Poliittinen valehtelu on törkeää, mutta ei suinkaan uutta

https://www.aamulehti.fi/uutiset/ne-ovat-teidan-lapsenlapsianne-jotka-syovat-hernekeittoa-tamperelaiset-elakelaiset-raivostuivat-kansanedustaja-anna-kontulan-puheista-200687372

”Kontula kun on mennyt nimittämään työeläkkeitä veronalaiseksi sosiaalietuudeksi.”

On se perkele, että poliittinen ideologia sallii törkeän valehtelemisen.

Työeläke on eläkevakuutusjärjestelmien kautta järjestettyjä eivätkä mitenkään liity sossusysteemiin.
Kansaneläke taas on luku sinänsä.

Nykyeläkeläiset ovat maksaneet pääosan eläkevakuutusrahastoista suoraan, työnsä tuloksien kautta työnantajan saamista voitoista ja maksamiensa valtioverojen kautta.
Vaikka valtio niitä nimellisesti maksaa, rahat ovat tulleet työssä olleiden maksamista veroista.
Lisäksi nykyisistä työeläkeläisistä melkoinen osa on maksanut kansaneläkemaksut saamatta senttiäkään niistä itselleen.
Eläkerahastoja on n. 200 miljardia ja eläkkeitä maksetaan niiden tuotoista ja rahastoista, jotka silti ovat lähes koko ajan kasvaneet.

Nykyinen eläkkeelle aikanaan menevä väki suoraan ja vastaavasti heidän työnanjajansa tehdyn työn tuotosta maksavat rahastoihin omaa eläkettään.
Lisäksi valtio maksaa sinne rahaa työssä olevien – ja ihan yllättäen myös eläkettä saavien – maksamista verorahoista.
Siten tulevien polvien eläkkeet kasvavat eläkkeelle pääsyyn asti.

Sen jälkeen alkaakin eläkeläisten rokottaminen ylimääräisellä 6% perusteettomalla verolla ja taitetulla indeksillä.

Vaikka rahastoista poistuu rahaa eläkkeiden maksuissa, tilalle tulee uusille eläkeläisille koko ajan vastaavasti lisää rahaa ja eläkeläisiähän poistuu ”rahanjaosta” koko ajan.

Suuret ikäluokat pääsivät jo puolikymmentä vuotta sitten eläkkeelle ja eläkeläisten määrä alkaa vähitellen laskea vanhemman sakin kuollessa pois.

Sinänsä asiallista – vaan on se ihmishenki kyllä halpaa…

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/uutissuomalainen-poliisi-alkaa-maksaa-metsastajille-virka-avusta-tehtavina-suurpetojen-karkoitus-ja-lopettaminen/6767766#gs.4eaULpE

”Riistanhoitoyhdistyksille aiotaan maksaa suurpetojen karkotuksista ja lopetuksista sekä loukkaantuneiden villisikojen lopetuksista.

Korvaus on tulossa uusiin suurriistan virka-aputehtävien (SRVA) sopimuksiin, joita poliisi tarjoaa riistanhoitoyhdistyksille tämän kevään aikana. Tällä hetkellä poliisi ei maksa metsästäjiltä saamastaan virka-avusta.”

”Korvaukseksi on suunniteltu 400 euroa tehtävää kohti. Summa on sama kuin se, mitä Vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle on maksettu kadonneen henkilön etsinnästä.”

On se ihmishenki halpa, jos parin miehen tekemästä jonkun peuran tai villisian pois hakemisesta saa saman kuin kymmenien vapaaehtoisten tuntitolkulla tekemästä etsinnästä missä tahansa olosuhteissa ja illoin tahansa vuorokauden aikaan.

Suomalaisia maailmalla.

 

https://yle.fi/uutiset/3-10071607
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/suomalainen-liikemies-kuoli-epaselvissa-olosuhteissa-ugandassa-ex-ministeri-suvi-linden-kuului-seurueeseen/784691/
Suomalaismies kuoli epäselvissä oloissa Ugandassa – mies markkinoi maassa Patrian aseita
Siinä sitä kahden suomalaisen poliitikon seikkailuja Afrikassa. Toinen kuoli hotellissa, mahdollisesti huumeisiin tai surmattiin.
Ex-ministeri, yrityksen omistaja ja pientä sopeutumiseläkettä (5800€/kk) nauttiva työtön  samassa reissussa mukana.

