Kuukausi: heinäkuu 2018

Olen liikuntavammainen, sidottuna pyörätuoliin. Onneksi on sähköpyörätuoli, jolla pääsee liikkumaan ulkonakin, jos?

Jos olisi väylät ja monet palvelupisteet varustettu liikuntavammaisia varten. Mutta kun ei ole.

Olin tänää parin lähiomaisen kanssa Turun keskustassa takoituksena syödä jossain terassiravintolassa ja sen jälkeen tehdä pieni kierros Aurajoen rantakatuja katsomassa kesäistä Turkua. Löysimme ravintolan, jonka terassille pääsi pyörätuolilla, palvelu oli hyvää  ja ruoka myös sekä kohtuuhintaista.

Ruokailun jälkeen lähdimme ”turistikierrokselle”, mutta se oli vaivalloista. Katujen ylittäminen tuotti vaikeuksia, kun jalkakäytävän reuna oli liian korkea pyörätuolille. Yksin en olisi selvitynyt, mutta kun mukana oli kaksi nuorta omaista he auttoivat kadun ylityksissä.

Monissa paikoissa ravintoloissa ja myymälöissä on kyllä luiskat  pyörätuolia varten, mutta ne ovat liian monesti jääneet puolitiehen. Liuska on joko liian jyrkkä tai sen yläpäässä on korkea kynnys, jonka ylittäminen on mahdotonta ilman apua.

Vaikutelmaksi jää, että liikuntavammaisia on kyllä ajateltu, mutta toteutus on tehty ilman liikuntavamaisen opastusta.

Me liikuntavammaiset haluaisimme elää, kuin terveet ihmiset ja nauttia mm. kesästä. Mutta ainakin se on tehtävä, jos aikoo mennä jonnekin on etukäteen otettava selvää liikuntavammaisen mahdollisuuksista selvityä kohteessa.

Turku on kiva kesäkaupunki lukuunottamatta sitä, että  liikuntavammaisia ei ole riittävästi huomiotu kevyen liikenteen väylillä ja palvelupisteissä.

Keskimääräinen eliajan odote nousee vuosi vuodelta. Se tarkoittaa, että liikuntavammaisia on yhä enemmän keskuudessamme.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807092201063085_pi.shtml
–
Odotamme Trumpia Suomeen kokoustamaan Putinin kanssa,
mutta paljon tärkeämpi kokous on keskiviikkona Brysselissä.
EU seisoo savijaloilla johtajansa Saksan kiemurtelussa
Nato-kulujen maksuissa.
Jos Trump vetelee Natonaruja todennäköisesti,
niin EUlla on yksi huoli lisää ja sitä kiittää Putin.

Suomen maatiloilla muhii 20 miljoonan tonnin lanta-aarre – Valio haluaa kerätä tiloilta maidon lisäksi myös lehmien jätökset

Tämmöinen uutinen tänä aamuna.

Aivan mittavat mahdollisuudet energiantuotantoon tarjoaisi tämä maitotalouden jätemassa. Maatilareaktoreita näyttäisi nyt syntyvät pitkin Suomea, sitä vastoin Gasum ei juurikaan merkittävästi satsaa kaasuenergiaan; mitä nyt kriisitilanteessa riskialtis maakaasu lobbari Lipposen johdatuksessa.

Biokaasu on päivän sana. Mitenkähän saisi poliitikot ymmärtämään tämän. Ko esimerkistä edes kepulaiset poliitikot, ei edes ko ministeri järin kiinnostuneita ole.

Kokoomusta ja oppositiota (lähinnä demarit) kiinnostaa ainoastaan suurteollisuuden toiveiden tynnyri. Demareista puheenollen (tämänkin jutun myötä), ei meillä työväkeä puoltavaa ja puolustavaa puoluetta ole ollut enää 90-luvun jälkeen. On vain ns oikeistodemarien siipi, ei juurikaan muuta.

