Saattaa olla, että työtä tekevä kansa suurimmaksi osaksi ei edes tiedä, että Suomessa on 3 kommunistista puoluetta.
Ulkopuolisen silmin kaikki ovat yhtä kommunistisia, siis samanlaisia.
Itse olen kommunisti, ja SKP:n jäsen, kommunistien liiton jäsen.
Olen käynyt Moskovan kommunistien koulun 80 luvulla.
Itse olen sitä mieltä, että on vain painotuseroja, ei vähäkään ideologisia.
Ne painotuserot sopivat varsin hyvin samaan yhteen puolueeseen.
Kommunistisessa liikkeessä pitäisi olla keskustelukulttuuria, joissa käydään kovaan debattia eri kysymyksistä, se on vahvuus, ei heikkous.
Mutta sellaista keskustelukulttuuria ei ole. On vain kolme kom. puoluetta, joiden sisällä ollaan vain samanmielisiä, ja peräti pyritäänkin siihen.
Tällaisella toimintakulttuurilla pyyhitään dialektiikalla pöytää. Mikään ei voi näin ollen kom. liikkeessä kehittyä.
3:n eri kommunistisen puolueen lehdissä voi nähdä ne painotus erot.
Näistä kolmesta puolueesta STP hakee aidosti yhteistyötä.
Tänä vuonna SKP:n Kaukajärven osasto teki aloitteen ”Kommunistit yhteen”, joka lähetettiin kolmen puolueen lehdille.
En nähnyt sitä aloitetta julkaisevan muiden kuin Kansan Äänen, STP:n /kommunistien liiton äänenkannattaja.
Lisäksi vain samassa lehdessä myöhemmin 5.3-2018 vastattiin tähän aloitteeseen, siis vain Kansan Äänessä.
SKP tietääkseni on puuhaamassa yhteistyöjärjestön perustamista.
Sanon, että toimiva yhteistyöjärjestö voi syntyä vain yhteistoiminnan tuloksena, ei kommunistisen puolueen mahtikäskyllä ja päätöksellä.
Voimme hyvin nähdä, että kommunisteilla ei yhteistyö suju edes omien kanssa, miten se voi syntyä muiden kanssa? Ei tietenkään mitenkään.
Tiedonantaja lehti muuttui kuukausilehdeksi. Se ei palvele enää työkaluna entiseen malliin. Ei myöskään järjestöpalsta.
Lehti on taitettu hyvin, kuten ennekin, mutta mielestäni viimeisen vuoden aikana taso on heikentynyt, jossa vain Marko Niemen hyvät jutut on ollut lehden pelastus.
Lehdessä puhutaan työväestä, työväenliikkeestä, yhteistyöstä jne. kuten ennenkin, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut.
Uudessa Tiekkarissa 16/2018 Packalenin pääkirjoitus sisälsi kaiken tärkeän, josta ei voi olla eri mieltä.
Olemme esim.Tiaisen Hannun kanssa vuosia puhuneet samoista asioista, ja halunneet myös toimia siten. Vaan miten kävi? Ulos heitettiin.
Kaukajärven osasto puhui ja toimi samoin, ja erotettiin piiristä, laittomasti. Puolueen johto ei ole kyennyt tekemään mitään, ja peräti vaiennut asiasta.
Onko siis niin, että sillä on merkitystä kuka sanoo tärkeät asiat? Lopputulos silti, että mitään ei tehdä, ulospäin ei näytä.
KTP:n lehti on myös kohtuuhyvin taitettu, mutta melko lailla kaavamaisuus vaivaa sisällön suhteen. Lehden sisältö on hyvin teoreettinen, jota toki koko kommunistinen liike tarvitsee työkaluikseen.
STP:n Kansan Ääni on heikosti taitettu, mutta sisältö työkaluna jokapäiväisessä politiikassa on lehdistä paras.
Mutta ei Kansan ääni(kään) aukea juurikaan ulkopuolisille.
