12.2.2018
Turkki haukkasi paskaa Syyriassa: hallitus kurdit yhdistävät toimintansa
Päätöksen teko EU
Päätöstä tekemässä 754 meppiä joista suomalaisia 13.
Ympäri euta matkustetaan Brysseliin pitämään puheita ja painamaan nappia.
Avustajat kielenkääntäjät kokoustilat meppien majoitus jne.
Suomen etua ajatellen jo omat 13 meppiämme äänestävät eritavoin,
niin mikä onkaan Suomen etu ja mitä saamme vastineeksi?
Suomen itsenäisyys 100 vuotta vai onko?
Aamulehdessä 11.2-18 oli juttua Suomen porvariston kuningashankkeesta, Saksan Hessenin prinssi Friedrich Karl, Suomen kuninkaaksi.
Muutamaa päivää ennen kerrottiin millainen kruunu oli, josta oli tehty kopio.
Lokakuussa 1918, taisi olla 9 päivä, Suomen eduskunta oli tehnyt päätöksen kyseisestä kuninkaasta Suomeen. Merkille pantavaa oli, ettei työväen edustajia eduskunnassa ollut. Ne oli lahdattu tai keskitysleireillä.
Aamulehdessä ei puhuttu miksi sellaista oli hankkeilla.
Suomen tuolloiselle porvaristolle Suomen itsenäisyydellä ei ollut merkitystä, vaan halusivat Saksan vasalliksi.
Miten kaikki tapahtui?
Saksa oli sotilaallinen suurvalta, kävi I maailmansotaa, josta syystä oli alkanut luokkataistelujen aalto, lähtien Venäjältä.
Suomen porvaristo oli menettänyt väkivaltakoneistonsa (Venäjä) ja haki kuumeisesti uutta. Porvariston pelko oli, että vallankumous leviää myös Suomeen.
Suomi oli sisäpoliittisesti sekaisin Venäjän vallankumouksen takia. Työväenliike vaati Suomen itsenäisyyttä, porvaristo pelkäsi sen johtavan sosialismiin Suomessa.
Suomen sosialidemokraattinen puolue oli jakaantunut kolmeen eri linjaan suhteessa vallankumoukseen.
Sovinnollinen linja oli voitolla.
Suomen porvaristo valmistautui täysillä ennalta ehkäisemään vallankumouksen leviämisen Suomeen. Hankittiin aseita Saksasta, riisuttiin aseista Kerenskin porvarihallituksen sotilaita.
Perustettiin suojeluskuntia, koska ei luotettu työväen järjestysjoukkoihin.
Samoin perustettiin omaa armeijaa Helsingin edustalla olevassa saaressa, koulutettiin poliiseja.
Elintarvike pula ja nälkä aiheutti levottomuuksia, työväki osoitti mieltään, joita vastaan porvaristo hyökkäsi varsin aggressiivisesti. Porvaristo oli julistanut sodan omaa kansaansa, työväkeä vastaan.
Tähän työväki vastasi vasta tammikuussa muistaakseni 28.1-1918. Julistaen sodan omistavaa eli porvaristoluokkaa vastaan.
Kuten sanoin, sosialidemokraattinen puolue oli jakaantunut kolmeen osaan, jossa suurin osa oli ollut sovittelevalla kannalla, ja puolueen pääperiaate oli demokraattinen eduskunta, jolla olisi ollut korkein valta Suomessa. Suomen porvaristo vaikenee edelleenkin mikä heidän kantansa oli tuolloin.
Suomen porvaristo voitti vasta kun Saksan armeija Hangosta astui maihin Suomen porvariston pyynnöstä.
Sota kesti noin 4 kuukautta, huhtikuussa alkoi sota olla taputeltu.
Sen jälkeen alkoi valkoisten (porvariston) mieletön teurastus, keskitysleirit. Mannerheimin viha oli pohjaton bolsevikkeja kohtaan, Mannerheim, joka oli tehnyt uskollisuudenvalan Tsaarille, viha näkyi suhteessa Suomen työväenliikkeeseen ja –luokkaan. Mannerheim loi Suomeen keskitysleirien saariston, jotka purettiin vasta, kun Neuvostoliitto voitti fasismin 1944.
Luokkasodan jälkeen siis silmitön viha työväenliikettä johti myös työväenliikkeen sulkemisen pois päätöksenteosta.