————

….Lindén pyysi itse uutta käytäntöä.
– Pyysin sitä siksi, että vuosipalkkio olisi vaikuttanut suoraan saamaani sopeutumiseläkkeeseen kansanedustajan työstäni, hän sanoo.
Yhtymähallituksen vuosipalkkion suuruus on 4 250 euroa, ja se olisi vuosipalkkiona maksettuna vähentänyt Lindénin sopeutumiseläkettä samalla summalla. Kokous- ja toimenpidepalkkioista taas ei makseta työeläke- ja muita maksuja, joten ne eivät vaikuta sopeutumiseläkkeeseen.
Suvi Lindén saa sopeutumiseläkettä noin 5 000 euroa kuukaudessa…….

Pienillä tuloilla nuo työttömät poliitikot, vaivaiset 73 850,00€/v, on siinä toimeen tulemista.

————-

Lainaus IL 13.9.11
Näin ne meidän poliitikot ja liikemiehet.

Julkisuuteen Lindén on kommentoinut matkaansa vain hyvin lyhyesti.
–Hän oli samaan aikaan samalla paikkakunnalla, mutta näillä kahdella tapahtumalla ei ollut asiayhteyttä, kertoo Lintilä keskustelustaan Lindénin kanssa.
– Toki he tiesivät olevansa samaan aikaan siellä, ja varmaan siinä haettiin myös isompaakin suomalaista kauppamahdollisuutta, Lintilä arvioi.

Niinpä niin, oikein hyvin uskottavaa.

Tämän aamun uutisointia;

Lindén selittää taas Ugandan-matkaansa: Tavoitteena oli ymmärtää Ugandan tietoyhteiskunnan tasoa

Löytyisiköhän tyypillisempää poliitikkoa?

Luulisi muuten Patriankin johdon jo reagoivan vuosien takaisiin uutisiin, esim Kroatia.

 

13.2.1918 – 100 vuotta sitten

Ruotsi yritti kaapata Suomelta Ahvenanmaan Vapaussodan yhteydessä.

”Helmikuun alkupäivinä oli n. 600 Turun piirin suojeluskuntalaista kokoontunut Uuteenkaupunkiin. Heidän tarkoituksenaan oli ensin yllättää läheiset varuskunnat ja sitten raivata itselleen tie valkoisten puolelle Pohjois-Satakuntaan. Riittämätön aseistus ja huonot tiedot yleistilanteesta estivät kuitenkin tämän suunnitelman toteuttamisen, ja johtajat päättivät sen sijaan viedä joukon Ahvenanmaalle. Siellä toivottiin voitavan riisua aseista venäläiset, jotka kuuleman mukaan esiintyivät kurittomasti, ja sieltä uskottiin saatavan laivayhteys Pohjanmaalle.

Samana iltana, jona marssi Kihdin yli alkoi, sähköttivät Tukholmassa oleva sotilasasiamiehemme kapteeni Gösta Theslöf ja hänen avustajansa tohtori Kai Donner minulle asiasta. Sen lisäksi ilmoitettiin, että Ruotsin pääkaupungissa olevat maanmiehemme olivat ryhtyneet järjestämään aseiden ja varusteiden laivaamista Uudenkaupungin suojeluskunnalle toivoen, että Ahvenanmaalla voitaisiin saada aikaan kansannousu.

Tämä ilmoitus oli ylen mielenkiintoinen. Sehän antoi toiveita siitä, että kapinallisten selustaan syntyisi vastarintakeskus, jonka voitiin ajatella muodostuvan koko Turunmaan suojeluskuntien kokoontumiskohdaksi. Jos Ahvenanmaan venäläinen varuskunta nujerrettaisiin, joutuisi sitä paitsi runsas sotatarvikesaalis meidän käsiimme.

