Puoluepolitiikka ei kiinnosta, jäsenkato uhkaa perinteisiä puolueita. Liike Nyt on asettunut avoimesti vastustamaan puoluejohtoista demokratiaa. Esitetylle kritiikille on perusteita, mutta on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyjärjestelmän romuttaminen. Esitän ideoita kotipuolueeni Kokoomuksen näkökantilta.
Tiedon puolue
Olen vasta parin vuoden ajan ollut Kokoomuksessa joten minulla ei ole pitkällistä osaamista puolueemme toiminnasta. Olen kuitenkin pyrkinyt osallistumaan virallisiin tilaisuuksiin kuten tulevaisuuspäiviin, vastaamaan kyselyihin ja ennen kaikkea ammentamaan puolueen tuottamaan tietoa. Tämä jos mikä on puolueen vahva puoli joka kestää mainiosti vertailun kilpailijoihin. Kokoomus tuottaa jäsenistölleen mahtavan määrän kuranttia ja pätevää tietoa politiikasta, aiheesta toiseen, vastapuolen näkemyksiä unohtamatta.
Ylimielinen puolue
Ylimielisin puolue on edelleen Kokoomus, kertoo Ylen julkaisema tuore tutkimus. Tämä on kärkisija josta ei voi olla ylpeä. Yksi syy voi olla Kokoomuksen tilataksissa. Juttu on toki karrikoitu ja pohjautuu vain yhteen näkökulmaan, mutta se on laajalti koettu näkökulma. Tärkeää ei ole onko se faktaa vai ei, vaan se että se näyttää olevan faktaa. Tuorein Nykypäivä-lehti (ei vielä verkossa) antoi myös huolestuttavaa esimerkkiä. Mielestäni lehti suhtautui etenkin pääkirjoituksissa todella ylimielisesti kaikkeen tuoreeseen kritiikkiin ja kriitikoihin. Tekstissä oli enemmän paniikkia kuin pohdiskelua, eikä viestinnästä voinut antaa täysiä pisteitä.
Kehityskelpoinen puolue
Minulla ei ole mitään halua erota puolueesta, jossa on mielestäni roimasti enemmän hyvää kuin pahaa. Minulla sen sijaan on halua osallistua keskusteluun puolueen kehittämisestä. Näin isossa puolueessa on hurja määrä jäseniä kuten minä. Meillä ei ole mitään intressiä nousta valta-asemiin tai olla isoina ehdokkaina isoissa vaaleissa. Olemme puolueessa koska haluamme puhaltaa yhteen hiileen ja osallistua keskusteluun. Meillä on monenlaisia jäseniä joiden seassa on jos jokin alan asiantuntijoita, kokemusosaamista sekä näkökulmia. Puolue ei saisi olla yhtä kuin muutaman johtavan henkilön puheenvuorot, vaan sen pitäisi olla kokoelma puheenvuoroja eri kanteilta.
Peruskysymykseni on tämä: liittyisikö ihmisiä puolueisiin enemmän jos he kokisivat olevan muutakin kuin vain jäsenmaksun maksajia ja kuntavaalien täyte-ehdokkaita? Kysymys jota ei tarpeeksi kysytä liittyy juuri puoluepoliittisen vaikuttamisen mielenkiinnon kasvattamiseen. Myös perinteisten puolueiden pitäisi tuntua mielenkiintoisilta, enemmän ajatuspajoilta ja vähemmän kabineteilta. Mitäpä jos puolueen tiedotus ottaisi hieman avoimemman linjan, ottaisi käyttöön moderneja teknologioita, kuten uudenlaisia nettilähetyksiä, netin yli käytäviä paneelikeskusteluja, jäsenistön kolumneja, ym? Mitäpä jos puolueen jäsenet kokisivat enemmän mahdollisuuksia osallistua keskusteluun pelkän sivusta kuuntelun sijaan?
Puolue ei ole aivan surkea idea
Kaikkine haasteineenkin nykyisen kaltainen puoluejärjestelmä on pitänyt maamme vakaana pitkän aikaa, joten tuskin mallia aivan surkeaksi sopii haukkua. Toki muuttuva poliittinen ilmapiiri Euroopassa tuo yhä uusia haasteita puoluekentälle, mutta tähänkin asti haasteisiin on vastattu ja puolueet ovat mukautuneet ajan hengessä. Terve puolue katsoo haastetta silmiin ja tiedostaa myös oman tarpeensa kehittyä niin jäsenistönsä kuin kaikkien kansalaistenkin mukana.
Näkyvän jäsenen menetys epäilemättä sattui puolueen johdossa. Vaikka jäsenen menetys onkin ikävää, myös se on osa muutosta jonka saa kaikin mokomin nähdä niin merkkinä tappiosta kuin muistutuksena muutoksen mahdollisuudesta. Eiköhän tulevaisuuspuolueelle ole selvää kumpaan kelkkaan kannattaa hypätä?
