Metafyysinen monadologinen ”fysikalismi” ei ole ”järjen ääni”, fyysikko Kari Enqvist…

 

… Se voi olla absolutisoidun muodollisen logiikan ääni, mutta järki (reason, razum, Vernunft, raison, ratio) ei ole samaa kuin varsinkaan absolutisoitu muodollinen logiikka.

Enqvistin pitäisi esimerkiksi tietää, että todella suuret fysikaalisen maa-ilmankuvan edistysaskelet ovat aina vaikuttaneet ensi alkuun ”järjettö- miltä”: pyöreä pyörivä Maa avaruudessa, jatkavuuden laki, ”homogeeni- nen maailmankaikkeus”, gravitaatiolaki, energia, sen säilyvyys, valonno- peuden vakioisuus kaikkien havaitsijoiden suhteen, kvanttimekaniikka, alkuräjähdys…Vaikka nuo ovat ”sotineet järkeä vastaan”,ne on toisaalta myös johdettu nimenomaan muodollista logiikkaa rikkomatta, mutta tavallista perstuntumista poikkeavista aksioomista. Julkilausuttujen tieteellisten aksioomien lisäksi on usein ideologisia piiloaksioomia. Sellaiset on paljastettava ja otettava myös tieteellisen tarkastelun eikä vilpillisen julistuksen alaisiksi.

https://yle.fi/uutiset/3-10163218

Kari Enqvistin kolumni: Suu kiinni fyysikko!

Luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantun- tijoiksi ikään kuin he eivät muusta tietäsi mitään. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän tieteellisen kompetenssinsa rajoihin, kirjoittaa Kari Enqvist.

 .

Edesmennyttä Stephen Hawkingia on muisteltu tieteen yleistajuista- jana. Hän ei kuitenkaan kääntänyt luonnontieteiden väittämiä tavallisen ihmisen ymmärrettäviksi. Ei ainakaan samassa mielessä kuin vaikkapa yleistajuistamisen supertähdet, amerikkalainen Neil deGrasse Tyson ja englantilainen Brian Cox. ”

RK: Ei kauhean hyvältä näytä ainakaan Tyson…:

” Tyson on arvioinut, että maailmankaikkeus on 50 prosentin todennäköisyydellä jonkin korkeamman voiman tai sivilisaation tuottama simulaatio, jossa ihmiskunta elää. [4]

https://www.hs.fi/nyt/art-2000002929026.html ”

KE: ” Sen sijaan Hawking toi nimikkeet ”teoreettinen fysiikka” ja ”kos-mologia” tavallisen ihmisen kielenkäyttöön. Hän antoi näille vaikeille tieteenaloille helposti tunnistettavan hahmon. Omansa. ”

RK: Kyllä ne ennestäänkin tiedettiin; Einstein tiedettiin sekä teoreetti- seksi fyysikoksi että kosmologiksi. Myös eräs Paul Kustaanheimo tiedettiin, joka oli ratkaissut matemaattisesti kosmologiassa tärkeän kolmen kappaleen ongelman, mm. osoittanut, että tämä paketti ei ole stabiili, mikä johti myös kaaosteoriassa edistykseen. Hänelle kävi myö- hemmin Helsingin yliopistossa samoin kuin Ragnar Granitille. Harrasta- neissa piireissä tunnettiin ukrainalainen englantiin siirtynyt kosmologi Georgi Gamov Mr. Tompkins -popularisoinneistaan. Harva osasi arvata, että juuri hän oli laskenut ratkaisevan ennusteen, josta Big Bang -teorian kehitys lähti vyörymään.

Teoreettinen fysiikka on EKSAKTI tiede aivan kuten rakennusstatiikka- kin, joka on sovellettua, teknistä fysiikkaa. Se ei tarkoita, että nämä täysin tarkasti kuvaisivat kohdettaan just niin kuin se on (se taas on ob- jektiivisuutta eli objektilähtöisyyttä), vaan se tarkoittaa sitä, että nämä koostuvat  loogistesti ristiriidattomista tulkinnallisista  matemaat- tisista  teorioista, joista lasketaan yksikäsitteisesti asioita, ja niitä ”seurauksia” (ja siten myöe itse aksioomia) kokeellisesti testataan.

