Edessä asuntokatastrofi, kymmenet tuhannet saattavat menettää omistusasuntonsa, jos mitään ei tehdä.

tiivistelmä

Avauksesta tulee väkisinkin pitkähkö, joten laitan tähän alkuun tiivistelmän. Avaan aiheita tarkemmin alempana.

Tuhansilla asunto-osakeyhtiöillä on edessä linjasaneeraus, jonka rahoittamiseen tarvitaan lainarahaa. Finanssivalvonta on kuitenkin tiukentanut rajusti lainaehtoja yhtiöille, joissa on paljon sijoitusomistajia.

Toisaalta ulkomaiset asuntosijoittajat ryntäävät Suomen markkinoille. Sijoitusasuntojen määrä siis kasvaa entisestäänkin.

Asunto-osakeyhtiölaki kohtelee sijoittajia paljon helläkätisemmin kuin omistusasujia, mikä saattaa tehdä omistusasujista sijoittajien pikavippitoimiston

Jos asiaan ei puututa, lähivuosina kymmenet tuhannet suomalaiset  menettävät omistusasuntonsa. 

 

Finanssivalvonnan linjaukset

Finanssivalvonta on aivan hiljattain linjannut, että asunto-osakeyhtiöille, joissa yli kolmasosa huoneistoista on sijoittajien hallinnassa, myönnetään peruskorjauksiin lainaa enintään kymmenen vuoden maksuajalla.

Seurauksia ei ole vaikea hahmottaa. Laajojen peruskorjausten (tyyppiesimerkkinä linjasaneeraus eli putkiremontti) rahoittaminen on erittäin vaikeaa tai täysin mahdotonta.

Vaikka yhtiö saisikin lainan, lyhyt takaisinmaksuaika johtaa niin korkeisiin vastikkeisiin, että sijoittajien mielenkiinto vastikkeen maksamiseen heikentyy, vuokrasta kun ei korkean vastikkeen takia jää sijoittajalle enää juuri mitään voittoa. Jos sijoittaja jättää vastikkeensa maksamatta, omistusasujat joutuvat maksumiehiksi. Riskit ovat valtavat.

Suomessa on tuhansia asunto-osakeyhtiöitä, joilla on lähivuosina edessään laajat linjasaneeraukset. Jos näitä ei päästä tekemään, edessä on väistämättä yhtiön alasajo. Tällöin tuhannet ja taas tuhannet osakkaat menettävät asuntonsa. Sijoittajille tämä tarkoittaa sijoitusriskin realisoitumista, tuhansille tavallisille tallaajille, jotka ovat kovalla työllä säästäneet itselleen omistusasunnon, koko omaisuuden menettämistä.

ulkomaiset sijoittajat

Ulkomaiset asuntorahastot ovat aloittaneet rynnistyksen Suomen asuntomarkkinoille (ks. esim. YLE 18.5.2018). Yhdessä edellä selostetun kanssa tämä nostaa riskitasoa huomattavasti.

Jos peruskorjaukset nostavat vastikkeet pilviin, kasvoton ulkomainen sijoitusyhtiö voi ”ottaa ritolat” ja jättää muut maksajiksi. Kun kotimaistenkin sijoittajien suhteen on nykylaissa (ks. alla) ongelmia, ongelmat moninkertaistuvat ulkomaisten sijoittajien tapauksessa.

Vaikka kyseessä ei olisikaan peruskorjauskohde, ulkomaisten sijoittajien vyöry voi johtaa todella ilkeisiin ongelmiin asunto-osakeyhtiöissä. Jos sijoittaja käyttää hyväkseen asunto-osakeyhtiölain porsaanreikiä, se voi tehdä muista osakkeenomistajista pikavippitoimiston (ks. edellä linkitetty YLE:n juttu). Sijoittaja saa korotonta lainaa, muut maksavat kulut. Jos sijoittajalla on yhtiössä paljon huoneistoja, yhtiö voi ajautua pahoihin maksuvaikeuksiin hyvinkin nopeasti.

asunto-osakeyhtiölain porsaanreiät

Nykyisen asunto-osakeyhtiölain sanamuoto ja sen vakiintunut tulkinta (juristilta vahvistettuna) mahdollistavat edellä mainitun vikavippi-ilmiön, jossa  tavalliset (yhtiössä asuvat) osakkaat joutuvat rahoittamaan sijoittajien toimintaa. Ongelma on sitä pahempi mitä useampia huoneistoja sijoittajalla on yhtiöstä hallussaan.

