Kommunistimaat.

Kovin usein täällä saa lukea tämän tyyppisen sanonnnan; kuin Pohjois-Koreassa,  kuin jossain kommunistimaassa. Sanojalla varsin usein ei ole minkäänlaista kokemusta henkilökohtaisesti ko maiden kansalaisista, heidän elämästään ja arkipäivästään. No, Pohjois-Koresta ei minullakaan kokemuksia ole.  Vuosien myötä on kertynyt monilta reissuiltani kokemuksia mm Puolasta, DDR:stä, entisestä Tsekkoslovakiasta, Unkarista ja entisestä Jugoslaviasta, Bulgariasta, Romaniasta, muutamia mainitakseni.

Ankein maa kansankin kohdalla oli eittämättä DDR, suoraan sanottuna ahdistava maa.

Kaikkein positiivisin oli Titon aikainen Jugoslavia. Se kaiketi oli yksi erikoisemmista sosialistimaista mm kansalaisten vapauksien puolesta, normaalista arkielämästä jne. Tito oli kansan keskuudessa hyvin suosittu johtaja. Titon hallinto puolestaan ei ollut suosittu Moskovan suuntaan, varsinkaan sen jälkeen kun Jugoslavia erosi/erotettiin Kominformista.

Hienoinpia kokemuksiani silloisessa Jugoslaviassa, Kroatiassa, Zagrebin pohjoispuolella pienessä vuoristokylässä (yli 1500m korkealla), oli tehdä päivän ruokaostokset basaarista, torilta.

Ostin semmoisen olisikohan ollut puolimetrinen teurastettu ja puhdistettu kokonainen porsas. Kauppias otti porsaan vitriinistä ja sellaisen serbialaistyyppisen  kokkiveitsen ja näytti; pannaanko siivuiksi. Ei, puoliksi keskeltä, siis kaksi palaa, etu- ja takapää. Sitten ostin vähän öljyä, yrttejä, tomaatteja, valkosipulia ja sipulia. Tuoretta leipää tietenkin. Ei siellä kukaan osta eilistä leipää, sen pitää olla tuoretta.

Minulla kun oli varusteissani hiiligrilli (pyöräni sivuvaunullinen BMW R-60, mahtui tavaraa).

Sitten taipaleelle; ajoin pyörän tuommoiseen tammimetsikköön ja ryhdyin keittiöhommiin.

Grilli kuumenemaan, täytin porsaanpuolikkaat sipulilla, valkosipulilla ja yrteillä ja ei kun grilliin. tomaatista ja sipulista tein salaatin öljyn kera. Öljyä muuten lorautin sinne possunpuolikkaidenkin sisään suolan kera.

Tuli muuten mahtava ateria. Sellaista se oli sosialistimaassa, Jugoslaviassa.

Monet reissut siellä vietin ja viihdyin.

Jugoslavia erosi siksikin muista kommunistimaista, että siellä ei ollut Neuvostoliiton tukikohtia, toisin kuin kaikissa muissa kommunistimaissa.

Kelakyyti petti syöpäsairaan hoitoreisun – henki vaarassa

Mikä on Kelakyyti? Se on sellainen kyyti, jonka tarkoituksena on säästää yhteiskunnan rahoja. Säästöt syntyvät siitä, kun ei tarvitse makuuttaa eri tavoin sairaita sairaaloissa, vaan hoidetaan heitä päiväpoliklinikoilla ja  potilas voi asua kotonaan.

Kelakyydin omavastuu on tänä vuonna 300 euroa, joka täytyy täyttyä ennen, kuin Kelakyyti on ilmainen. Potilas siis maksaa omasta pussistaan kyydeistä omavastuuosuutensa ja sen jälkeen saa Kelalta kortin, joka oikeuttaaa ilmaisiin kyyteihin kalenterivuoden loppuun asti.

Nyt heinäkuun alusta lukien Kela siirtyi uuten kyytien tilaussysteemiin siten, että maassa on tilauskeskuksia, jotka tekevät sopimuksia tarjousten perusteella taxiautoilijoiden kanssa. Invataxit vaativat erikoisvarusteita mm. pyörätuolien nostamista varten autoon. Kelakyytiin sisältyy palveluna mm. se, että taxinkuljettaja vie kyydittävän perille asti esim. päiväpolklinikalle ja paluukyydissä kotiin asti.