On aivan ihanteellinen juttu, että maatiloilla on herätty tähän biokaasun tuottamiseen. No, tietenkin se tukieuroja pilottivaiheessa ainakin vaatii mutta sittenkin se lienee nykytilannetta parempi vaihtoehto ja tuohan se yrittäjyyttä lisää maaseudulle. Tämä on hyvä kehitys.

Tässä eilispäivänä lueskelin US-sivustoilta Jukka Seppisen blogia. Oikein kouluesimerkki, miten ei kait saisi asioita esiintuoda. Ei ainakaan jos on akateeminen historioitsija (muita historioitsijoitahan ei ole).

Seppisen blogistaa paistaa oikein läpi asia; jos et ole kanssani samaa mieltä vääristelet (valehtelet), et ole yhteistyökykyinen minun kanssani, siis olet väärässä?

Lisäksi kun mainitaan henkilöitä omalta nimeltä, heidän vääristyneitä (muka) näkemyksiään, arvostelu alkaa omasta veljestä, virkamieskollegoista, poliitikoista, päätyen presidenttiin, oma kaikkitietävyys näkyy läpi koko blogin.

Kaikesta paistaa;

Oma kaikkitietävä näkemys, oma aatteellinen/poliittinen asenne, omat pätevät tutkimukset, muut, kuinkas muuten, venäjämielisiä, aatteeltaan/poliittiselta katsantokannaltaan harhautuneita, jopa typeryksiä, aatteellisesti yksisilmäisiä. Tämmöisiä argumentteja nimeltä mainiten ja henkilöön liittäen.

Akateemiselta tutkijalta ja historioitsijalta käsittämättömän törkeätä  tekstiä.

http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257993-poliittisen-historian-akateemiset-rakenneongelmat

Suomen poliitinen eliitti on innokas järjestämään suurvaltajohtajien tapaamisia Suomessa. Miksi? Siksi, että piskuinen Suomi saisi julkisuutta maailmalla ja että tasavallan presidentti Sauli Niinistö saisi  sulan hattuunsa osoituksena suuresta valtiomiehestä.

Hyödyt edessä olevasta suurvaltajohtajien tapaamisesta  Suomelle ovat siinä.

Haitat sitävastoin ovat paljon merkittävämmät, kuin hyödyt.

Ensinnäkin tapaaminen tulee maksamaan Suomen veronmaksajille paljon. Missään ei ole kerrottu mitä se tapaaminen maksaa Suomelle. Mutta kun ynnää yhteen esim. kaikki turvajärjestelyt, tilavuokrat suurten delegaatioiden majoittumisesta, kokoushuoneistoista ja tarjoiluista, niin summa on suuri.

Koko Sipilän hallituksen valtakaudella on hallituksen keskeinen sanoma ollut menojen leikkaaminen ja säästäminen. Mistä sitten löytyvät aina rahat, kun eliitti haluaa julkisuutta, mutta ei silloin, kun köyhä kansa vaatii leipää pöytiin.

Haittapuoliin on laskettava myös ne monet hankaluudet ja vaikeudet, mitä kahden äijän yhden päivän tapaaminen aiheuttaa kaupungin asukkaille, kun liikennejärjestelyt mullistavat koko pääkaupungin elämän  niiden kahden äijän turvallisuuden takaamiseksi.

Yhteenvetona voisi todeta, että mitä järkeä on järjestää suurvaltajohtajien tapaamisia maassamme, kun niistä ei kansa hyödy mitään, mutta maksaa kalliit viulut.

Suomalaisten hyväntahtoinen hölmöys on kansantauti, josta emme kai koskaan pääse eroon.

Vain 10% haluaa soten etenevän.
Miksi hallitus ajaa enemmistön tahtoa vastaan?
Miksi maakunnissa on lähdetty kalliisiin valmisteluihin vaikka lakipykälät eivät ole valmiina?
Menetetyllä rahalla olisi korjattu nykyistä huomattavasti.
Nyt kaikki on rempallaan jopa sotetaksikyydit.
Ansaitseeko 100 vuotias suomi elinaikansa huonoimman hallituksen?