Osakehuoneiston hallintaan ottamisessa ei nykylainsäädännön mukaan oteta huomioon sitä, että kyseisellä osakkaalla voi olla useita huoneistoja kyseisessä yhtiössä. Toisin sanoen asunto-osakeyhtiölain 8 luvun 2 pykälän mukainen kriteeri hallintaan ottamisesta on huoneistokohtainen, ei osakaskohtainen. Hallintaan ottaminen on kuitenkin ensisijainen (ja lähes ainoa) keino, jolla yhtiö voi reagoida maksamattomiin vastikkeisiin.

Sijoittaja voi pelata itselleen näppärästi pikavippejä jättämällä vastikkeitaan maksamatta siten, että minkään yksittäisen huoneiston kohdalla hallintaanoton kriteerit eivät täyty. Taloyhtiö ajautuu kuitenkin ongelmiin, kun vastikesaatavat laahaavat koko ajan kuukausia perässä. Maksajiksi joutuvat tässäkin skenaariossa ne tavalliset ihmiset, joilta taloyhtiö joutuu likviditeettikriisissään perimään ylimääräisiä vastikkeita. Jos sijoittajana on kasvoton, ties missä toimiva ulkomainen rahasto, tie täystuhoon on huolella pohjustettu. Tyypillisellä suomalaisella asunto-osakeyhtiöllä ei ole keinoja, osaamista eikä pelimerkkejä juridiseen taisteluun ulkomaista sijoittajaa vastaan.

heitetäänkö pienomistajat susille?

Keskeinen kysymys on, aikovatko hallitus ja eduskunta tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi, vai kiinnostaako heitä vain suursijoittajien asema.

Jos mitään ei tehdä, seuraukset ovat karmeat: tuhannet ja taas tuhannet menettävät kotinsa.

Tämä on täysin tuomittavaa, mutta kyllä kissanomistajienkin pitäisi noudattaa lakia

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805192200954969_u0.shtml

”Julmaa eläinrääkkäystä Riihimäellä: kissoja ammuttu selkään kuula-aseella – ”Mitä pahaa kissamme ovat tehneet?””

Tällainen toiminta on täysin tuomittavaa eikä millään tavalla oikeustajun mukaista.

Toinen puoli asiassa on, että tämä henkilö näyttää vähät välittävän Suomen laista.

”Suominen kertoo, että aiemmin he asuivat kissojen kanssa Belgiassa. Siellä kissat tottuivat siihen, että saivat tulla ja mennä vapaasti. ”

Kissanomistajat eivät kuitenkaan aika yleisesti näytä piittaavan laista, mikä kieltää kissojen liikkumisen muiden pihoilla ja monessa muussa paikassa.

Jo se, että irrallaan kulkeva kissa tuhoaa pikkulintujen pesiä, on riittävä syy pitää kissat kiinni tai aidatulla pihalla.

Suomen lainsäädännön yläpuolella on vielä eurooppalainen yleissopimus (SopS 49/1992)

Sopimuksessa eläinten hyvinvoinnin perusperiaatteena on, ettei lemmikkieläimille saa tuottaa tarpeetonta kipua tai tuskaa ja että lemmikkieläintä ei saa jättää heitteille.

Heitteillä oleva eläin tarkoittaa lemmikkieläinten suojelua koskevan yleissopimuksen ensimmäisen artiklan 5 kohdan mukaan
joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa.