P.S. Tarjosin tekstistä eri versiota myös Kokoomuksen Verkkouutiset-palveluun. He eivät viitsineet edes laittaa kieltävää vastausta, perusteista puhumattakaan. Se antoi hieman pontta muotoilla tästä julkinen blogaus.
1. Hallituksen esitys on keskeneräinen ja kiireessä valmisteltu, joka vaatii vielä paljon työtä ennen kuin se voidaan hyväksyä. Asiantuntijoita kuunneltava herkällä korvalla jatkossa.
2. Sipilän hallituksen kannatus on niin alhainen alle 40%, että siksi sei ei voi eikä saa runnoa läpi sotea yli kolme vuotta vanhoilla kannatusluvuilla. Esim. persujen kannatus perustui petokseen ja valehteluun viime vaaleissa.
3. Suurin osa kansalaisista on ihan pihalla koko sotesta ja maakuntauudistuksesta ja siksi niin monet vastustavat. Kun ei tiedä, mitä on tulosa on viisainta sanoa ei. Miksi ei hallitus ole tehnyt selkokielistä esitettä sotesta ja maakuntauudistuksesta, joka olisi jaettu joka kotiin kansalaisten informoimiseksi näin suuresta uudistuksesta?
Miten toimiikaan valinnanvapaus,
kun yksityinen ostaa lääkärini?
Miten käy soteäänestyksen kun KD taitaa livetä kahtia?
Miten käykään Väyrysen kun Kärnä ei suostu luovuttamaan paikkaansa
eduskunnassa sillä luotan Väyrysen kaatavan soten jotta
saisin pitää lääkärini julkisella puolella johon olen ollut tyytyväinen.
Kuolonkolarit vähentyvät vuosi vuodelta. Liikenne on koko lailla turvallista. Jopa hoitovirheisiin kuolee enemmän kuin liikenteessä. Kaikesta huolimatta viranhaltijoiden ja virkavallan silmätikkuna ovat autoilijat, nykyajan jahdatut lainsuojattomat.
Poliisi aikoo uutisen mukaan sakottaa tiellä liikkujia 60 000 enemmän kuin viime vuonna. Silmät kiiluen asetellaan ansoja, uusia laitteita hankitaan jotta ajojahdista saadaan kaikki irti. Teiden kunnossapidot ovat sivuseikkoja, eikä niiden laiminlyönteihin syyllistyneitä etsitä ja saateta vastuuseen. Huonoista teistä aiheutuvia kolareita ja autojen vahinkoja pistetään tylysti autoilijoiden piikkiin.
Voimaan astuva uusi katsastuslaki rankaisee kovalla kädellä vanhoilla autoilla ajavia. Ajokielloissa ja hylkäämisissä on tiettävästi odotettavissa rajua kasvua. Uudelleen käynnit rokottavat köyhiä autoilijoita, joiden on pakko liikkua omilla kulkuneuvoilla, kiitos maaseudun joukkoliikenteen alasajon.
Jos on autoilijoista tehty lähes kriminaaleja, ovat he myös valtion rahastusautomaatteja. Pienestä rikkeestä kolahtaa kova sakko. Autojen verotusta on kiristetty, muun muassa paketti – ja lava-autojen kohdalla. Iiro Viinasen -90 luvulla väliaikaiseksi tarkoitettu ajoneuvovero kummittelee yhä auton omistajien riesana.
Autoilijoita on aina jahdattu. Nyt siitä eräiden toimesta ollaan tekemässä ”kansanhuvia” jossa kilpaillaan kuka keksii parhaat keinot saada autoilijoita ”kiikkiin”, sakottaa eniten, kehittää uusia maksuja jne. Samaan aikaan yhä kiihtyvällä tahdilla kulkuyhteyksiä vaikeutetaan vuoroja lakkauttamalla.
Kaiken huippuna me vanhoilla autoilla pakotetut ajajat tuhoamme maapallon ilmaston. Ei ole takaa – ajetun lainsuojattoman autoilijan rooli hääppöinen, mutta taas kerran sydän kylmänä on ratin taakse lyöttäydyttävä. No, matka taittuu mukavasti, kun muistelee lapsuutta jolloin leikittiin rosvoa ja poliisia, kuten nyt 2000 luvulla, armaan maani maanteillä.
Edellinen Itäarmeijan taisteluja koskeva artikkelini löytyy täältä. Siitä saa yleiskuvan missä mentiin noin 24.-25.4.1918. Mm. katkaistiin yhteys Venäjälle ja yritettiin valloittaa Viipuria. 26.4. ei saavutettu mitään merkittävää, kärsittiin kuitenkin tappioita. 27.4. Tykistö oli saanut täydennystä ampumatarvikkeisiinsa, joten se pommitti päivän kuluessa punaisten tykistöasemia mm. Kolikkoinmäessä. Siellä tapahtui suuri ampumatarvikemakasiinin räjähdys. Yleensä levättiin ja valmistauduttiin huolella Viipurin vapautukseen Venäjän joukoista ja punakapinallisista. Apujoukkojakin saatiin: Vaasan rykmentti ja kaksi patteria tykistöä.