Monet pitkäaikaissairaat ovat täysin riippuvaisia kelakyydeistä sairautensa hoidossa. Monissa syöpäsairauksissa esim. on hoitojaksot yhdestä neljään viikkoon, joten kelakyytiä tarvitaan aika usein.

Viime aikoina syysteemiuudistuksen jälkeen on Kelakydit takkuilleet pahasti erikoisesti maaseudulla. Syitä on systeemimuutoksessa ja siinä, että Kela ei ole saanut tarpeeksi kiinnostuneita taxiyrittäjiä lähtemään mukaan Kelataxiin.

Kun näinkin pieni uudistus on aiheuttanut näin paljon ongelmia, että syöpäsairaat eivät ole päässet hoitoon, niin kuinka paljon ongelmia aiheuttaa sote, jos se joskus toteutuu? Täytyykö Suomessa ensin kuolla sairaita ihmisiä vain siksi, että ei pääse hoitoon viranomaisten taitamattomuuden vuoksi, ennen kuin päättäjät tajuavat päätöstensä vaikutukset.

Saksan armeija

– jäi vuonna 1918 Suomeen, vaikka sisällisota oli ohi.
Al uutisoi paperilehdessä tänään 3-sivun verran.
Aihe on sikäli kiintoisa ettei siitä Suomi100 yhteydessä ole liiemmin ollut esillä.
– Työmies lehti kiellettiin ja koneilla alettiin kustantamaan suomen valtion kustannuksella kuudesti viikossa ilmestyvää saksankielistä lehteä saksan armeijalle suomessa.
Sotajoukkojen perässä suomeen tuli muitakin saksalaisia. Saksalaisia joukkoja olivat Helsingissä-Viipurissa-Haminassa-Kouvolassa-Lappeenrannassa… Vierasjoukkojen viihdyttämisessä ei kitsasteltu. Vierasjoukot mm isännöivät hotelli Kämpiä Helsingissä.
Svinhufvudin ja Paasikiven johtamalle suomelle sopi että saksalaiset jäävät maahamme. Saksa ja suomi laativat sopimuksia, jotka olisivat tehneet suomesta käytännössä saksan siirtomaan. Ulkopolitiikka alistettiin Berliinin ylivaltaan.
Sivistysporvaristomme kestitsi vierasjoukkoja vaikka maassa on elintarvikepula.
Vierasjoukkojen rötöstelyä katsotaan suopein silmin.
Tutkija dosentti Marjaliisa Hentilä ja emeritusprofessori Seppo Hentilä tuntevat saksalaisten suomen arjen siltä ajalta.
– Ennen kommentointia kannattaa lukea ko artikkeli- olenko ymmärtänyt oikein lukemani?

Hui hai höpönassut ja vasemmiston Putin syndrooma

Venäjän ulkopolitiikka on ollut ja on edelleenkin ainut vaihtoehto USA:n varsin aggressiiviselle politiikalle kautta maailman.

Eikä se ole alkanut USA:ssa suinkaan Trumpin aikakaudella. Miettikääs sitä koko vasemmisto.

USA ei ole pitänyt oikeastaan mitään lupauksiaan, vaan on jatkanut aina vaan aggressiivista politiikkaansa, laajentumistaan, Varsovanliiton lopettamisesta huolimatta, kautta maailman, eri mantereilla.

USA on puuttunut kymmeniä vuosia eri maiden sisäisiin asioihin, organisoinut vallankaappauksia, vaihtanut mieleisiin johtajiin, kouluttanut, organisoinut, rahoittanut, aseistanut eri maiden kapinallisia jne…

Ukraina oli USA:n yksi onnistunut vallankaappaus. Krimille oli tarkoitus rakentaa USA:n komentokeskus ja tukikohta.

Tämä on tiedossa ja todisteet ovat lyömättömiä.

Mutta siltikin maailma on nöyrtynyt alistumaan siihen mitä juuri USA tiedottaa?

Venäjä ei ole alistunut eikä nöyrtynyt.

Se sekä on ärsyttänyt USA:aa että aiheuttanut mielettömän trollisodan Venäjää vastaan eri tavoin.