Kiitollisuuden osoituksena Saksan avusta Suomen porvaristo auliisti tarjosi vastalahjaksi Suomea Saksan vasalliksi ja Saksalainen kuningas Suomeen.
Se olisi onnistunut, ellei Saksa olisi hävinnyt I maailmansotaa.
Vasta tämän jälkeen alkoi Suomen porvaristo hyväksyä itsenäisyyden. Kunnes keksittiin EEC/EY/EU…
Suomen porvaristo puhuu sovinnosta ja unohtamisesta puhuessaan luokkasodastamme.
Niin kauan se ei onnistu, kun porvaristo ei kykene objektiivisuuteen (totuudenmukaisuuteen) historiasta.
Eikä se siihen tule kykenemään koskaan. Jo porvariston luokka-asema sen estää, toinen tapa käsitellä maailmaa ja sen tapahtumia, historiaa aina vaan erillisinä toisistaan riippumattomina tapahtumina näkemättä mitään lainomaisuuksia missään eri kehitysvaiheissa.
Jo käsitykset I maailmansodasta sen synnystä ja syistä vallitsee todella erilaiset näkemykset työväenliikkeen ja omistavan luokan kesken.
Piskuisen Suomenkin luokkasota 1918 on osa I maailmansodan seurausta. Miksi, siitä porvarit ei puhu.
Markku Huhtala, Lempäälä
Suomen olisi aika tehdä sama ja nopeasti
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802112200735884_ul.shtml
”Poikien ympärileikkauksista halutaan eroon Islannissa – teosta jopa kuuden vuoden vankeusrangaistus
Esitys huomauttaa, että lapsen oikeudet merkitsevät vaakakupissa enemmän kuin vanhempien oikeus tarjota ”uskonnollista ohjausta lapselleen”.”
Samoin vanhemmille tyttöjen silpomisesta tai lähettämisestä silvottavaksi sama tuomio.
Dzhohar Dudajevin viesti länsimaille 1996
Norjalainen toimittaja Åsne Seierstad pääsi tapaamaan Tshetshenian vapailla vaaleilla valittua laillista presidenttiä Dzhohar Dudajevia Ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana. Dudajev oli pettynyt länsimaiden toimintaan ja antoi sen kuulua.
”Venäläiset olivat aloittaneet uuden suurhyökkäyksen, ja talvi oli vaikeaa aikaa. Kun maa oli jäässä ja joet kuivilla, venäläisten raskaiden ajoneuvojen oli helppo liikkua. Kun puut olivat paljaat ja maa valkoinen, tshetsheenien oli vaikea kätkeä tukikohtiaan.
Meidät ohjattiin toiseen huoneeseen. Kahden maissa yöllä ilmaantui Dudajevin tiedotuspäällikkö ja kiinnitti seinälle lipun. Sitten tulivat turvallisuuspäällikkö ja mies, joka esitteli itsensä Tshetshenian valtionsyyttäjäksi. Istuimme pehmeillä lattiatyynyillä pieni kaasuliekki välissämme. Tiedotuspäällikkö palasi ja käsitimme, että nyt on aika ottaa muistilehtiöt, nauhurit ja kamerat esiin.
Ovi aukeni. Huoneeseen astui tyylikäs kenraali vastasilitetty kenttäunivormu yllään. Hän kätteli ystävällisesti hymyillen läsnäolijoita ja istuutui Tshetshenian susilipun eteen. Hän oli pieni mutta jäntevä mies, jolla oli laihat kasvot, kotkannenä ja hoidetut viikset. Tummissa silmissä oli läpitunkeva katse. Hän alkoi puhua, ja hänen sanansa ja eleensä olivat yhtä viimeisteltyjä kuin ulkoasukin. Hän vaikutti itsetietoiselta, suorastaan omahyväiseltä. Sodan tässä vaiheessa hän oli separatistien kiistaton johtaja, vaikka jotkut väittivätkin, että hän oli kadottanut yleisnäkemyksensä vietettyään vuoden kellareissa ja bunkkereissa ja että vastarinnan todellinen johto oli muiden käsissä. Oli miten oli, liikkuessamme sissien hallitsemilla alueilla lapset seisovat nyrkit pystyssä teiden varsilla ja huusivat Dzhohar, Dzhohar, Dzhohar, kun ajoimme ohi.