Vapaussodassa Suomen armeijan Itäarmeija oli jaettu kolmeen ryhmään. Eversti Ausfeldin ryhmä puolusti Suomea Karjalan kannaksella Venäjää vastaan rajalla. Everstiluutnantti Sihvon ryhmä oli hyökkäämässä Viipuriin pohjoisesta. Kenraalimajuri Wilkmanin ryhmä hyökkäsi Viipuriin idästä.
Kenraalimajuri Wilkmanin ryhmä oli jaettu kolmeen rintamaosaan A, B ja C.
Rintamaosaa A komensi Eversti von Coler (2. jääkäriprikaati 5 pataljoonaa); rintamaosaa B komensi everstiluutnantti Jernström (1. jääkärirykmentti 3 pataljoonaa ja 6. jääkärirykmentistä 2 pataljoonaa, sekä Vaasan rykmentistä 2 pataljoonaa); rintamaosaa C (suojaamassa Wilkmanin selustaa) komensi majuri Savonius (6. jääkärirykmentistä 1 pataljoona).
Wilkmanin ryhmän tykistöä (Jääkäritykistöprikaati, 24 tykkiä) komensi majuri Malmberg.
Rintamaosien A ja B välisenä rajana oli rautatielinja Viipuri-Säiniö. Siten Jernströmin piti hyökätä Viipuriin kaakosta.
Eversti von Colerin joukot olivat punaisten murhaavan tulen kohteena Papulanlahden takana, eikä ollut mahdollista päästä lahden ylitse vievien siltojen kautta toiselle puolelle ilman hirvittäviä tappioita. Siksi von Colerin piti odottaa everstiluutnantti Jernströmin hyökkäyksen edistymistä ennen oman hyökkäyksensä käynnistämistä.[i]
Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927
Jernströmin ratkaisevat loppuoperaatiot
”Heti puolenyön jälkeen huhtikuun 28 päivää vasten oli siis ryhdyttävä Viipurin varustusvyön ratkaisevaan murtoyritykseen. Ennenkuin ryhmittyminen hyökkäystä varten ev.ltn. Jernströmin rintamaosalla suoritettiin, oli lähellä rantaa sijaitsevan kukkulan n:o 17 edessä oleva alue puhdistettava III jääkäripataljoonan toimesta. Pataljoonan komentaja jääkärikapteeni Schauman lähetti sen vuoksi klo 8 tienoissa illalla 3. komppaniansa (Mäkiniemi) mainittua kukkulaa vastaan, jonka punaiset olivat pitäneet hallussaan, vaikka se sijaitsi heidän puolustusvarustuksensa eteläpuolella. Suuremmitta vaikeuksitta komppania miehitti kukkulan.
Klo 9,30 illalla 27 p:nä pataljoonat ryhtyivät käymään valmiusasemiinsa hyökkäystä varten. Kapean sillan yli, joka oli kokoonkyhätty Hevossaaren itäpuolella olevan lahden yli, ne saapuivat rämeiselle, pensaita kasvavalle suolle, jonka yli kevättulvan vuoksi oli hyvin vaikea kulkea. Edellisinä päivinä oli lankkuja ja tukkeja pantu portaiksi pahimmille paikoille, mutta siitä huolimatta saivat sotilaat monin paikoin hypätä mättäältä mättäälle, jolloin monet upposivat vyötäröitä myöten. Erikoisen vaikeaa oli konekiväärien kuljetus tässä maastossa. Näin ollen kului enemmän aikaa kuin oli laskettu ennenkuin ryhmittyminen oli loppuunsuoritettu, ja pataljoonat menettivät osittain yhteyden toisiinsa. Vähitellen saapuivat kuitenkin III ja V pataljoonat määrätylle kokoontumispaikalle, n. 500 metriä itään kukkulasta 14 olevaan metsikköön ja ryhmittyivät siellä hyökkäystä varten määrättyyn järjestykseen. I ja II jääkäripataljoonat olivat tulleet lähemmäksi rantaa ja asettuivat valmiusasemiin kukkulan 17 rinteelle. Vihollinen osoittautui ylenmäärin hermostuneeksi ja piti yllä kiivasta tulta.
Varustuslinja murretaan ja vyörytetään. Kolikkoinmäen ja Havin esikaupungit miehitetään.
Kello 12 alkoi tykistövalmistelu ja kesti 12,45:een. Tuli oli pääasiassa kohdistettu punaisten varustuksiin kukkulan 20 ja myöhemmin itään päin Ojalan ja Kelkkalan seuduilla oleviin tukikohtiin.
Heti tykistötulen tauottua aloitti III pataljoona (Schauman) jalkaväen hyökkäyksen etenemällä sitä piikkilankaesteissä olevaa aukkoa kohti, joka aikaisemmin oli keksitty ja jonka olemassaolon vielä V pataljoonasta lähetetty partio oli vahvistanut.
