Kepun märkä uni: koko kansa vaatii maan pitämistä asuttuna

Kun mielipidetiedustelu niin kertoo, niin vailla vastausta on vain kysymykset, kuka rahoitti tutkimuksen ja miksi juuri nyt, kun maakuntauudistus on katkolla, mitä kysyttiin ja miten ja milloin kysyttiin  sekä missä?

Haiskahtaa Kepulle koko tutkimus ja jos niin on, siinä on myös astian hajua. Jos se ei ole Kepu, niin Kepu on piiloutunut jonkun selän taakse.

Kansan enemmistö ei tiedä, että maailman megatrendi on ollut jo pitkään kaupunsituminen. Se tarkoittaa, että suurista kaupungeista tulee yhä suurempia, kuten Helsinki ja pienemmistä kaupungeista tulee suurkaupunkeja. Mikään mahti ei voi poliittisilla päätöksillä muutta tätä trendiä. Ja erittäin tyhmää ja lyhytnäköista se olisikin, kun kaupungit ja erikoisesti suurkaupungit toimivat koko maan talousvetureina.

 

 

Pakkohuutokaupat, myydään kaikki, sielut ja kaikki

Katselen pakkohuutokauppoja, ostaakseni halvalla, rahaa kun minulla kommunistilla on, niin että ranteet paukkuu.

Mitäpä siinä on väärää? Tai moraalitonta?

Samoja ihmisiä me olemme kapitalismissa, saalistamassa toisen ihmisen hätää, tai loppua.

Kapitalismissa se käy. Sosialismissa ei… toisen ihmisen hädällä keinottelu.

Väärää tai kieroutunutta on kapitalismissa kaikki, minusta.

Silti. Ostan toisen hädän, koko elämän työnkin joskus, pilkkahinnalla. Kapitalismissa.

Onko se oikein? Onko minulla moraalia?

Olenko minä rosvo, kun joku muu on ahdingossa yhteiskunnan, kapitalismin aiheuttamana,  ei enää ole selvinnyt, ja sen elämän työ realisoidaan?

Osaan laskea. Olenhan kommunisti. Elän kapitalismissa.

Ajattelen moraalia.

Ajattelen moraalia koko ajan. Osaan myös laskea. Talous on minulle tuttua.

Kommunistisessa liikkeessä nyt ei osata laskea, eikä osata talouttakaan, kaikki myydään, pistetään lihoiksi, kuten sanotaan.

Niin on Suomen kommunistisessa liikkeessä.

Apua ei pyydetä eikä haeta.

Ainiin, mistä on kyse? Kapitalismissa me kommunistit asutaan, Suomessakin, joten meidän on otettava joka ainut päivä huomioon ympäröivä kapitalismi.

 

Sosialismissa on eri meininki. Jota meillä ei enää ole naapurissa. Oli ennen, mutta ei enää.

Ennen oli rauha ja ystävyys, nyt on sodan uhka. Nyt ollaan rähmällään USAn, ennen Neukkuihin.

Ihan kuinka vaan, me SUOMI olemme välissä.

Olemme ihan kuinka tahansa ”länsimielisiä”, me olemme ja pysymme tässä…

Jos sota käydään, jota en toivo, me olemme välissä.

Olemme lännen eli USA:n puolella, tai idän puolella, olemme välissä.

Meillä ei ole kuin poliittinen osaaminen kahden suurvallan välissä. Puolueettomana, riippumattomana. Siten Suomi kansakuntana säilyy.

Niin se on.

Kalastelen kommunistina uusia voiton lähteitä kapitalismissa, jotta yhteiskunta voitaisiin muuttaa oikeudenmukaisempaan suuntaan pois kapitalismista. Mitä muuta voisin tehdä?

 

Markku Huhtala, Lempäälä

Venäjä valloitti Groznyin 1995

Venäjän joukot tunkeutuivat Tshetsheniaan kolmesta suunnasta 11.12.1994. Ensimmäinen Tshetshenian sota oli virallisesti alkanut. Venäläisen kenraali Troshevin muistelmista: ”Tshetshenian pääkaupunkia ympäröi kolme puolustusrengasta. Seurasi yksi Venäjän armeijan kaikkein raskaimmista tappioista Toisen maailmansodan jälkeen. Hävitettiin kokonaiset keskustan suuntaan liikkuneet kolonnat. Maikopin prikaati kaatui lähes täysivahvuisena, mutta Pavel Gratshov (Jeltsinin Venäjän puolustusministeri – jp) julisti, että Venäjän sotilaat kuolevat ”hymy huulilla”.”

Viron Puolustusvoimien Sõdur lehdessä 4/2004 on pitkä artikkeli Venäjän vuodenvaihteen 1994/1995 hyökkäyksestä Groznyyn. Artikkelin kirjoittaja joutuu kuitenkin toteamaan, ettei täsmällisiä numerotietoja ole mahdollista antaa, koska eri lähteistä saa erilaisia tietoja: ”Varmasti voi sanoa, että 131. prikaati lakkasi olemasta taistelujoukko. Venäläiset ovat yksimielisiä panssariajoneuvojen menetyksistä, siten lasketaan, että 131. prikaati menetti kaupunkiin tunkeutuessaan 26 panssarivaunusta 20 ja 120 panssaroidusta ajoneuvosta 102 (Knezys &Sedlickas 1999: 101; Antipov 1998: 151; Novitshkov ja toiset 1995: 52; Kulikov & Lembik 2000: 88).

