Itäinen perimä näkyy uralilaisia kieliä puhuvissa miehissä. (KUVA: Kimmo Taskinen / HS)
HAISTAPASKANTIETEILIJÖIDEN ”RAISKAAJAKAANITEORIA” ON TÄYSIN UFOLOGINEN!
On huomattava, että tämä ei ole ”perinteinen” hitleristis-hirohito- istinen pseudoteoria, sillä heidän tarkoituksensa EI ollut ”vallata alempien rotujen naisia”, vaan nimenomaan tappaa aivan erityisesti heidät pois ”rotua pilaamasta”!
Se poikkeaa kuitenkin tuota toisesta teoriasta VAIN ”ARVOILTAAN”, ei perusolettamuksiltaan ”ihmisluonnosta” (jollaista ylihistoriaalisena ei ole…). Se ei ole niiden vastainen, vaan se on NURINKÄÄNNETTY!
Se voidaan suit sait käden käänteessä kääntää taas alkuperäisin päin: ”Kaanilaiset on tapetteva!”…
Gennettisiltä isälinjoiltaan uralilaisempia kuin virolaiset (34%) latvialai- sia (38%) ja liettualaisia (42%, suomalaiset 61%) näille tiedehuijareille ei ole lainkaan olemassa sen enempää kielellisesti kuin geneettisesti- kään; he ovat ”sekundaryssiä” (mikä sikäläisten vaskistienkin kannattaisi pika pikaa noteerata…).
TÄSTÄ HAISTAPASKANTIETEEN HOURULALLATUKSESTA ON SAATANA TULTAVA LOPPU!!!
Kantagermaanit ovat todellinen muinainen kansa, joka on asunut luul- tavimmin keski-Euroopassa, ilmeisesti Tonavan alueella suurin piirtein meidän itäbalttilaisen (= voimakkaasti SU-vaikutteisesti balttilaisen) vasarakirveskansamme aikalaisina. On luultavaa, että kantagermaanit eivät kuuluneet indoeurooppalaisen SOTAVAUNUKANSAN kokoonpa- noon, johon taas kuuluivat mm. kelttiläis-romaaniset ja indo-iranilaiset heimot ja osa Volgan ”vasarakirveskansasta” (mm. hevosjumalatar Ratainycia eli ”Rattaiska” oli heidän jumaluutensa, ja IE-kielten kuuluisa sotavaunusanasto on nykyisissäkin balttikielissä VASARAKIRVESLAI- NOJA) ja niiden kelttiläis-romaniset ja slaavilaiset ja skandinaaviset germaanikielet sekä gootti vilisevät vasarakirveslainoja.
Sen sijaan KANTAPERESERMAANIT on SEPITETTY ”KANSA”; joka olisi muinoin, ennen suomalaisugrilaisia ”Kaanin-äpäröitä” muka asuttanut Viroa, Etelä-Suome ja Pohjois-Ruotsia.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/09/yha-vaan-suomen-muinaiskielista
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/suomessa-ei-ole-ollut-koskaan-kantapersermaaneja/
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/04/tri-janne-saarikiven-hy-on-todistettava-etta-suomessa-puhuttiin-ennen-ajanlaskun-alkua-vain-taysin-tuntemattomia-kielia-30
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/09/kantapersermaanilainat-witusta-saamelaiskulttuurin-ensyklopediassa
”Teorian” kehittäjä lienee tallinnalaisyntyinen Alfred Rosenberg, Sak- san natsipuolueen perustaja ja yksi ideologi, jolta Nürnbergissä putosi tuosta haistapaskan-teoriantekeleestä aiheellisesti pää.
Tuo kusetus on sivuluonne täällä Hesarin viikon historiapierussa.
Mutta juuri se on kuitenkin se pääasia…
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005912508.html
Suomalaisten juuret löytyivät Siperiasta – alkuperäisasukkaat toivat mukanaan kantauralin kielen
Yhteinen perimä kertoo, että esi-isämme toivat kielen tullessaan ja is- kostivat sen uu-sille alueille. Yhteinen perimäaines puhuu sen puoles- ta, että alkuperäinen kantauralin kieli levisi ja haarautui ihmisten mu- kana. Samaa todistaa se tutkijoiden huomio, jonka mukaan uralilais- kansojen geneettiset erot ovat sitä suurempia, mitä suurempia ovat kielelliset erot.