Minusta meidän kolme kommunistien lehteä olisi voimakas yhtenä yhteisenä keskustelevana lehtenä. Me voimme aivan hyvin käydä avointa keskustelua kommunistisen liikkeen tilasta, keskustella avoimesti erilaisista mielipiteistä ja erimielisyyksistä omassa lehdessämme.
Emme käy käytännössä mitään keskustelua, vaan kaikki on pelkkää ennakkoluuloa toisiamme kohtaan.
Juoruamme toisistamme kuin pahaiset ämmät.
Lenin sanoi aikoinaan, kun häntä syytettiin bolsevikkipuolueen sisäisistä asioista puhumisesta julkisuudessa työväen lehdissä, että ”meillä ei ole mitään etuja jotka poikkeaisivat työväen eduista”.
Mekin voimme käydä avointa keskustelua, ja pitääkin käydä eri foorumeilla, kommunistisen liikkeen asioista.
Minusta kommunistisen liikkeen ei tänä päivänä tarvitse olla salaseura. Emme ole maanalaisia.
Puolueen sisällä ei tarvitse eikä saa olla mitään klikkiytymistä, jossa saatetaan keskustella ja päättää puolueen asioista, ja ne vain tuodaan ilmoitusasiana, ilman oikeaa, tai jopa ei vain edes käydä mitään keskustela saati kysytä mielipiteitä klikin päätöksistä.
Näin mielestäni ainakin SKP on toiminut jo vuosia ja pahenee entisestään.
Demokraattisen sentralismin sijaan on vallalla lähinnä sentralismia.
3 Kom. lehteä ovat kaikki tarpeellisia ja vähintään tarpeeksi hyviä, mutta on suurta resurssien haaskausta kolme eri lehteä.
Syksyllä on todennäköisesti maakuntavaalit, joihin emme ole vielä mitenkään valmistautuneet.
Emme tule pärjäämään.
Pelkkä SOTEn vastustaminen eri riitä, vaan meidän on tarjottava vaihtoehtoja.
Emme saa vastustamisella ääniä, ja SOTE tulee aivan varmasti, meistä riippumatta.
Maakuntahallinnossa me voimme vaikuttaa ja muuttaa mahdollisesti, ja etenkin saada tuotua omat näkemyksemme ja tietomme esiin.
Sitä Lenin tarkoitti puhujan lavalla. Tässäkin tapauksessa.
Kommunistisesta liikkeestä ei ole mitään hyötyä perinneyhdistyksenä.
Meillä on historiallinen tehtävä.
Me julistamme olevamme etujoukko. Kenen joukon, kun emme ole emmekä näy missään?
SKP on tyystin unohtanut olevansa työväen puolue.
Ei etujoukoksi vain julistauduta, se ansaitaan.
Joka ainoa kerta kun kommunistinen liike toistaa feminismiä häviää työväen kannatusta.
Jos se edes kantautuu työväen korviin.
Työväki ja kommunistit puhuvat aivan eri kieltä. Kommunistit ihmettelevät miksi heitä ei ymmärretä, vai vaivautuuko edes miettimään?
Onko sivistyssanojen runsas käyttö osoitus narsistisesta tavasta tuoda julki omaa ”erinomaisuuttaan ja viisauttaan”, piittaamatta tuleeko ymmärretyksi?
Vanhemmat kommunistit tarvitsevat paperilehden lukeakseen, johon voi tehdä alleviivauksia ja merkintöjä.
Painopisteen vieminen nettiin voi olla myös jopa virhe.
Kommunistien on hallittava erilaisia foorumeita. Siihen pitäisi saada poliittista ohjausta, joita kom. liikkeessä ei ole tarjolla, eikä edes välttämättä tiedetä mitä se on.
Kommunistinen lehti pitäisi olla organisaattori agitaattori ja propagandisti.
Mutta onko lehtemme sellaisia?
Hyvää vappua kaikille!! 1.5.2018 marssilla (sorin aukiolta) 11.00, Keskustorilla 12.00 ja 13.00 Laikun lavalla nähdään!!!