Jääkärivänrikki Aution joukkue ryntäsi aukon läpi ja onnistuttuaan siinä, kaarsi vasempaan ja valtasi kukkulan 20. Sitä seurasi konekiväärijoukkue vänrikki Pernun johdolla ja niitä seurasivat III pataljoonan muut joukkueet. Pataljoonan komentaja antoi ampua punaisen ja vihreän valopommin merkiksi läpimurron onnistumisesta, asia mikä taisteluinnossa oli etumaiselta joukkueelta unohtunut. Suurin osa III pataljoonaa jatkoi nyt heti hyökkäystään oikealle vyöryttäen vihollisvarustukset ja eteni rautatielinjalle saakka vallaten m.m. 8 tykkiä ja useita konekivääreitä.
V (Grandellin) jääkäripataljoona oli rynnännyt varustuslinjaa vastaan heti III pataljoonan perässä, mutta tapasi alusta saakka paljon lujempaa vastarintaa. Heti mainitun aukon sisäpuolella tavattiin ampumahauta, jonka puolustajat joko olivat paenneet tai muuten olleet passiivisina kun III pataljoona tunkeutui paikalle ja kaarsi sivulle. Kun V pataljoonan 3. komppania kapteeni Strömbergin johdossa heti sen jälkeen tunkeutui varustuksille, sai se sieltä vastaansa murhaavaa konekivääritulta. Miehistö etsi suojaa kivien ja kantojen takaa vain muutamain kymmenien metrien päässä vihollisen ampumahauta-asemista, ja kiivas tulitaistelu sulkeutui. Aamu alkoi jo sarastaa ja tilanne muuttui arveluttavaksi, pataljoonan muut komppaniat kun vielä olivat piikkilankaesteiden ulkopuolella ja vihollisen konekiväärituli pyyhkieli kapeata aukkoa niiden välissä. Aikaisemmissa taisteluissa varalla ollut 2. komppania, jonka mukana pataljoonan esikunta liikkui, hyökkäsi aukkoa vastaan, mutta lyötiin takaisin. Yritys uudistettiin kaksi kertaa, mutta vasta sitten kun viimeinenkin varajoukkue oli viety tuleen, pataljoonan onnistui klo 2, 30 a.p. vallata juoksuhauta, josta niin kiihkeästi oli taisteltu.
Tässä äärimmäisen kuumassa kamppailussa V jääkäripataljoona kärsi tuntuvia tappioita. Haavoittuneiden joukossa oli myös pataljoonan komentaja jääkärikapteeni Grandell, minkä vuoksi vanhin komppanianpäällikkö jääkärikapteeni Strömberg otti pataljoonan komennon. Aikaa hukkaamatta pataljoona eteni peräytyvän vihollisen kintereillä lähintä päämääräänsä, Kolikkoinmäen esikaupunkia kohti.
Taistelun vielä riehuessa hyökkäysrintaman oikealla sivustalla, oli myös kukkulalla 17 odottava II (Grönbergin) jääkäripataljoona, huomattuaan III pataljoonan valomerkin, käynyt vihollisen lähempänä rantaa olevien puolustusasemien kimppuun. Piikkilankaesteet murrettiin muutamia satoja metrejä länteen siitä aukosta, mistä III ja V pataljoona olivat murtautuneet sisään, ja välittämättä vihollisen kiivaasta tulesta ryntäsivät pataljoonan etumaiset komppaniat hurraata huutaen takana olevaa vahvasti miehitettyä ampumahautalinjaa vastaan. Siellä oli punaisilla m.m. – etulinjallaan! – kenttätykkipatteri joka oli toiminnassa viimeiseen saakka ja rynnäkössä joutui hyökkääjäin käsiin. Hyökkäystä jatkettiin Koiviston tiellä olevaa Vitsataipaleen siltaa kohti, jonka varustukset 2. (Palojärven) komppania valtasi, ja Havin esikaupunkia kohti, jonka laita oli vihollisen miehittämä. Tälläkin suunnalla hyökkääjät aamuyöstä tunkeutuivat esikaupunkeihin.
I (Taucherin) jääkäripataljoona seurasi II pataljoonan kintereillä ja hyökkäsi Kolikkoinmäelle. Sinne saapuivat aamulla myös molemmat ev.ltn. Jernströmin käytettäväksi annetut Vaasan rykmentin pataljoonat – Nordeswanin ja Väinönheimon.
XVI (Jaatisen) jääkäripataljoona, joka rynnäkön aikana oli hoitanut vartiopalvelusta toisella linjalla, eteni määräyksen mukaan ottaen haltuun vihollisen tyhjentämät asemat. Vain Ämmänkalliolta saatiin vastustusta; tämän lujan puolustusvarustuksen miehitti klo 9 ap. 3. komppania ottaen siellä 24 vankia, 4 konekivääriä y.m.
Puhdistustyötä huhtik. 28 p:nä ja punaisten viimeisten tukikohtien valtaus seuraavana yönä.