Tänä yönä hän oli päättänyt sivaltaa sanansa säilällä meitä länsimaalaisia. Ensimmäisenä sotavuotena tshetsheenien käsitys länsimaista oli muuttunut. Kyllä vain, länsimaat arvostelivat sotaa. Kyllä vain, länsimaat protestoivat. Kyllä vain, länsijohtajat mainitsivat sodan keskustellessaan Jeltsinin kanssa. Mutta mitä tapahtui? Sota jatkui.
– Te ette nosta sormeannekaan saadaksenne Venäjän kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Kun Venäjä pommittaa meidän kyliämme, te kohautatte olkapäitänne ja olette tyytyväisiä niin kauan kuin saatte itse olla rauhassa, jyrisi entinen neuvostokenraali. YK:n toimintakyvyttömyys on häpeällistä! Me olimme toivoneet apua demokraattisen oikeusvaltion rakentamiseen, mutta te petitte meidät. Sen jälkeen kun Etyj ryhtyi välittäjäksi, konflikti on muuttunut kymmenen kertaa pahemmaksi. YK:n pitäisi määrätä ankaria talouspakotteita Venäjää vastaan. Sen sijaan te otatte Venäjän Euroopan neuvoston jäseneksi ja annatte sille pieniä kotiläksyjä!
Nämä lainaukset ovat peräisin sissijohtajan haastattelusta, jonka lähetin Arbeiterbladetille.” (Åsne Seierstad – Groznyin enkelit; 2008; sivut 54-55)
Kuinka ollakaan Tshetshenian presidentti, kenraali Dzhohar Dudajevin sanat vuodelta 1996, sopivat kuin nenä päähän myös Ukrainan tilanteeseen vuonna 2018. ETYJistä ei ole apua, eikä YKsta. Imperialistinen roistovaltio Venäjä tekee mitä lystää. Todella vaikuttavia pakotteita Venäjälle ei ole asetettu.
Ylläpidon tiedote: Tilastot näkyville
Olen lisännyt toiminnon, jolla kaikki hyväksytyt kirjoittajat näkevät nyt yläreunassa ”Tilastot” napin kunhan ovat kirjautuneina sisään. Tästä oli esitetty toiveita aiemmin.
Huomautan erään tärkeän asian näyttökertojen laskennasta: niihin ei lasketa sivuston käyttäjien klikkauksia, eli rekisteröityneet kirjoittajat ja kommenttien kirjoittajat eivät aikaansaa lisää näyttökertoja. Tässä on siis vain ulkopuoliset lukijat laskettuna. Tämä tieto on useimmiten paljon relevantimpaa.
Toki tämä on asetus ja asetuksia voi muuttaa. Saa kommentoida.
Numeroita pidän itse aika rohkaisevina sivustolle jolla ei ole markkinointibudjettia eikä ison median kumppaneita – eikä toisaalta myöskään suosio perustu siihen että julkaistaan räväkkää, asiatonta vihaa. Asiakeskustelulla on toivoa tässä maailmassa.
Ja vielä viimeisenä detaljina, tilastoa on alettu kerätä vasta tammikuun puolivälin tienoilta.
Olympiakisat nykyjään suurta bisnestä – mihin katosi amatooriurheilu?
Kun Paavo Nurmi aikanaan juoksi kultamitaleita Olympiakisoissa ei setelitukkoja näkynyt missään. Päinvastoin Nurmikin tuomittiin kilpailukieltoon, kun ruotsalaiset väittivät, että hän oli saanut rahaa Amerikassa näytöskiertueella.
Nyt on kisoista tullut valtava rahasampo. Mainostajat temmeltävät mielin määrin sekä julkisesti, että salaa monin tavoin. Urheilijat saavat suuria summia rahapalkintoja, jos sattuvat olemaan kärkikolmikossa kilpailuissa. Välinetehtailijat maksavat jättisummia parahille . Esimerkkinä hiihto ja alppihiihto. Aina kun voittajia ja parhaita kuvataan pitää sukset olla kuvassa mukana.
Kaikki muistamme Lasse Virenin voittojuoksut ja sen kerran kun häneltä putosi toinen juoksukenkä jalasta. Lasse otti kengän maasta ja heilutti sitä jotta kansa näkisi minkä merkkisillä kengillä hän juoksi.