… Kieli voi levitä myös lainana niin, että ihmisyhteisöt omaksuvat jon- kin toisen yhteisön kielen ja luopuvat entisestä. Tästä ei voi olla kyse uralilaisten kielten leviämises-sä. Niiden puhujat todella veivät kielensä uusille asuinsijoilleen.
Poikkeuksen tutkimuksessa muodostavat nykyiset unkarilaiset, kai- kista suurin urali-laisten kielten puhujien ryhmä. Uralilaisia kieliä puhuvia ihmisiä on 20–25 miljoonaa, joista Unkarissa asuu tätä nykyä kymmenisen miljoonaa.
”Nykyiset unkarilaiset muistuttavat geneettisesti eniten lähinaapurei- taan Itä-Euroo-passa eivätkä jaa paljoakaan geenejä muiden uralilaisten kansojen kanssa. Heiltä puuttuvat siperialaiset ainekset, jotka muilla uralilaisilla kansoilla on”, kertoo tutkimusta johtanut Kristiina Tambets Tarton yliopiston perimäntutkimuksen instituutista.
Kiinnostavaa on,että vaikka unkarilaisilla ei juuri ole yhteisiä geneetti- siä erityispiirtetä kieliperheen muiden jäsenten kanssa, he puhuvat yhä uralilaista kieltä. Uralilaiset saivat siis istutettua kielensä hallitsevaan asemaan uusilla asuinalueillaan itäisessä Keski-Euroopassa, vaikka heidän geneettinen jälkensä lopulta katosi.
Kyse voi olla siitä, että muuttajat edustivat tavalla tai toisella hallitsevaa kulttuuria. ”
K.: Unkarilaiset tulivat nylyisille alueilleen hunnien mukana tai perässä 300-luvulla j.a.a. He tulivat idempää kuin ensimmäinen eurooppalainen kansa, jonka kimppuun he iskivät, eli Donin alueella vaikuttaneet iranilaiskieliset alaanit. Alaaneista länteen olivat germaaniset, vahvasti vasarakirves- ja sen mukana myös jossakin määrin SU-vaikutteiset (itä)gootit.
TÄTÄ SAMAA AJETAAN NYT KUIN KÄÄRMETTÄ PIIPPUUN MYÖS MUKA ”ITÄ-MERENSUOMALSITEN JA SAAMELAISTEN TAUSTANA” – ei ehkä juuri hunneja, mutta joitakuita muita…
HS: ”Muuttajaryhmä ei ollut välttämättä kovin suuri, mutta heillä oli arvovaltaa ja heidän kieltään alettiin puhua seuraavissa sukupolvissa”, Tambets selittää.
K.: Unkarilaset tulivat idästä – mutta he olivat mennet sinne ”lännestä”, Volgan alueel- ta, mahdollisesti vasarakirveskansan ja skyyttien ”tieltä” – jotkut muut kuten Suomen vasarakirveskansa olivat silloin lähteneet länteen. On siis syytä olettaa, että unkarilaiset eivät olleet silloinkaan mitään ”umpi-itäisiä” – koska sitä eivät olleet itse hunnutkaan, vaikka he olivat tuleet Kiinasta.
HS: Tutkimuksen tekoon osallistunut Outi Vesakoski Turun yliopiston biologiaa ja kielihistoriaa yhdistävästä hankkeesta sanoo, että Unkarin uralilaiset ovat ilmeisesti olleet ratsastajakansaa.
”Lainasanojen perusteella he ovat vaellelleet edestakaisin nykyisen uralilaisalueen eteläpuolella. Heidän siirtymisensä Keski-Eurooppaan on hyvin dokumentoitu. Siellä he onnistuivat tekemään niin suuren vaikutuksen, että heidän kielensä jäi sinne pysyvästi”, Vesakoski sanoo.
Vaikka nykyunkarilaisten perimästä ei löytynyt itäisiä aineksia, kuva voi muuttua, jos pystytään saamaan dna:ta muinaistutkijoiden kaivauksilta. Kaiken järjen mukaan Unkarin alueen muinais-dna:ssa voisi näkyä geneettisiä yhteyksiä kielisukulaisiin.
HS: ” Pohjoisempana Itämeren rannikolla uralilaiset saivat niin ikään kielensä iskos-tettua uusille alueille. Täällä suomen, viron, vepsän ja karjalan kieli ovat melko uusia tulokkaita.