Seuraavat ilmoitukset viittasivat siihen, että toiveet olivat toteutumassa. 13. helmikuuta Uudenkaupungin suojeluskunta kapteeni Fabritiuksen komennossa pääsi Ahvenanmaan mantereelle, missä joitakin venäläisosastoja ja muutaman rannikkolinnakkeen varusväki nopeasti riisuttiin aseista ja saatiin runsas sotasaalis, mm. 8 tykkiä. Kaikkialla missä joukko liikkui, tervehtivät ahvenanmaalaiset sitä vapauttajana ja ryhtyvät heti muodostamaan omia suojeluskuntia.

Ennen kuin yrityksen kulusta saamani tiedot olivat selvittäneet tilannetta, olin 13. helmikuuta kehottanut Tukholman-lähetystöämme toimittamaan luokseni päämajaan muutamia ahvenanmaalaisia, jotka tuntisivat paikalliset olosuhteet. Samalla oli lähetystölle tiedottanut, että »mihinkään sotatoimiin ei Ahvenanmaalla saa ryhtyä muuta kuin minun hyväksymäni suunnitelman mukaisesti», ja antanut suojeluskunnalle sähköteitse määräyksen pysyä Ahvenanmaalla.

Tapahtumien kehitykseen alkoi kuitenkin pian vaikuttaa uusi, yllättävä tekijä – Ruotsin hallitus sekaantui asioihin. [Bold tässä ja myöhemminkin – jpu] 13. helmikuuta oli lähetystön vuokraama höyryalus Hero lähtenyt Tukholmasta mukanaan vapaaehtoisia, aseita ja ampumatarvikkeita. Vaikka asianmukainen lupa oli viranomaisilta hankittu, alus pysäytettiin Ruotsin saaristoon. Toimenpide aiheutui siitä, että Ruotsin hallitus oli päättänyt lähettää Ahvenanmaalle oman retkikuntansa »estämään rauhallisiin saaristolaisiin kohdistuvat väkivaltaisuudet». 15. päivänä sai kapteeni Fabritius tietää, että ruotsalainen panssarilaiva ja kaksi muuta alusta oli ankkuroinut Eckerön edustalle ja että eräs upseeri oli tulossa neuvottelemaan siitä, että molemmat vastapuolet lähtisivät Ahvenanmaalta. Tämän tiedonannon johdosta pidennettiin aselepoa, jonka Uudenkaupungin suojeluskunta ja venäläiset olivat solmineet keskenään vankien vaihtoa varten. Mutta kun oli saatu hälyttävä sanoma, että Turusta oli vastoin sopimusta tulossa punakaartilaisosasto jäänsärkijä Murtajalla, kapteeni Fabritius lopetti aselevon. Sen jälkeen suojeluskunta 17. helmikuuta kävi hyökkäykseen Godbyn varusväkeä vastaan. Tuiman taistelun jälkeen venäläisten oli pakko laskea aseensa. Uudenkaupungin joukko oli siten ratkaisevalla tavalla vahvistanut asemansa Pohjois-Ahvenanmaalla, ja se uhkui rohkeutta ja luottamusta. Kahta päivää myöhemmin, 19. helmikuuta, se kävi suurimman taistelunsa, täydellisesti torjuessaan Turusta tulleen punakaartilaisosaston ja venäläisten tekemän keskitetyn hyökkäyksen.

Mutta Tukholmassa toimittiin tätä Ahvenanmaalla tapahtuvaa myönteistä kehitystä vastaan, ja siellä tapahtui merkillisiä asioita. Ruotsin viranomaisten toimesta häirittiin ja vääristeltiin päämajan ja Suomen lähetystön sekä tämän ja Uudenkaupungin suojeluskunnan välistä sanomanvaihtoa. Seurauksena oli, että sekä suojeluskunnan päällikkö että myös lähetystön päällikkö, valtioneuvos Alexis Gripenberg, joilta kohtalokkaalla tavalla pimitettiin tapausten kulku, joutuivat mitä tukalimpaan tilanteeseen.