Yleinen hyökkäys huhtik. 28 p:n vastaisena yönä oli pääpiirteissään onnistunut. Mutta vielä oli vaikeita esteitä voitettavina. Kolikkoinmäen ja kaupungin välinen sitadelli, luja varustuslinna oli vielä punaisten hallussa, samoinkuin sen molemmin puolin sijaitsevat lujat varustukset. Sieltä kohdistui kiivas kivääri- ja konekiväärituli hyökkääjiin, jotka olivat pakotetut pysähtymään etukaupunkien sisälaitaan. Sitadellissa todettiin parikymmentä konekivääriä, Havin pohjoispuolella olevissa pattereissa useita ja 3 tai 4 tykkiä. Hyökkäys aukean kentän yli näitä linnakkeita ja varustuksia vastaan oli mahdoton ilman lisävalmisteluja. Sitä paitsi oli äskenvallatut esikaupungit, joihin lukuisia pakenevia punakaartilaisia oli kätkeytynyt, perusteellisesti tutkittava.
Suurin osa 28 p:ää omistettiin tälle vaivaloiselle puhdistustyölle. Samalla aikaa ampuivat punaiset näitä Kolikkoinmäen ja Havin työläiskortteleita kiivaasti tykeillä ja konekivääreillä, jolloin runsaasti tulipaloja syttyi. Vasta illan tullen voitiin vuorokauden kestäneissä taisteluissa ja ponnistuksissa väsyneille jääkärijoukoille valmistaa muutaman tunnin välttämätön lepo, sillävälin kuin tulevan yön hyökkäystä suunniteltiin ja järjesteltiin.
Lopullista hyökkäystä varten Viipuria vastaan oli everstiluutnantti Jernströmin käytettävissä, paitsi niitä seitsemää pataljoonaa, jotka 28 p:n aamuna olivat hyökänneet esikaupunkeihin, vielä yksi pataljoona Pohjois-Savon rykmentistä, joka kokonaisuudessaan oli asetettu Wilkmanin ryhmän käytettäväksi 28 p:nä illalla. Kaikki Wilkmanin ryhmän patterit olivat määrätyt ottamaan osaa tykistövalmisteluun, joka etusijassa oli suunnattava sitadellia ja muita kiinteitä linnoitusvarustuksia vastaan.
Ennen hyökkäyksen käyntiinpanoa oli kuitenkin suurempi osa punaisista puolustajista, katsoen pelin menetetyksi, huomaamatta tyhjentänyt asemat. Jättäen vain etulinjalle heikompia osastoja vetäytyivät punaiset klo 10 tienoissa illalla kaupungin sisäosiin ja jatkoivat matkaa länttä kohti avatakseen itselleen peräytymistien Tienhaaran kautta Haminaa kohti. Noin 6000 punaista tällä tavoin vetäytyi Wilkmanin ryhmän hyökkäyksen tieltä joutuakseen sen sijaan Sihvon ryhmän vartioketjun käsiin kaupungin länsipuolella. Jo aikaisemmin päivällä olivat punaisten johtajat pelastautuneet pakenemalla meritse Viipurista ja ottamalla kurssin Pietaria kohti.
Näissä olosuhteissa muodostui hyökkäys kaupungin sisempiä varustuksia vastaan ja itse kaupungin valtaus helpoksi tehtäväksi. Klo 12,30 yöllä huhtik. 29 p:ää vasten alkoi hyökkäys voimakkaalla tykistövalmistelulla. Sittenkun tykkien jyske vaikeni, alkoi jalkaväen hyökkäys klo 1 yöllä. I ja V pataljoonat valtasivat Patterinmäen varustukset, kohdaten vain heikkoa vastarintaa. XVI jääkäripataljoona sekä äsken saapunut Pohjois-Savon rykmentin pataljoona etenivät aivan rautatien länsipuolella Papulan rautatiesillan luona olevaa tukikohtaa kohti, ja sinne johdettiin myöskin Vaasan rykmentin I pataljoona Kolikkoinmäeltä. Mutta ennen kuin nämä joukot ennättivät perille, tunkeutuivat jo eversti von Colerin joukot siltojen yli sisälle kaupunkiin.
Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927
v. COLERIN JOUKKOJEN TOIMINTA PAPULAN LAHDEN LUONA.
Tulitaisteluita ja hyökkäysvalmisteluja huhtik. 28 p.
Eversti von Colerin käskyn mukaisesti läksivät IX ja XI pataljoonat puolenyön aikaan 28 p:ää vasten valmiusasemiinsa Papulanlahden yli vievien siltojen luo. Vihollisen tuli oli yhä kiihkeätä, joten oli edettävä syöksyttäin. Tykistövalmistelu, joka alkoi määrättynä aikana, kiihtyi klo 12,30-12,45 välillä todella tehokkaaksi, mutta sitten se pian heikkeni ampumavarain puutteen vuoksi. Kaikesta huolimatta se ehti saamaan esikaupungeissa joukon tulipaloja, jotka kuin jättiläiskokot roihusivat koko yön.