”Nykykäsityksen mukaan itämerensuomalaiskielten esimuodot tulivat hieman ennen ajanlaskun alkua Itämeren rannoille. Ihmisiä täällä on asunut tuhansia vuosia kauemmin,mutta emme tiedä, mitä kieltä he puhuivat”, Tambets kertoo. ”
K.: HEWOWWITTUA!
Suomen kampakeraaminen kansa on 7000 vuotta sitten tuonut tänne SU-kielen, joka on ollut nykykielistä lähempänä unkaria kuin suomea.
He ovat tuoneet myös tattarinviljelyksen – 1000 vuotta ennen kuin trattbägarit – kantagrmaanien kaverit sittemmin – vehnänviljelyksen Ruotsiin!
Juuri he toivat N1c-haplon, kampakeramiikan, ja maalasivat Astuvansalmen kalliomaalaukset:
http://www.helsinki.fi/hum/ajankohtaista/2013/01/0128b.htm
” Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7000 vuotta sitten
Siitepölytutkimusta ja arkeologiaa yhdistävä tutkimushanke ”Kouvo- lan seutu muinaisuudessa, korpea vai kaskenkaatajia” on selvittänyt vuosina 2010 – 2012 nykyisen Kouvolan pohjoisosan esihistoriaa ja maankäyttöä jääkaudelta 1200-luvulle jKr. Hankkeen tuloksena on syntymässä uudenlainen näkemys suomalaisen maatalouden alkutaipaleesta.
Tutkimusalue sijaitsee Kouvolan pohjoisosassa, Jaalan Huhdasjärvel- lä. Alueen maatalousasutuksen on aiemmin oletettu syntyneen vasta historiallisella ajalla, viimeistään 1500-luvulla. Arkeologiset löydöt kuitenkin osoittavat, että alueella on elänyt yhteisö, joka on ylläpitänyt kalmistoa 600-luvulta 1100-luvulle jKr. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, harjoittiko yhteisö maa- vai erätaloutta. Toise-na kysymyksenä olivat maanviljelyn alkuvaiheet – onko Huhdasjär- veltä löydettävissä yhtä vanhoja maanviljelyn tuloksia kuin läheltä, Repoveden kansallispuiston alueelta muutama vuosi sitten löydettiin.
Saadut tutkimustulokset muuttavat käsitystä maanviljelyn alkuvai- heista niin kivikau-den kuin rautakauden osalta. Varhaisin metsänrai- vausvaihe ajoittuu kivikaudelle 5300 – 4000 eKr. Ensimmäisenä vil- jelykasvina oli tattari 5300 eKr., ja noin 4200 eKr. ilmestyvät ensim- mäiset merkit ohran viljelystä. Nämä viljelyn merkit ajoittuvat kivikaudelle, samaan aikaan saviastioiden valmistustaidon omaksumisen kanssa (varhaiskampakeramiikka). ”
HS: ” Se tiedetään, että nykyisen Suomen alueelle uralilaiset kielet olivat jo aiemmin tulleet saamelaiskielinä, mutta Suomessa oli väestöä jo ennen saamelaiskieltenkin puhujia. ”
Tuosta ei ole mitää näyttöä!
Saamelaikielet eivät ole olennaisesti vanhempia kuin itämerensuomalaisetkaan!
Molemmilla on sama alkuperä kampakeraamisesta ja vasarakirves- kielestä, mutta ilmeisimmin eri paikoissa!
” HS: ” Itämerensuomen kantamuodon tuojat saapuivat Volgan alu- eelta ilmeisesti reittiä, joka seuraili Daugava-jokea nykyisessä Latviassa. Näin todistelee Tarton yliopiston arkeologian professori Valter Lang, joka on julkaissut tänä vuonna kirjan Läänemeresoome tulemised eli Itämerensuomen saapuminen.
Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kuvaa kirjaa arviossaan Elo-lehden arviossaan käänteentekeväksi.
Grünthalin mukaan Langin tulkinta Suomen kielihistoriasta on uusi ja vallankumouk-sellinen. ”
”Kyse ei ollut germaanisia kieliä puhuvan väestön kulkeutumisesta kantasuomen alueella, vaan päinvastaisesta prosessista!”
