen kulttuurien ainoa tehtävä on kuolla pois ja tieteen pitää hiljentyä ääritoimijoiden niin vaatiessa. Vaikka koen olevani enemmän EU-myönteinen kuin -vastainen, en aivan ymmärrä tätä ristiriitaa.

Maailmanhistoria opettaa meille trendiä, jossa poliittiset toimijat tuppaavat kasvamaan ja ylittämään vähitellen poliittisia, maantieteellisiä ja aattellisia rajoja niiden madaltuessa sopivasti. Helsingissä taannoin kokoontunut EPP on yksi esimerkki tästä, joskin heidän kutsuminen puolueeksi perinteisessä mielessä on vielä vaikeaa. Heillä ei ole vielä kosketuspintaa EU-kansalaisiin. Osin se on omasta halusta, osin EU:n rakennemallista johtuvaa. Joskus tulevaisuudessa EPP tai jokin muu EU:n laajuinen puolue voi kuitenkin olla ihmisille lähteinen konsepti, sillä potentiaalia tähän on. Jokin päivä he kenties näkyvät myös Suomen tai Saksan politiikassa, ehkä jopa Münchenin tai Tampereen poliittisella kentällä.

Jos tämä on trendi, spekuloin EU:n kentille syntyvän myös liikkeen, joka näkee EU:n arvokkaana itsessään, ilman ulkopuolista referenssiä. Sanoivat eri maiden kansallismieliset puolueet mitä vaan, leijonaosa EU:n maista ja kansalaisista kuitenkin pysyisi mieluiten EU:ssa jäsenenä. Iso osa tästä suuresta kansanjoukosta ei kuitenkaan allekirjoita ajatusta ääriuskontojen ylivallasta, kontrolloimattomasta maahanmuutosta tai ylipäänsä häpeästä kaikkea eurooppalaisuutta kohtaan. Tämä ryhmä saattaisi joku päivä näkyä yhtenä EU:n poliittisena voimana, jonkinlaisena maantieteellisesti paisutettuna versiona maltillisesta kansallisaatteesta. Tälle aatteelle on nähdäkseni poliittista kysyntää, mutta ei kovinkaan määrätietoista tarjontaa. EPP:kin yrittää tälle aatteelle flirttailla, mutta toimet ovat olleet sanojen kanssa ristiriidassa. Weberin sanoma vaikuttaa hieman paremmalta, mutta aika näyttää jääkö sekin vain puheeksi.

Mistä pallo liikkeelle?

Mielenkiintoinen kysymys on pohtia mistä tällainen eurokansallismielisyys voisi lähteä. Se voisi olla uusi populistinen toimija, kansanliike tai vastaava. On spekuloitavissa että Perussuomalaisten ja heidän aateveljiensä parissa voi jossain kohtaa syntyä ajatus, että EU nyt vain on ja pysyy eikä sitä kannata vastustaa, järkevämpää on vahvistaa sen hyviä puolia. Euromyönteisille oikeistoliberaaleille tämä voi olla myös kehityksen suunta, mikäli he kokevat tarpeeksi haastetta toisaalta vasemmistoliberaalien nousevista äänenpaineista ja toisaalta kansallismielisistä jääristä. Tätä on vaikea spekuloida, kun EPP:kin on puoliksi liberaalihippeilyä ja puoliksi jumalanpalvelusta.

Sitten pitää toki kysyä mihin tämä johtaa. Ikuinen optimisti sisälläni kokee, että EU:hun kenties suhtauduttaisiin positiivisemmin, mikäli sen sisällä olisi tilaa myös tällaiselle kompromissiajatukselle. Tai sama toisin sanoen: jos EU itsessään nähtäisiin jonkin arvoisena myös sen kansalaisille, sitä olisi ehkäpä hieman helpompi rakastaa – tai ainakin kunnioittaa.

Etlan raportti

 

Uutiset hehkuttavat täydellä höyryllä Etlan raporttia ja ennen kaikkea sitä, kuinka Sipilän hallituksen ansiota on työllisyyden kohentuminen. Umpikepulainen Etlan tutkija Vesa Vihriälä kertoi, kuinka ainakin puolet työllistyneistä johtuu Sipilän hallituksen toimista. Myös, totta kai Kiky sopimus myös mainittiin.