Raha on siis tunkeutunut Olympiakisojen ytimiin ja rahan syy on myös doping.
Moni huippu-urheilija on monimiljonääri.
Mihin katosi amatööriurheilu? Ennen Olympiakomitean tärkein tehtävä oli vaalia amatööriyttä. Ammattilaisilla ei ollut asiaa kisoihin. NYt lähes kaikki olympiaurheilijat ovat ammattilaisia.
Kun raha päästettiin isännäksi Olympiakisoihin oli se suuri häväistys Olympia-aatteelle.
Sanotaan, että viimeiset oikeat Olympiakisat olivat Helsingin kisat vuonna 1952.
Kuninkaan kruunu on näytillä
Suomessa kuninkuus on jäänyt lyhyeksi,
mutta nyt kun kruunukin on valmiina
voisimme pikavauhtia muuttaa lakia
siinä muiden lakiuudistusten lomassa.
Tehkäämme presidentistämme kuningas
ja perillinenkin on jo valmiina
jatkamaan kuninkuutta.
Sehän olisi säästöä sillä ei enää tarvittaisi
kalliita presidentin vaaleja.
Kuningashan edustaa rahan valtaa
ja niinhän se valta jo on vallalla
vain titteli puuttuu?
sunnuntain sillisalaattia
Sitä ihminen pruukaa vanhentua ajan mittaan. Niinhän se on tainnut käydä minullekin. Ensimmäinen merkki tosin tuli jo reilu 30 vuotta sitten. Silloin sen suustani päästin ensimmäisen kerran: ”ei ennenvanhaan…..”. Sen jälkeen se sitten onkin ollut sellainen vakio lausahdus vaikka itse lapsi ollessani olin pyhästi päättänyt että minä en koskaan sano niin lapsilleni.Nykyään en enää sano sitä niin usein ääneen; ajattelen toki useammin kuin kaksi kertaa päivässä.
Maailma muuttuu Eskoseni, sanoo sanontakin. Mutta miksi oikeastaan pitäisi minun muuttua mukana ? Ainakaan kokonaan. Sopeutumiskykyä toki vaaditaan enemmän kuin ikinä olisin uskonut, mutta että minun pitäisi muuttua perusolemukseltani ?—-ei taida onnistua. Ennen kaikki oli todellakin paremmin. Lähes kaikilla ihmisillä oli töitä, niillä heikoimmillakin oli jotain leipänsä pitimiksi; sosiaalitukia ei nimittäin juuri ollut, hätäaputöitä kylläkin. Mutta ei ollut puhelimia, nuorilla mopoautoja, ihmisillä autoja jne. Hyvä jos polkupyörä oli minun nuoruudessani. Isälläni oli mopo, joka vieläkin on tuolla meidän tallissa. Se ajettiin latoon kun kypäräpakko tuli: ”minähän en tuollainen potta päässä ajele ”: oli isän kommentti. Ja sinne se jäi kymmeniksi vuosiksi ja isä siirtyi polkupyörään. Hyvin pärjäsi. Hyvin pärjäsi siihen aikaan myös linja-autofirma ja taksiyrittäjäkin.
Äitini oli kotiäiti kunnes viimein mukula oli aloittanut koulunkäynnin. Silloin hän otti virallisen sivutoimen, tai oikeastaan kaksi, siivooja ja tarjoilija. Siihen asti hän oli kotona tehnyt kylän muijille kolttuja ja muita ompelutöitä. Ei ollut kodinhoitotukia tai muitakaan tukia. Lapsista minä kävin maksullisen keskikoulun, tosin yhtenä vuonna taisin olla vapaa oppilas, kotoa maksettiin kirjat, paperit, kynät ja ruoka. En tiedä mistä tai kenen selkärangasta ne revittiin mutta ne maksettiin. Omat huvit tuli vasta sen jälkeen kun laskut oli maksettu ja perhe ruokittu ja vaatetettu. Nykyään on toisin.