Venäjä ei ole laajentunut eikä miehittänyt, mutta USA sitä tekee kaiken aikaa.

”Ottakaa varas kiinni”, on vanha taktiikka, jopa tuhansia vuosia vanha. USA käyttää sitä.

Suomen vasemmisto, ja jopa SKP on erheytynyt tähän porvariston tiedotussodan satuihin.

Suomen rauhanpuolustajat eli pulut, kokouksessaan Tampereella julkilausumassaan virheellisesti tuomitsivat Putinin johtaman Venäjän syypääksi Ukrainan kriisiin ja Krimin miehitykseen.

Se on virhe, suuri virhe. Näin asiat eivät ole muuten kuin porvariston ja USA:n trollien syytämien uutispuutaheinää linjan. Totuuden siemeniä ei ole, jota USA ei edes yritäkään kylvää.

Suomen porvaristo on nöyränä rähmällään USA:n suuntaan, mutta että osa vasemmistoakin!!!!!

Puurot ja vellit ovat menneet sekaisin puluilla, jossa on mukana SKP:kin.

Sietäisi miettiä linjaansa…vasemmiston.

Venäjä tekee mitä sen pitääkin tehdä, koettaa saada rauhaa aikaiseksi.

Venäjä on suuri maa, ja kapitalismi USA:n johdolla on jo kauan yrittänyt jakaa sen, siitä on nytkin kyse.

Venäjä ei ole ainuttakaan maata edes yrittänyt valloittaa saati miehittää sitten Tsaarin aikaisen Venäjän.

USA tekee sitä kaiken aikaa. Siitä syystä jo vuosia on kyse pakolais- ja turvapaikan hakijoiden aallosta. Siis USA!!!! Siellä ja sen politiikan seurausta on pakolaisaallot Suomeenkin…!!!!!

Mutta eipä valtamedia Suomessa kirjoita siitä joko mitään tai muunnellusti totuutta hipoen.

Siinä pulut ja SKP olisi mietittävää…missä ihmeen suossa purjehdittekin!?!?

Oli hyvä päivä ampumaradalla

Ammuimme viiteen satunnaisesti eri suunnilla ja eri etäisyyksillä oleviin nouseviin SRA-taulujen kaltaisiin pahvitauluihin, sekä paikalta, että liikkeestä – ampujan valinnan mukaan.

Pieni porukkamme ampui lähinnä reserviläiskivääreillä 7,62×39 ja 9 mm pistooleilla. Niiden paukkuja kului porukaltamme varmaankin enemmän kuin 600 kpl.

Itse ammuin yhden satsin liikkeestä sotilaspistoolilla 30 laukausta kolmesta eri lippaasta ja yhden satsin liikkeestä 63 laukausta ”rynkyllä” kolmesta eri lippaasta. Lähinnä ammutin toisia halukkaita. Taulut tuli kierrettyä melkoisen monta kertaa – hyvää liikuntaa.

Mikä parasta kaikki sujui todella miellyttävässä hengessä – ei minkäänlaista kränää vaan miellyttäviä keskusteluja ammunnan lomassa.

Ai niin, yhdellä ampujalla oli pistoolissaan rumpulipas – se ei ollut pitkä, mutta patruunoita siinä yhdessä lippaassa oli kuin nälkävuodessa. Kun ammutin niin patit eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Ilmeisesti lippaassa oli 50 kpl 9 mm patruunaa.

Koko maailman katseet ja sympatiat ovat nyt Thaimaassa

Pelastusoperaatio poikien pelastamiseksi ”luolavankilasta”on aloitettu tänään ja viranomaiset arvioivat, että pojat on pelastettu parissa kolmessa päivässä säistä riippuen. Pelastusopraatio ei ole riskitön.

Ajatuksemme ovat nyt poikien ja heidän pelastajiensa sekä poikien omaisten luona. Toivokaamme ja rukoilkaamme heidän puolestaan, että pelastusoperaatio onnistuisi.

Pekka Haavisto ja metsäpalovaroitus

Olin vapaaehtoisena avustamassa Tampereen herättäjäjuhlilla valokuvaajan ja kuvatoimittajan ominaisuudessa. Vaikken körtteihin tai kirkkoon kuulu, oli kokemus sangen valaiseva. Ehdin myös kuulemaan kansanedustaja Pekka Haavistoa pariin otteeseen sekä jopa vaihtamaan pari sanaa. Koitan nyt muotoilla blogaukseen sen mitä ei ehtinyt kiireessä sanomaan.

