Kuukausi: elokuu 2018

Eduskuntavaaleihin on vielä aikaa noin 8 kukautta. Mutta jo nyt on julkinen nokittelu päässyt vauhtiin. Erikoisesti Demareiden ja Kokoomuksen välillä on menossa jo ”kukkotappelu” parhaaseen malliin.

Tosin nokittelijat korostavat, että asiat riitelevät, ei miehet ja naiset. Eli puolueiden välit ovat kunnossa, vaikka asioista ollaan eri mieltä.

Tästä ”isojen poikien” käyttäytymisestä pitäisi ottaa mallia myös täällä somessa. Täällä kun on sellainen tyyli, että jos joku on eri mieltä, häntä aletaan nimittelemään, jopa ”ryssän agentiksi”.

Politiikka on vaikea laji. Pitää seurata pitkään politiikkaa ja lukea paljon mm. elämänkertateoksia, voidakseen ymmärtää politiikkaa myös sen nurjalta puolelta.

Sanotaa, että suomalaisilla on huono poliittinen muisti. Se pitänee ainakin osittain paikkansa. Puolueiden suurimmat mokat muistetaan, mutta yksittäisten nimekkäidenkin poliitikkojen tekoja ei aina muisteta. Muistaako kuinka moni suomalainen mikä rooli oli Sauli Niinistöllä tai Esko Aholla Suomen liittyessä EMU:un eli yhteisvaluutta euroon?

Onneksi on Google, josta voi aina tarkistaa tietonsa, joten KVG.

Nyt on tullut julkisuuteen lisää tietoa Niinistön sekaantumisesta hänen valtapiiriin kuulumattomiin asioihin. Niinistö on alkanut matkia Urho Kekkosta, joka tunnetusti sekaantui kaikkiin mahdollisiin asioihin Suomen sisä -ja ulkopolitiikassa. Tunnettuja olivat Kekkosen myllykirjeet, joilla hän johti Suomea.

Presidentti Niinistö oli ratkaisevasti vaikuttamassa, kun Fortum pakotettiin Fennovoiman osakkaaksi ulkopoliittisiin syihin vedoten. Fennovoiman yksi omistajista on ja samalla ydinreaktorin toimittajana Gasprom, jonka omistaa venäläiset.

Tilannehan oli sellainen, että suomalaisten osuus Fennovoimassa oli liian pieni ja tarvittiin kipeästi suomalaista omistajaa. Kun halukkaita ei löytynyt päätettiin pakottaa Fortum, jonka osakkeista n. 50 % on valtiolla, lähtemään mukaan, että ei suututettaisi venäläisiä, kun koko hanke oli menossa pöpelikköön.

Ja Niinistö käytti arvovaltaansa tässäkin asiassa vastoin presidentin valtaoikeuksia. Nyt asiasta vaaditaan tutkimusta.

Mitähän kaikkea p—aa mahtaakaan sisältää Suomen poliittisen eliitin tekemisiin?

Noakin arkki, entinen asuntoni Suomenlinnassa on 1771 rakennettu asuintalo, 4-kerroksinen. Helsingin vanhin asuintalo vaikkakin virheellisesti titteli on mainittu Cederholmin talolle.

Sain idean kirjoitella tästä talosta kun törmäsin Toralinna nimiseen taloon Helsingin Pasilassa, siis VR:n asuintalo. Toralinna nimisiä taloja Puolustusvoimien kasarmeilla on montakin, -linna loppuisia vielä enemmän. Olen asunut mm Santahaminassa Toralinna nimisessä puutalossa, Katajanokalla lutikkalinnassa, Lahdessa impilinnassa, Pohjoisrannan Leijonalinnaan ei ollut asiaa.

Mutta tuo Noakin arkki, se on niin paksuin seinin varustettu, että ikkunalaudalle olisi mies hyvinkin petinsä pystynyt sijoittamaan.

Noakin arkissa jokainen rakensimme omat suihku- ja lämminvesitilamme. Talon puolesta vesi tuli ja meni, uunilämmitys oli; kakluunit. Puita myi silloinen PLM ihan kohtuuhintaan. Saunassa voi käydä ns perhesaunassa, 1 vuoro/viikko ja sen lisäksi perjantaisin yleisessä- so Merisotakoulun saunassa ns yleisten miesten vuorolla.