Tänäkin yönä molemmat pataljoonat turhaan odottivat valosignaalia, joka ilmaisisi että Jernströmin joukot lähenivät siltoja. Kello 4 aikaan patterien tuli vihdoin kokonaan taukosi, ja myöskin vastapäisellä rannalla näytti kaikki hiljaiselta ja kuolleelta. Pataljoonain komentajat pyysivät lupaa saada käydä rynnäkköön heti, Jernströmin joukkoja odottamatta. Rykmentinkomentaja kielsi vastaten, että everstiluutnantti Jernströmin joukkojen hyökkäys oli edistynyt hyvin ja että pian saattoi odottaa heidän saapuvan määrätylle linjalle.
Pian saattoi kuitenkin paljain silmin nähdä että punaiset olivat pysäyttäneet etenemisen kaupungin sisempien varustusten eteen. Kun aamusumut klo 6 tienoissa hälvenivät, avattiin vastapäiseltä rannalta kiivas tuli sillan päihin kokoontuneita pataljoonia vastaan. Erittäin vaikeaksi kävi peräytyminen IX pataljoonalle, sen miehistön kun täytyi juosta 200 metrin pituinen matka vain heikon lauta-aidan suojassa. Tämä puolen tunnin aika tuotti kuitenkin pataljoonalle puolet sen tappioista koko piiritysaikana, nim. 7 á 8 kaatunutta ja 20 haavoittunutta. M.m. kapteeni Kari ja luutnantti Lang haavoittuivat niin vaikeasti, että molemmat muutaman päivän kuluttua sairaalassa kuolivat.
28 p:n kuluessa jatkui laukaustenvaihtoa, joskin ajoittain heikosti, koko rintamalla. Sitadellia, joka nyt oli punaisten puolustuksen ydinkohta, voitiin Papulasta käsin ampua sivustalta, ja siellä huomattiinkin joukko täysosumia; kuitenkin näyttää siltä kuin ei tykistön mahdollisuuksia olisi täydelleen käytetty, osittain johtuen puutteellisesta yhteydestä tykistön ja jalkaväen välillä. Myöhemmin iltapäivällä punaiset yrittivät vielä uudelleen lähettää neuvottelijoita, mutta prikaatinkomentajan ehdottoman käskyn mukaan yritys tulella torjuttiin.
IX ja XI pataljoonat ryntäävät Papulan siltain yli ja puhdistavat kaupungin pohjoisosat.
Kello 10,45 illalla IX ja XI pataljoona saivat jälleen hyökkäyskäskyn seuraavaa yötä varten. Tykistövalmistelun piti alkaa kello 12,45 ja jatkua kello 12,57:ään. Täsmälleen kello 1 oli pataljoonain rynnättävä siltain yli tällä kertaa odottamatta everstiluutnantti Jernströmin joukkoja. Mitä tulee kaupungin miehittämiseen, oli entistä käskyä muutettu siten, että IX pataljoonan piti ensiksi miehittää ja puhdistaa Papulan kaupunginosa ja rautatien asema, missä sen tuli odottaa toista Vaasan pataljoonista, joka tuli kaakosta ja jolla oli määräys vapauttaa IX pataljoona tehtävästä tällä taholla.
Jo kello 9 aikaan illalla oli punaisten tuli jotakuinkin täydelleen tyyntynyt. Vaikkakin lausuttiin arveluja asiasta, oli Papulan puolellakin oleville valkoisille tuntematonta, että suurin osa punaisista oli tyhjentänyt asemansa tehdäkseen ulosmurtautumisyritykseen länttä kohden.
Klo 12,20 yöllä 29 p:ää vasten seisoivat pataljoonat jälleen ryhmärivistöissä alhaalla siltojen luona, IX maantie- ja XI rautatiesillan luona, valmiina ryntäämään heti kun tykistövalmistelu oli päättynyt. IX jääkäripataljoonan kokoontumispaikan valaisi kirkkaasti lähellä olevan steariinitehtaan palo, jonka punaiset olivat sytyttäneet. Lyönnilleen klo 1 alkoi pataljoonan 2. komppania (Palomäki) etenemisen: ensinnä kulki pieni kiväärein ja käsikranaatein aseistettu ryntäyskärki, senjälkeen 100 metrin päässä muu komppania, joukkueet toisistaan 50 m. päässä. Sillan päässä oli neljä konekivääriä valmiina toimimaan. Mitä suurimmalla jännityksellä odotettiin, pääsisivätkö ryntääjät koskemattomina perille, vai saisivatko he vastaansa tulta punaisten konekivääripesäkkeistä. Pian marssivat ensimmäiset sotilaat vakoillen pitkin katua vastapäisellä rannalla, ja lähin osasto oli jo sillalla. Ei laukaustakaan kuulunut. Komppania toisensa jälkeen kulki yli ja tapasi kaiken hiljaisena ja hyljättynä. Klo 1,20 ap. oli IX jääkäripataljoona miehittänyt rautatieaseman ja Papulan kaupunginosan kohtaamatta mitään vastarintaa. Punaiset, joita tavattiin muutamia kymmeniä asematalossa, antautuivat vapaaehtoisesti vangeiksi.