Kuivaa luvataan

Kesäkuussa maatamme vaivasi pitkä kuivuus ja metsäpalovaroitus oli tiukasti voimassa koko maassa. Pienikin kipinä saattaisi aiheuttaa tuhoa. Keskusteluilmapiirissämme sama tila on ollut voimassa jo vuosikausia. Keskustelun metsäpaloja syttyy sitä tahtia että leijonaosa palokunnasta on jo heittänyt hanskat tiskiin. Keskustelun vastuullisimmatkin osapuolet rakentavat kupliensa ympärille viimeisiä linnakkeita. Media juhlii sananvapauttaan metaforisin sotilaskulkuein miekkaa heiluttaen, erinäiset ammattiryhmät vaativat erillisiä lakeja oman etunsa varjelemiseksi. Uhka on heille toki todellinen, mutta erillislait eri ihmisille murtavat oikeusvaltioperiaatetta tehokkaasti. Ihmiset eriarvoistuvat vihan ympärillä tavalla, josta ei olla vielä edes keskusteltu. Leijonaosa päättäjistä sisällyttää jokaiseen lauseeseen uhkauksen, puhkuen salonkikelpoista vihaa jopa kellon ympäri. Voidaan oikeastaan sanoa että kaikki keskustelun metsät on jo poltettu maaperän viimeisiä bakteereja myöten.

Sitten meillä on Pekka Haavisto. Vasten niin oman puolueensa yleistä tyyliä kuin kansallista ilmapiiriäkin hän jaksaa lähestyä jokaista palopesäkettä sammutuspeitteen kera. Hän ei kuskaa bensakanisteria eikä heitä vettä rasvapaloon. En ole millään onnistunut löytämään häneltä vihaa sisältävää puheenvuoroa. Määrätietoisuutta toki on, mutta ei vihaa. Hänestä on tullut ehkä viimeinen palomies keskusteluilmapiirin liekkimeressä. On sääli että eduskunnasta ei toista löydy. Toisaalta historia opettaa että hyvän voima lähtee usein pienestä. Näen itse eduskunnassa pari potentiaalista tulevaa sammutuskaluston kuljettajaa. Jos toinen heistä tekisi tämän muutoksen ja levittäisi taas ajatusta edelleen, joku päivä heitä voisi olla jo pienen ryhmän verran.

Herättäjäjuhlat mielessä ehdotan että pyhästä kirjasta voisi löytyä tähän käypä metafora: synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Jos tuo pätisi, maassamme olisi uskomaton määrä synnittömiä. Kyse ei ole nähdäkseni siitä että vain viattomia kiusataan, vaan kyse on mittasuhteesta. Kukapa meistä ei olisi joskus tehnyt jotain typerää? Vaan onko esimerkiksi kontekstista irroitettu möläytys riittävä syy vaatia henkilön pahoinpitelyä vuodesta toiseen – etenkin kun viha on jo kauan sitten laajentunut somesta ja tätä nykyä pahoinpitelyn uhkaus toteutuu yhä useammin tosielämässä? Montako kertaa on oikein lyödä ihmistä oman käden oikeudella? Mikä on sopiva pituus vihan kestolle? Haavisto kertoi niin kolmen päivän kuin viidenkymmenen vuodenkin esimerkeistä. Surullista kyllä, pidempi esimerkki oli suomalainen.

Toivoa on hyvä odottaa

Ei ole mikään uutinen että pelkään aika lailla koko ajan. Niin luvattuja kuin toteutuneitakin uhkauksia on koko ajan ympärillä. Olen aivan liian vannoutunut (kupliintunut?) pasifisti käsittelemään näitä asioita järkevästi. Toivoa en kuitenkaan ole heittänyt kaivoon. Toivoa saa ystävistä, toivoa saa onnistumisista elämässä ja toivoa saa hyvistä, kauniista ihmisistä jotka kuulevat, keskustelevat ja ymmärtävät eivätkä keskity tuomitsemaan. Toivoa tähän maailmaan tulee joka kerta kun tiedän todellisia rauhantekijöitä vielä maailmassa olevan. Tiedän, että en ole ainoa joka tällä toivolla elää ja tiedän, että se toivo leviää pahimmassakin liekkimeressä. Hitaasti mutta varmasti se leviää. Viha vaatii polttoaineen mutta toivo ruokkii itseään.