Noakin arkissa asuessamme historia oli tosi lähellä; kirkko ja paraatikenttäkin aivan ikkunan alla.

Kauppojakin oli kaksi, HOK ja Elanto, nykyään ei kuulemma kumpaakaan. Posti oli paraatikentän toisella puolella, kampaamokin oli, jopa kemikaliokauppa. Siis mikä elellessä.

Kalaa tuli aivan rantavesistä, kilohailia, kuhaa, lahnaa, ahventa, turskaa,  lohta ja taimenta; soutaen olisi verkoilleen päässyt, tosin isohko vene minulla silloin oli 10-metrinen siimavene.

Noakin arkkia ja Suomenlinnan silloista elämää oikeastaan haikeudella vieläkin muistelen.

Peltipoliisiin voi luottaa.
Ajoin Paasikiven tietä Tampereella ja kyllä välähti.
Sain kotiin kirjallisen todisteen
olin ylittänyt sallitun 2 km/h!
Nyt tulee vaan mieleen
että voiko poliisijohtoon luottaa
kun ovat syytettyjen penkillä
syyttelemässä toisiaan?

Nyt on Suomessa nostettu tikun nokkaan lääketeollisuus ja kansalaisten ylilääkitseminen. Terveydenhoitomenot ovat kasvaneet viime vuosina sitä tahtia, että näin ei voi jatkua.

Lähtökohtana tälle tarkastelulle on se, että lääketehtaat ovat yleensä pörssiyhtiöitä, joiden päätarkoitus on tuottaa voittoa osakkaiden sijoittamille pääomille. Vasta toisella sijalla on lääketehtailla tuottaa tehokkaita lääkkeitä sairauksien hoitoon.

Suomessa lääkitään paljon asiantuntijoiden mukaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä tarvitsisi lainkaan lääkehoitoa ainoastaan elämäntavan muutoksia. Toisaalta todella sairaat jäävät monasti liian vähälle lääkitykselle. Lääketehtaat ohjailevat kansan lääkitystä ensinnäkin tehokkaalla mielikuvamainonnalla ja toisaalta sillä, että lääkärit lahjotaan eri tavoin toimimaan lääketehtaitten intressien mukaisesti.

Nyt on osa lääkärikunnasta nostanut kissan pöydälle ja vaatinut asiantilaan muutosta. Lääkebisnekseen on tullut lääketehtaille ja apteekkilaitokselle riistokapitalismin piirteitä.

Yhteiskunnan täytyy ottaa suurempi vastuu kansan lääkitsemisessä. Sitä ei saa jättää vain riistokapitalistien käsiin. Meiltä loppuu ennenpitkään rahat tällä menolla. Apteekit on vapautettava vapaalle kilpailulle. Nykyinen systeemi pitää hinnat korkeina ja apteekkarien rahakukkarot pulleina. Lääkeiden tutkimus -ja kehittämistoimintaa on lisättävä yliopistoissamme, että emme olisi niin riippuvaisia yksityisistä pörssiyhtiöistä. Uusien lääkkeiden käyttöönotto on annettava todellisten ammattilaisten muodostamalle kolleegiolle ei ministeriön virkamiehille.

Ja lopuksi, lääketehtaitten mielikuvamainonta kiellettävä ja sallitava vain ns. informatiivinen mainonta.

Oletan, että pidät viattoman lapsen tappamista vääränä. Jos et, niin sitten ei varmaan oikealla jä väärällä ole sinulle muutenkaan merkitystä. Mutta jos siis ajattelet niin, että viattoman lapsen surmaaminen on aina väärin, niin abortin oikeutus on helppo ratkaista. Abortti on väärin, jos siinä surmataan viaton lapsi. Mikään muu kysmys ei voi mennä sen edelle. Lasta ei saa tappaa, vaikka  ei haluaisi häntä elättää tai pitää hänestä huolta.  Naisten oikeuksiin ei voi kuulua viattoman lapsen tappaminen. Tai hyväksyisitkö, että lapsi tapetaan koska hänen isänsä on raiskaaja?  Ainoastaan silloin, jos pitäisi valita viattoman lapsen ja äidin elämän välillä, joudumme puntaroimaan, kumman kuolema olisi vähemmän paha.