Nämä teoriat ovat aina abstrakteja:ne ei vät kuvaa koskaan tutkimien- sa olioiden KAIKKIA ominaisuuksia, ja niissä tuodaan myös kohteiisiin ”uutta”, nimenomaan malliin kuuluvaa, ainakin se muodollinen logiikka! Matematiikka on periaatteessa kohteessa, muodollinen logiikka vain kielessä, jolla sitä kohdetta ja ”sen matematiikkaa” kuvataan ja käsitellään.

KE: ” Niinpä Hawking oli tieteen pikemmin kuin tiedon lähettiläs. Sitä oli myös Albert Einstein. Kaikki näet tietävät Einsteinin tiedemieheksi ja fyysikoksi. Me tunnistamme hänet helposti valokuvista: Einsteinin hul- muava hiuspehko, Einstein ilman sukkia, Einstein joka näyttää kieltään kameralle.

Sekä Einstein että Hawking ovat muodostuneet eräänlaisiksi kuvak- keiksi. En yllättyisi, jos molemmista olisi jo olemassa emoji, jolla tekstareissa voisi korvata käsitteen ”teoreettinen fysiikka”.

Molempiin liittyi outous ja toismaailmallisuus, ikään kuin he eivät olisi olleet aivan normaaleja ihmisiä. Tämän ansiosta teoreettisista fyysikoista on suurelle yleisölle muodostunut mielikuva, joka on osin vahingollinen.

Ajatellaan, että teoreettiset fyysikot ovat kummajaisia. Että heidän ajatuksensa liikuskelevat ainoastaan toisilla planeetoilla ja muissa ulottuvuuksissa.

Hawking tosin kommentoi ilmastonmuutosta ja varoitteli yhteyden- otoista avaruuden muukalaisiin. Tämä hänelle sallittiin, koska hän oli kuin omaa rotuaan. Hänen tiedettiin asuvan salaisuuksien verhon toisella puolella. Hänen kuviteltiin omaavan muilta piilotettua tietoa. ”

RK: Hawking myös filosofoi, ja hörhöilikin: hän on esittänyt hyvinkin kummallisia ideoita, kuten että aika voisi kulkea taaksepäin, mikä muu- ten edellyttäisi jonkinlaista ”informaation säilymisen lakia”, jollaisesta hän itse ei ole avoimesti spekuloinut tietääkseni. Hän on ollut satun-  naisesti  joukon jatkona myös joissakin muiden alojen ja huijareidenkin pölhöhankkeissa, kuten ”Cambridgen Mustekalojen tietoisuuden julistuksessa”.

KE: ” Minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmis- sani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän. ”

RK: Sikäli kuin sellaista todella on tapahtunut…

KE: Tavallisesti luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantuntijoiksi. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti hei- dän usein käsittämättömän tieteellisen kompetenssinsa määrittämiin rajoihin. Fyysikolla ei saisi olla mielipidettä arkielämästä. Tämän olen kokenut monta kertaa omakohtaisesti, kun minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmissani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän.

Outoa tässä on se, että tietämättömyys ei yleisesti ottaen tunnu estä- vän keitään muita laukomasta erilaisia kommentteja. On kuin vieläkin olisi elossa häivähdys kahdesta kulttuurista, josta englantilainen C.P. Snow kirjoitti kuutisenkymmentä vuotta sitten. Siinä humanisteille, yhteiskuntatieteilijöille ja ylipäätään ei-luonnontieteilijöille on varattu yleisasiantuntijan rooli. Sukupuolesta riippumatta he ovat tämän pallon setämiehiä. He kertovat laajalla pensselillä, miten asiat ovat. Heidän ymmärryksensä on syvää ja pidäkkeetöntä. Luonnontieteilijät vain näpertelevät laput silmillä yksityiskohtien parissa. Näin siis ajateltiin Snown aikoihin ja ajatellaan ehkä vieläkin.

Mutta jos fyysikko eroaisi toimestaan, jättäisi yliopiston ja ilmoittaisi ryhtyvänsä vapaaksi toimittajaksi, yhtäkkiä hänen olisi hyväksyttävää kirjoittaa mistä hyvänsä. ”

RK: Kyllä. Toisin toimittaja ei saa kirjoittaa mitä hyvänsä ainakaan Suo- messa, vaan hänen pitää kirjoittaa nimenomaan paskaa. VAIN PASKASTA MAKSETAAN.