 

Avataan nyt hieman millä hinnalla työllisyyslukuja on kohennettu. Siis ihmiset pistetään yhdeksi päiväksi töihin ja sitten tullaan pokkana kameroiden eteen kertomaan nousseita työllisyyslukuja. Moniko työllistetty elää saamallaan palkalla? Edelleen yhteiskunta maksaa työllistettyjen erilaiset tuet ja seurauksena on, että yhä täytyy tehdä erilaisia leikkauksia ja heikennyksiä.

 

Röyhkeästi syytetään julkisten menojen kasvua, tiellä valtion talouden nousuun. Kun valtion työllistämismenot kasvavat, jollain täytyy aukko täyttää. Rokotetaan ihmisiä erilaisia palvelumaksuja keksimällä, autoilijat ovat takuuvarma rahasampo ja monia muita toimenpiteitä, jotka nimenomaan koskettavat pieni – ja keskituloisia.

 

Edelleenkään ei kajota sinne missä rahaa olisi. Irtisanomisten helpottamista halutaan hampaat irvessä ajaa, jotta ihmiset siirtyisivät yritysten kontolta yhteiskunnan hoidettaviksi. Millään ilveellä ei haluta suurpääomia yhteiskuntavastuuseen ja työllistämisvastuuseen. Toki työllistämisvastuu otetaan jos yhteiskunta huolehtii palkan maksusta erilaisten tukien muodossa. Ja osinkoja jaellaan vuosivuodelta entistä hulppeampia miljoonia/miljardeja.

 

Kehdataan vielä leuhkia Kiky – sopimuksella, jossa palkansaajat saivat maksaa kalliisti siitä, etteivät yritysten jakamat osingot vain pääse laskemaan. Myös kunnat pistettiin puun ja kuoren väliin verotulojen vähetessä ja siten äyrin nostolla korvataan menetetyt tulot. Arvatkaa ketkä maksavat kunnallisveroa ja ketkä taas eivät maksa? Miten somasti on käynytkään, pääomatuloilla elävät kun ovat vapautettuja kunnallisverotuksesta.

 

Ja mitä tekee valtamedia? Se tekee täysin avoimesti eduskuntavaalityötä oikeistolaisen hallituksen piikkiin. Pointti on siinä, että uutinen joka ensiksi kerrotaan, mielletään totuudeksi. Näin se vaan on, sen jälkeen on turha opposition uskottavasti ”ampua” alas uutista hallituksen erinomaisesta työllistämispolitiikasta.

 

Nauravat vielä meille päin naama televisiokameroiden edessä, mutta tietäkää, itku pitkästä ilosta, pieru kauan naurannasta – uskokaa vanhaa viisautta.

 

 

 

 

 

Kuinka monta maastopaloa on tahallaan sytytetty

En ihan heti usko että ne kaikki olisi vahinkoja niitäkin voi olla mutta nyt siellä palaa kolmessa paikassa tuhoten ihmisten koteja .

Onko joku saanut tarpeeksi maan politiisesta puhastelusta ja laittanut kunnolla haisemaan .

Ja samalla polttanut muutaman kaupunkin maan tasalle samalla murhannut muutaman kymmenen ihmistä .

No noinkin voi käydä kun on järki jäässä,  taikka siinä on ollut melkoisia puutteita raapiessaan tulitikkujaan .

Lapsia nuot tuskinpa ovat olleet mutta tuhot on melkoiset nyt jo ja palot jatkuu vielä . seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Iiro Viinanen lyttää ay:n maan rakoon

Tässä koko juttu- ei lisättävää !

Julkaistu niin Hesarissa kuin Aamulehdessä 12.11.2018

”Ay-liike on vastuuton vallankäyttäjä – valta tulisi palauttaa eduskunnalle

On hämmästyttävää, että ay-liikkeelle yhteiskuntavastuu on jäänyt kovin vieraaksi.
Julkaistu: 10.11. 2:00 , Päivitetty: 10.11. 8:12

MAHTAAKO olla olemassa toista yhtä paikalleen jämähtänyttä organisaatiota kuin suomalainen ammattiyhdistysliike, jonka mielestä mikään ei saa muuttua, vaikka maailma ympärillämme kiitää kehityksessä ohitsemme?