Ensiksikin se 13. helmikuuta lähetetty päämajan sähkösanoma, jossa Uudenkaupungin suojeluskuntaa käskettiin jäämään Ahvenanmaalle, tuli lähetystöön melkoisesti myöhästyneenä ja mahdottomana lukea. Uusi sähkösanoma, joka tuli perille 18. päivänä, ei sekään ollut luettavissa. Samana päivänä oli valtioneuvos Gripenberg, omien muistiinpanojensa mukaan, kutsuttu kuninkaan luo, joka pyysi häntä antamaan minun nimissäni Uudenkaupungin suojeluskunnalle käskyn lähteä Ahvenanmaalta ruotsalaisissa laivoissa. Valtioneuvos vastasi, että se oli mahdotonta.

Kun kaikki yhteydet Ahvenanmaalle ja Uudenkaupungin suojeluskuntaan nyttemmin olivat ruotsalaisten kontrollin alaisena, valtioneuvos Gripenberg pyysi lähettää pari edustajaa Ahvenanmaalle ottamaan tilanteesta selvää. Lupa myönnettiin, edustajat astuivat ruotsalaiseen laivaan ja pääsivät perille, mutta heidän ei sallittu asettua yhteyteen suojeluskunnan eikä paikallisen väestönkään kanssa. Meriministeri Palmstierna antoi tilanteesta väärän kuvan. Helmikuun 19. päivän iltana – siis sen jälkeen kun hyökkäys Godbyhyn oli voitokkaasti torjuttu – hän henkilökohtaisesti ilmoitti lähetystölle, että Uudenkaupungin suojeluskunta hänen juuri saamiensa tietojen mukaan oli ankarien ja veristen taistelujen jälkeen lyöty hajalle. Se yritti nyt vetäytyä venäläisten tieltä, jotka olivat miehittäneet Godbyn ja katkaisseet tien Finbyhyn. Suojeluskunta olisi, hän väitti, hukassa jollei se menisi ruotsalaisiin laivoihin. Sitä joukko ei kuitenkaan halunnut tehdä, ilmeisestikin varmana siitä, että ylipäällikkö ei sitä hyväksynyt. Ministeri Palmstierna tähdensi vielä, että ruotsalaiset laivat eivät voineet enää kauemmaksi jäädä Ahvenanmaan vesille. Ruotsin hallitus oli, hän sanoi, tehnyt voitavansa pelastaakseen urhoollisen suojeluskunnan tuholta, mutta lähetystö pani esteitä tälle pyrkimykselle.

Merkittäköön, että ministeri Palmstierna syytti myös tohtori Donneria Ruotsin hallituksen pyrkimysten vastustamisesta; se tapahtui muutamia tunteja sen jälkeen kun tämä 18. helmikuuta oli ilmoittanut päämajaan edellisenä päivänä saadusta Godbyn voitosta. Donnerin sähkösanoma oli päättynyt sanoihin: »Neuvon kaikin mokomin olemaan antamatta urhoolliselle suojeluskunnalle kehotusta lähteä Ahvenanmaalta ruotsalaisten ja venäläisten esittämillä ehdoilla.» Sähkösanoma oli antanut minulle paljon päänvaivaa, mutta saatuani joukon hajanaisia tietoja muiltakin tahoilta pääsin totuutta lähemmäksi.

On osoittautunut mahdottomaksi todeta vastaussähkösanomani lähetysaikaa, mutta valtioneuvos Gripenberg toimitti sen edelleen 20. helmikuuta. Hänen sähkösanomansa kuului: »Kenraali Mannerheimilta on saapunut seuraava vastaus: ’Ilmoittakaa Uudenkaupungin suojeluskunnalle, että tarpeelliset aseet voidaan lähettää, ehkä laivassa, jos tarpeelliset ohjeet annetaan. Jos Uudenkaupungin suojeluskunta voi pysytellä Ahvenanmaalla, kunnes apua saapuu, sen on ehdottomasti jäätävä sinne. Ehtoja en voi hyväksyä.’»