K.: ”… Eli että ”itämerensuomalaiset valtasivet Hitlerin (olemattomien) kanta-arjalaisten alueita” … pitäisiköhän vielä ”PALAUTTAAKIN”…?
Haistapaskantieteilijät ovat valtaamassa myös Tartton yliopistoa… Riehu järjestää…
HS: ” Suomeen suomen kielen kantamuoto on Langin mukaan saapu- nut Virosta roo-malaisella rautakaudella. Se ulottuu vuodesta 500 ennen ajanlaskun alkua vuoteen 400 jälkeen ajanlaskun alun. ”
K.: Hewowwittua!!!
Iträmerensuomalainen kielimuoto ON SYNTYNYT TÄÄLLÄ – balt- tilaisen vasara-kirveskielen vaikuttaessa (suomalais-)ugrilaiseen kampakeraamiseen kieleen.
Kantapersermaaneita ei näkynyt eikä kuulunut PIERUNHAJUAKAAN mailla halmeilla!!!
HS ” Kantasuomen puhujat levittäytyivät Suomenlahden ylitse Varsinais-Suomen alueelle.
Virossa ja Etelä-Suomessa on saatettu puhua monia eri kieliä ennen uralilaisten tuloa, muun muassa esigermaania ja nyt jo hävinneitä muinaiskieliä. Hallitsevaksi kieleksi muodostui lopulta kuitenkin idästä tulleiden siirtolaisten puheenparsi. ”
K.: TUOLLAISISTA EI OLE ENSIMMÄISTÄKÄÄN NÄYTTÖÄ – JOTEN SELLAISA EI OPIDÄ OLETTAAKAAN!!!!
HS: ” Langin ajatusta kantasuomen saapumisesta tukee isälinjassa periytyvä Y-kro-mosomin haploryhmä, joka näyttää kulkeutuneen idästä länteen samaa reittiä kuin kielikin. ”
HEWOWWITTUA SE SIIHEN AIKAAN VASTA OLE KULKEUTUNUT!!!!
Kampakeraaminen kulttuuri on iät ja ajat tiedetty N-haplo-valtaiseksi!!!
HS: ” Volgalta Keski-Venäjältä on pitkä matka Suomenlahdelle. Uralilaisten kielten puhujien asuinalueet muodostavat karttakuvassa Itämerelle päin lähes yhtenäisen alueen. Ketjun katkaisee kuitenkin suuri valkoinen alue Karjalan itäpuolella ja Moskovan pohjoispuolella.
Valkoisella alueella ihmiset puhuvat venäjää, mutta he ovat silti uralilaiskielten puhujien sukulaisia, vahvistaa Tambetsin ja kumppanien tutkimus.
Pohjois-Venäjältä saaduista geeninäytteistä löytyi samaa siperialaista ainesta, joka yhdistää suomen sukukielten puhujia.
”He todella ovat itämerensuomalaisten kielten puhujien sukulaisia, koska he geneettiseltä profiililtaan muistuttavat näitä”, Vesakoski selittää.
Kielihistoriasta on arveltu, että siellä on tapahtunut kielenvaihto venäjään väestöpohjan pysyessä entisellään.
Muun muassa sikäläiset paikannimet viittaavat siihen, että siellä puhuttiin alle tuhat vuotta sitten länsiuralilaisia kieliä. ”
K.: Ihan vapaasti…
Valter lang, uusi alfredrosenbergilainen hölynpölypuoskaritieteilijä.
HS: ” Uralilaisessa perimässä näkyy myös sukupuoliero. Itäinen yhteys on paljon vahvempi miehissä kuin naisissa.
Ural-vuorten länsipuolella asuvilla uralilaisten kielten puhujilla on Länsi-Siperiaan viittaava Y-kromosomilinja, joka löytyy puolelta suomalaisista ja saamelaisista miehistä sekä 40 prosentilta virolaisista miehistä.
”Tätä ei löydy äitilinjoista. Ne ovat samanlaisia kuin muillakin eurooppalaisilla”, Tambets kertoo.
Geenit näyttäisivät antavan kuvan, että uralilaiset kielet toivat idästä miehet, jotka sitten ottivat vaimoikseen paikallisia naisia. ”
K.: Näin tapahtui varmaan silloin 7000 vuotta sitten…
Tosin SU-kansojen naapurit eivät varmaan ole kovin palhjon silloisten alkuperäisten naisten heimojen jälkeläisiä…
Naiset ovat vaan vaihtuneet enemmän kuin miehet.