Minä olen muuten tehnyt noin, tosin olen jättäytynyt vain pätkätöistä, joita olen tehnyt ikäni. ja olen niitä tehdessänikin kirjoittanut esimerkiksi filosofiasta just siten kuin olen tarkoittanutkin. HYVÄVÄSYTT(ÄV)YY- DESTÄ en tiedä… Se ei mun asiani tieteilijänä oikeastaan olekaan, pääsia että on asiaa ja totta!

KE: ” Siitä huolimatta, ettei mikään olisi oikeasti muuttunut. Tutkijan erottaa toimittajasta vain käytävä, selän takana kolahtanut ulko-ovi ja kadulle vievät rappuset. ”

RK: On siinä ero. Virassa istuvalla perutieteiden tai filosfiatieteiden pro- fessorilla on velvollisuus olla puhumatta paskaa tuolinsa arvovallalla (joka on hupaa myös haihtumaan…), sillä perustieteiden ja filosofiatie- teiden tehtävänä on MYÖS luoda ideologista maailmankuvaa, esimer- kiksi fysikaalista maailmankuvaa tai tieteellistä ihmiskuvaa.Meillä sovel- lettujen alojen ihmisillä sellaista velvoitetta ei ole: huomattavan monet rakennusstaatikot ovat kreationisteja professoreja myöten (aivan kuten monet matemaatikotkin). Ja muitakin hörhöoppeja esiintyy…

Myöskään virassa oleva tai instituutiensa nimissä esiintyvä FILOSOFI ei  saa jauhaa mitä tahansa paskaa erityistieteistä kuten fysiikasta, biologiasta tai sosiologiasta, eikä sovelletuistakaan tieteistä!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/helsingin-yo-julisti-v-2002-ehdollistumisen-patemattomaksi

KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan.

Jos luonnontieteilijä ryhtyisi poliitikoksi, hänen olisi lupa puhua mistä tahansa. En ole nimittäin huomannut, että esimerkiksi kasvatustieteen maisteri Laura Huhtasaarta vaadittaisiin pidättäytymästä lausumasta mistään muusta kuin kasvatustieteen asioista. ”

RK: Hän ei puhu valtiollisen tieteen ”arvovallalla” mistään asiasta. Hän on luterilainen uskonnonopettaja, ja hänelle on sallittua uskoa siten kuin tuossa Suomen kirkossa on sallittua – myös kreationistisesti – sillä se on luterilaisille sallittua mutta ei suinkaan pakollista, eikä kovin tavan- omaistakaan. Uskonnonopettaja pastori Ilari Kuuliala selitti tuon asian lukiossa perusteellisesti, ja paljasti myös, ketkä silloiset teologisen professorit olivat kreationisteja: taisi olla vain yksi sillä kertaa: arkelogi Aapeli Saarisalo.

KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyt- telijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan, jotka mieluusti esiintyvät olemisen, elämisen ja korkeamman opetuksen armoitettuina asiantuntijoina.

Tämä on tietysti aivan oikein. Jokaisella meistä on rajoittamaton sanan- vapaus – myös vapaus puhua puuta heinää. ”

RK: Paitsi eräillä professoreilla ja muilla – ei ainakaan pitäisi olla

Eikä pitäisi tulla valituksikaan, jos kannattaa esimerkiksi irrationalsitisa ja antirationalistisia pölhöoppeja… (Ruvetkoon sitten vaikka luonntieteenopettajaksi…)

KE: ” On tärkeää, että julkinen keskustelu on mahdollisimman moniää- nistä. Jokainen mielipide on potentiaalisesti arvokas. Korvataan siis mediassa edes joskus yhteiskuntatieteilijä vaikkapa insinöörillä!

Myös luonnontieteilijöiden ääni voisi kuulua vahvempana. Emme tiedä kaikkea kaikesta, mutta lähtöasenteemme on työn puolesta kriittinen, analyyttinen ja pohdiskeleva. Edustamme usein järjen inhorealistista ääntä, mutta tietysti myös järkevä ihminen voi olla täysin väärässä. ”

RK: Monadologinen, muodollisen logiikan itse luonnon ominaisuudeksi kirjoitteva, metafyysinen (antidialektinen, antiemergentti) ”fysikalismi” EI OLE ”Järjen Ääni”, vaan yksi HUUHAA-oppi muiden joukossa…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/fysikalismin-ideologia-on-munatonta-metafyysista-monadologiaa

https://journal.fi/tt/article/view/66443/26871

KE: Muistettakoon kuitenkin, että on parempi erehtyä kiinnostavalla tavalla kuin olla oikeassa tylsällä tavalla. Uskon, että tässä suhteessa me fyysikot olemme taitavia.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokir- jailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä. ”