Niinpä nämä ympäriinsä kuljeskelevat kissat ovat heitteillä ja siten lainsuojattomia.

Ne kannattaa pyytää loukulla ja toimittaa löytöeläinkeskukseen.

Uusi todiste areenatyperyyden kustannuksista kaupungille

https://www.aamulehti.fi/uutiset/yritysryhmittymalle-esitetaan-10-500-kerrosneliometrin-rakennuspaikkaa-tampereen-ranta-tampellasta-kauppahinta-noin-8-miljoonaa-euroa-200954500/

”Ryhmittymä on kertonut kaupungille, että 2/3 tuotannosta on vapaarahoitteista ja 1/3 toteutetaan valtion pitkällä korkotukilainalla. Vapaarahoitteisen tuotannon osalta hinnoittelussa käytetään 950 euron kerrosneliömetrihintaa ja ARA-tuotannon osalta 400 euron kerrosneliömetrihintaa. ”

SRV:lle kerrosneliömetrit myytiin runsaalla 9 eurolla.

Ranta-Tampellassa taas hinta on 100-kertainen.

Kaupungin johto siis lahjoitti 50-60 milj.€ SRV:lle, jotta saisi areenatyperyydelle rakentajan.

On kesä

 

Kylmän viileä aamu

kuin kokoomuslaisen

kansanedustajan tunteet

puistattaa yön kangistamaa

kehoa

 

Lintujen iloinen siritys

kuin rakkaan

hyvän huomenen toivotus

pois pyyhkäisee

illasta päälle jääneen

huonon tuulen

 

Sinä ihanista ihanin kesä

teit sen

heitit kesäisine aamuineen

kaiken maailman

ilonpilaajat

tunkiolle

kaappasit minut kesään

sen riemuihin

kesän kauneudesta

sen ihmeistä

nauttimaan

 

 

 

 

 

Viisaita ajatuksia Soininvaaralta

 

 

Kerrankin ajattelee viisaasti Vihreän Liiton Osmo Soininvaara. En väitä etteikö niin olisi tehnyt joskus ennenkin, ei vaan ole tullut seurattua.

Hän sanoo, että Suomessa ei tällä hetkellä kehity ja kasva muut, kuin metropolikaupungit. Muissa isoissa, kuitenkin pienemmissä ja maaseudussa käy kova muuttotappio. Se näivettää niiden elämän ja vähitellen lopettaa niiden kehityksen.

 

Soininvaara ehdottaa, että niissä voitaisiin käyttää hiukan alempaa palkkatasoa. Sitä voidaan puolustaa  alemmalla ja halvemmalla elinkustannuksella. Ainakin asumiskustannukset ovat metropoleja halvempia. Näin houkuteltaisiin yrityksiä ja niiden mukana työpaikkoja. Pidettäisiin Suomi asuttuna muuallakin, kuin nykysuuntaus antaa tapahtua. Kuulostaa ihan kannattavalta ja toimivalta ajatukselta.

 

Arvon mekin ansaitsemme….

Nyt keskustellaan arvoista. Keskustelu sai vauhdikkaan alun, kun kokoomuspoliitikko esiintyi telkussa tavalla, joka kielii Kokoomuksen arvoista hyvin negatiivisesti.

Arvokeskustelu on paikallaan, sillä puolueet ovat liian vähän painottaneet ohjelmissaan mitkä ovat heidän tärkeimpiä arvojaan.

Kaikkihan me muistamme vielä viime kesän, kun Persut vaihtoivat puheenjohtajaa. Vaihdos hallituspuolueen johdossa johti siihen, etä päähallituspuolueet Kepu ja Kokoomus eivät kelpuuttaneet enään Persuja hallituskumppanikseen perustellen syytä siihen arvoilla. Uuden puheenjohtajan arvot eivät mukamas kohdanneet Kepun ja Kokoomuksen arvoja. Mutta kukaan ei koskaan sanonut mistä arvoista oli kysymys.

