Tänään on EU:n päivä – show what?

Mitä tavallinen suomalainen tietää EU:sta? Tässä joitakin asioita, jotka esiintyvät melko usein mediassa.

  1. EU:ta johdetaan Brysselissä päämajaa pitävästä komissiosta, jota ei ole vaaleilla valittu. Suuri demokratiavaje. Se tiedetään, että komissaarit, joista yksi on suomalainen Jyrki Katainen, joka oli aikanaan Suomen huonoin pääministeri ja pakeni sitten Brysseliin kesken vaalikauden, kun oli pääministerinä hankkinut komissaarin paikan nuolemalla komission puheenjohtajan p—-ttä. Sekin tiedetään, että komissaarit nostavat huikeita palkkoja ja eläke-edut ovat ruhtinaalliset. Rahat kerätään jäsenmaiden verovaroista.
  2. EU:ssa eletään erittäin tuhlailevasti. Parlamentti matkustaa Brysselistä Ranskan Strasbourgiin kerran viikossa ja siihen kulutetaan rahaa aivan turhaan monia miljoonia kuukaudessa ja verovarojamme tietty. Kyse on Ranskan ylpeydestä pitää kiinni tästä menettelystä.
  3. EU:n komissio suoltaa jäsenmaille direktiivejä, joista monet ovat aivan naurettavia, kuin se kiero kurkkukin aikanaan.
  4. Tärkein tieto EU:sta on se, että jäsemaiden maksamista jäsenmaksuista osa palautuu takaisin jäsenmaille erilaisina tukina, kuten esim. maataloustukena. Mutta tässä rahanjaossa jäsenmaille ei noudateta tasapuolisuuta, vaan jotkut maat ovat ns. nettomaksajia ja jotkut toiset taas nettosaajia. Esim. Suomi on nettomaksaja, joka tarkoittaa, että me maksamme enemmän, kuin saamme tukia. Puola, Unkari Romania ym. uudet Itä-Euroopan maat taas saavat paljon enemmän rahaa EU:ta, kuin maksavat sinne. Suomalaiset veronmaksajat elättävät siis näitä nettosaajamaiden kansalaisia omalta osaltaan. Oma lukunsa on Kreikka, joka on kupannut satoja miljardeja euroja muilta jäsenmailta siten, että muut jäsenmaat ovat joutuneet takaamaan rahat, jotka on lainattu pankeilta. Jos Kreikka ei pysty maksamaan velkojaan pankeille takaajat joutuvat maksamaan ne, myös Suomi, jonka osuus on miljardiluokkaa.
  5. Tässä oli tärkeimmät asiat, mitä tavallinen kansalainen tietää EU:sta näin EU:n päivän ehtoona.

Demarin tekopyhyys ja täydellinen suhteellisuudentajun puute ei yllätä

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005674066.html

”– Nyt Euroopassa myös politiikan valtavirrassa esiintyy rotuhygienian aatteita. Samastun heihin, joita voisi uhata ei-vapaaehtoinen eutanasia oloissa, joita emme nyt osaa kuvitella.

– Ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö rodunjalostuksesta tule vielä sivistyneidenkin yhteiskuntien aatteellista valtavirtaa, yleisesti hyväksyttyä ja jopa arkipäivää. Merkkejä on näkyvissä, enkä halua hyvääkään tarkoittaen antaa elinkelpoisuuden arvostelemiseen ja sen traagisiin seurauksiin yhtään työkalua.”

Ilmeisesti Harakka ei ole lukenut lakiehdotusta, ei ymmärrä lukemaansa tai kuvittelee potaskan jauhannan tuovan lisää ääniä seuraavissa vaaleissa.

On todella mautonta verrata rodunjalostusta ihmisen itsensä haluamaan arvokkaaseen kuolemaan, mutta ehkäpä Harakka kuvailee ennemminkin omaa ajatusmaailmaansa.

Todella säälittävää potaskaa.

Suomen ilmastohihhulit räksyttävät vain metsänhakkuista ja sivuuttavat maapallon pahimman uhkan täysin

https://www.aamulehti.fi/uutiset/sademetsien-pelastajaa-pelottaa-palmuoljyn-lisaksi-maailman-vaestonkasvu-kukaan-ei-puhu-tasta-norsusta-huoneessa-200932807/

””Ihmispopulaation kasvu on pelottavaa. Viime vuosikymmeninä on huomannut, kuinka aggressiivisesti talous kasvaa samalla esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa. Kaikki haluavat elää samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa eletään”, sanoo World Land Trustin perustaja John Burton.”