RK: ”Fysikalistien” hölmöyksiä:

Enqvistin oppilas ja apulainen Syksy Räsänen:

https://www.tiede.fi/keskustelu/45601/ketju/rasanen_sekoilee_fysikaalisessa_analogiassaan_tahdosta

Ja Enqvistin kollega ja kaveri Esko Valtaoja:

https://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia

PS:Periaatteessa olisi tietysti mahdollista,että luonto olisi jollakin taval- la ”digitaalinen”,eli olisi olemassa jossakin jokin sellainen todellisuuden- taso, joka olisi jaettavissa sellaisiin ”pisteisiin”, joissa jokin perusominai- suus (joista voitaisiin periaatteessa johtaa muut) joko täysin olisi , tai sitä ei olisi lainkaan. Tämä olisi juuri sen monadologian peruaksiooma, jonka tunnetuin edustaja on kai edelleen Gottfried Wilhelm von Leibniz, mekaanisen energiakäsitteen keksijä ja differentiaalilaskennan kehittäjä Isaac Newtonin ohella, fanaattinen fundamentalistinen luterilainen kreationisti muuten.

MUTTA MISSÄÄN TAPAUKSESSA TUOLLAISTA FILOSOFISTA EKSENTRISTÄ ÄÄRIASENNETTA EI PIDÄ HUUTAA MUKA ”TODISTETTUNA FYSIIKKANA” SEN ALAN PROFESSORIN ”VIRKALAUSUNTONA”, joka esimerkiksi valtion pitäisi uskoa, ja tehdä sen mukaan ”laillisesti” virkamiespäätöksiä!!!!

 

https://www.youtube.com/watch?v=1SBjK9UOIcQ

” PÄIVÄN PAINI: PERIMMÄINEN TIETO MAAILMASTA, Tieteen päivät 8.1.2009 klo 15.00−16-00

Published on Nov 26, 2015

Mattotuomari: professori Leila Haaparanta (Tampereen yliopisto) Painijat: professori Kari Enqvist (Helsingin yliopisto) vs. dosentti, akatemiatutkija Timo Kaitaro (Helsingin yliopisto)
***

Ainoa mikä jää

Ainoa mikä jää

Kari Enqvist, Janne Saarikivi

sidottu, suomi, 2017
Kun uskonnoton kosmologi ja uskonnollinen kielitieteilijä alkavat kes- kustella elämän tärkeistä asioista, totutut käsitykset keikahtavat päälaelleen.Muodostuuko todellisuus hiukkasista vai sanoista? Ovatko gravitaatioaallot tärkeämpiä kuin värit? Oliko elämä keskiajalla parempaa? Enqvistiä ja Saarikiveä yhdistää usko tieteellisen tutkimuksen merkitykseen, mutta heitä erottaa käsitys tiedon luonteesta, uskonnosta ja edistyksestä. He pyrkivät olemaan avoimia kaikelle inhimilliselle – sille mikä on järkevää ja liikuttavaa. Enqvist ja Saarikivi kirjoittavat henkilökohtaisesti ja räväkästi – toisiaan haastaen ja ymmärtämään pyrkien. Tuloksena on nautinnollinen lukukokemus elämän suurien kysymyksien äärellä.Professori Kari Enqvist on palkittu kosmologian popularisoija ja tieteen lähettiläs, jonka kirjoja lukevat myös he, joille kaunokirjallisuus on sanomalehtien tiedesivuja tutumpaa luettavaa. Enqvist on häikäisevä kirjoittaja ja itsensä likoon paneva ajattelija. Hän havainnollistaa vaikeatkin asiat sekä hilpein että osuvin sanankääntein. Janne Saarikivi on kielitieteilijänä, joka toimii tutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Saarikivi on yhteiskunnallinen keskustelija, joka on tullut tunnetuksi yliopiston puolestapuhujana ja on yksi Yle Aamu-TV:n Jälkiviisaiden keskustelijoista. Hän on toiminut myös Ultra Bra -yhtyeen sanoittajana, ja esimerkiksi klassikkokappale Hauki on lähtöisin hänen kynästään. ”

Molemmilla on myös perin kiero käsitys tieteestä ilmiönä – ja olemattoman pieni potti mitään kestäviäomakohtaisia tieteellisiä löytöjä: paljon pulinaa – vähän villoja.