Vihapuheen ja -tekojen tila on Suomessa ja maailmassa hirveä, eikä se tule paranemaan 16. päivän Helsingin konferenssissa. Menemme vielä rajusti alamäkeen ja sanokaa minun sanoneeni, maamme vihapuheiden kuolunuhrien määrä vielä kasvaa. Siitä on maailmalla kaikki merkit ja kovia olemme muuta maailmaa matkimaan. Joku päivä muutos parempaan kuitenkin tulee. Sitä voi joutua odottamaan, mutta se on odottamisen arvoista.

Kassikaupalla asiaa

https://www.aamulehti.fi/uutiset/yha-useampi-haluaa-vahentaa-muovipusseja-ja-pakkaa-ostoksensa-kestokassiin-selvitimme-mika-on-ymparistoystavallisin-kassivaihtoehto-ja-onko-kassivalinnalla-ylipaataan-merkitysta-201021296/

Muovikassista 3 sivua vertailua AL sivuilla tänään.
Päällimmäinen ajatus on että miksi ei muovia kerätä eri pönttöihin jätepisteissä?
Millä ne jätteet viedään jätepönttöihin – se taitaa olla jutun ydin joka jäi vähemmälle huomiolle?
Aamulehdestä on hyvä taitella jätepussi, mutta miksi sitä ei toteuteta?
Aloite:
Voisko Aamulehti alkaa toimittamaan liitteenä sanomalehtiperäistä valmista roskapussia!
– Saattaisi paperilehden tilausmäärät lähteä nousuun?

”Muistin virkistystä”

Jostain syystä täällä alkaa unohtua kaikki hyvät tavat ja säännot. Näyttää siltä, että toisten syyttely ja nimellä tapahtuva parjaaminen on tullut tavaksi.

Täällä ei ennen, eikä nyt, eikä vastaisuudessa tulla sitä hyväksymään. Se vaan on pakko ymmärtää.

On myöskin turha sanoa,”että niin kun ne muut”. Niin kauan kun täällä tehdään kaikki, moderointi ja koko sivuston perustaminen ja ylläpito pelkkänä talkootyönä, on hyväksyttävä myös olosuhteet. On täysin mahdotonta lukea  ja tarkastaa kaikkea, joten saattaa joitain virheitäkin tulla.

Nyt on muutama kommentti ja blogi täältä poistettu, toisten blogistien nimeltä syyttelyjen vuoksi.

Jos nyt jollain on jotain sanottavaa niin sanokaa se nyt ja tässä.

Kyllä työmies on palkkansa ansainnut

Juuri lehdestä (IS) luin että jääkiekonpelaaja Patrikki Laineen ansio tulevalla kaudella olisi jopa 9 – 10 miljoonaa euroa kuukaudessa. Räpsyttelin epäuskossa silmiäni, luin uudestaan eikä se siitä muuksi muuttunut.

Vaikea on minun äkkiseltään olla jotain mieltä, niin tähtitieteellisistä rahoista puhutaan. Onko tässä mitään tolkkua, mistä rahat tulevat, mitä ihminen tuollaisilla rahamäärillä tekee. En minä kade ole, ei sinne päinkään mutta pakosta tulee mieleeni että suhteellisuudentaju on hakusessa. Jos itse tuollaiset summat tienaisin saisi minusta pidellä kiinni etten repisi rahojani niin menisi oletettavasti pääni pyörälle. Jotenkin minulle käsittämätöntä on sekin että pelailijaa hänen taitojensa ohella kansa arvostaa sitä enemmän kuta paremmin hän tienaa tai kuinka monta autotallia hänen talossaan on.

Käynnissä olevissa jalkapallon MM kisoissa kuuluu monien pelaajien palkka olevan useampia miljoonia vuodessa. Sirkushupien tuottaminen massoille on tuottoisaa niin huvittajille kuin heidän ympärillään pyöriville perskärpäsille ja bisnekselle. Näin se elämä on että mitäpäs kai tätä suotta taivastelemaan.