Maihtoivatkohan Sipilä ja Orpo itsekään tietää, mistä arvoista he olivat eri mieltä Halla-ahon kanssa? Poliitikoilla on taipumus puhua ”munkkilatinaa”, kun ei haluta kertoa täsmällisesti mitä ajattelee.

Kun puolue-eliitti puhuu  arvoista se on, kuin salatiedettä, vaikka sen pitäisi olla avointa ja rehtiä keskustelua siitä, mitkä ovat kunkin puolueen keskeisiä arvoja.

Ennen muinoin Kokoomuksen arvot olivat hyvin julkisia. Ne olivat ”koti, isänmaa ja uskonto”. Nyt Kokoomuksen arvoista saa tietää yksittäisten kansanedustajan käyttäytymisestä. Tai jos kokoomusjohto ei allekirjoita niitä, niin on sitten irtisanouduttava niistä.

Ensi kevään eduskuntavaalien kamppailu on jo alkanut. Nyt täytyy puolueiden kertoa äänestäjilleen mitkä ovat kunkin keskeiset arvot ja pitää niistä myös kiinni niin, että jokainen valittu kansanedustaja tietää tarkalleen puolueensa arvot.

Arvot muodostavat jokaisen puolueen perustan poliittiseen työhön.

Tarinoita tiedon ääreltä

Julkisen sektorin tietohallinto on surullinen kirja josta löytyy kertomuksia jaettavaksi. Sain tänään kuulla lisää eräästä alkuvuoden isosta farssista ja katsoin hyödylliseksi jakaa tarinan tragediaa. Vastuuton tietotekniikan hoito ei ole vain nörttien kiikarissa vaan se on veronmaksajille pitkä penni maksettavaksi sekä sairaalle ihmiselle pahimmillaan elämän ja kuoleman kysymys.

Vuosi myöhässä

Kun käyttöjärjestelmään tai kriittiseen sovellukseen tulee turvapäivitys, on kiire. Fiksuinta on asentaa päivitys alle vuorokaudessa, mutta yritysmaailmssa voi mennä viikon päivät jos testailua tekee. Vaan entäpä kun eräässä kaupungissa ei asiaa saatu vuodessa tehtyä? Entäpä jos työasemilla ei ole minkään asteen tietoturvajärjestelmiä? Entäpä jos järjestelmissä ei ole edes perustason turva-asetuksia tehty? Entäpä jos verkkoliikennettä ei ole suojattu palomuureilla? Entäpä jos ovat nämä kaikki yhdessä? Näin juuri tapahtui alkuvuodesta Päijät-Hämeessä.

Kyse ei ollut huippurikollisten täsmäiskusta tai moderneimmasta haittaohjelmasta vaan sellaisesta jonka hyökkäysmenetelmät oli paikattu yli vuosi sitten. Mikä tahansa kymmenestä eri suojautumismenetelmistä olisi estänyt tämän. Keskiverto keskisuuri yritys käyttää näistä keinoista ainakin puolta rinnakkain. Suuri yritys käyttää niistä vielä useampia. Arkaluonteista tietoa käsittelevä yritys lisäksi auditoi järjestelmiä aktiivisesti. Kuitenkin terveydenhuoltoa käsittelevissä, ehkä kaikkein arkaluonteisinta materiaalia käsittelevissä järjestelmissä ei oltu suojausta hoidettu edes pienyrityksen tasolle.

Onhan meillä näitä tapauksia – peruuntuneita lääkäriaikoja kun ei järjestelmä toimi, vääriä lääkkeitä, väärille henkilöille lähetettyjä sairaskertomuksia ja vaikka mitä. Pelkästään tämän vuoden lista julkisen terveydenhoitoalan tietoteknisiä töppäyksiä on pitkä kuin nälkävuosi. On törkeä perustuslain rikkomus kun arkaluonteiset yksityiset tiedot vuotavat törkeän huolimattomuuden vuoksi. On kuitenkin myös nähtävä eurot. Meneekö kunkin ongelman kanssa satoja vai tuhansia työtunteja hukkaan? Moniko sairaus jää havaitsematta tai hoitamatta? Moniko lääkärillä hoidettava asia päätyy ensiapuun?