Jälleen toimittajan ammattitaito näyttää olevan kateissa

http://www.iltalehti.fi/talous/201804182200887092_ta.shtml

”Maaefektialus on neuvostoliittolainen keksintö 1950-luvulla. Venäjällä alukset tunnetaan nimellä ekranoplan. ”

Kumma juttu, kun suomalainen Kaario testaili patosiipilaitteita vuosina 1934-36 ja sai patentinkin sellaiseen jo 1939.

Tiedon olisi toimittajakin löytänyt suoraan wikipediasta…

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Kaario

Pyöröovipolitiikkaa

Stockmanni tavaratalossa H:gissä oli aikanaan jo 1940-luvulla pääsisäänkäynnissä pyöröovi. Me nuoret kävimme siellä ”huvittelemassa”, kun pyöröovissa oli kivaa. Sai pyöriä ovessa useampia varveja tai mennä sisää tai ulos samalla käynnillä.

Nyt näyttää siltä, että duskuntaan on asennettu pyöröovi, kun kansanedustajat pyörähtävät sekä ulos, että sisään kuin tyhjää vaan. Kun seuraavat vaalit voivat olla jo syksyllä tai viimeistään ensi keväänä on odotettavissa, että pyöröovi pyörähtää ahkeraan, kun mm. siniset etsii pyöröoven kautta uusia mahdollisuuksia pyrkiä jatkamaan kansanedustajana. Muuten taitaa olla mahdoton tehtävä.

Viimeisin pyöröoven käyttäjä, joka päätyi Kokoomukseen kehui kovasti puheenjohtaja Orpon johtajan ominaisuuksia. Kuinkas muuten. Tänään on yksi kokoomuspoliitikko julkistanut kirjan, jossa hän lievästi sanoen kritisoi tiukasti Orpon johtajan lahjoja. Kun Hjallis Harkimokin kritisoi Orpon johtamistapaa, niin on uskottava häntä, ei pyöröovipoliitikkoa joka pyörähti sinisistä Kokoomeukseen. Viimemainittu käytti vanhaa kikkaa päästäkseen heti pomon suosioon, ruskeakielisyyttä.

Vanha ja osin jo kalkkeutunut Paavo Väyrynenkin on tulossa pyöröoveen lähiaikoina. Tai sitten Paavo ei tiedä itsekään, mitä hän haluaa. Voisi olla paras, että Paavo siirtyisi jo eläkkeelle.

Kaikki on suhteellista – sivistyskin

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804252200901779_u0.shtml

”Mies kertoo lähteneensä ulkomaille, koska koki, että sivistystä ei arvosteta Suomessa.

Ulkomaille opiskelemaan lähtenyt mies kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipideosastolla, miksi ei jäänyt jatko-opintoihin Suomeen valmistuttuaan humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 2017.

– Ympäri Suomea lakkautettiin opinto-ohjelmia, yliopistoista leikattiin rajusti, ja tuntemani yliopistotyöntekijät valittivat epävarmuutta ja huonoa ilmapiiriä. Yleisessä keskustelussa humanistiset alat leimattiin turhiksi, ja poliitikot paasasivat inno-vaatioista ja kaupallistamisesta. Ajatus siitä, että joutuisin jatkamaan opintoja tuossa ilma-piirissä, ahdisti.”

Juu, siitä vaan menemään. Onhan se ahdistavaa ajatellakin, että joutuisi tekemään ihan todellista työtä ”sivistyneen” lusmuilun sijaan.

Toki humanistista koulutusta tarvitaan jatkossakin, mutta ei holtittomasti.

Yhteiskuntamme ei tule toimimaan, jos jokaista raakaa työtä tekevää kohden on 10 humanistia tai taiteilijaa keskustelemassa keskenään ”sivistyneesti”.

Valitettava tosiasia on, että meillä tällä hetkellä koulutetaan merkittävästi enemmän humanisteja ja taiteilijoita kuin edes teoriassa voi olla sellaisille työpaikkoja.

Vastaavasti luonnontieteisiin ja tekniikkaan liittyviin ammatteihin pitäisi kouluttaa enemmän kuin koulutetaan.