Lueskelin tuossa juuri naamakirjassa kuinka opettajien palkat on niin pienentyneet että pitää tehdä kahta työtä jotta pärjää. Tunnit ovat niin paljon vähentyneet ja työt siirtyvät yhä enemmän pienipalkkaisemmille ohjaajille. Toistaiseksi vielä pätevän ammatinopettajan peruspalkka on n 2750 e /kk. Se sisältää 24,5 viikkotuntia. Muista tunneista maksetaan erikseen….paitsi tietysti niistä suunnittelutunneista mitä kotona tehdään (sisältää mm. tehtävien laatimisen, tarkistamisen, kokeiden orjauksen jne….. ). Ja tällä samalla palkalla mitä opettajille nyt maksetaan peruspalkkana, pitäähän sillä tulla monen pienipalkkaisenkin toimeen, maalarista puhumattakaan. Koulutusta on ammattialoittain ajaneet ammattilaiset itse juuri tähän nykyiseen suuntaan, ihan itse. Vuosia on kohkattu työelämässä oppimista, ammattitaidon spesifiointia, oppisopimusta jne. On kuitenkin unohdettu nykyinen teflon nuoriso, se on aivan erilaista kuin meidän aikanamme itse olimme. Joskus ajattelen että virhe ja nykytilanne on oman ikäluokkani aiheuttamaa.,,,kun itse elimme jatkuvassa ”köyhyydessä ” (nykymittarilla mitattuna ) ja omatoimisesti jouduimme toimimaan. Kuinka moni on silloin päättänyt että omien lasten elämä täytyy olla helpompaa kuin itsen. Vai olemmeko ajatelleet että meidän elämämme on oltava helpompaa kuin lapsena ?
Tämä nuoriso ei ole koskaan kokenut puutetta mistään. Tämä nuoriso ei ole koskaan joutunut itse ratkomaan ongelmia, heidät on varjeltu ongelmilta. Tämä nuoriso ei ole koskaan joutunut palelemaan (paitsi omasta halustaan ) olemaan nälissään tai asuttamaan samaa huonetta 2-5 muun sisaruksen kanssa. Nuoren ihmisen elämä on muuttunut totaalisesti reilussa 40 vuodessa ja siinä samalla meidän vanhempienkin. Päättäjät ovat kuitenkin monesti sen ikäisiä että elävät tuossa 40 vuoden takaisessa illuusiossa. Toinen vaihtoehto on että ovat näitä kultalusikka suussa syntyneitä joilla ei ole tavallisen kuolevaisen elämästä ja sen haasteista mitään käsitystä. Tai sitten näitä tefloneita.
Kaikilla meillä kuitenkin on yhteistä, kaikkien meidän on vaatetettava itsemme, täytettävä vatsamme ainakin silloin tällöin, asuttava ja nukuttava jossain, ja loppujen lopuksi kuoltava. Se mitä me haalimme elämämme aikana, sehän on meistä itsestämme kiinni, se mihin meillä loppujen lopuksi on varaa, sekin on meistä itsestämme kiinni. Pienelläkin palkalla voi tulla toimeen, sen ovat esi-isämme jo tehneet , pienemmillä voitoillakin ja kannattavuudella voi tulla toimeen ja varmistaa myös monen muun toimeentulon. Sen taidon taisivat esi-isämme. Silloin ei vielä ihmisen asemaa ja kunniaa määrittäneet omaisuus, ulkonäkö tai empatian määrä. Nykyihminen on vaan ahne, itseään täynnä oleva ja muista välittämätön olio maanpäällä. Jotta näillä mennään ja oliko tästä ny si mihinkää, kuha kirjottelin.
Nesteessä ollaan
Niin paitsi jos pääsee eläkkeelle jo 60 vuoden iässä.
2008 voi sopia hyviä eläke-etuja 60% eläkepalkka 60 vuotiaana.
Taloussanomat selvitti Lievosen kuukausieläke
nousee 40.000 euroon.
Lehden mukaan lisä-eläke-etu on suurempi kuin yhdelläkään
muulla valtio-omisteisen yhtiön johtajalla.
Aamulehdessäkin oli ihan pieni uutinen.
– Tulee mieleen että kaveriporukassako näitä etuja sovitaan
kymmenen vuoden pestistä moisia eläkkeitä.
Mikä onkaan se valtion omistaja-ohjaus?
Kurdit osoittivat mieltään Turkin hyökkäystä vastaan Libanonin pääkaupungissa Beirutissa.