Kerrankin joku tunnettu henkilö puhuu asiaa, mistä Suomen ilmastohihhulit käytännössä vaikenevat täysin.

Nyt lähti TTY:n rehtori Mika Hannula – fisio jäi kesken (onneksi?)…

Anna-Kaisa Ikonen jo ottikin hatkat, vaikka hänelle ensin pikapikaa ”sävellettiin” kaupunginjohtamisen professuuri, ja sitten nimitettiin yliopstojen yhdistämishankkeenkin ”johtoon” muutamiksi viikoiksi.

TTY:n Yliopistosäätiön puheenjohtaja kemisti Marja Makarow on sekopää.

Hannula siirtyy huomaatavasti ”vaatimattomampaan” tehtävään Teknologiakampus Turku Oy:ön.

Voi vain toivoa, että ainakin keksimääräinen teknologinen tietämys nousee molemmissa kaupungeissa…

https://www.aamulehti.fi/uutiset/ttyn-rehtori-mika-hannula-jattaa-tampereen-uusi-tyo-alkaa-syyskuussa-turussa-200930522/

TTY:n rehtori Mika Hannula jättää Tampereen – Uusi työ alkaa syyskuussa Turussa

Hän siirtyy Turun yliopistoon johtamaan perustettavaa Teknologiakampus Turkua, jonka tarkoituksena on lisätä tekniikan alan koulutustarjontaa ja tutkimusta sekä yritysyhteistyötä.

Jaana KerolaAamulehti

Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) rehtorina kaksi vuotta toiminut Mika Hannula, 50, siirtyy johtamaan Teknologiakampus Turkua. Hän aloittaa uudessa työssään syyskuun alussa.

Teknologiakampus Turun tarkoituksena on lisätä tekniikan alan koulutustarjontaa ja tutkimusta sekä yritysyhteistyötä.

Hannula on ollut mukana Tampere 3 -korkeakouluyhteistyön suunnitte- lussa ja toteutuksessa vuodesta 2015 alkaen viime kesään saakka.

–Strategisen johtoryhmän toiminta lakkautettiin kesällä 2017, hän kertoo.

Kun Hannula nimitettiin vuonna 2016 rehtoriksi, hänelle annettiin pääteh- täväksi viedä yliopisto hallitusti osaksi uutta Tampere 3 -korkeakouluyhteisöä.

TTY:n uusi rehtori Mika Hannula haluaa rakentaa Tampereelle aivan uudenlaisen suuryliopiston

Yhteisöön liittyen Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät ensi vuoden alussa uudeksi säätiöyliopistoksi. Lisäksi säätiö harjoittaa ammattikorkeakoulutoimintaa sen pääosin omistamassa Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Yhdistyminen varmistui joulukuussa 2017, jolloin eduskunta hyväksyi ja tasavallan presidentti vahvisti Tampere 3:een liittyvät lait. Yhdistymistä viedään nyt eteenpäin voimaanpanolain määräämässä tahdissa.

Miten tämä tehtävä Turussa löytyi, TTY:n rehtori Mika Hannula?

–Suora rekrytointi. Minuun otettiin yhteyttä viime joulukuussa.

Miltä yhteydenotto kuulosti tuolloin?

–Kiehtovalta. Tuolla alueella on selkeä tarve parantaa nykyisestään kil-pailukykyä tekniikan koulutusta ja tutkimusta kehittämällä. Siellä on vahva yhteisymmärrys asiassa alueen neljän korkeakoulun, kaupungin ja elinkeinoelämän kesken.

Millä tavalla tämä osaamiskeskittymä poikkeaa Tampere 3:n tulevista kuvioista ja tavoitteista?

–Alkuperäinen tavoite oli Tampere 3:ssa lähteä tekemään ihan uuden- laista yliopistokonseptia, mutta siitä on tullut kahden yliopiston fuusio ja ikään kuin konserni, johon tulee 1–3 ammattikorkeakoulua.

–Fuusiointi on nyt korostunut Tampereella valtataisteluineen. Turussa huomio on hyvien asioiden tekemisessä yhdessä, jotta saadaan aiempaa parempaa aikaiseksi.

