Kun Timo Soini oli päässyt tavoitteeseensa ministeriksi Suomen tasavallan hallitukseen pettämällä totaalisesti äänestäjänsä, hänellä meni valta päähän. Jotkut sanovat sitä, että meni kusi päähän.
Kun sitten pian sen jälkeen hänet pullautettiiin pois perustamansa puolueen puheenjohtajan pallilta, henellä tuli hätä käteen ministerin posti oli vaarassa mennä sen sileän tien. Mutta Soini tai Sipilä keksi, että tehdään diili jo ennen kuin Soinin putoaminen puheenjohtajan pallilta oli varmaa, että jos niin käy, niin persuministerit loikkaavat pois puolueesta mukanaan Soinille uskolliset kansanedustajat, jotka perustavat oman eduskuntaryhmän ja jatkavat hallituksessa. Soini sai pitää ministeriautonsa ja Sipilä sai tukijat, jotka pitävät hallituksen pystyssä. Näin on nyt eletty runsaat pari vuotta ja Soini opetuslapsineen on ollut äänetön yhtiömies hallituksessa, joka oli hinta siitä, että Soini sai pitää ministerin paikkansa.
Mutta nyt on edessä uudet vaalit ja Soinilaisten kannatus on vain noin 1 prosentti. Sillä kannatuksella ei saa yhtään kansanedustajaa. Mikä siis neuvoksi?
Yksi Soinin opetuslapsista loikkasi jo Kokoomukseen. Sinne haikailee varmasti myös muutama muu. Kepun puoluekokous oli muutama viikko sitten Kuusamossa. Siellä oli nähty myös itse Soini ja myös Soinin perintöprinssi sekä muutama muukin. Demareihinkin voi joku haluta ja joku voi peräti lopettaa poliitikon uransa. Mutta sitten olisiko joku Soinin opetuslapsista tullut synnintuntoon ja haluaisi palata takaisin Perussuomalaisiin? Ottaisiko Halla-aho heidät takaisin? Miksei ottaisi, jos tunnustavat syntinsä ja osoittavat syntisyytensä teoilla, jotka tyydyttävät Halla-ahoa. Jos nämä katuvaiset loikkaisivat nyt heti tai viimeistään silloin, kun eduskunta palaa kesälaitumilta, niin voimasuhteet muuttuisivat eduskunnassa. Nyt siis on kyse vain siitä, kuinka monta loikkaria loikkaa Kokoomukseen tai Kepuun ja kuinka monta nykyisiin oppositiopuolueisiin.
Se on kuitenkin varmaa, että Soinilaisilla on vain yksi vaihtoehto, jos haluavat jatkaa poliitikon uraansa ja se on jälleen loikkaus johonkin muuhun puolueeseen. Soinilaisia voisi hyvin kutsua myös ”kenguruiksi”, niin monta loikkaa he joutuvat politiikon urallaan ottamaan.
Se on sitten kokonaan eri asia, kuinkaa monta ”kengurua” pääsee uusissa puolueissaan kansanedustajaksi? Asia on nimittäin silviisii, että loikkarin maine on mennyt, loikkariin ei luoteta, loikkari on poliittinen hylkiö.