Tätä sähkösanomaa enempää kuin toistakaan, 21. päivänä lähetettyä, jossa edellinen vahvistettiin, kapteeni Fabritius ei saanut. Luultavasti ne ovat niiden »erinäisten sähkösanomien» joukossa, jotka ministeri Palmstierna jätti toimittamatta Uudenkaupungin suojeluskunnalle, minkä hän myönsi valtioneuvos Gripenbergille sekä myöhemmin 29. toukokuuta käydyssä valtiopäiväkeskustelussa. 22. helmikuuta päämajaan tuli seuraava tohtori Donnerin sähkösanoma: »Moneen päivään mahdotonta saada yhteyttä Uudenkaupungin suojeluskuntaan. Ruotsalaiset kieltäytyneet toimittamasta sähkösanomianne perille Ahvenanmaalle ja suojeluskunnalle.»

Mutta se sähkösanoma, jonka valtioneuvos Gripenberg lopulta – ilmeisesti ruotsalaisten kovan painostuksen jälkeen – katsoi velvollisuudekseen lähettää kapteeni Fabritiukselle ja joka lähti Tukholmasta 20. helmikuuta kello 1.15 aamulla, toimitettiin kyllä perille, joskin muutettuna. Se kuului: »Jos asemanne näyttää kestämättömältä eikä toiveita nopeasta avusta ole, kehotan teitä mitä hartaimmin menemään ruotsalaisiin laivoihin.» Ministeri Palmstierna lupasi nimenomaan, että sähkösanoma lähetettäisiin juuri tässä muodossa, mutta niin ei tehty. Lähettäjän asettamat varaukset pyyhittiin, ja vääristelty sähkösanoma tuli kuulumaan: »Kehotan teitä mitä hartaimmin menemään ruotsalaisiin laivoihin.»

Uudenkaupungin suojeluskuntaakin ruotsalaiset painostivat ankarasti. Saatuaan vääristellyn sähkösanoman kapteeni Fabritius – jolla ei ollut yhteyttä päämajaan ja ohjeena vain ruotsalaisten kirjallinen vakuutus, että hän toimi ylipäällikön tahdon mukaisesti – katsoi tarpeelliseksi 21. helmikuuta allekirjoittaa hänelle esitetyn »sovintosopimuksen». Tämän sopimuksen mukaan suojeluskunnan oli, ennen kuin se palautettiin Suomeen Tukholman ja Haaparannan kautta, luovutettava sekä omat aseensa että venäläisiltä otetut. Omat aseensa suojeluskunta saisi takaisin Haaparannassa. Venäläistenkin oli lähdettävä Ahvenanmaalta, mutta heille myönnettiin viiden viikon aika ja oikeus viedä sotatarvikevarastonsa Turkuun. – 22. helmikuuta Ahvenanmaalla nousi maihin ruotsalainen miehitysjoukko.”[i]

[i] G. Mannerheim – Muistelmat Ensimmäinen osa; 1951; sivut 270-276

100 vuotta sotilasvalaa

Olin viime lauantaina vanhemman pojan Vala tilaisuudessa Kajaanissa.  Siellä tuli mieleen että siitä on 100 vuotta kun ensimmäinen kerran se Vala vannottiin itsenäiselle Suomelle.   Saksassa Suomen Vapaussotaan lähdössä olleet jääkärit sen  Valan ensimmäisen kerran vannoivat Saksan maaperällä 13.2 .1918.  Oli  historiallinen hetki kun poikanikin liittyi niihin joukkoihin jotka  sen Valan  ovat vannoneet 100 vuoden aikana ja jotka lupaavat katsoa loppuun asti sen valan velvoitteeen tarvittaessa.  itse pidän tämän Valan kaavaa pyhänä vaikkakin sitä onkin vuosien saatossa lyhennetty.  Täytyy sanoa että oli se tämäkin 100 vuotta myöhemmin järjestetty Valatilaisuus kovasti mieltä elähdyttävä kokemus jos on se alkuperäinenkin ollut…

Sotatieteilijä: UHKAÄHKY alentaa voimankäytön kynnystä…

…. Ja sen saattaa olla tarkoituskin sitä alentaa…

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005559938.html

” Uhkaähky laskee voimankäytön kynnystä

Kun yhä useammat ongelmat koetaan turvalli- suusuhiksi, niihin haetaan entistä herkemmin sotilaallista ratkaisua.

