Suomi juostiin aikanaan Hannes Kolehmaisen ja Paavo Nurmen toimesta maailmankartalle. Nyt vuonna 2018 se juostiin sieltä pois.
Mikä mättää? Ensin meni pöpelikköön hiihtourheilu Lahden MM-kisojen doping-skandaalin takia. Sitten meni mäenlasku, joka oli pitkään yksi Suomen urheilun paraatilaji. Nyt meni yleisurheilu, kun rima alitettiin, kuin limbokilpailuissa.
Onko vika johdossa vai rahassa? Onko meillä riittävän kyvykkäitä ja lahjakkaita sekä kunniahimoisia urheilujohtajia ja urheilijoita, joilta olisi lupa odottaa menestystä? Pitäsikö niukat valmennusrahat jakaa vain kaikkein lahjakkaimmille, eikä ripotella niitä liian laajalle?
Täytyyhän huippu-urheilijankin elää ja se vaatii kunnon liksan urheilusta. Valtio eli veronmaksajat voisivat hyvin lisätä panostusta urheiluun, pannaanhan sitä rahaa monen paljon turhempaankin, kuten kansanedustajien taximatkoihin.
Nyt on urheluväellä fundeerauksen paikka. Suomi on nostettava takaisin maailmankartalle. Meillehän nauravat jo Gibraltanin apinatkin.