Mitä tavallinen suomalainen tietää EU:sta? Tässä joitakin asioita, jotka esiintyvät melko usein mediassa.

1. EU:ta johdetaan Brysselissä päämajaa pitävästä komissiosta, jota ei ole vaaleilla valittu. Suuri demokratiavaje. Se tiedetään, että komissaarit, joista yksi on suomalainen Jyrki Katainen, joka oli aikanaan Suomen huonoin pääministeri ja pakeni sitten Brysseliin kesken vaalikauden, kun oli pääministerinä hankkinut komissaarin paikan nuolemalla komission puheenjohtajan p—-ttä. Sekin tiedetään, että komissaarit nostavat huikeita palkkoja ja eläke-edut ovat ruhtinaalliset. Rahat kerätään jäsenmaiden verovaroista.
2. EU:ssa eletään erittäin tuhlailevasti. Parlamentti matkustaa Brysselistä Ranskan Strasbourgiin kerran viikossa ja siihen kulutetaan rahaa aivan turhaan monia miljoonia kuukaudessa ja verovarojamme tietty. Kyse on Ranskan ylpeydestä pitää kiinni tästä menettelystä.
3. EU:n komissio suoltaa jäsenmaille direktiivejä, joista monet ovat aivan naurettavia, kuin se kiero kurkkukin aikanaan.
4. Tärkein tieto EU:sta on se, että jäsemaiden maksamista jäsenmaksuista osa palautuu takaisin jäsenmaille erilaisina tukina, kuten esim. maataloustukena. Mutta tässä rahanjaossa jäsenmaille ei noudateta tasapuolisuuta, vaan jotkut maat ovat ns. nettomaksajia ja jotkut toiset taas nettosaajia. Esim. Suomi on nettomaksaja, joka tarkoittaa, että me maksamme enemmän, kuin saamme tukia. Puola, Unkari Romania ym. uudet Itä-Euroopan maat taas saavat paljon enemmän rahaa EU:ta, kuin maksavat sinne. Suomalaiset veronmaksajat elättävät siis näitä nettosaajamaiden kansalaisia omalta osaltaan. Oma lukunsa on Kreikka, joka on kupannut satoja miljardeja euroja muilta jäsenmailta siten, että muut jäsenmaat ovat joutuneet takaamaan rahat, jotka on lainattu pankeilta. Jos Kreikka ei pysty maksamaan velkojaan pankeille takaajat joutuvat maksamaan ne, myös Suomi, jonka osuus on miljardiluokkaa.
5. Tässä oli tärkeimmät asiat, mitä tavallinen kansalainen tietää EU:sta näin EU:n päivän ehtoona.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005674066.html

”– Nyt Euroopassa myös politiikan valtavirrassa esiintyy rotuhygienian aatteita. Samastun heihin, joita voisi uhata ei-vapaaehtoinen eutanasia oloissa, joita emme nyt osaa kuvitella.

– Ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö rodunjalostuksesta tule vielä sivistyneidenkin yhteiskuntien aatteellista valtavirtaa, yleisesti hyväksyttyä ja jopa arkipäivää. Merkkejä on näkyvissä, enkä halua hyvääkään tarkoittaen antaa elinkelpoisuuden arvostelemiseen ja sen traagisiin seurauksiin yhtään työkalua.”

Ilmeisesti Harakka ei ole lukenut lakiehdotusta, ei ymmärrä lukemaansa tai kuvittelee potaskan jauhannan tuovan lisää ääniä seuraavissa vaaleissa.

On todella mautonta verrata rodunjalostusta ihmisen itsensä haluamaan arvokkaaseen kuolemaan, mutta ehkäpä Harakka kuvailee ennemminkin omaa ajatusmaailmaansa.

Todella säälittävää potaskaa.

https://www.aamulehti.fi/uutiset/sademetsien-pelastajaa-pelottaa-palmuoljyn-lisaksi-maailman-vaestonkasvu-kukaan-ei-puhu-tasta-norsusta-huoneessa-200932807/

””Ihmispopulaation kasvu on pelottavaa. Viime vuosikymmeninä on huomannut, kuinka aggressiivisesti talous kasvaa samalla esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa. Kaikki haluavat elää samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa eletään”, sanoo World Land Trustin perustaja John Burton.”

Kerrankin joku tunnettu henkilö puhuu asiaa, mistä Suomen ilmastohihhulit käytännössä vaikenevat täysin.

Kristillisten puheenjohtajana toimii entinen huippukävelijä Sari Essaya. Ryhmä on  eduskunnan pienin. Siinä on vain 5 kansanedustajaa.

