Kuukausi: toukokuu 2018

Laitoin tuopinpohjalle sitruunaviipaleita ja kaadoin siihen sandelssia. Lopputuloksena raikas helleolut.

Joku voi tietysti sanoa, että syyllistyin pyhäinhäväistykseen ja pilasin hyvän oluen, mutta kyllä tuo minun suussa maistuu hyvältä.

Meksikolaisia sol ia, salitosta ja coronaa on tullut nautittua tällä tavoin, limen tai sitruunan kera, mutta nyt ensikerran supisuomalaista lageria.

 

Ruotsin kieli on ollut Suomen hallintokieli jo ammoisista ajoista alken aina vuoteen 1922 asti. Silloin säädettiin itsenäisessä Suomessa kielilaki, jota uudistettiin vuonna 2004. ”Lain tarkoituksena on taata suomen– ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään.” Lainaus Wikistä

Erikoista oli se, että vaikka Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta jo vuonna 1809, niin ruotsinkieli pysyi maan hallintokielenä.

Ruotsin kielen valta-asema maassamme näkyy monissa asioissa. Esim. sukunimissä. Kun vielä 1800-luvulla käsityöläisille ja ruotusotamiehille piti antaa periytyvä sukunimi patronyymin sijaan, niin papit, jotka olivat yleensä ruotsinkielisiä antoivat aina ruotsikielisen sukunimen, vaikka mies ei osannut sanaakaan ruotsia. Siksi meillä on maassame edelleen paljon Johanssonneja, Mattsonneja, Granqvistejä, Grönrooseja jne. Tuskin monessakaan perheessä, joilla on ruosinkielinen sukunimi on koskaan puhuttu ruotsin kieltä.

Miten siten on mahdollista, että ruotsinkieli on elänyt Suomessa niin kauan ja niin hyvin. Ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvia on maassamme noin 5 % eli noin 250.000 henkilöä.

Pääsyy siihen, että ruotsinkieli voi niin hyvin Suomessa, että vieläkään ei ole saatu esim ns. pakkoruotsia pois koulujen operusohjelmista on  säätiö nimeltään Svenska Kulturfonden, jolla on jättiomaisuus n. 800.000.000 euroa.

Säätiö tukee mm. vaaleissa niitä puolueita ja ehdokkaita, jotka kannattavat nykyisen systeemin jatkuvan hamaan tukevaisuuteen asti.

Istuin linja-auton etupenkillä niin näin koko tilanteen. Kuski ajoi rauhallisesti nopeusrajoituksen mukaan.

Yhtäkkiä pyöräilevä ja samalla älykännykkäänsä räpläävä pikkupoika koukkasi sivuilleen katsomatta linja-auton eteen ja kuskilla ei ollut muuta tehtävissä, kuin hätäjarrutus. Eikä siinä kohtaa ollut edes suojatietä.

Pikkaisen poika tuupahti linja-auton kylkeen, mutta selvisi onneksi naarmuilla ja asfaltti-ihottumalla.

Kuski piti pojalle pienen puhuttelun, ennenkuin jatkettiin matkaa.

En oikein tiedä miten aloittaisin, niin aloitan vinosta.

Luin tässä juuri Neuvostoliittolaisen kirjan, romaanin, kaikki ei vielä ole lopussa.

Se kertoi ajasta Valko-Venäjällä juuri vallankumouksen jälkeen. Oltiin siirtymässä feodalismin barbariasta (kapitalismia ei juuri ollut kehittynyt Tsaarin yksinvallan takia entisen Neuvostoliiton alueella), kohti sivistystä ja edistystä.

Romaani oli itse asiassa rakkausromaani. Mutta kertoi tuosta ajasta ja tavoista, siitä miten ihmiset elivät, olivat, ja rakastivat.

Koskapa elettiin lähinnä feodaalisessa agraariyhteiskunnassa, oli heille Valko-Venäjälläkin maanjako tärkeä kysymys.