Politiikan puutostilaan ei vastata

Uuden ajan politiikkaa, sanoi Sininen tulevaisuus. Uuden ajan politiikkaa lupaa myös Harkimon Liike Nyt. Samaa lupausta tarjoaa myös lukuisa määrä pienpuolueita vaihtelevalla menestyksellä. Ongelma on, että mikään näistä ryhmistä ei tarjoa juuri sitä mille olisi kysyntää.

Sitä ei saa mitä tilaa

Katson tätä asiaa värittyneiden lasien läpi, mutta mielestäni se aate mistä on Suomen politiikassa puutetta on markkinamyönteinen liberalismi, toki pohjoismaiseen hyvinvointimalliin suhteutettuna. Sen rinnalla pitäisi olla avoimempaa demokratiaa sekä faktoihin perustuvaa päätöksentekoa. Ilmiöstä iso osa kulminoituu pitkälti Kokoomuksessa turhan sivulle jätettyyn Elina Lepomäkeen. Halukkaat voivat varmasti kutsua tätä myös Macronilaiseksi politiikaksi tai löytää tusinan ja yksi vaihtoehtoista termiä asialle. Rakas lapsi ja sitä rataa.

Katsotaanpa siis tarjontaa tältä kantilta.

Sininen tulevaisuus on sinänsä vahvoilla kun on ministerejä ja kansanedustajia vaikka yksi livahtikin. Erityisesti Sampo Terho on osoittanut olevansa erittäin kyvykäs nykyajan poliitikko, joka osaa ilmaista haastavia asioita tiiviisti, perustellusti ja ilman kiihkoilua. Vaan miten ihmeessä puolue jonka de facto kärkinimenä on maamme johtava ultrakonservatiivi Timo Soini voisi vastata nuorten tai keskiluokkaisten tarpeeseen? Miten voit samanaikaisesti hakea moderneja toimintatapoja ja muutosta kun puolueen kärjessä ei hyväksytä seksuaalivähemmistöjen saati edes naisten tasavertaisia oikeuksia. Osaselitys huonolle kannatukselle saattaa olla tämä räikeä ristiriita. Ehkäpä asiaa voisi selventää iskulauseella, kuten ”keskiajan uudistaja”.

Liike Nyt on tuore ilmiö josta on vaikea muodostaa kuvaa. Sekavuus tiivistyys absurdiuteen: Politiikkaradiossa liikettä edustaneet kaksi viestinnän ammattilaista haukkuivat yleisön joka ei ymmärrä mitä he sanovat tekevänsä. Asiaa ei auta sekään että toisessa haastattelussa Jungner lupasi tuoretta ajattelua ja Harkimo vannoi konservatiivisen aatteen nimiin. En haluaisi tuomita liikettä heti alkumetreillä mutta tällaisenaan siitä voi tehdä lähinnä kaksi pikatulkintaa. Inhimillisesti se vaikuttaa lähinnä kahden siltansa polttaneen, kävelevän hermoromahduksen viimeiseltä hätähuudolta. Teknisesti ottaen kyse on jälleen yhdestä amerikkalaisesta pilvipalvelusta johon ei suomalaisten kannata antaa tietojaan. Toivon kirjoittavani joku päivä jutun jossa totean olleeni väärässä.

Pienistä puolueista Piraattipuolue on pärjännyt parhaiten viime vuosina ja on onnistunut selviytymään monista pienpuolueiden haasteista. Alkuperäinen ajatusmalli oli hyvin tiedemyönteinen ja keskusteluhakuinen, mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ymmärrän erinomaisesti miten mahdoton haaste on olla sillanrakentajana nykyisessä somevihan ajassa, mutta tulos on silti ikävä. Tällaisenaan puolue toimii lähinnä Vasemmiston pienenä sivujaostona, jossa satutaan ymmärtämään tietoyhteiskunnan tietyt teoriat varsin hyvin. Tietoa heillä on yhä laajalti, mutta aate on nykyisellään kovin kapea.

Ehkäpä suunta on toinen?

En taatusti ole mikään ylin tahto sanomaan etteikö mistä tahansa edellä mainituista voisi tulla merkittäviä poliittisia voimia tai suunnannäyttäjiä. On myös mahdollista että Suomi ei yksinkertaisesti kaipaa markkinaliberaalia toimijaa tai kukaties kotipuolueeni Kokoomus saattaa jokin päivä karistaa hieman konservatiivista painolastia punteistaan. Kansahan sen asian lopulta päättää eikä minulla ole mitään nokankoputtamista sille mitä äänestyskopeissa päätetään.