Kun Kokoomuksessa alkoi kuulua kapinan ääniä ja ainakin kaksi kansanedustajaa ilmoitti äänestävänsä sotea vastaan tuli pääministeri Sipilällä kiire varmistaa soten läpimeno eduskunnassa. Sipilä lähti kosioretkelle Kristillisten ja RKP suuntaan. RKP ilmoitti oitis, että he eivät aio tukea hallitusta,  sillä he ovat jo kyllin arvostelleet koko sote -ja maakuntauudistusta. Sitävastoin Kristiillisiltä näytettiin vihreää valoa ja sanottiin ehkä.

Tänään oli eduskunnassa Demarien junailema välikysymys nuorisotyöttömyydestä. Kristilliset ja RKP eivät yhtyneet välikysymykseen, kuten on tapana. Mutta Persut ja Vasemmistoliitto yhtyivät siihen.

Tänään eduskunnassa kyseltiin oliko varsinkin kristillisten kieltäytyminen yhtymästä välikysymykseen linjassa sen kanssa, että he aikovat tukea oppositiosta käsin Sipilän hallituksen esitystä sotesta -ja maakuntauudistuksesta?

Mitä kristillisille on luvattu palkkioksi tuesta hallitukselle? Sitä on mahdotonta tässä vaiheessa ennustaa, mutta tuskin kuitenkaa Sipilä olisi luvannut kaikki kristillisten synnit anteeksi. Niin paljon valtaa ei Sipilälläkään ole vaikka onkin laestadiolainen johtohahmo. Jos kristilliset todella aikovat antaa tukensa hallitukselle  he pettävät äänestäjänsä ja saavat siitä lisää syntitaakkaa.

Se hetki lähestyy kovaa vauhtia, kun eduskunnan pitää päättää sotesta ja maakuntauudistuksesta. Aikataulu on kireä, liian kireä näin suurelle uudistukselle. Ennen juhannusta piti päätös tehtämän, mutta nyt eduskunnan valiokunnista kuuluu, että he tarvitsevat lisäaikaa ainakin pari viikkoa, jolloin päätös siirtyisi heinäkuulle. Taitaa käydä niin, että eduskunta joutuu istumaan koko kuumimman kesän ja voi vielä käydä niinkin, että koko homma siirtyy niin pitkälle, että se siirtyy seuraavalle vaalikaudelle.

Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että siitä ei olisi suurta haitta uudistukselle vaikka se siirtyisi seuraavallle hallitukselle. Sitävastoin Kepulle se olisi valtava tappio, sillä maakuntauudistus on Kepun pitkäaikainen haave ja tavoite. Sitähän ei kukaan tiedä vaikka tämä olisi viimeinen kerta, kun Kepu on hallituksessa ja vielä pääministeripuolue.

Oisko aika tarkistaa Suomen lainsäädäntöjä, kun mielestäni tuollaiset sarjakuristajat joutaisivat loppuelämäksi kivensisään, ilman mahdollisuutta ehdonalaisvapauteen.

Hetihän tuokin oli taas pahaa tekemässä, kun vapautui.

Olin matkalla kohti Moskovaa. Vuosi oli 1986. Olin Ulkomaalainen Neuvostoliitossa.

Ostin Leningradista rautatieasemalta lipun Moskovaan. Osasin miten kuten Venäjää, jolla pärjäsin.

Juna oli yöjuna. Vaununi oli avomakuuvaunu. Petivaatteet sai vaunun hoitajalta.

Vaunu oli täynnä matkustajia, ja kaikki haisi joltakin, kuten varmaan minäkin.

Kuka söi läskillä vuorattua voileipää nautinnolla, kuka joi votkaa, tai sekä että.

Vaununhoitajalta sai teetä, samovaarista , joka maksoi erikseen, petivaatteet kuuluivat lipun hintaan.

Puheensorina oli tasaista, ja kiskojen kolke jyskytti taustalla.

Kukaan ei kiinnittänyt huomiota minuun, enkä minäkään oikeastaan heihin.

Ajatukseni harhaili sinne tänne, pitkin Neuvostomaata, jota olin jo jonkin verran nähnytkin.

Olin lukenut Suomessa, että kuinka matkustaminen toiseen kaupunkiin oli käytännössä mahdotonta, ihmisten liikkumista rajoitettiin tehokkaasti, demokratiaa ei ollut…

…huvitti…

Tässä sitä ulkomaalaisena matkustan junalla Leningradista kohti Moskovaa, joka ei pitäisi olla mahdollista, ei paikallisille, saati ulkomaalaisille.

Huvitti sekin, kun luin, että Neuvostoliitossa ei voi ostaa eikä saada ulkomaista musiikkia, vaikka juuri kassissani oli vinyylilevyjä ostettuna tavallisesta Leningradin tavaratalosta.

Kassissani oli Led zeppeliiniä, deep purplea, dire straitsia, rolling stonesia ja muutamia muitakin levyjä, kyrillisin kirjaimin kannet, mutta ihan ehtaa hyvää musaa.

Viereisessä punkassa nuoripari alkoi tykätä toisistaan kovin kovasti, joten käänsin katseeni muualle, ja jatkoin mietteitäni.