Myös latvialasissa ja liettualaisissa näkyy eritääin vahva uralilainen vaikustu nimenomaan miehissä.
HS: ”Ei voi sanoa, että vain miehiä tuli, mutta he jättivät selvimmät merkit itsestään”, Tambets sanoo.
Yhden Y-kromosomin hallitseva asema perimäaineistossa näyttää kertovan myös kieltä levittäneiden yhteisöjen sosiaalisesta rakenteesta.
”Tämä kromosomin hallinta jatkui useamman kuin yhden sukupolven ajan. Se osoit-taa, että sen aikaisessa yhteiskunnassa oli sosiaalisia tekijöitä, joiden ansiosta kro-mosomia kantavat miehet onnistuivat lisääntymään paremmin kuin muut”, Tambets kertoo.
Sosiaalinen rakenne saattoi esimerkiksi olla sellainen,että jonkin tietyn suvun miehet olivat johtavassa roolissa ja saivat siksi eniten jälkeläisiä. Tämä on vain arvailua, sillä geeneistä sitä ei voi pitävästi päätellä.
Myös Lang hyväksyy ajatuksen, että uralilaisia kieliä länteen levittäneet yhteisöt olivat miesvaltaisia. Se ei vielä kerro miesten välisistä hierarkioista.
Suomen kielen esimuotojen saapumisen ajallisista vaiheista geenien ja kielen haarautumista käsittelevä tutkimus ei kerro mitään.
Ennestään tiedetään kielitieteellisen päättelyn perusteella, että kantauralin ensim-mäinen jakautuminen suomalais-ugrilaisten ja samojedikielten välillä tapahtui 6000 – 4000 vuotta sitten. ”
K.: Se tapahtui jo 7000 vuotta sitten, kun jotkut lähtivät Suomeen!
Ensimmäiset kampakerramiset esi-isämme ovat saattaneet olla vaikkapa tämän näköisiä:
HS: Arvio itämerensuomalaisten kielten saapumisesta tänne pari tuhatta vuotta sitten perustuu arkeologisiin ja kielitieteellisiin todisteisiin.
Uusi Genome Biology -lehdessä julkaistu tutkimus yhdisti geeniaineis- tot uralilaisten kielten sanastotietokantaan, jonka ovat koonneet ja julkaisseet Turun ja Tampereen yliopiston tutkijat. Tietokannassa on annettu numeerinen arvo perussanojen välisille etäisyyksille eri uralilaiskielten välillä.
”Perussanat ovat niitä, jotka esiintyvät kulttuurista riippumatta. Jokai- sessa kielessä on sanat kuu, vesi, ruoka,äiti ja maha. Lumi ja korppikotka taas eivät ole perussanas- toa, koska niiden tarkoittamia asioita ei ole kaikkialla”, Vesakoski selittää.
Tietokannassa samaa alkuperää olevat sanat kuten suomen ja viron sanat kuu saa-vat arvoksi ykkösen, kun taas eri lähteistä juontavat äiti ja ema antavat arvon nolla.
”Aineistosta saa tehtyä puumallin kielten erkaantumisesta. Puumallista saadaan mitattua eri kielten etäisyydet toisistaan: kuinka erilainen suomi on virosta, pohjois-saamesta tai komisyrjäänistä”, Vesakoski kertoo.
Tutkijat osoittivat, että geneettisiin etäisyyksiin perustuva uralilaisten kansojen sukupuu korreloi selvästi kielellisen sukupuun kanssa.
Tambets muistuttaa, että vaikka uralilaisten kielisukulaisuus on selvä, yhteinen perimäosuus on kuitenkin pieni.
”Ihmiset ovat kaikkein lähintä sukua maantieteellisille naapureilleen. Sen näkee jo ulkonäöstä. Siperiassa asuvat uralilaisten kielten puhujat muistuttavat muita Siperian asukkaita ja Euroopassa asuvat muita eurooppalaisia”, Tambets sanoo.
Pieni osa perimää kertoo kuitenkin kiehtovaa tarinaa kielten puhujien yhteisistä juurista ja historiasta. ”
Haploryhmä N1 on ARKTINEN, ei välttämättä sen ”itäaasialaisempi” kuin muutkaan europidit
Jos se sitten kuitenkin ON itäaasialsien , niin ”so what”?