Ainoa merktsevä eettinen kysymys on siis löytynyt ja ratkaistu. Mutta sitten seuraa toinen kysymys: milloin sikön voi katsoa olevan lapsi? Tähän ion olemassa erilaisia näkemyksiä, mutta ei varsinaista tieteellistä totuutta. Asia on hyvin vahvasti omantunnon kysymys. Joidenkin mielestä sikiö on lapsi heti hedelmöityksen jälkeen, onhan siinä jo oma elämä ainakin jos ajattelemme, että elämän koodi eli dna uuden, ainutlaatuisen  ihmisen rakentamiseksi on olemassa. Tällä kannalla ovat ilmeisesti esimerkiksi Timo Soini ja Päivi Räsänen, joten se selittää heidän näkemyksensä. Se ei ole mitään naisvihaa niin kuin heidän vastustajansa haluavat propagoida, vaan omantunnon näkemys, jonka mukaan sikiön tappaminen on  murha. Moraalisesti terve ihminen vastustaa sitä, mitä pitää murhaamisena.

Ihmisyyden ja ihmisoikeuksien, joista tärkein lienee oikeus elämään, voi katsoa alkavan myös myöhemmin. Esimerkiksi Suomen laki määrittelee ajankohtia, jolloin abortti pitää viimeistään tehdä.  Abortin voi tehdä helpommin 12 viikolle asti ja sen jälkeen aina 24 viikolle asti tarkemmin kriteerein. Ilmeisesti on ajateltu, että 12 viikolle asti sikiö ei ainakaan ole ihminen. On hieman epämääräistä kuitenkin vaatia enemmän niiltä. jotka haluavat abortin 12. viikon jälkeen. Jos kysymyksessä ei edelleenkään ole ihminen, niin miksi vaaditaan lisäkriteereitä? Jos se taas on ihminen, niin eiväthän mitkään syyt silloin enää oikeuta sen tappamista. Yläraja on myös ongelmallinen. Keskosia elvytetään jopa 22 viikolta, mutta 24 viikkoinen abortoitu lapsi jätetään kuolemaan, jos se sattuisi syntymään elävänä. Niin on käynyt lukemani mukaan ja kätilö vaihtoi ammattia. Vähän kauhukertomuksia vastapainoksi abortin puolustajien ”raiskattu joutui synnyttämään” kertomuksille.

Joka tapauksessa  Suomen lakikin lähtee siitä, että sikiö on lapsi jossain vaiheessa jo ennen syntymäänsä eikä vasta sitten kun se putkahtaa ulos kohdusta. ”Naisen oikeus omaan kehoon” loppuu tasan siihen kun sikiö katsotaan lapseksi; aborttia ei saa tehdä, vaikka se edelleen saa happensa äidin verenkierrosta.  Suomen laki ei kuitenkaan voi määritellä kenenkään omaatuntoa, raja on jokaisen sisimmässä. Hoitohenkilökuntakin tuntuu vierastavan 12 viikon jälkeen tehtäviä abortteja, vaikka niitä tekeekin. Kun sikiö alkaa näyttää ihmiseltä voi olla vaikea ajatella sitä joksikin solukasaksi tms.

Sitten on se kylmä totuus, että ellei abortti ole laillinen, niin naiset tekevät laittomia abortteja jotka voivat olla hengenvaarallisia. Jos ajattelemme asiaa velvollisuusetiikan kannalta, niin on naisten oma vika, jos he halutessaan surmata lapsensa kuolevat samalla itse. Mutta jos ajattelemme asiaa  seurausetiikan mukaisesti niin vähemmän kuolleita on parempi ja siksi abortin on oltava laillinen, koska se ei ilmeisesti lisää aborttien määrää juurikaan mutta säästää naisten henkiä. Tällaista kantaa näyttää esimerkiksi  Jussi Halla-aho edustavan. Hän luonnehti aborttia aina huonoksi asiaksi ja tragediaksi, mutta halusi sen silti olevan laillinen ikään kuin ”pienempänä pahana”.  Abortti on  siis väärin mutta sallittava seurausten takia.  Kaikki eivät aborttia pidä pahana ollenkaan ja heille se ei ole mikään tragedia vaan toimenpide siinä kuin umpisuolen poisto,  Joko heille sikiö ei ole ollenkaan ihminen ennen kuin ehkä 24 viikon jälkeen tai sitten pienten lasten tappaminen on heistä oikeutettua.  Monet abortin tekijöistä Suomessa ovat tehneet sen jo aiemminkin.