Sain käsiini uuden Tiekkarin, ja tietenkin luin sen innolla. Numero on 27/2018.
En tietenkään ole ehtinyt kaikkea lukea, mutta pääkirjoitus aina on mielenkiintoinen, joka on Petran, puoli vartalokuvalla varustettu.
Se on hyvä pääkirjoitus, koskapa se koskettaa työväenliikettä, sekä hallitusta joka työläisiä kyykyttää.
Suomenkieltä, johon on helppo yhtyä.
Toinen vielä mielenkiintoisempi kirjoitus on Marko Niemen tekemä haastattelu Miguel Lopezista.
Sivuilla 16-17.
Keskityn siihen ja vieläpä sen loppuosioon väliotsikolla ”kevään 2019 eduskuntavaalit”.
Lopez antaa tulla sitä tekstiä jota itsekin olen viljellyt jo vuosia, tai Tiainen…kuinka vaan.
Meidän on uskottava aatteeseemme, on elämän ja kuoleman kysymys kommunistisessa liikkeessä.
Puolueessa on kyettävä terveeseen itsekritiikkiin, on toinen yhtä tärkeä kysymys, jota ei puolueessamme ole, sanoisinko ollenkaan.
Erottua muista puolueista on kolmas kysymys joka pitää mielestäni sisällään puolueemme linjaukset feminismistä ja sukupuolisesta tasa-arvosta, jotka ovat liiaksi samankaltaisia muiden vasemmistolaisina pitävien puolueiden kanssa: vihreät, demarit ja vasemmistoliitto.
Mutta myös kokoomus on ollut hyvin aktiivinen tuodessaan feminismiä ja sukupuolista tasa-arvoa omissa tunnuksissaan, ei herätä työtätekevää kansaa vaaliuurnille, ainakaan kommunisteja äänestämään.
Samankaltaisuus muihin puolueisiin, samanlaisine teemoineen on siis SKP:n haitta.
Neljäs tärkeä asia on retoriikka, minkälaisia sanoja viestinnässämme käytämme.
Kommunisteilla on oma käsitteellinen ja teoreettinen sanastonsa, joiden käyttö omissa ympyröissämme on perusteltua, mutta kansalle on kyettävä puhumaan ja kirjoittamaan selkeästi ja ymmärrettävästi…muuten ihmiset juoksevat KARKUUN!!!!!
Viides asia on: Puolueen pitäisi pyrkiä kuuntelemaan heitä, jotka paikallisesti omissa kunnissaan onnistuneet ja kyenneet saamaan kansan tuen näkemystensä taakse, heillä on avaimet siihen miten vaaleissa menestytään.
Muutos vastarinnan sijaan puolueessa pitäisi ennakkoluulottomasti lähteä luomaan uudenlaista toimintakulttuuria.
– Meidän keskeisiä tehtäviä on herätellä passiivisuuden unesta.
– Puolueen on annettava itsestään iloinen ja räväkkä kuva.
– Myös valmiit konkreettisiin tekoihin
Miksi sinä olet kommunisti?
-Mielikuvat voitoiksi.
-Horjutettava perinteisten puolueiden valta-asemaa.
Tässä siis kiteytetysti se mistä olemme puhuneet jo vuosia, mitä Lopez tuo esiin.
Kaikki on juuri sitä mitä pitääkin, olen samaa mieltä. Mutta miksi me emme etene vaan taannumme?
Mitä teemme väärin, mitä pitäisi tehdä toisin?
Siitä Lopez puhuu ja kysyy.
Miksi puolueestamme karkottuu ja peräti karkotetaan aitoja ja rehellisiä kommunisteja?
Miksi emme ymmärrä edes toisiamme, saati työväkeä?
Miksi emme suvaitse, emmekä kykene yhteistyöhön, edes ihan omien kanssa saati muiden?
Miksi niin helposti leimataan kommunisti täysin väärin, jopa fasistiksi?
Meidän kommunistien pitäisi yhdistää, eikä hajottaa.
Aina ja kaikkialla. Se on meidän kommunistien tehtävä.
Yhdistää.
Kommunisti tarkoittaa yhteisöllinen.
Meidän kommunistien pitäisi taitaa luova ajattelu. Se kumpuaa sekä teoriastamme, että kokemuksesta, tiedosta ja taidosta.
Porvarit joka ainoa päivä analysoi, sitä samaa meidänkin olisi tehtävä.
Vastakkainasettelu ei ole ohi vaan kärjistyy. Luokkataistelu kiihtyy kiihtymistään, mutta missä on kommunisti?
Petran pääkirjoitus on hyvä, johon on hyvä päättää juttuni.
Sota ei koskaan ole vaihtoehto, tai väkivalta ylipäätään. Me kommunistit olemme suvaitsevia, mutta emme hyväksy väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä.
Jotta voimme sanoa olevamme osa työväenliikettä, meidän on oltava osa sitä.
Lopuksi, eduskuntavaalit ovat jo täydessä käynnissä. Ehdokasasettelu on jo täydessä käynnissä.
Mikä on kommunistien tilanne?
Jos vaaliturnee ei ole vielä täydessä käynnissä, olemme jo ihan liian myöhässä.
Pariviikkoa ennen vaaleja, keskittyen vaalimökeille, on liian myöhäistä.
Vaalimökeillä viimeistellään tehtyä vaalityötä, eikä vaalityötä voi alkaa vasta vaalimökeillä.
UGH, olen puhunut
Markku Huhtala, Lempäälä