Sen verran vahvasti markkinaliberaalilla ajattelulla kuitenkin menee Euroopassakin että olen kovin ymmälläni aatteen heikosta asemasta kotimaan poliittisella kentällä. Meillä on Libera ja Lepomäki, vaan siihenkö se jää?

Metsätyöt alkoivat

Tuli kuljettua mönkijällä metsäpolkuja pitkin muutama päivä takaperin. Hyvin, tai oikeastaan yllättäen sieltä on lumet hävinneet täysin. Ainoastaan joissakin varjoisissa notkoissa vielä on hiukan lunta.

Ei auttanut mikään, veri veti sinne mihin syksyllä ennen lumen tuloa jäätiin. Nyt olen pari päivää ollut raivaamassa kaadettuja koivuja. Niitä on siellä enemmän, kuin paljon. Ennen syksyä viime vuonna tuli tehtyä hiukan tilaa kuusille, kun koivu pääsi ottamaan ylivallan.

Nyt on tilaa molemmille, eihän sitä lopultakaan tiedä, kumpi puu tulevaisuudessa vuosikymmenten jälkeen kelpaa markkinoille.

Paljon voisi puusta ja metsästä kirjoittaa, mutta tehdään se toiste, nyt pitää mennä- metsään.

Yliloikkari, luopio, takinkääntäjä, petturi.

Otsikossa synonyymejä loikkareille. Tuplaloikkareille pitäisi myös keksiä synonyymejä. Paremman puutteessa voisi tuplaloikkaria kutsua limanuljaskaksi. Niin inhottavia ovat tuplaloikkarit.

Nyt ilmitullut tuplaloikkaus on jälleen osoitus Suomen politiikan ummehtuneesta ja mädättyneestä ilmapiiristä.

Todennäköisesti loikkauksia nähdään lisää vielä ennen vaaleja, kun persuista loikannut porukka etsii uutta polittista kotia, saadakseen edes mahdollisuuden tulla uudelleen valituksi eduskuntaan makean leivän päiville. Todennäköistä kuitenkin on, että loikkareita ei moni äänestä ja tuplaloikkareita vielä vähemmän.

Poliittnen elämä on nyt Suomessa niin mädättyneessä tilassa, että nyt ei saisi tehdä mitään suuria ns. uudistuksia. Hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on jo alle 40% ja se putoaa koko ajan.

Uutta verta on saatava suomalaiseen politiikkaan ja siksi LiikeNyt tulee sopivaan saumaan. Nyt jos koskaan on kansalaisten aktivoiduttava sanomaan mielipiteensä kaikilla mahdollisilla foorumeilla siitä, mitä me ruohonjuuritason kansalaiset ajattelemme meidän nykypoliitikoista ja puolueista.

Tänään suomalaisen poliitikon kuva näyttää tältä. Hän valehtelee, juonittelee, tavoittelee vain omaa etuaan, hän pettää äänestäjänsä ja on puoleelleen nöyrä palvelija, joka nöyrästi tottelee puoluejohdon käskyjä äänestyksissä ja samalla unohtaa täysin mitä oli luvannut äänestäjilleen.

Talouskasvun ihmeellisyydet

 

 

Vuonna 2008 alkaneen talous – ja finanssikriisin edessä eduskuntapuolueet nostivat kädet pystyyn. Maamme talouden sukeltaminen laitettiin yksissä tuumin ulkoisen kriisin syyksi. Kriisiin vedoten leikattiin julkista taloutta, ihmisten elämää myös kurjistaen kaikella tavoin. Kaiken lisäksi eduskunta oli syytön suomalaisten ylivarojen elämiseen. Toki oppositioissa vuorollaan olleet puolueet kaatoivat muodon vuoksi syyn talouden ahdinkoon edellisille hallituksille.

 

Maailman talous alkoi kuitenkin hiljalleen elpyä ja saapui lopulta myös tänne pohjolaan. Kuinka ollakaan, hallitus ja media alkoivat hellyttävästi yksissä tuumin hehkuttaa Sipilän hallituksen erinomaisia toimia jotka alkoivat purra, nostaen Suomen viennin nousuun ja talouskasvun nousu – uralle.

 

Harvassa olivat uutiset ja hallituksen ulostulot, joissa kasvun mahdollistajana on maailman talouden voimakas elpyminen. Sipilän hallitus kylmän rauhallisesti ryöstää kunniaa itselleen talouden noususta. Kapitalistinen talous ei olisi kapitalistista, ellei myös tarvittaessa vedota talouden lainalaisuuksiin.