1. tammikuuta oli selvää, että Venäjän armeija oli kärsinyt hävittävän tappion. Rynnäkköön Groznyitä vastaan oli osallistunut lähes 6 000 miestä ja 350 panssariajoneuvoa. Taistelujen kuluessa tshetsheenit olivat lyöneet rivistä 200 panssariajoneuvoa, joista 25 sotasaaliiksi (Knezys & Sedlickas 1999: 102-103).

Shamil Basajev vahvisti, että tshetsheenit olivat uudenvuodenyön taisteluissa ottaneet 150 vankia ja hävittäneet 221 Venäjän panssariajoneuvoa (Gall & de Waal 1997: 387-388). Venäjän puolustusministeri Gratshov tiedotti myöhemmin, että Venäjän menetykset kaatuneina operaation siinä vaiheessa nousivat 534:n.

Vaan 1.1. illalla Tshetshenian pääesikunnan päällikkö Aslan Mashadov tiedotti, että 800-1 000 venäläistä sotilasta sai surmansa ja 81 otettiin vangiksi Groznyin taisteluissa (Knezys & Sedlickas 1999: 103). Kenraali Kulikovin tietojen mukaan Venäjän menetykset uudenvuodenyönä olivat 1 500 miestä kuolleina ja kadonneina (Kulikov & Lembik 2000: 88).

Myös Venäjän kansanedustajat Groznyissa arvioivat Venäjän menetyksiä uudenvuodenyönä 1 500 kaatuneeseen. Kaatuneiden määrä saattoi olla vieläkin suurempi, Venäjän joukoissa puhuttiin paikan päällä 2 000 kaatuneesta (Gall & de Waal 1997: 15-16). – – Venäläisten tuli vielä käydä kaksi kuukautta kovia taisteluita, ennen kuin he kykenivät lopuksi valloittamaan Groznyin.

Kaupunki oli siihen mennessä pommitettu raunioiksi. Yksi tarkkailija laski 4 000 pomminräjähdystä tunnissa – se oli voimakkain pommitus Toisen maailmansodan jälkeen. Viimeinen osa Groznyista (Tshernoretshje) valloitettiin 6.3.1995, sen jälkeen kun tshetsheenit olivat päättäneet vetää viimeisen aktiivisen (Shamil Basajevin) yksikön kaupungista.”

Huomioitakoon vielä, että venäläisten lähteiden mukaan tähän hyökkäykseen lähteneisiin joukkoihin kuului kaiken kaikkiaan yli 15 000 miestä, noin 200 panssarivaunua, yli 500 BMP:tä ja BTR:ää, 200 kenttätykkiä ja kranaatinheitintä. Gratshovin mukaan koko Tshetshenian valloitusoperaatioon lähti alun alkaen 23 800 miestä, mutta joukkojen määrä kasvoi maaliskuuksi 58 000 mieheen (Faurby & Magnusson 1999: 76-77).”

Edellä oleva on lyhyt pätkä pitkästä artikkelistani. Se löytyy täältä tarkkoine lähdeviitteineen.

Kommettien poistamisetiikka on etikkaista

Kommentoin Varkauden ”sotilaspoliisille” ampumaani skeet-tulosta Eki Liikasen kanssa. Se oli liikaa:

”Ammuin viihde- Eki Liikasen kanssa Forssan Hykkilässä skeettiä. Se oli upeaa touhua, jossa hän oli selvä mestari ja hävisin. Myöhemmin lehdistöväki Tammisaaren saaristossa ihmetteli, miten sä osaat tuon vielä vasemmalta poskeltasi ?
Kyllä liikkuva maali on koetinkivi ampujalle olipa se sitten tuo tai hirvitutkinto tms.. ”

Millä etikalla nämä poistajat on kylvetetty, kun mikään neutraali tai hyväkään ei kelpaa kommentoida ?

 

 

Arkipäivän asioihin apua netistä.

Olen katsellut monenkin alan videoklippejä netistä, ihan vaan oppiakseni.

Vuosia luulin tietäväni melko paljon kalankäsittelystä, kunnes rupesin katselemaan erilaisia videoita, eri maista, oppiakseni lisää ko asioista.

Vaikka olen monetkin kalankäsittelytilaisuudet pitänyt; huomasin, että paljon vielä on opittavaa jopa niinkin perusasioista kuin veitsen käsittely, kalan nylkeminen, fileoiminen (monta metodia), muutamia mainitakseni.

Veitsien kunnostus on aivan oma taiteenlajinsa, oikean työkalun sovittaminen eri työvaiheisiin.

Vanha viisaus sanoo tiedoista ja taidoista: Kun peilistä katsoo kaiken tietävä ja osaava henkilö, taantuminen on jo alkanut.