Mikä on tärkein oppi, jonka viette Tampereelta matkassanne uuteen työhön?

–Vien yliopiston luontevan vuorovaikutuksen ympäröivän yhteiskunnan ja yritysten kanssa.

Onko nyt helpotuksen hetki päästä tekemään yhteistyötä omille ajatuksille ideaalilla tavalla?

–Turku näyttää tällä hetkellä tarjoavan hyvät edellytykset sen kaltaiseen työhön, mitä haluan tehdä ja mihin uskon.

Missä vaiheessa Tampere 3 lähti suuntaan, joka ei enää sopinut omiin ajatuksiinne?

–Vuoden 2016 alussa vararehtorityöryhmän visio alkoi murentua. Silloin alettiin kyseenalaistaa säätiöyliopistoa ja siihen liittyvää johtamismallia sekä yhdessä siihen mennessä rakennettua.

–Säätiöyliopisto on minulle paljon muuta kuin vain juridinen yliopiston hallintomalli, ja siihen liittyy aito henkilökunnan ja opiskelijoiden mukaan ottaminen niin, että voi olla myös eri mieltä ja tehdä myös virheitä.

Millaiset toivotukset jätätte Tampere 3:lle?

–Toivoisin, että huomio pystyttäisiin kohdistamaan hyvän tutkimuksen ja koulutuksen rakentamiseen, ja siihen, miten voidaan palvella yhteis- kuntaa parhaalla mahdollisella tavalla ja toimia ympäristön ja ihmisen edun mukaisesti. Ei pitäisi tuijottaa sulkeutuneena instituutiona liiaksi omaan napaan.

Onko edessä muutto Turkuun?

–Muutamme Turun seudulle niin, että perheemme olisi syksyllä siellä.

Juurille Säkylään on Turusta tunnin ajomatka. Onko sillä merkitystä ja jos on niin millaista?

–On se sillä tavalla mukavaa, että Turku on minulle kovin tuttu kaupunki nuoruudesta. Siellä tuli liikuttua paljon ja suoritin varusmiespalvelukseni siellä.

Onko Tampereessa tai tamperelaisuudessa jotain sellaista, jota ette ole oppinut vuosikymmenien aikana ymmärtämään?

–Ei, en koe sillä tavalla. Tampere on hieno kaupunki, jossa tapahtuu hur- jan paljon hyviä asioita, ja täällä on menty eteenpäin monessa asiassa.

–Jään kaipaamaan kaikkein eniten Hervannan henkeä ja hyviä työkave- reitani. Hervannan henkeen kuuluvat tekemisen meininki ja välittömyys sekä tuloksellisuus.

Pelastaako piskuinen kristillisten ryhmä Sipilän hallituksen?

Kristillisten puheenjohtajana toimii entinen huippukävelijä Sari Essaya. Ryhmä on  eduskunnan pienin. Siinä on vain 5 kansanedustajaa.

Kun Kokoomuksessa alkoi kuulua kapinan ääniä ja ainakin kaksi kansanedustajaa ilmoitti äänestävänsä sotea vastaan tuli pääministeri Sipilällä kiire varmistaa soten läpimeno eduskunnassa. Sipilä lähti kosioretkelle Kristillisten ja RKP suuntaan. RKP ilmoitti oitis, että he eivät aio tukea hallitusta,  sillä he ovat jo kyllin arvostelleet koko sote -ja maakuntauudistusta. Sitävastoin Kristiillisiltä näytettiin vihreää valoa ja sanottiin ehkä.

Tänään oli eduskunnassa Demarien junailema välikysymys nuorisotyöttömyydestä. Kristilliset ja RKP eivät yhtyneet välikysymykseen, kuten on tapana. Mutta Persut ja Vasemmistoliitto yhtyivät siihen.

Tänään eduskunnassa kyseltiin oliko varsinkin kristillisten kieltäytyminen yhtymästä välikysymykseen linjassa sen kanssa, että he aikovat tukea oppositiosta käsin Sipilän hallituksen esitystä sotesta -ja maakuntauudistuksesta?

Mitä kristillisille on luvattu palkkioksi tuesta hallitukselle? Sitä on mahdotonta tässä vaiheessa ennustaa, mutta tuskin kuitenkaa Sipilä olisi luvannut kaikki kristillisten synnit anteeksi. Niin paljon valtaa ei Sipilälläkään ole vaikka onkin laestadiolainen johtohahmo. Jos kristilliset todella aikovat antaa tukensa hallitukselle  he pettävät äänestäjänsä ja saavat siitä lisää syntitaakkaa.