 

Tänään viimeksi 24.4 Nordea varoitteli vaaroista jotka uhkaavat jos palkankorotuksilla aletaan leikkiä. Valtiovarainministeri Petteri Orpo on aiemmin tuonut julki samanlaisia ajatuksia. Kunnille ei edelleenkään heru helpotuksia, keppiä jaellaan eri yhteiskuntaryhmiin säälimättä jne.

 

Sipilän hallituksen ja media hehkuttama talouskasvun ihme näyttää valuvan hiekkaan, kun työtätekevät ja vähäväkiset alkavat ehdotella vienosti suupielistään, että eikö siitä ihmeestä lohkeaisi hieman meillekin.

 

Ääni muuttuu kellossa kun todetaan vaivautuneina kuinka nyt pitää kaikkien edelleen laittaa suu säkkiä myöten. Hyvät ihmiset, taloutta pitää tasapainottaa, sormea heristäen opetetaan talouden aakkosia. Unohtaen auliisti kertoa miten johtajien palkat ovat nousseet yltiöpäisesti, miten ennätysosinkoja jaetaan surutta.

 

Saa nähdä, käykö tulevien eduskuntavaalien edellä, kuten kävi viimeksi. Valtiovarainministeriö tekee vavahduttavan talousennusteen jonka mukaan ollaan syöksymässä todella syvälle. Yhdenkään puolueen ei pidä sortua puhumaan jakovarasta, vaan tehdä lista leikkauksista ja säästötoimenpiteistä. Ja nykyiset hallituspuolueet muistavat sanoa kuinka kohtuuttomilla vaalilupauksilla vedetään matto Sipilän hallituksen mahtavalta talousihmeeltä.

 

Ja kansa pyörittelee päätään, on tämä talous ihmeellistä, olipa lama tai nousukausi, niin aina yksi on varmaa, syyttömiä talouden heilahteluille rangaistaan.

 

 

 

 

Sen v-alkuisen sanan käytön lumo

Ei se nyt niin häävi ohjelma ole tämä Salminen, Enbuske ja Veitola mutta sitä sivusilmällä tulee katsottua kun perheessäme se en ole minä ken valitsee mikä kanava TVssä on auki.

Monellakin tavalla tekisi tuota ohjelmaa moitiskella jossa juontajat ovat piripintaan täynnä itseään, nokkeluuttaan ja erinomaisuuttaan. Tavallaanhan ovat kuitenkin koulujakäyneitä ja ymmärtääkseni sivistyneitä, monitaitoisia ihmisiä. Niin mikä se pistää heitä kesken puheen käyttämään aivan luonnollisen tuntuisesti tuota v–ttu sanaa ja v-tuttaa verbiä.  Minusta se on tylsää ja paheksuttavaa, osaltaan iskostavat näitä jo TV kielestä pois jääneitä sanoja uudestaan arkikäyttöön käyttöön.

Olenko vanhoillinen kun tällaista paheksun, pitääkö olla huolissaan, mitä mieltä Sinä ollet? Jos v-sanasta tulee kovin arkinen niin menettääkö se tehonsa, pitääkö keksiä uusia voimasanoja sanottavaksi kun eteen tulee tosi paha paikka.

Ryhdy toimittajaksi – ei tarvitse ajatella

Kauppalehdessä on artikkeli Audin sähköauton prototyypistä, e-tron kaupunkimaasturista.

Akkutekniikan osalta kerrotaan mm. seuraavaa:

”Akustoa viilennetään elektroniikan ohjaamana ajoviiman ja jäähdytysnesteen voimin. Käyttölämpö pidetään 77-95 asteen välillä, jolloin latausnopeus ja akuston käyttöikä pysyvät mahdollisimman optimaalisina.”

Ei tarvita kovin kummoista päättelykykyä, jotta huomaa virheen. Siis ajoviimalla jäähdytetään Li-Ion akustoa, jotta akuston lämpötila pysyisi 77-95 asteen välillä.

Suomeksi kirjoitettavassa jutussa lämpötilan mittayksikön pitäisi olla astetta Celsiusta, jos jokin muu yksikkö, niin se pitäisi mainita. Ihan tavallisen ihmisenkin luulisi ymmärtävän, ettei akku tykkää 95 asteen lämpötilasta.