Olen hyvin vaikuttuneesti tietoinen, että ruokablogit ovat lähinnä täytetavaraa näille sotilaallisille faktablogeille. Olen siitäkin syvästi tietoinen, että toisin kuin näillä sotablogeilla, kukaan ei kuole itseasiallisesti näihin ns kotiruokiin (pl ruokamyrkytys), näissä ei esiinny sankarihahmoja eikä kylvetä rinnuksiin mitalleja (joidenkin himoitsemia), oma tilansa katsoisin näillä joidenkin kovin ylenkatsomilla blogeillakin kuitenkin olevan.
Tosiasiahan on, että jopa perheenemännissäkin, puhumattakaan miehistä, tuo ruuan valmistus rajoittuu useasti oikeastaan ruoka-aineiden lämmitykseen. Vesikin osataan polttaa pohjaan, siis kattila kuivaksi. Luolamieskin saattaisi oppia halutessaan jotain. Siitäkin syystä katsoisin ruokablokien ansaitsevan edes hivenen tilaa näiden hohdokkaiden blogien seassa, ainakin jossain peränurkassa.
Meillä on ruoka- ja ravintoaiheisia kirjoja keittiön hyllyssä parisen metriä + irralliset lehtileikkeet. Vanhimmat kirjat ovat sieltä 19oo – 1910 ja sitten aivan nykypäivään. Mainittakoon; kaikki ruokareseptit ovat minulle vain ohjeellisia, sovellan ja kokeilen mielialojeni mukaan. Villiyrtit ovat suuri mielenkiintoni kohde, ei niin hohdokasta mutta minusta kiinnostavaa.
Jos suomalaisten historiaa tarkastellaan pidemmälläkin aikajanalla, vaikkapa ihan tuolta reduktiosta lähtien; pääsääntöisesti puutteessa, osin kuollutkin, suomalainen kansa on kilvoitellut hamaan 50-luvulle saakka. Pelastuksen ovat aina tuoneet ensisijaisesti järviemme kalat, metsiemme sienet, villiyrtit ja marjat. Riistanliha pl pienriista, ei kovin merkittävää osaa ole näytellyt. Suurriistahan on aina kuulunut kruunulle, aatelisille, kartanoille, jne.
Nykypäivin alkaa vain olla, että tuo luonnonantimien käyttö on taantunut kovaa vauhtia ruuanlaittotaidon (perusruuankin) myötä.
Vertailun vuoksi, siis puhun kokemastani ja näkemästäni, en lukemastani niinkään; Eestin kansa on vieläkin paljon meitä edellä mitä luonnon-, puutarha- ja kalatuotteiden valmistusperinteisiin tulee. Lienee yksi syy heidän pitkään jatkunut elintasonsa alhaisuus. Jos vertaillaan esim puutarhaviljelyä (pienimuotoista), meillä se kasvatus ja käyttö lienee isolta osalta harrastus, siellä se on elämisen ehto vielä tänäänkin. Meillä ns vähempiarvoinen kala lähetetään Balttiaan jalostettavaksi ja sitten tuodaan Suomeen tai myyvät Keski-Eurooppaan, jossa mm purkkisärki on todella haluttua. Jostain syystä koko Suomen kalatalousketju ei koskaan ole kiinnostunut siitä. Hyvästä bisneksestä. Jos hyvät projektituet annetaan, kiinnostus loppuu tukien loppuessa.
Siispä laitan tämän avaukseni kaiken ylenkatsomisen (joidenkin) uhalla näkyville.
Tällä kertaa tämä POIKKEUKSELLISESTI EI OLE TUNNUSTUKSELLISTA!
” Yle TV1
Kanavan sivulle
10.05
Dokumenttiprojekti
Suomalaisopiskelija törmää Heinrich Himmleriin keväällä 1935 ja saa tehtävän matkata Karjalaan ja todistaa arjalaisesta rodusta runonlaulun, kanteleen ja kansanparannuksen taitojen avulla. O: Heikki Huttu-Hiltunen. (U)
… ”
https://areena.yle.fi/tv/suorat/yle-tv1#autoplay=true