Se hetki lähestyy kovaa vauhtia, kun eduskunnan pitää päättää sotesta ja maakuntauudistuksesta. Aikataulu on kireä, liian kireä näin suurelle uudistukselle. Ennen juhannusta piti päätös tehtämän, mutta nyt eduskunnan valiokunnista kuuluu, että he tarvitsevat lisäaikaa ainakin pari viikkoa, jolloin päätös siirtyisi heinäkuulle. Taitaa käydä niin, että eduskunta joutuu istumaan koko kuumimman kesän ja voi vielä käydä niinkin, että koko homma siirtyy niin pitkälle, että se siirtyy seuraavalle vaalikaudelle.

Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että siitä ei olisi suurta haitta uudistukselle vaikka se siirtyisi seuraavallle hallitukselle. Sitävastoin Kepulle se olisi valtava tappio, sillä maakuntauudistus on Kepun pitkäaikainen haave ja tavoite. Sitähän ei kukaan tiedä vaikka tämä olisi viimeinen kerta, kun Kepu on hallituksessa ja vielä pääministeripuolue.

Sarjakuristaja

Oisko aika tarkistaa Suomen lainsäädäntöjä, kun mielestäni tuollaiset sarjakuristajat joutaisivat loppuelämäksi kivensisään, ilman mahdollisuutta ehdonalaisvapauteen.

Hetihän tuokin oli taas pahaa tekemässä, kun vapautui.

Junalla kohti Moskovaa

Olin matkalla kohti Moskovaa. Vuosi oli 1986. Olin Ulkomaalainen Neuvostoliitossa.

Ostin Leningradista rautatieasemalta lipun Moskovaan. Osasin miten kuten Venäjää, jolla pärjäsin.

Juna oli yöjuna. Vaununi oli avomakuuvaunu. Petivaatteet sai vaunun hoitajalta.

Vaunu oli täynnä matkustajia, ja kaikki haisi joltakin, kuten varmaan minäkin.

Kuka söi läskillä vuorattua voileipää nautinnolla, kuka joi votkaa, tai sekä että.

Vaununhoitajalta sai teetä, samovaarista , joka maksoi erikseen, petivaatteet kuuluivat lipun hintaan.

Puheensorina oli tasaista, ja kiskojen kolke jyskytti taustalla.

Kukaan ei kiinnittänyt huomiota minuun, enkä minäkään oikeastaan heihin.

Ajatukseni harhaili sinne tänne, pitkin Neuvostomaata, jota olin jo jonkin verran nähnytkin.

Olin lukenut Suomessa, että kuinka matkustaminen toiseen kaupunkiin oli käytännössä mahdotonta, ihmisten liikkumista rajoitettiin tehokkaasti, demokratiaa ei ollut…

…huvitti…

Tässä sitä ulkomaalaisena matkustan junalla Leningradista kohti Moskovaa, joka ei pitäisi olla mahdollista, ei paikallisille, saati ulkomaalaisille.

Huvitti sekin, kun luin, että Neuvostoliitossa ei voi ostaa eikä saada ulkomaista musiikkia, vaikka juuri kassissani oli vinyylilevyjä ostettuna tavallisesta Leningradin tavaratalosta.

Kassissani oli Led zeppeliiniä, deep purplea, dire straitsia, rolling stonesia ja muutamia muitakin levyjä, kyrillisin kirjaimin kannet, mutta ihan ehtaa hyvää musaa.

Viereisessä punkassa nuoripari alkoi tykätä toisistaan kovin kovasti, joten käänsin katseeni muualle, ja jatkoin mietteitäni.

Leningradissa oli ystävä, jota kävin tapaamassa, siksi matkustin. Hän asui lähellä Leningradin keskustaa, Pietari Paavalin linnoituksen välittömässä läheisyydessä.

Huoneisto oli 3 huonetta ja keittiö. Vuokra 5 ruplaa 60 kopeekkaa kuukaudessa. Sisältäen sähkön ja kaasun. Tyttö asui kotonaan, ja tietenkin vanhempansa oli työssä sekä tietenkin tyttö jota kävin tapaamassa. Heidän yhteiset tulonsa yhteensä olivat noin 810 ruplaa kuukaudessa.

