Tiedättehän läskikastikkeen? Ruskeassa kastikkeen seassa ohuita läskin siivuja. Sitä sai joskus lapsena syödäkseen, niin ja jouluisin kinkkua muutaman palan. Kuola valuen suupielistä kuuntelin tarinoita herrojen pöydistä, joissa lihaa sai syödä yltäkylläisesti monessa eri muodossa.
Aikuisena, elintason kohentuessa pääsin myös kunnon pihvin makuun, ah, sitä ihanuutta. Mutta annas olla, lyhyeen loppui possulla herkuttelu. Nykyään joudun pyörittelemään pihvinpalaa suussani, huonoa omaatuntoa tuntien, nielaisemaan sen aataminomena lonksuen, sillä olenhan maapallon vihollinen numero yksi. Ettäs kehtaat syödä lihaa, sinä lapsiemme tulevaisuuden tuhoaja.
Sain vihdoin itselleni ihan 2005 mallin auton. Onnellisena köröttelin kumppaniani tapaamaan toiselle paikkakunnalle. Ilo ja onnellisuus eivät kestäneet kuin tovin. Pian televisiosta poliitikkojen syyttävät sormet osoitti juuri minua: Sinä ryökäle ajat saastuttavalla autolla. Mene heti ja osta sähköauto ja maailma pelastuu. Mikäs siinä, jo tokkiisa minä uuden auton hankin, kun kerrotte keinon kädestä suuhun tuhannen euron eläkkeellä elävälle, mistä niitä pienituloisille lahjoituksina annettavia sähköautoja jaellaan?
Työuran loppupuolella ostaa räväytin mökkipahasen. Sellaisen puilla lämpiävän, ulkohuussineen, vesi kaivosta kantaen, luksuksena erillinen saunarakennus. Kauan ei oman kodin, uunin ja hellan lämmössä nautiskelu kestänyt, autuutta tuntien kuumissa löylyissä lauteilla istuen, kun synnin kirous iskettiin päälleni. Etkö sinä vähä-älyinen miesparka ymmärrä mitä tuhoa aiheutat puita polttaessa. Hommaa nyt hyvä mies ilmalämpöpumppu ja sähkökiuas ja voit huokaista helpotuksesta, pelastit juuri jäävuoren sulamisen.
Seison rappusilla, katson taivaalle, kuultuani kaukaista jylinää. Kohta ikkunat helisevät, kissa pakenee häntä paksuna rappujen alle, kun hävittäjälentokoneet lentävät ristiin rastiin taloni yllä. Polttoainetta palaa taivaan tuuliin. No, kait niillä on saasteettomat aineet kun niistä ei puhuta, ei syyllisestä ilmaston pilaamisesta.
Taivaalla näkyy myös matkustajakoneiden paksuja savuvanoja. Varmaan jossain noista koneista istuu meppejä matkalla Brysseliin, näyttävät koneen ikkunasta minulle, pienen töllin omistajalle keskisormea huomatessaan uunin piipusta nousevan ohuen savun. Itse ovat matkalla päiväksi hyvyyden töihin maapallomme puolesta.
Illalla Finnairin sinivalkoisin siivin takaisin kotiin, siihen sähköllä lämpiävään omakotitaloon ja vihdoin nauttimaan sähkösaunan lämmöstä. Saunan jälkeen lasillinen makoisaa argentiinalaista punaviiniä, sitä rahtilaivalla tuotua. Aamulla virkeänä television aamulähetykseen lyömään madonlukuja kansalaisille holtittomuudesta ilmaston pilaantumisesta.