Käsityksemme turvallisuudesta on etenkin läntisessä maailmassa laa- jentunut merkittävästi kylmän sodan päättymisen jälkeen. Samalla uhkaähky on lisääntynyt: koemme uusia uhkia jatkuvasti kaikkialla, vaikka monella mittarilla Eurooppa ja Suomi ovat vauraampia ja turvallisempia kuin koskaan.

Kylmän sodan jälkeen sotilaallisen vastakkainasettelun merkitys kan-sainvälisissä suhteissa väheni, kun entiset vastustajat ja viholliset pyrit- tiin integroimaan länsimaiseen turvallisuusarkkitehtuuriin. Uudet uhat nähtiin mahdollisuutena sitouttaa entiset viholliset yhteistyöhön turvallisuuskysymyksissä.

Myös eri puolilla maailmaa puhjenneet konfliktit ja ”uudet” sisällissodat pakottivat länsimaat arvioimaan uudelleen suhdettaan kansainväliseen turvallisuuteen ja asevoiman käyttöön. Kun turvallisuutta tarkasteltiin laajasti, syntyi painetta siihen, että niin sanottuja uusia uhkia torjuttaisiin myös sotilaallisen voiman avulla.

Nykyisin turvallisuuskäsityksemme ottaa sotilaallisten uhkien ohella huomioon muun muassa ympäristöön, hyvinvointiin, energiansaantiin ja rikollisuuteen liittyvät uhat. Jo 1990-luvulla nousi esiin huoli ­terrorismis- ta, pienaseista ja aidsista. Viime aikoina on puhuttu muun muassa ilmas- tonmuutoksesta, kyberuhista, syrjäytymisestä, eriarvoistumisesta ja informaatiosodankäynnistä.

Länsimaissa kehittynyt sotilaallisen kriisinhallinnan ja humanitaaristen interventioiden traditio madalsi vähitellen asevoiman käytön kynnystä. Länsimaat käyttivät sotilaallista voimaa inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi, autoritaaristen johtajien kaatamiseksi ja myös demokratian levittämiseksi.

Vuonna 2001 tehtyjen syyskuun 11.päivän terrori-iskujen jälkeen Yhdys-valloissa oli helppo päättää, että terrorismin uhkaan vastataan sotilaal- lista voimaa käyttämällä. Aiemmat normit, joiden mukaisesti toisen val- tion alueelle tehtyihin interventioihin suhtauduttiin kielteisesti ja valtioi- den suvereeniutta pyrittiin hyvin pitkälle kunnioittamaan, olivat jo me- nettäneet merkitystään. Pääosin sisäisen turvallisuuden, tiedustelutoi- minnan ja rikostorjunnan piirissä ollut terrorismi siirtyi monessa länsi- maassa – ei kuitenkaan meillä Suomessa – sodankäynnin kohteeksi.

Sekä terrorisminvastaisen sodan että humanitaaristen interventioiden seurauksena asevoiman käyttö on nykyisin helpompaa ja ”normaalim- paa” kuin kylmän sodan aikaan. Tästä huolimatta terrorismin muodos- tama uhka ei ole vähentynyt.

Valtaosa terrori-iskuista tehdään siellä, missä valtiorakenteet on hajo- tettu tai ne ovat hajonneet. Irak, Afganistan, Syyria ja Pakistan ovat terrori-iskujen kärkimaita. Euroopassa tai Yhdysvalloissa terrori-iskujen määrä on pitkän aikavälin tarkastelussa verraten pieni, samoin ­iskujen vaatimien uhrien luku.

Kyberuhat ovat nyt laajasti esillä länsimaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Myös niistä puhuttaessa sotilaallisen voimankäytön kynnys näyttää alentuneen.

Yhdysvallat ja Britannia ovat ­ilmoittaneet, että ne saattavat vastata kybervaikuttamiseen sotilaallista voimaa käyttämällä. Presidentti ­Do- nald Trumpin hallinnon ydinaseita koskevaa selvitystä (Nuclear Posture Review) valmisteltaessa pohdittiin tiettävästi jopa ydinaseiden käyttöä vastauksena Yhdysvaltoihin kohdistuvaan kyberhyökkäykseen.