He kuuluivat hyvätuloisiin Neuvostoliitossa. Mutta eivät läheskään rikkaisiin, joita oli niitäkin. Kuten vaikka Alla Bugatsova, tai Solohov jne. Joiden tulot olivat miljoonaluokkaa tuolloin.

Junalippuni hintaa en muista, mutta ei se ollut paljon mitään.

Metro Moskovassa maksoi 5 kopeekka. Tuloni kuukaudessa oli 180 ruplaa.

Julkiset kulkuvälineet olivat todella halpoja, ja ne toimivat, joten yksityiselle autoille ei olisi ollut tarvetta, mutta koska ostovoimaa Neuvostoihmisillä oli, oma auto haluttiin. Jonot olivat todella pitkiä.

Neuvostoliitto ei halunnut omien ostavan omaa autoa, koska julkinen liikenne oli kattava ja hyvin halpaa. Yksityisautoilua ei edistetty. Mutta niin vain yksityisautoilu lisääntyi Neuvostoliitossa.

Neuvostoliitto olisi halunnut myydä ulkomaille koko autotuotantonsa, jolle kysyntä oli loputonta ja kasvoi vain.

Asuin Moskovassa ja tuloni oli 180 ruplaa kuukaudessa. Sillä pärjäsi vallan mainiosti.

Vuokrasin ”pimeiltä” markkinoilta asunnon joka oli 50 ruplaa kuukaudessa, juopolta äijältä.

Sähkö ja kaasu kuuluivat vuokraan.

Ruoka oli halpaa jota hain paikallisesta marketista.

Suomen tiedotusvälineissä kirjoitettiin, että Neuvostolitossa kauppojen hyllyt olivat tyhjiä, eikä ollut mitä ostaa.

Niin vain pujottelin hyllyjen välissä kärryillä, otin hyllyiltä sen mitä tarvitsin, menin kotiin ja tein ruokaa, jota Suomen valtamedian mukaan ei pitänyt olla olemassakaan.

Neuvostoliitossa oli taksvärkkipäivä jonain lauantaina, eli talkoopäivä, jolloin tein työtä ilmaiseksi. Zilin autotehtaalla, esimerkiksi. Sorvasin joitain metallikiekkoja, yhden päivän.

Autotehtaalla palkka oli 230 ruplaa, kun kysyin liukuhihnan työntekijöiltä.  Insinöörin palkka johtajistossa oli 180 ruplaa. Eipä ollut tunkua suunnittelun puolelle, kun liukuhihnalla sai paremmin.

Oikasin jalkani lavetille, ja kuuntelin tasaista kiskojen kolketta, kun ajatukseni lensi milloin missäkin. Ja viereisellä lavetilla kuului kihinää ja tirskuntaa nuorenparin seurustellessa vaimeasti.

Moni ei nukkunut, vaan votkaa tarjoiltiin, puheen sorinaa piisasi, kuka läiski korttia, kuka kuorasi.

Kuului elämän erilaisia ääniä.

Nautin elämästäni, vapaana, Neuvostoliitossa.

Kelassa jonottaminen

Sanalla sanoen, tuskaa.

Sen siinä laitoin merkille, että kanssajonottajista suurin osa oli mamuja.

Join tuon jonottamisen (parin tunnin) aikana varmaan kaksi litraa vettä vesiautomaatista.

Näin tänään, lyhyesti.

Ylläpidon tiedote – keskustellaan kommenteista

Kuten varoittelin, kommentointijärjestelmästä olisi tarkoitus keskustella. Avaan nyt keskustelun tähän ja totean että keskusteluaikaa on. Olen itse matkalla torstaista reilu viikon ja kentältä käsin en aio lähteä tekemään suuria muutoksia. Pohtikaa, miettikää, pallotelkaa, kysykää.

Optio 1: nykyjärjestelmä

Nykyinen kommentointijärjestelmä ei ole rakenteellisesti rikki. Pääperiaate on että blogin kirjoittaja hallitsee kommentit. On mahdollista että omien kommenttien muokkaukseen muissa blogauksissa löytyy asetusmuutos. Muilta osin tutut asiat ovat esim. taannoin lisätyt muistutukset ja kommenttien seuranta (oikean ylänurkan puhekuplanappi). Uusi henkilö voi pikarekisteröityä somen kautta, mutta ensimmäinen kommentti käy aina moderoinnin kautta.