Se on ollut vallitseva haplorymä pohjoisessa Euraasiassa 7000 vuotta.
https://www.eupedia.com/europe/Haplogroup_N1c_Y-DNA.shtml
Haplogroup N1c is found chiefly in north-eastern Europe, particularly in Finland (61%), Lapland (53%), Estonia (34%), Latvia (38%), Lithuania (42%) and northern Russia (30%), and to a lower extent also in central Russia (15%), Belarus (10%), eastern Ukraine (9%), Sweden (7%), Poland (4%) and Turkey (4%). N1c is also prominent among the Uralic speaking ethnicities of the Volga-Ural region, including the Udmurts (67%), Komi (51%), Mari (50%) and Mordvins (20%), but also among their Turkic neighbours like the Chuvashs (28%), Volga Tatars (21%) and Bashkirs (17%), as well as the Nogais (9%) of southern Russia.
N1c represents the western extent of haplogroup N, which is found all over the Far East (China, Korea, Japan), Mongolia and Siberia, especially among Uralic speakers of northern Siberia. Haplogroup N1 reaches a maximum frequency of approximately 95% in the Nenets (40% N1c and 57% N1b) and Nganassans (all N1b), two Uralic tribes of central-northern Siberia, and 90% among the Yakuts (all N1c), a Turkic people who live mainly in the Sakha (Yakutia) Republic in central-eastern Siberia.
Distribution of haplogroup N1c in Europe
Phylogeny of N1c
If you are new to genetic genealogy, please check our Introduction to phylogenetics to understand how to read a phylogenetic tree.
Note that N1c was known as N3 and N1c1 as N3a in the official phylogeny prior to 2008.
N1c (L729)
N1c1 (M46/Page70/Tat)N1c1a (M178): found in Siberia (Khakass-Daurs)N1c1a1 (L708): found in Siberia (Anayins)N1c1a1a (P298): found in Siberia (Yakuts)N1c1a1a1 (L392, L1026): Finno-Ugric branch; found throughout north-east EuropeN1c1a1a1a (CTS2929/VL29): Baltic-Finnic branchN1c1a1a1a1 (L550): West Finnic branch; found around the Baltic Sea and in places settled by the VikingsN1c1a1a1a1a (L1025)
N1c1a1a1a1a1 (M2783): found especially in Balto-Slavic countries, with a peak in Lithuania and Latvia
N1c1a1a1a1a2 (Y4706): found mostly in Finland and Scandinavia
N1c1a1a1a2 (CTS9976): East Finnic branch; found among the Chudes (Karelia, Estonia)
N1c1a1a1a2a (L1022)
N1c1a1a1a2a1 (Z1936): Finno-Permic branch; found in the Volga-Ural region and among the Karelians and SavoniansN1c1a1a1a2a1a (Z1925): found in Finland, Lapland, Scandinavia, the Volga-Ural and the AltaiN1c1a1a1a2a1a1 (Z1933)
N1c1a1a1a2a1a1a (Z1927): found among the Karelians
N1c1a1a1a2a1a1b (CTS8565): found among the Savonians
N1c1a1a2b (L1034): Ugric branch; found in and around Hungary and in Central Asia (Kazakhstan)
N1c2 (L666): found in Russia
N1c2a (M128)
N1c2b (P43): found in the Volga-Ural region
N1c2b1 (P63)
N1c2b2 (L665)
Totuuteen pyrkivienkään eurotieteilijöiden kaaliin ei mahdu, että väestö tai kultturi voisi koskaan levitä pohjoisesta etelään
Origins & History
Haplogroup N is a descendant of East Asian macro-haplogroup NO. It is believed to have originated in Indochina or southern China approximately 15,000 to 20,000 years ago.
Haplogroup N1* and N1c were both found at high frequency (26 out of 70 samples, or 37%) in Neolithic and Bronze Age remains (4500-700 BCE) from the West Liao River valley in Northeast China (Manchuria) by Yinqiu Cui et al. (2013). Among the Neolithic samples, haplogroup N1 made up two thirds of the samples from the Hong-shan culture (4700-2900 BCE) and all the samples from the Xiaoheyan culture (3000 – 2200 BCE), hinting that N1 people played a major role in the diffusion of the Neo-lithic lifestyle around Northeast China, and probably also to Mongolia and Siberia.