Samaan aikaan oli XI jääkäripataljoona edennyt rautatiesillan yli ja miehittänyt osalleen määrätyt kaupunginosat, niinikään, vastarintaa kohtaamatta. Miehittäessään lääninvankilan, jonne pataljoonan komentaja aikoi esikuntineen toistaiseksi pysähtyä, kohtasi pataljoonaa kaamea näky: kaikkialla käytävissä ja portaissa virui valkoisten vankien silvottuja ruumiita. Edellisenä yönä oli joukko punakaartilaisia tunkeutunut vankilaan, johon oli suljettu useita kymmeniä valkoisia, pannen revolverein ja käsikranaatein toimeen hirvittävän verilöylyn; tämän petomaisen väkivallantyön uhreina kuoli kaikkiaan kolmekymmentä henkilöä.
Prikaatikäskyssä mainittuja kaupungin kortteleita miehitettäessä ja puhdistettaessa kuultiin lännestäkäsin kaukaista, kestävää kivääri- ja konekivääriammuntaa. Oli ilmeistä että pakenevat punaiset olivat kohdanneet saartoketjun Viipurin länsipuolella ja joutuneet taisteluun toistaiseksi tuntemattomalla tuloksella. Kun oli mahdollista että punaiset lyötäisiin takaisin ja alkaisivat tulla takaisin kaupunkiin, lähetettiin klo 2,30 aamulla IX pataljoonasta, joka edelleen seisoi rautatieasemalla vaihtoaan odottaen, joukkue jääkärivänrikki Lammin johdolla vanhan kaupungin läpi Turun siltaa sulkemaan. Kun joukkue oli saapunut päävahtiin ja molempine konekivääreineen käynyt asemiin vallilla sillan molemmin puolin, lähetti se partion linnaan ottamaan selkoa tilanteesta siellä. Tällöin todettiin, että ne Viipurin suojeluskuntalaiset, jotka yllätysyrityksensä jälkeen oli huhtik. 24 p. suljettu linnaan, olivat tehneet itsensä vankilansa herroiksi. Klo 2,50 aamulla huhtikuun 29 päivänä kohotti heidän johtajansa Suomen sinivalkean lipun Viipurin linnan torniin sen punaisen vaatteen sijalle, joka siellä oli liehunut yli kolme kuukautta.
Kello 3 tienoissa aamulla saapuivat prikaatinkomentaja von Coler ja rykmentinkomentaja Gadolin rautatien ylikäytävälle aseman länsipuolella ja vastaanottivat siellä ilmoitukset hyökkäysjoukkojen toimista. Tuntia myöhemmin saapui Vaasan rykmentin I pataljoona marssien pitkin rataa kaakosta käsin, minkä jälkeen IX jääkäripataljoona saattoi marssia vanhaan kaupunkiin alkaakseen siellä puhdistustyön.”[ii]
——
[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 331-337
[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 337-347
”Vastaanottokeskuksen vapaaehtoistyöntekijään silmittömästi rakastunut mies ei välittänyt naisen torjunnoista. Lopulta hän riisui housunsa ja yritti raiskata uhrinsa.
Vastaanottokeskuksen hyväntahtoinen vapaaehtoistyöntekijä joutui asiakkaansa vakavan ahdistelun uhriksi.
Umpirakastunut turvapaikanhakija lähenteli naista useita kertoja ja yritti lopulta raiskata tämän.
Oikeus tuomitsi miehen ehdolliseen vankeuteen.”
Todellinen uutinen, mikä tuon esiin erään kielteisen piirteen joissakin elintasomatkailijoissa.
Tällaista eivät jotkut sallisi, koska se ”aiheuttaa rasistista asennoitumista” tänne tulvinnutta elintasomatkailijajoukkoa kohtaan.
Kun kerran suomalaisista saa uutisoida, miksi ei näistäkin?
Tosiasia kuitenkin on, että tämän joukon suhteellinen esiintyminen nimenomaan seksuaalirikoksissa on massiivinen.
”b) Raiskausrikokset
Vakituisesti maassa asuvaan väestöön kuului vuosina 2010–2011 raiskausrikoksista epäillyistä 91 prosenttia. Ensimmäisen polven maahanmuuttajat muodostivat Suomessa asuneista epäillyistä 28 prosenttia ja toisen polven maahanmuuttajat vajaan prosentin. Maahanmuuttajien väestöön suhteutettu rikollisuustaso oli raiskausrikoksissa lähes kahdeksankertainen kantaväestön
kokonaisrikollisuustasoon verrattuna (kuvio 7).”