 

 

Suomalaiset Nato – intoilijat ovat huolissaan. Tämän aamun Ilta – Sanomat revitteli kuinka Ilkka Kanerva ja Liisa Jaakonsaari ”pelkäävät pahinta” eli Trump ja Putin sivuuttavat Euroopan, turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Samasta huolesta kertoi myös viikonvaihteessa presidentti Sauli Niinistö.

 

Ilkka Kanervaa ja Liisa Jaakonsaarta tuntuu erityisesti riepovan Naton roolin mahdollinen hiipuminen. Kanervan ja Jaakonsaaren mielestä maailmanrauhan parasta liennytystä on sotilasliitto Naton vahvistaminen ja sen laajentaminen. Rautaa rajoille ja lännen hegemonian kasvattaminen ympäri maailmaa sotilasliiton tuella, sen voimapolitiikalla alistaa eri valtioita läntisen imperialismin etupiiriin, ei näytä olevan ongelma Kanervalle ja Jaakosaarelle.

 

Suomessa on vahva Nato vastaisuus. Presidentti Urho Kekkonen jaksoi puhua ja tehdä työtä liennytyksen ja aseidenriisunnan puolesta. Rauhan asia oli hänen sydäntään lähellä. Tänään näyttää pahasti siltä, että ulkopoliittinen johto on erkaantunut kauas Kekkosen rauhanpolitiikasta. Rauhanpolitiikan keskeisiä asioita ovat hyvät, asialliset ja rakentavat suhteet naapurivaltioihin sekä niihin maihin jotka ovat valmiit ottamaan pieniä tai suuria askeleita maailmanrauhan ja liennytyskehityksen puolesta. Eräiden tahojen kova hinku sotilasliitto Natoon, ummistaa heidän silmänsä ja korvansa Suomen kansan ääneltä pysyä pois sotilasliitosta, kuin myös Urho Kekkosen puolueettomuus – ja liittoutumattomuus politiikasta.

 

Aseidenriisunnan ja rauhan edistäminen vaatii luottamuksellisia suhteita, joka suuntaan. Ei voi olla niin, että maamme ulkopoliittinen johto kääntää selkänsä, puuttumatta siihen, kuinka valtakuntamme päälehti irvistelee ja pilkkaa maahamme saapuvaa toisen neuvottelevan osapuolen presidenttiä. Mihin ovat hyvät tavat unohtuneet, kun suurvaltajohtajia avoimesti haukutaan paholaisiksi, diktaattoreiksi ja ties miksi ja kuitenkin lentokentällä maamme ylin johto maireasti hymyillen ottaa vastaan niin USA: n kuin Venäjän presidentit.

 

Hämmästyneenä olen seurannut, kuinka suurvaltajohtajien tapaamista ei katsota hyvällä. Ollaan järjestämässä erilaisia mielenosoituksia, joissa nostetaan esille USA: n ja Venäjän sisäpoliittisia ongelmia. Olen suuri kansalaistoiminnan kannattaja, ollut usein mukana mielenosoituksissa puolustamassa ihmisoikeuksia, demokratiaa jne. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että pienikin liikahdus rauhan ja liennytyksen puolesta halutaan lakaista maton alle, koska USA sitä ja Venäjä tätä omissa maissaan. Yhteisymmärrys näyttää löytyneen niin poliittiselta oikealta laidalta aina vasemman laidan kommunisteihin.

 

Ymmärrän jos sotakiihkoilijat, asemäärien kasvattamisen puolestapuhujat, sekä lännen imperialismin mahdin lisäämisen kannattajat ovat hyvin huolissaan pienestäkin toivonkipinästä liennytyksen suuntaan, mutta että samassa rintamassa seisovat maailmanrauhaa ajavat, saa ihmettelemään tämän maapallomme mielettömyyttä.

 

 

Eilinen ohjelma olisi saanut olla uusimatta
sillä puukotuksia on liiaksi muutenkin.
Itse ohjelma oli sadistisen väkivaltainen
vaikka lopulta paha sai palkkansa.