Ay-liikkeessä ilmeisesti kuvitellaan, että paljon ylistetyn kolmikantaisen järjestelmän tuloksena aikanaan jäsenmaksuille saavutettu verovapaus antaa taloudellisen pohjan vastustaa kaikkea työelämän kehitystä, puhumattakaan muista niiden omistamien liiketoimintojen nauttimista, perusteettomista veroeduista. Valistunut nuorempi työntekijäpolvi on jo havainnut, että Yleinen työttömyyskassa tarjoaa saman työttömyysturvan oleellisesti halvemmalla kuin liiton jäsenyys.

EI OLLUT vaikea ennustaa pääministeri Juha Sipilän (kesk) tekemän esityksen kohtaloa madaltaa kynnystä työntekijöiden palkkaamiseksi pk-yrityksissä. Turha on väittää, etteikö esitys toteutuessaan olisi tuonut myönteisen tuloksen. Niitäkin työttömiä sentään vielä on, jotka tukien sijasta haluavat työllä elättää perheensä. Eipä ollut ay-liike aidosti työttömän asialla.

On hämmästyttävää, että ay-liikkeelle yhteiskuntavastuu on jäänyt kovin vieraaksi. Lienee niin, että veroetuuksien myötä kerätyt ja julkisuudelta piilossa olevat miljardisijoitukset ovat vieraannuttaneet ay-pomot yrittäjän arkielämästä. Tutustumisen siihen voisi aloittaa tutkailemalla esimerkiksi tavaraviennin ja -tuonnin kehitystä. Sen pitäisi panna kellot soimaan, sillä niin hyvin kuin meillä sanotaan taloudessa menevän, tuonti on lähes poikkeuksetta kuukausittain vientiä suurempi. Siitä vain puhutaan vähemmän.

OLIPA hallituspohja mikä tahansa, valta tulisi palauttaa demokraattisesti valitulle eduskunnalle eikä antaa järjestöjen pakottaa hallitusta työelämän asioissa myönnytysten tielle. Kolmikantaa kalliimpaa sopimusjärjestelmää tuskin on. Siitä esimerkkeinä ovat ay-liikkeen verovapaus – joka merkitsee yli 200 miljoonan euron verotulojen menetystä vuodessa – pekkaspäivät, jäykkä työsopimusjärjestelmä sekä jokaiseen sopimukseen sisältyvä suuri rahallinen panostus valtion budjetista. Ne kaikki ovat kolmikannan t­uloksia.

Maailmankaupassa on nytkin niin paljon epävarmuustekijöitä, että kaikkien tahojen olisi viisaampaa keskittyä kilpailu­kyvyn turvaamiseen pitkälläkin aikavälillä. Nyt nähty lakkonäytelmä osoitti selvästi rahoittajillemme ja luottoluokituslaitoksille, millainen sopimusyhteiskunta Suomi todellisuudessa on. Sellaiseen meillä ei ole varaa. ”

Iiro Viinanen

ministeri, Lahti

 

Rossi m92 .357 mg

Tulihan tässä kaivettua tuo vanha Rossi m92 .357mg.

Meillä pihassa turvallisesti pystyy ampumaan n 100m. Takana on valli ja näköala esteetön.

Ammuin kasana .357 mg patruunaa ja aika hyvä kasa tuli.

Sitten ammuin .38 patruunaa samoin; yllätys, lyijyluodilla tuo kasa pysyi paremmin kuosissa.

Tuo Rossihan on saman ajan Winchesterin  ”kopio”; ero tulee ainoastaan Rossin kierrejousen (iskuri), ja Winchesterin lattajousen osalta.

Molemmat ovat menneen ajan aseita mutta edelleenkin käyttökelpoisia tietyissä olosuhteissa. Mm Rossilla, jos Winchesterilläkin pystyy ampumaan mm haulipatruunoita.

Wintage