Vasili oli rakastunut Hannaan. Bandiittilauman toimien takia aivan syyttä joutui Vasili vankilaan, josta kyllä vapautui syyttömyys todettuna, mutta oli väärinkäsityksiä, ja Vasili hiljainen ja juro ei osannut sanoa mitään tunteistaan.

Suuren talonpoika Jevhim oli viettänyt hulivilielämää ja saattanut ilotellessaan raskaaksi erään tytön jota ei pätkääkään rakastanut.

Hanna, joka oli köyhän pienen talon tyttö, mutta tahtoa ja älyä, sekä kauneutta riitti, oli tämä, Jevhim, silmänsä  iskenyt Hannaan, ja itse asiassa osti Vasilin morsiamen itselleen.

Maanjako oli tärkeä, jossa Jevhimin, suuren talon pojan maat oli pienennettävä, 5 desatiinaa, josta Vasilille 0,5 desatiinaa.

Vasili oli itse sitä mieltä, että sen maan pitää olla savenottopaikan viereinen Jevhimin maasta se 0,5 desatiinaa.

Päätöksiä ei oltu vielä tehty, kuka mitäkin saa ja miten maat jaetaan.

Vasili oli päättänyt, että hän ottaa savenottopaikan vierestä hyvää hedelmällistä maata, joka oli Jevhimin (Kortsin suvun) maita.

Oman käden oikeus aiheutti sen, että Vasili ei saanut mitään, ja Jevhim sai pitää maat.

Sekä Hannan, joka oli Vasilin entinen morsian.

Rosvolaumat, bandiitit käyttivät hyväkseen vallankumouksellista sekavaa tilannetta, vain ryöstääkseen ja tappaakseen, aiheuttivat pelkoa ja kauhua missä liikkuivat.

 

Maanjako oli yksi keskeinen tekijä vallankumouksessa, josta Lenin puhui.

Oli tarkoitus, että isojen talonpoikien maat jaettaisiin tasaisemmin, niille joilla ei ollut mitään tai vähän. Oikeudenmukaisemmin.

Ei ollut tarkoitus ottaa kaikkia maat isoilta ja jakaa muille, vaan tasata, niin että jokainen talonpoika pärjäisi.

Ei myöskään ollut tarkoitus teurastaa isoja maatilojen omistajia, vaan ottaa maat ja jakaa niitä tarvitseville.

Vuosisatainen vääryys ja kurjuus, joita isot maanomistajat olivat aiheuttaneet pienille maaorjille, ryöstäytyi käsistä.

Viha ja katkeruus sitä vääryyttä kohtaan jota suurmaanomistajat olivat vuosisatoja tehneet, ei Lenin eikä muutkaan oikein saaneet pidettyä aisoissa.

 

Kun valta otetaan feodaaleilta tai kapitalisteilta, ja se saadaan joukkovoimalla, ei johda aina toivottuun tulokseen. Demokratia, jota suurin osa kansaa ei ole saanut eikä kohdannut, kuin korkeintaan juhlapuheissa eliitin taholta, saa sen vallankumouksen kautta, on uusi asia, jota ei osata aina käyttää.

Porvarillinen demokratia on demokratian irvikuva.

Demokratia tarkoittaa kansan valtaa, joka on peräisin Kreikan sanasta.

 

”INNOKAS kalamies kapteeni Haka on Itä-Karjalan hyviä kalavesiä muistaen tuonut kotoaan pitkäsiimalaatikon. Äänislinnan aseman tungoksessa tarttuu siitä esille tullut vallaton koukku asemalaiturilla kiirehtivän lotan manttelin liepeeseen. Siimaa on ulkona jo useita metrejä, ennenkuin perässä juokseva kapteeni saa lotan pysähtymään. Kun kapteeni on kontällaan irroittamassa koukkua, seuraa kiinnostunut matkaseurue tilannebta. Luutnantti Ollila vilkaisee sievään, kasvoiltaan punaiseksi karahtaneeseen lottaan ja tokaisee: ”Millainen kala! Minäkin taidan hankkia matkakatiskan.”-”

(Kansa Taisteli; 2/1967; sivu 65)

Olen odottanut sinne pääsyä, kuin kuuta nousevaa.