Ei mitään ”yllätystä” kenellekään muulle kuin YLE:lle…
https://yle.fi/uutiset/3-10070555
Syyrian kurdit saavat apua yllättävältä taholta: Assadin hallinto sallii kulun kurdialueelle
Turkin sotilasoperaatio kurdeja vastaan Pohjois-Syyrian Afrinissa jatkuu kolmatta viikkoa.
11.2.2018 klo 21:19
Turkin tammikuussa aloittama hyökkäys Pohjois-Syyriaan on tuonut yhden lisäkierteen Syyrian mutkistuvaan sisällissotaan.
Turkin hyökkäyksen kohteena on erityisesti Afrinin kaupunki ja sen ympäröimä kurdienemmistöinen alue.
Uusi toimija on muuttanut konfliktin asetelmia. Kurdit näyttävät saavan ainakin passiivista ymmärrystä jopa presidentti Bashar al-Assadin johtamalta Syyrian hallitukselta.
Hallitus tarjoaa kurdeille epäsuoraa apua antamalla kurditaistelijoiden, siviilien ja poliitikkojen kulkea Afrinin alueelle Syyrian hallituksen kontrolloimien alueiden läpi. Molempien osapuolten edustajat ovat kertoneet asiasta uutistoimisto Reutersille.
Turkista näyttää muodostuneen Syyrian hallinnolle ja Pohjois-Syyrian YPG-kurdijoukoille yhteinen vihollinen.
Afriniin nähty kulkevan iso saattue
Syyrian hallitus hallitsee alueita Afrinin piirikunnan kaakkoispuolella. Muualta kurdialueilta Afriniin matkusti aiemmin viikolla satojen autojen siviilisaattue tukemaan taisteluja, silminnäkijät kertovat.
Matka vaatii kulkemista Syyrian hallituksen tai Iranin tukemien shiiamilitioiden hallussa olevien alueiden läpi.
– Ihmisiä meni Sheikh Maqsoudista sadoittain puolustamaan Afrinia aseellisesti, kurdiviranomainen Badran Himo sanoi Reutersille.
Al-Assadin hallinto ei ole toisaalta suostunut lähettämään kurdien pyytämiä vahvistuksia valvomaan Syyrian Turkin-vastaista rajaa.
Kurdijoukot ja hallituksen joukot ovat viime aikoina taistelleet toisiaan vastaan muualla Syyriassa, esimerkiksi idässä.
– YPG:n (kurdien) ja hallituksen välillä on edelleen merkittäviä näkemyseroja Syyrian koillisosan tulevaisuudesta, International Crisis Group -tutkimuslaitoksen Syyria-tutkija Noah Bonsey arvioi Reutersille.
… Muta ja sissitaktiikka hidastaneet Turkkia
Turkin operaatio ei ole sujunut sen kannalta lainkaan täydellisesti. Washington Postin mukaan vaikeuksia ovat aiheuttaneet Afrinin alueen mutaiset talviolot ja Syyrian kurdien käyttämä sissitaktiikka, jossa he hyökkäilevät vuorten sisään kaivetuista luolista.
Lauantai oli Turkin joukoille kohtalokas päivä. Turkki menetti eniten sotilaita yhdessä vuorokaudessa operaationsa aikana, yhteensä 11.
Myös Turkin sotilashelikopteri ammuttiin lauantaina alas. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan julisti kostoa puheessaan lauantaina.
– Laitamme kurdit maksamaan tästä raskaasti. Me menetimme yhden helikopterin, mutta panemme heidät siitä tilille moninkertaisesti, Erdogan julisti Istanbulissa.
Turkki hyökkää Syyrian kurdeja vastaan yhdessä Syyrian arabikapinal- listen kanssa. Presidentti Bashar al-Assadia vastaan taistelevat arabi- joukot, kuten Vapaan Syyrian armeija, ovat tehneet valtaosan operaation likaisesta työstä.
Lisää Syyriasta: Kurdialue oli Syyrian harvinainen menestystarina, mutta nyt sitä moukaroi Turkin hyökkäys – Kurdijohtaja Ylelle: ”Turkki etsii tekosyitä hyökätäkseen”
Aiheesta muualla: Avustusjärjestöt varoittavat: Palautettavat syyrialaispakolaiset uhkaavat joutua keskelle väkivaltaa.
Washington Post: Erdogan’s offensive in Syria runs into problems: Mountains and mud
Lähteet: Reuters, AP, AFP