”Yle uutisoi perjantaina yksityisklinikasta, johon uskonyhteisöjen poikia tuodaan ympärileikattavaksi. Lapsiasiavaltuutettu on jo vuosia toivonut lakia, joka kieltäisi poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset.
Leikkaus maksaa MedFin-lääkärikeskuksessa noin 700 euroa.
Poikien ei-lääketieteellisistä leikkauksista on ministeriön ohjeistus, mutta ei lakia.
Lapsiasiavaltuutetun mukaan lapsen edun on mentävä uskonnollisten traditioiden edelle.”
En ymmärrä sitä, että yksi mölyäjälauma ei piittaa pätkääkään poikien epäasiallisesta silpomisesta, vaikka samaan aikaan – täysin aiheellisesti – pitää melua tyttöjen silpomisesta.
”Huumehuuruinen saksihyökkäys ei välttämättä olekaan tappo – mielentilatutkimukseen joutuva syytetty: ”Laitoin sakset veljen rintaan”
Pohjois-Savon käräjäoikeus on määrännyt taposta syytetyn kuopiolaismiehen mielentilatutkimukseen. Välituomiossa oikeus pitää tekoa toistaiseksi enemmänkin kuolemantuottamuksena.
Veljensä tappamisesta syytetty kuopiolaismies menee mielentilatutkimukseen.
Käräjäoikeus otti kantaa teon luonteeseen välituomiossa.”
Tuomarien mielestä vissiin pitäisi vapauttaa syytteestä kaikki pilvessä tai kännissä olevat ja maksaa vielä korvaus vaivasta…
Tosiasiassa känni/pilvi on peruste tuomittavaksi tahallisesta teolsta, koska sen viinan tai huumeen on ottanut tieten tahtoen tahallaan ihan itse ja seuraukset johtuvat siitä omasta tahallisesta toiminnasta.
Olemme lukeneet useita juttuja Hämeenlinnan moottoritietunnelin haverista jossa tuhoutui valvontakameroita, viimeisimpänä tieto uudesta huollon viivästymisestä. Aiemmin luimme, miten operaatio on vaikeaa koska tietyn mallisia kameroita ei ole saatavilla ja ne ovat hurjan kalliita. Tämä on oivallinen pieni esimerkki siitä miten surkealla jamalla julkisen sektorin tietohallinto on.
Joku mietti tämän jo
Valvontakameroita toden totta on hurja määrä eri merkkejä ja malleja. Valvontakameroiden hallinta-, tallennus- ja analytiikkajärjestelmiä on myös vino pino. Vielä vuosikymmen sitten piti varmistaa yhteensopivuudet merkki- ja mallikohtaisesti ja se oli melkoinen suo. Siitä on kuitenkin päästy ja relevantin standardin nimi on ONVIF. Standardin avulla mikä tahansa kamerajärjestelmä voi käyttää minkä tahansa valmistajan kameroita. Standardi on kattava ja sisältää kuvan siirron lisäksi hallinnan, hälytysrajapinnat, analytiikan, moottoroidun kameran ohjauksen, ym. Lisäksi löytyvät varmat standardit kaapeleille, liittimille, kuvamuodoille, optiikalle, mekaaniselle asennukselle, yms.
Kuitenkin jostain syystä julkisella sektorilla on lukittauduttu vanhaan ajatusmalliin. Yksi valmistaja, yksi malli, yksi paikka, nolla aivosolua. Eikä tämä ole ainoa paikka. Pelkästään yksi yritys, Tieto on tarjonnut viime kuukaudet tusinoittain malliesimerkkejä miten käy kun ei pelata standardeilla rajapinnoissa. Epäonnistuneita lääkärikäyntejä, vääriä potilastietoja, vääriä lääkkeitä potilaille, lukemattomien miljoonien vahinkoja ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä.
Ulkoista vastuu, sisäistä hinta
On yksinkertaistamista nimetä vain yksi paikka ja yksi syy ongelmille, mutta esitän merkittävän katalyytin. 90-luvun laman jälkeen eliminoitiin julkiselta sektorilta iso määrä osaamista ja ryhdyttiin sen sijaan käyttämään konsultteja. Ulkoistuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se ei voi koskaan toimia jos ulkoistuksen tilaajalla ei ole kaikki johdot käsissään. Julkisen sektorin ongelma on että se ulkoistaa myös hallinnon asiantuntemuksen. Maksaja ei tiedä mitä ostaa. Vaikka konsultilla olisi selkärankaa vastuulliseen toimintaan, hänellä ei koskaan ole kokemusta loppukohteen arjesta.
Se kuuluisa joku on kirjoittanut johonkin hallinnon paperiin, että Hämeenlinnan tunneliin saa ostaa vain baijerilaisessa puutalossa kristillisin menoin keskiyöllä valmistettuja valvontakameroita. Se kuuluisa kukaan ei ole omannut päättäjänä järkeä että olisi huomannut ongelman. Se tosi tunnettu veronmaksaja kärsii. Taas.