Leningradissa oli ystävä, jota kävin tapaamassa, siksi matkustin. Hän asui lähellä Leningradin keskustaa, Pietari Paavalin linnoituksen välittömässä läheisyydessä.

Huoneisto oli 3 huonetta ja keittiö. Vuokra 5 ruplaa 60 kopeekkaa kuukaudessa. Sisältäen sähkön ja kaasun. Tyttö asui kotonaan, ja tietenkin vanhempansa oli työssä sekä tietenkin tyttö jota kävin tapaamassa. Heidän yhteiset tulonsa yhteensä olivat noin 810 ruplaa kuukaudessa.

He kuuluivat hyvätuloisiin Neuvostoliitossa. Mutta eivät läheskään rikkaisiin, joita oli niitäkin. Kuten vaikka Alla Bugatsova, tai Solohov jne. Joiden tulot olivat miljoonaluokkaa tuolloin.

Junalippuni hintaa en muista, mutta ei se ollut paljon mitään.

Metro Moskovassa maksoi 5 kopeekka. Tuloni kuukaudessa oli 180 ruplaa.

Julkiset kulkuvälineet olivat todella halpoja, ja ne toimivat, joten yksityiselle autoille ei olisi ollut tarvetta, mutta koska ostovoimaa Neuvostoihmisillä oli, oma auto haluttiin. Jonot olivat todella pitkiä.

Neuvostoliitto ei halunnut omien ostavan omaa autoa, koska julkinen liikenne oli kattava ja hyvin halpaa. Yksityisautoilua ei edistetty. Mutta niin vain yksityisautoilu lisääntyi Neuvostoliitossa.

Neuvostoliitto olisi halunnut myydä ulkomaille koko autotuotantonsa, jolle kysyntä oli loputonta ja kasvoi vain.

Asuin Moskovassa ja tuloni oli 180 ruplaa kuukaudessa. Sillä pärjäsi vallan mainiosti.

Vuokrasin ”pimeiltä” markkinoilta asunnon joka oli 50 ruplaa kuukaudessa, juopolta äijältä.

Sähkö ja kaasu kuuluivat vuokraan.

Ruoka oli halpaa jota hain paikallisesta marketista.

Suomen tiedotusvälineissä kirjoitettiin, että Neuvostolitossa kauppojen hyllyt olivat tyhjiä, eikä ollut mitä ostaa.

Niin vain pujottelin hyllyjen välissä kärryillä, otin hyllyiltä sen mitä tarvitsin, menin kotiin ja tein ruokaa, jota Suomen valtamedian mukaan ei pitänyt olla olemassakaan.

Neuvostoliitossa oli taksvärkkipäivä jonain lauantaina, eli talkoopäivä, jolloin tein työtä ilmaiseksi. Zilin autotehtaalla, esimerkiksi. Sorvasin joitain metallikiekkoja, yhden päivän.

Autotehtaalla palkka oli 230 ruplaa, kun kysyin liukuhihnan työntekijöiltä.  Insinöörin palkka johtajistossa oli 180 ruplaa. Eipä ollut tunkua suunnittelun puolelle, kun liukuhihnalla sai paremmin.

Oikasin jalkani lavetille, ja kuuntelin tasaista kiskojen kolketta, kun ajatukseni lensi milloin missäkin. Ja viereisellä lavetilla kuului kihinää ja tirskuntaa nuorenparin seurustellessa vaimeasti.

Moni ei nukkunut, vaan votkaa tarjoiltiin, puheen sorinaa piisasi, kuka läiski korttia, kuka kuorasi.

Kuului elämän erilaisia ääniä.

Nautin elämästäni, vapaana, Neuvostoliitossa.

Sanalla sanoen, tuskaa.

Sen siinä laitoin merkille, että kanssajonottajista suurin osa oli mamuja.

Join tuon jonottamisen (parin tunnin) aikana varmaan kaksi litraa vettä vesiautomaatista.

Näin tänään, lyhyesti.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200927821_u0.shtml

”Alakouluikäisen lapsen äiti syyttää blogikirjoituksessaan koulussa annettua seksuaalikasvatusta vanhentuneeksi. Äiti kertoo, että hänen sukupuolivähemmistöön kuuluva lapsensa oli pahoittanut syvästi mielensä koulun seksuaalikasvatustunnin sisällöstä.

Käsitteellä ”sukupuolivähemmistö” kuvataan ihmisiä, joilla sukupuoli ei ole yhtenäisesti määriteltävissä mieheksi tai naiseksi.”

Mistähän äiti tietää alakouluikäisestä, että tämä on tällainen ”sukupuolivähemmistöön” kuuluva alakouluikäisenä?

Olisikohan ennemminkin kyse äidin eikä suinkaan sen lapsen kuulumisesta siihen ryhmään…