Eilen tuli selväksi, että Angela Merkel Saksan pitkäaikainen rautarouva jättää Saksan konservatiivipuolueen puheenjohtajuuden joulukuussa 2018. Hän ilmoitti olevansa halukas jatkamaan Saksan liittokanslerina vaalikauden loppuun. Liekö malli Timo Soinilta, joka myös halusi jatkaa ministerinä, vaikka puolue meni alta.
Saksa on EU:n suurin kansantalous ja myös EU:n suurin nettomaksaja. Ei siis ole ihme, että Saksa on myös ottanut johtavan roolin EU:ssa. Merkel on käytännössä EU:n todellinen johtaja, jota kuunnellaan Brysselissä herkällä korvalla.
Kaksi maailmansotaa hävinnyt Saksa vain runsaan kahden vuosikymmenen välein nousi kuin tuhkasta kärsittyään raskaan tappion toisessa maailmansodassa. Ilman amerikkalaiste apua nousu olisi tuskin ollut niin nopea, kuin se oli. Puhuttiin Saksan ihmeestä, kun siellä tuotanto kasvoi nopeasti ja jälleenrannettiin pahoin tuhoutuneita kaupunkeja. Amerikkalaisten apuun vaikutti eittämättä se, että USA:n suurimpien pankkien omistus on amerikanjuutalaisilla, joista Rockefellerin perhedynastia lienee tunnetuin.
Saksan nopea vaurastuminen Hitlerin jälkeen johti pian Euroopan ja USA:n pääomapiirien parissa ajatukseen muodostaa Euroopan maiden yhteenliittymä, jonka alkuna oli hiili -ja teräsyhteisö, joka aloitti toimintansa vuonna 1952.
Se oli alkuna EU:lle, jonka perusajatus oli toimia rauhanliikkeenä. Ei enää koskaan sotia Eurooppaan oli idealistinen tavoite.
Tänään tiedämme miten on käynyt. Euroopassa soditaan jatkuvasti ja EU:sta on tullut enemmän poliittinen unioni, kuin vapaakauppa-alue, joka oli alkujaan tarkoitus. Nyt puhutaan liittovaltiosta ja Saksa ja Ranska ovat siinä puuhassa etulinjassa. Saksa on tottunut liittovaltiojärjestelmään, kun Saksa on jaettu liittovaltioihin. Liittovaltiota puolustaa se, että on yhteinen valuutta euro.
Tässä Eurooppa menee puuhun perse edellä, kun vertaa sitä USA:han. USA:ssa muodostettiin ensin liittovaltio ja vasta sen jälkeen tuli yhteinen valuutta dollari.
Saksalaiset pankit ovat dominoineet Euroopan rahamarkkinoita yhdessä amerikkalaisten jättipankkien kanssa. Siksi on perusteltua väittää, että Saksalla oli johtava rooli euron syntyyn. Euro synnytettiin kiireellä ja valuviat näkyvät vieläkin selvästi. Miksi euro sitten piti saada pikavauhdilla käyttöön? Siksi, että yhteisvaluutta palvelee ennen muuta pääomapiirejä, suurteollisuutta ja monikansallisia suuryhtiöitä. Valuuttariskit poistuvat kansainvälisessä kaupassa, kun jatkuvasti toistuvat devalvoinnit eri maissa ovat historiaa.
Kun nyt on odotettavissa johtajan vaihdos EU:ssa, niin nähtäväksi jää, onko uusi Saksan liittokansleri yhtä innostunut EU:n liittovaltiohankkeesta, kuin Merkel? Vai onko hän vielä innostuneempi? Ja mitä siitä seuraa? Mikä vaikutus on Englannin erolla EU:sta? Mitä tekee Italia ja Euroopan nouseva oikeistopopulistinen liike? Jos kehitys kulkee Italian viitoittamaa tietä, voi EU ja euro olla tiensä päässä ennemmin, kuin kukaan uskoo.