Vastuu kansanterveydestä, vastuu kansantaloudesta

Tietotekniikka on työkalu, kuin vasara. Tarvitaan sekä hyvä työkalu että hyvät taidot sitä käyttämään. Huonoissa käsissä hyväkään työkalu ei paljoa auta ja huono työkalu myös pilaa työn sujumisen tehokkaasti. Emme saa antautua ajatukselle siitä että huonoon pitää tyytyä tai että tietohallinnosta voi tinkiä. Se tonni mikä alkupäässä säästetään maksetaan miljoonana takaisin, vieläpä moneen kertaan. Yksi asia on jos ei kokoushuoneen tilavaraus pelaa, mutta kun pelissä on ihmisten terveys – jopa henki. Emme saa tyytyä nykyiseen asianlaitaan, emme toisistamme välittävinä ihmisinä emmekä veronmaksajina.

Monimutkainen tietojärjestelmä on aina kompromissi eikä sataprosenttista turvaa olekaan. Nollaa prosenttia parempaan pitäisi kuitenkin päästä. Jo varsin kohtuullisella suunnittelulla ja järjellisillä investoinneilla eliminoidaan uhista pahimmat. Näin säästetään sekä lääkärin että potilaan aikaa ja veronmaksajien kukkaroa. Minun on vaikea ymmärtää miten vaikeaa tämä voi olla.

Iso EU:n perustajamaa Italia sai EU-kriittisen hallituksen!

Viiden tähden liike (LiikeNyt:in eräänlainen esikuva) ja Pohjoisen liitto saivat vaalivoiton Italiassa. Molemmat puolueet ovat uusia, kun kansa oli tarpeeksi kyllästynyt vanhojen puolueiden tapaan johtaa maata. Myös korruptiolla oli varmasti osansa vaalituloksessa.

Onko tämä Italian tapaus alkusoittoa koko Euroopalle, jossa demokratiavaje kasvaa kasvamistaan jatkuvasti. Kansalaiset kaikissa EU-maissa vaativat parempaa demokratiaa ja mahdollisuuden vaikuttaa päätettäviin asioihin myös vaalien välillä.

Italiassa esim. Viiden tähden liike antaa rekisteröityneille jäsenilleen mahdollisuuden ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja ne kannanotot sitovat myös liikkeen kansanedustajia äänestyksissä.

Meillä Suomessa on LiikeNyt samoilla jäljillä. Ensimmäinen kysely jäsenille tehtiin netissä ilmaston muutoksesta. Sitä kyselyä edelsi kahden tunnetun asiantuntijan artikkelit LiikeNyt sivuilla. Alku on lupaava ja kukapa tietää mihin ehditään ensi kevään vaaleihin mennessä.

Kansalaiset ovat niin pettyneitä nykypolitiikkaan ja poliitikkoihin, että jotain muutosta pitää tapahtua.

Se, että pieni klikki päättää ja suhmuroi sekä tekee lehmänkauppoja on kertakaikkiaan takanapäin. Kansat vaativat kansanvaltaa ja suoraa demokratiaa tai ainakin jokin sovellus siitä.

Unelma täystyöllisyydestä

Joskus 70-luvulla Kekkonen huolestui muistaakseni neljän prosentin työttömyysluvuista (63 000 työtöntä).

Sen jälkeen yhteiskunta on monimutkaistunut ja työn vaatimukset nousseet toiselle tasolle.

Kanadassa on säädetty laki, joka kieltää rekrytoimasta puolustusvoimiin ketään alle 83 älykkyysosamäärällä varustettua. Toronton yliopiston psykologian professori mukaan tämä jättää töiden ulkopuolelle 10 prosenttia väestöstä.

Jos sama koskee siviilipuolta, niin Suomessa itseasiassa nyt vallitsee täystyöllisyys.