Ye Zhang et al. 2016 found 100% of Y-DNA N out of 17 samples from the Xueshan culture (Jiangjialiang site) dating from 3600–2900 BCE, and among those 41% belonged to N1c1-Tat. It is therefore extremely likely that the N1c1 subclade found in Europe today has its roots in the Chinese Neolithic. It would have progressively spread across Siberia until north-eastern Europe, possibly reaching the Volga-Ural region around 5500 to 4500 BCE with the Kama culture (5300-3300 BCE), and the eastern Baltic with the Comb Ceramic culture (4200-2000 BCE), the presumed ancestral culture of Proto-Finnic and pre-Baltic people. ”
HM: Ei ole selvää, että N1c-haplo olisi Kiinasta: se on aivan hyvin voinut myös mennä pohjoisilta alueilta sinne eikä päinvastoin!
Uusin tutkimus antaa tähän yllärin:
KIINALAISET OVAT ITSEKIN ARKTISTA ALKUPERÄÄ!
https://www.tiede.fi/comment/2437085#comment-2437085
” Muinaiset beringiläiset olivat ”kiinalaisia” – tai sitten kiinalaiset ovat muinaisia beringiläisiä!
https://www.nytimes.com/2018/01/03/science/native-americans-beringia-siberia.html?smid=fb-share
In the Bones of a Buried Child, Signs of a Massive Human Migration to the Americas
… ” Beringia refers to Alaska and the eastern tip of Siberia, and to the land bridge that joined them during the last ice age. Appearing and disappearing over the eons, it has long been suspected as the route that humans took from Asia to the Western Hemisphere.
There has been little archaeological evidence, however, perhaps because early coastal settlements were submerged by rising seas. Thanks to her unique position in the Native American family tree, Xach’itee’aanenh T’eede Gaay has given scientists a clear idea how this enormous step in human history may have happened.
Her ancestors — and those of all Native Americans — started out in Asia and share a distant ancestry with Chinese people. In the new study, the scientists estimate those two lineages split about 36,000 years ago.
The population that would give rise to Native Americans originated somewhere in northeast Siberia, Dr. Willerslev believes. Archaeological evidence suggests they may have hunted for woolly rhino and other big game that ranged over the grasslands.”
” There is little evidence of agriculture or domesticated animals in Siberia during the Neolithic, but pottery was widely used. In that regard it was the opposite develop-ment from the Near East,which first developed agriculture then only pottery from circa 5500 BCE, perhaps through contact with East Asians via Siberia or Central Asia.
Mazurkevich et al. 2014 confirmed the presence of N1c in the Comb Ceramic cul-ture with a sample from the Late Neolithic site of Serteya II in the Smolensk region of Russia, near the Belarussian border, which dates from the middle of 3rd millenium BCE.
The Bronze Age Indo-European Fatyanovo–Balanovo culture (3200-2300 BCE) pro-gressively took over the Baltic region and southern Finland from 2,500 BCE (see His-tory of haplogroup R1a).The merger of the two groups,Indo-European R1a and Proto-Uralic N1c1, gave rise to the hybrid Kiukainen culture (2300-1500 BCE). Modern Baltic people have a roughly equal proportion of haplogroup N1c1 and R1a, resulting from this merger of Proto-Uralic and Northeast Indo-European populations.
Tässä nähdään tilanne, kun kampakeraaminen Kaman kulttuuri, N1c, saapui mm. Astuvansalmelle 7000 vuotta sitten.
Yksinkertaisin selitys on paras?
Vaikka lähes kaikki tuunetut naisvaltaiset kulttuurit (kuten jukagirit) kuuluvat arktisiin kansoihin, niin yksikertaisin selitys paleoliittiselta kaudelta periytyvälle vallitsevalle isälinjalle on asutushistorialtaan jatkuva, ”miesvaltainen” (patrilokaalinen) yhtei-sö, jossa naiset vaihtavat ryhmää ja asuinseutua paljon enemmän kuin miehet.
Tässä ei ole mitään ”miessovinistista” eikä ”patriarkalistista”,sillä samaan aikaan eri- näiset merkit saatavt viitata siihen, että Suomen itäbalttilainen vasarakirveskulttuuri, toisin kuin sotavaunukansan osana ollut vasarakirveskulttuuri, olisi ollut naisvaltaista!