Ilmastonmuutos nousi runsas vuosikymmen sitten näkyvästi esiin länsi-maisessa turvallisuuskeskustelussa.Ilmastonmuutoksen arvioitiin hajot- tavan valtioita, sytyttävän sotia, lisäävän terrorismia ja levittävän epävakautta.

Vuoden 2008 finanssikriisi siirsi ilmastonmuutoksen ainakin toistaisek- si pois länsimaiselta turvallisuus­agendalta. Nyt ilmastonmuutosta käsi- tellään mielekkäästi osana kansainvälistä ympäristö- ja ilmasto­politiik- kaa. Tämä on harvinainen esimerkki siitä, kuinka turvallisuuskäsitystä on onnistuneesti supis­tettu.

Suomessa on pitkät perinteet siitä, kuinka erilaisia uhkia hallitaan viran- omaisten yhteistyön avulla, ja suomalainen kokonaisturvallisuuden malli toimii hyvin.

Tännekin on silti rantautunut länsimaille ominainen uhkapuhe. Se ei auta ratkaisemaan ongelmia vaan pikemminkin lisää yleistä turvattomuuden tunnetta.

Jyri Raitasalo

Kirjoittaja on yleisen sotataidon sotilasprofessori Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Kai Mykkänen (kok.) vaatii lisää pakolaisia maahamme 10 kertaisesti lisää

Mikä mies on Kai Mykkänen? Hän on toisen polven kokoomuspoliiitikko ja ensimmäisen kauden kansanedustaja. Nyt hän on myös ministeri.

Oliko Mykkäsen ulostulo pakolaisasiassa hänen oman profiilin nostoa vai täyttä tyhmyyttä kokemattomalle poliitikolle?

Nyt jo pakolaiset, todelliset ja elintasopakolaiset vievät valtion budjetista miljardeja euroja veroilla kerättyjä rahojamme. Kantaväestöä sorsitaan ja kyykytetään, kun rahat ei riitä kantaväestön tarpeisiin. Silti joku k–ipää kokoomusspoliitikko julkeaa esittää, että lisää pakolaisia.

Seuraavat eduskuntavaalit noin vuoden  kuluttua tulee olemaan ratkaiseva, sillä niissä vaaleissa ratkaistaan Suomen maahanmuuttopolitiikka. Kansa saa sanoa silloin mitä mieltä se on nykyisestä maahanmuuttopolitiikasta, joka vie leivän kantaväestön suusta. Muulloinhan ei kansan ääntä kuullakaan.

Google Kuvat

Onko vastaavaa:
Minulla on talletettuna kuvia Google Kuvissa
ja nyt sinne sitten tupsahti toisen henkilön kuvia.
Miten se on mahdollista?

12.2.1918 – 100 vuotta sitten

Jääkäreiden Etukomennuskunta viimeinkin merellä, kohti Suomea.

Etukomennuskunnassa piti olla 110 jääkäriä, mutta ei se vieläkään päässyt aivan täysilukuisena matkalle.

”Aseiden lastaus Miraan ja Poseidoniin saatiin valmiiksi jo 9.2., mutta laivat joutuivat odottamaan lähtölupaa vielä kolmatta vuorokautta, siihen asti kunnes ruotsalaisesta hävittäjäsaattueesta oli saatu varmuus. Keskiyöllä 11.-12.2. ne vihdoin lipuivat merelle, kannella seisovien jääkärien laulaessa Saksan kansallislaulua ja sen jatkoksi Porilaisten marssia. Niihin yhtyivät myös Virgon viisikolmatta jääkäriä, kovin karvain mielin tosin. Heidän laivansa sai jäädä odottamaan puuttuvaa ase-erää.” (Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivut 818-819)

Puuttuva ase-erä oli Suomen tykistön kipeästi kaipaamat haupitsit. Niitä piti odottaa vielä miltei kaksi viikkoa. Keskiyöllä 20.-21.2. Virgo lähti merelle. (Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivu 832)