  • Tuttu
  • Selkeä kynnys kommentointiin – vähemmän sivullisia mietteitä, mutta toisaalta turvallisempi keskusteluympäristö
  • Blogin sisäinen kommenttien seuranta-automaatti

Optio 2: nykyjärjestelmä + Jetpack-kommentit

Toinen optio on laajentaa nykyjärjestelmää niin, että myös ulkopuolinen voi kommentoida sometunnuksilla, ilman rekisteröintiä. Malli löytyy Jetpackin sivuilta. Jetpack on tämän blogialustan virallinen laajennus, joka hoitaa nytkin esim. muistutukset ja tilastot.

  • Blogin nykykäyttäjille tuttu; mikään ei muutu nykyisille käyttäjille
  • Potentiaalisesti lisää keskusteluvolyymiä – enemmän mielipiteitä, mutta myös enemmän yllättäviä tilanteita ja kenties moderoinnin tarvetta
  • Voi kasvattaa blogin suosiota myös muutoin – samat hyvät ja pahat puolet siinäkin
  • Teknisesti helppo muutos jonka voi myös perua

Optio 3: ulkopuolinen kommentointijärjestelmä Disqus

Blogikommentointi on aihe joka on kerännyt vaihtoehtoisia tekniikoita. Yksi varsin suosittu on Disqus, jota voidaan myös harkita. Kumpi on parempi, siitä on monia mielipiteitä. Joillekin disqus on kenties ennestään tuttu esimerkiksi Tivi-verkkosivustolta.

Tämä optio on täysi muutos, aloitamme kommentoinnin nollasta. Vanhat kommentoit voi varauksin siirtää uuteen, mutta jotain detaljeja voi hävitä. Kommentointi vaatii aina sometunnukset (Google, Twitter tai Facebook). Paljon lisää kikkoja ja ominaisuuksia tulee saataville. Kommentit muuttuvat vain kirjoittajan ja koko alustan moderaattorien hallittavaksi.

  • Täydellinen teknologiamuutos
  • Suosittu järjestelmä, varsin monipuolinen, mutta edellyttää myös opettelua
  • Blogaaja ei voi enää nykytavoin moderoida kommentteja (optioita tutkittava)

Muita mietteitä

Kommentointijärjestelmän mahdollisen muutoksen lisäksi mainittakoon että olen houkutellut palveluumme mukaan erään taiteilijapersoonan, jolta olen myös tilannut logon. Aiheena tulee olemaan Pirkanmaan maakuntaluonto. Luemme hänen mietteitäkin varmasti blogeista jossain kohtaa. Myös muuta ”täsmärekrytointia” on vähän harjoitettu. Logon avulla tulee pieni markkinointi mahdolliseksi jota voidaan tietyissä yhteisöissä toteuttaa YYA-hengessä. Rahaa en aio markkinointiin pistää, se on mediafirmojen hommaa se.

Ja viimeisenä muistutan siis, että minäkin tarvitsen välistä kuntoutusta ja sen myötä olen torstaista heikommin tavoitettavissa viikot päivät. Metsä hoitaa. Vilkaisen toki tänne ja reagoin kiireellisiin tarpeisiin, kirjoittelen jos jotain mieleen tulee. Kollegat pitävät alustan taustatekniikkaa pystyssä. Koitetaanpa kuitenkin olla kilttejä toisillemme, kuten tähänkin asti, jookosta?

Sukupuolityperyyttäkö?

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200927821_u0.shtml

”Alakouluikäisen lapsen äiti syyttää blogikirjoituksessaan koulussa annettua seksuaalikasvatusta vanhentuneeksi. Äiti kertoo, että hänen sukupuolivähemmistöön kuuluva lapsensa oli pahoittanut syvästi mielensä koulun seksuaalikasvatustunnin sisällöstä.

Käsitteellä ”sukupuolivähemmistö” kuvataan ihmisiä, joilla sukupuoli ei ole yhtenäisesti määriteltävissä mieheksi tai naiseksi.”

Mistähän äiti tietää alakouluikäisestä, että tämä on tällainen ”sukupuolivähemmistöön” kuuluva alakouluikäisenä?

Olisikohan ennemminkin kyse äidin eikä suinkaan sen lapsen kuulumisesta siihen ryhmään…