Jos en saa kyytiä, niin menen onnibussilla Lahdesta Kuhmoiseen tiistaina.

Velipoika joka on mökillä, tulee sitten hakemaan minut Kuhmoisten s-marketista.

Tarkoitus on olla viikko: Kalastaa, patikoida, veneillä, syödä hyvin ja tietysti saunoa ja uida.

Säätiedotus (ilmatieteenlaitos) lupaa Kuhmoiseen hyvää mökkeilykeliä, vaikka ei minua mahdollinen sadekaan pysäytä.

seonmoro.

Ain laulaen työtäs tee ja kuntoillen pysyt kunnossa,.
6 tunnin työpäivässä on paljon hyvää:

Aika on rahaa, sanotaan ja aika on rajallinen, sanotaan myös. Aika aikaa kutakin, on toteamus, jolla halutaan mm. vähätellä jotain asiaa.

Nyt on myös aika muodostumassa suurimmaksi ongelmaksi eduskunnassa, kun sote -ja maakuntalakien suuri paketti on käsiteltävänä eduskunnan valiokunnissa. Valiokunnista viestitetään, että lakipaketin hyväksymiselle isossa salissa asetettu määräaika on liian tiukka. Tarvitaan lisäaikaa eli aikalisä. Hallituspuolueet väittävät, että oppositio jarruttaa asioiden käsittelyä ja oppositiopuolueet taas väittävät, että hallitus kiirehtii ja patistelee tekemään huolimatonta työtä, että aikataulussa pysytään.

Kun kysymyksessä on Suomen kaikkien aikojen suurin uudistushanke, on selvää, että se pitää käsitellä eduskunnassa, joka asioista päättää, huolella ja tarkoin. Sipilän hallituksen kaikki lakiehdotukset ovat olleet huonosti valmisteltuja ja siksi niitä on jouduttu ja joudutaan edelleenkin korjaamaan. Tämä sotepaketti noudattaa samaa huonoa valmistelua. Paketti oli jo kerran perustuslakivaliokunnassa ja sai siellä pakit. Nyt on siis kyseessä hallituksen esitys numero 2 ja syytä on epäillä, että ei sekään läpäise kaikkia valiokuntia ilman muutoksia, puhumattakaan perustuslakivaliokunnasta, joka voi torpata taas jo toisen kerran esityksen.

Aika on siis nyt se, joka voi siirtää koko sotepaketin seuraavalle hallitukselle. Ja se on asia, jota Kepu haluaa kaikin tavoin välttää. V oi olla nimittäin viimeinen kerta, kun Kepu pääsee hallitukseen voidakseen saada itselleen sellaisia voittoja, kuin on maakuntahallinto, joka on Kepun ikiaikainen suuri haave ja toive.

Kun Sote -ja maakuntauudistukseta tuli viime vaiheissa vain kahden puolueen Kepun ja Kokoomuksen vallanhimon näyttämö ja kansalaisten terveys -ja sosiaalihuolto jäi taka-alalle, niin vain aika voi pelastaa kansamme.

Eduskunnalle on siis annettava tapeeksi aikaa tutkia tarkoin hallituksen esitysten kaikki sudenkuopat ja lobbareiden tekemät kotiinpäinvedot. Terveystalojen ja pörriäisten lobbarit ovat nimittäin olleet aktiivisesti mukana valmistelemassa valinnanvapautta, koska heitä odottaa 5-10 mirjardin euron potti vuosittain verorahoja, jos sote hyväksytään hallituksen esityksen muodossa.