Siispä, tiedon täydentäminen ja taitojen kehittäminen, siinä on vasta tietävän ja osaavan alku.

Helle uuvuttanut keppimiehet vai missä mättää?

Kalevan kisoissa nähtiin tänään surkea keihäskilpailu. Näin tulosköyhää keihäskisaa ei ole nähty Suomen mestaruuskisoissa miesmuistiin.

Keihäänheitto on ollut Suomen yleisurheilun paraatilaji jo pitkään. Vuoden 1932 olympialaisissa voitti Matti Järvinen kultamitalin ja paransi samana vuonna maailmanennätystä 10 kertaa. Silloin heitettiin puukeihäillä, jotka oli umpipuuta. Ei siis mitään ”ilmarintakeihäitä”.

Lähes sadan vuoden ajan on suomaiset keppimiehet pitäneet pintansa ja voittaneet useita kulta -ja muita mitaleita olympiakisoissa. Yksi viimeisimmistä kultamilalisteista on Kimmo Jormanpoika Kinnunen, joka juuri on tehnyt sopimuksen kiinalaisten kanssa valmentajanpestistä Kiinan keihäänheittäjille. Pesti päättyy Kiinan Olympiakisoihin.

Suomalainen valmennustieto on ollut maailmalla kysyttyä, mutta kuinka kauan? Jos meidän keihäshegemonia nyt on päättynyt, niin käy samoin, kuin mäkihypyn. Kaikkihan muistamme vielä Suomen menestysvuodet mäkihypyssä, mutta nyt on ollut hiljaista jo monta vuotta. Kun kerran menetetään hyvä ote, sitä on näköjään vaikea saada takaisin.

Käykö keihäänheiton samoin? Yksi  lupaava heppu on tulossa, mutta tänään hänkin epäonnistui. Sen hepun kehon kieli kertoi ruudun välityksellä turhautu misesta. Ei pitäisi turhautua jos epäonnistuu kerran tai kaksi. Se pitäisi päinvastoin kääntää edukseen ja ei kun Juha Miedon lailla kaivaa esiin ”tappomeininki”. Tai ottaa mallia Seppo Rädystä, joka kiroa pärskäytti jonkun kerran ja sitten antoi kepin lentää.

Toivokaamme, että Suomen keppimiehet tuovat jatkossakin meille penkkiurhjeilijoillekin vielä monta ilon hetkeä.

Artessan, hieno lopputulos.

https://www.youtube.com/watch?v=8_5wM17pXQ8

Videolta voitte katsella miten intialaispojat  tekevät vanhasta jousiteräksestä uskomattoman hienon veitsen.

Työvälineet; rälläkkä, porakone, purkkiin tehty ”nestekaasuahjo”. En voi muuta kuin hiljaa ihailla miten tehdään aivan alkeellisissa oloissa huippuhieno veitsi.

Kyllä meillä Suomessakin tehdään ihan hienoja sepäntöitä…mutta, ne olosuhteet.

Kieltämättä olen hyvien veitsien ihailija. Minusta kaunis, käsityö, se on totaalisen ihailtavaa.

Harvinainen vieras.

Onhan meidän pihassa jos jonkinlaisia vieraita ollut, …tämä mielestäni oli ”jotain”.

Nuori töyhtöhyyppä, tuli siihen meidän siivekkäiden ”pöytään”, kuin aina olisi käynyt. Aikansa siinä käppäili ja häipyi ties minne.

Kuitenkin ensimmäisen kerran eläissäni näen nuoren töyhtöhyypän pihassamme.

Onhan täällä käväissyt jos minkälaista siivekästä mutta tämä oli vähintään erikoista.

Ilmaistyötä

Aikojen alussa omassa nuoruudessani tehtiin monia talkootöitä.
Olin mukana esim pärekattotalkoissa.
Niitä tehtiin myös omakotitaloni työmaalla – kuten valutalkoot.
Talkoopalkkana oli yleensä talon ruoka ja kahvit.
Sitten tuli aika jolloin verottaja halusi päästä verottamaan talkootyötä.
Nykyään teetetään ns palkatonta työtä josta ei saa käyttää nimeä työ
vaan se on kuntouttavaa työtoimintaa ja osallistumisesta saa 9 euron ruokarahan?
500 000 henkilöä tekee ilmaistyötä ihan lain vaatimaa tai jää ilman ruokarahaa?
Näin oikeistohallitus kaunistelee tilastoja sillä ilmaistyön tekijät eivät ole
työttömiä vaikka työn sijaan nimike on kuntouttavaa työtoimintaa?
Tilastot kaunistuvat ja oikea palkkatyö muuttuu ilmais…

Seurakuntien leirikeskukset

Onko jo seurakuntienkin säästämisinto mennyt yli laidan?
Leirikeskukset hunningolla rikottavana tuhottavana ludepesinä…
Millä rahalla ne ovat aikoinaan rakennettu ja ylläpidetty
jos nyt on varaa jättää tuhon omaksi?
Eikö seurakuntien tehtävä ole nuorison ohjaus kristilliseen yhdessäeloon?
Liian paljon saamme lukea yhteiskunnan menosta pudonneiden hätähuutoja.