Kirjassa löytyy kuten ”keittokirjassa” kuuluukin, kala-, liha-, keittoruuat, puurot…jne osioituna.
Esimerkki kalareseptistä.
Kalahaudukas eli tötteröfisu.
Kalaa ei suomusteta. Sisälmykset vedetään ulos vatsaa halkaisematta. Vatsaan suolaa ja voita. Kalan ympärille kääritään kasteltu voipaperi. Tämän päälle runsaahkosti sanomalehtipaperia. Paketin päät on tukittava huolellisesti, jottei höyry paistettaessa pääse ulos hautomatta kalaa. Paketti pannaan nuotioon ja annetaan olla siinä kunnes päälimmäiset paperit ovat palaneet pois. Valmis kalahaudukas saadaan syötävään kuntoon pyyhkäisemällä suomukset niskasta pyrstöön päin pois, mikäli suomukset eivät ole jääneet voipaperiin sitä päältä kuorittaessa. Hyvä keino on myös kastella kala paistamisen jälkeen, jolloin paperi ja suomukset lähtevät pois helposti.
(korpr Onni Pesonen, alik O Laitala, korpr Juuso Nissilä, korpr Sauli Metsänen, alik EO Nieminen, korpr Jörn Lindholm).
Kenttävartion palvi.
Hirvi nyljetään, huuhdotaan ja paloitellaan. Maahan kaivetaan padan muotoinen kolo varjoisaan paikkaan mieluusti kuivaperäiselle maalle. Syvyys n 1m ja halkaisija vähän enemmän. Hirven talja levitetään kuopan päälle, lihapuoli ylöspäin. Lihat asetetaan samalla suolaten ne, visusti toistensa päälle taljalle ja taljan reunat käännetään lihojen päälle, jonka jälkeen tuohilevyjä ja painavia puita asetetaan kuoppaan vajonneen hirventaljan päälle. Koko juttu vielä naamioidaan risuilla ja sammalilla. Kun lihat ovat suolautuneet kolmisen viikkoa, aletaan palvaus. Lihat ladotaan tankoon ja tämä ripustetaan kahden puun väliin niin korkealle, että alimpien lihojen päät jäävät n 30 cm maanpinnan yläpuolelle. Kaksi pitkittäistä nuotiota sytytetään molemmin puolin lihatankoa n 1,5m lihapaloista. Tulta ei saa päästää niin suureksi, että lihan pintakerrokset palaisivat. Palvausta jatketaan n 8-10 tuntia. Taljan voi käyttää normaaliin tapaan, eikä sen arvo ole suolauksessa laskenut.
(stm Julkunen).
Siinä pari esimerkkiä vaikkapa ”sissikouluttajille” eväsruuaksi.