Se oli monissa suhteissa korkeatasoisempaa kuin kampakeraaminen kulttuuri, erityisesti maanviljelyksessä, mutta ei välttämättä kaikissa suhteissa.
Tällaisia seikkoja ovat:
– vasarakiveskansa ei näytä heimona olleen missään poliittisessa val- lassa muiden yli, ei ”herrakansaa” vaan raivaajakansaa, vaikka se on tullut myöhemmin ja kulttuurisesti kehittyneemmältä alueelta. Sen sotiminen ja tehokas aseistus oli puolustuksellista (ennen kuin keksittiin sotavaunut, mihn Suomen vasarakirveskansa ei osallistunut, toisin kuin Volgan; vasarakirveskansa piti yli kaiken kiinni muokkaamistaan maa- ja vesialueista.
– vasarakirveskansan keramiikka on keittiötyövälinepyyppistä, kun taas kampakeramiikka on varastointi- ja kuljetustyyppistä: mm. suurikoisempaa. Ero pikemminkin sen kun kasvoi vaan, ja molemmat ehkä käyttivät molempien keramiikkaa.
– vasarakirveskansa näyttäisi menneen Suomessa erityksissä ”omista” jossakin määrin ”takapakkia” joissakin miehisiksi mielletyissä suhteissa: esimerkiksi komeim-mat rakennukset ovat vanhimmalta ajalta ja silloisen kultturipiirin itäisimmiltä alueilta.
– patrilokaalinen miesvaltainen naapurusto, ja liikkuva väestö (saame- laiset?) vain vahvistaa tätä mahdollisuutta, sillä naapuriheimot tekivät heimoyhteiskunnassa useinkin tasan päin vastoin erilaissa perusratkaisuissa, kuten perhesysteemissä. Heimot myös jakautuivat usein jonkin peruerimielisyyden takia, joka sitten jatkui ja jatkui heimorona, ja saatettiin tehdä yhteistyössä molempia ratkaisuja, jos uudestaan taas ystävystyttin.
Ensimmäiset kampakerramiset esi-isämme ovat saattaneet olla vaikkapa tämän näköisiä:
HS: Arvio itämerensuomalaisten kielten saapumisesta tänne pari tuhatta vuotta sitten perustuu arkeologisiin ja kielitieteellisiin todisteisiin.
Uusi Genome Biology -lehdessä julkaistu tutkimus yhdisti geeniaineis- tot uralilaisten kielten sanastotietokantaan, jonka ovat koonneet ja julkaisseet Turun ja Tampereen yliopiston tutkijat. Tietokannassa on annettu numeerinen arvo perussanojen välisille etäisyyksille eri uralilaiskielten välillä.
”Perussanat ovat niitä, jotka esiintyvät kulttuurista riippumatta. Jokai- sessa kielessä on sanat kuu, vesi, ruoka,äiti ja maha. Lumi ja korppikotka taas eivät ole perussanas- toa, koska niiden tarkoittamia asioita ei ole kaikkialla”, Vesakoski selittää.
Tietokannassa samaa alkuperää olevat sanat kuten suomen ja viron sanat kuu saa-vat arvoksi ykkösen, kun taas eri lähteistä juontavat äiti ja ema antavat arvon nolla.
”Aineistosta saa tehtyä puumallin kielten erkaantumisesta. Puumallista saadaan mitattua eri kielten etäisyydet toisistaan: kuinka erilainen suomi on virosta, pohjois-saamesta tai komisyrjäänistä”, Vesakoski kertoo.
Tutkijat osoittivat, että geneettisiin etäisyyksiin perustuva uralilaisten kansojen sukupuu korreloi selvästi kielellisen sukupuun kanssa.
Tambets muistuttaa, että vaikka uralilaisten kielisukulaisuus on selvä, yhteinen perimäosuus on kuitenkin pieni.
”Ihmiset ovat kaikkein lähintä sukua maantieteellisille naapureilleen. Sen näkee jo ulkonäöstä. Siperiassa asuvat uralilaisten kielten puhujat muistuttavat muita Siperian asukkaita ja Euroopassa asuvat muita eurooppalaisia”, Tambets sanoo.
Pieni osa perimää kertoo kuitenkin kiehtovaa tarinaa kielten puhujien yhteisistä juurista ja historiasta. ”