Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi Suomen itsenäisyyden 4.1.1918

Verrataan tässä Suomen ja Ukrainan tapahtumia, sillä näissä maissa seurattiin toisiaan ja oli samoja henkilöitäkin toimimassa.

Ukrainan Keskusneuvosto (Tsentralna Rada), joka hallitsi Kiovan ympä- ristössä, oli ärähtänyt jo Kerenskille siitä, ettei tämä tunnustakaan kan- sallista itsemääräämisoikeutta. Itse asiassa se oli perustettukin tästä syystä, kun ilmeni, että vaikka Väliaikaisen hallitus oli tunnustanut muodollisesti Saksan miehittämän Puolan itsenäisyyden, sillä ei ollut- kaan aikomustakaan jatkaa tällä puolueidensa ja myös neuvostoissa vaikutusvaltaisten bolševikkien alun perin julistamalla linjalla tuon pi- temmälle,ei Suomessa,Baltiassa,Kaukaasiassa – eikä Ukrainassa. Rada koostui samoista puolueista kuin Väliaikainen hallituskin, puheenjohtaja oli Kerenskinkin SR-puolueen (eserrä) akateemikko Mihail Hruževski (ven. Gruževski, demokraattinen nationalisti) ja puolustusministerinä ja sotilaskomentajana pilsudskilainen menševikki Simon Petljura, mo- nien mielestä antisemitistinen varhaisfasisti,ehkä menševikkipuolueen sisäisten ristiriitojen jäljiltä, jossa yhteydessä itsenäisyyttä vastustavat, kansallista kulttuuriautonomiaa Venäjän yhteydessä ajavat bundilaiset (Juutalainen työväenliitto) usein hakeutuivat bolševikkien liepeille, vaikka aatteet ja olivat kaukana toisistaan.

Keskusradaa ei totellut Kiovan sotilaspiiri, joka nyt katsoi olevansa ”Väliaikaisen hallituksen (ja sen kansainvälisen tunnustuksen) perillinen” komentajinaan ensin Väliaikaisen hallituksen alueellinen sotakomissaari (ministeri) kenraaliluutnatti Mihail Oberutšev (1.5.- 17.10), sitten tämä esikuntapäällikkö ja varakomentaja kenraaliluutnantti  Mihail Kvetsinski (17. 10.-7.11), Lokakuun vallankumouksen jälkeen everstiluutnatti Viktor Pavlenko (14.11.-13.12.) ja esikuntakapteeni 11. Suomenmaalaisesta tarkka-ampujarykmentistä Mykola (Nikolai) Šinkar  (13.12. – ).

Sotilaspiiri katsoi viistoon, että Rada kokosi 28.6.1917 nimittämänsä puolustusministeri Simon Petljuran johdolla omaa armeijaa, joka toimi Kiovan lisäksi Harkovan sotilaspiirin alueella. Suurin osa Ukrainaahan oli Keskusvaltojen miehittämänä.

Sotilaspiirin komentajista ministeri Oberutšev oli selkeästi hallituksen nimittämä. Hän siirtyi kuitenkin hallituksensa edustajana syyskuussa Kööpenhaminaan neuvottelemaan sotavankien vaihdoista. Hän kieltäy- tyi palvelemasta bolševikkihallitusta ja emigroitui palaamatta NL:on. Kvetsinski oli hänen valitsemansa varamies, joka erosi tai erotettiin val- lankumousyönä,ja hän hankkiutui valkokartien puolelle. Everstiluutnant- ti Pavlenkon nimittivät ja myös erottivat 13.12.1917 Keskusrada, jonka varapuolustusministeri tämä oli, ja Ukrainan Keskussotilasneuvosto,jot- ka myös nimittivät tilalle kapteeni Šinkarin. Pavlenkoa syytettiin eri- tyisen ”porvarikaartin” perustamiesta, joka ei edustanut ”koko kansaa”.

Kyse oli Keskusradan toimista, jotta se voisi sotilaspiirin avulla esiintyä ”Väliaikaisen hallituksen laillisena perillisenä”,vaikka se oli syntynyt sille kriittisenä ja jopa vastakkaisena autonomia- (jota sitäkään ei Kerenskil- tä sovinnolla herunut) ja itsenäissyliikkeenä. 23. 1. 1918 Šinkar  nimitti Radan puolustusministeri Petljuran koko Ukrainan eli myös Harkovan sotilaspiirin atamaaniksi eli kasakkahallinnon johtajaksi (joka ei kuiten- kaan välttämättä ole rintamalla komentaja). Petljura erosi tai erotettiin Radasta, ilmeisesti ”kilpailevasta toiminnasta”.

Puna-armeijan ainoa vasemmisto-eserräkenraali, Saksan vakooja Mihail Muravjov hyökkäsi tammikuun lopussa 1918 Kiovan Sotilas- piiriä vastaan operaatiossa, joka ei mennyt taiteen sääntöjen mukaan varsinkaan ottaen huomioon, että osapuolilla oli yhteinenkin vihollinen Saksa, ja josta hän sai nimen ”Kiovan teurastaja”. Samaan aikaan iski kaupunkiin myös I maailmansodan rintamatauti pilkkukuume.

Mylläkästä kertoo Mihail Bulgakovin teos ”Turbinien päivät”, jonka pää- henkilö on Kiovan yliopiston ikuisten opiskelijoiden parissa toimiva su- kupuolitautien erikoislääkäri tohtori Turbin.Piirit ovat alun perin kaupun- gin kusi sukassa lymyileviä valkoisia, josta myös elokuvien nimet ”Pako” (Бег)  ja Valkokaarti”. Rada katseli virallisesti sivusta, vaikka mm. pu- heenjohtaja Hruževskin talo jyrättiin sileäksi. Kiovan kaupunkineuvosto poikkeuksellisesti suurissa kaupungissa ei ollut bolševikkienemmistöi- nen edes menševikkien loikkausten kautta, sen sijaan sitä oli Harkovan neuvosto, joka kutsui koolle Ukrainan neuvostotasavallan julistavan edustajakokouksen.

Sekä Pavlenko että Šinkar päätyivät myöhemmin bolševikkien puolelle, kun tarpeeksi monta kertaa oli sahattu edestakaisin, mm. valkoiset feodaalit kertaalleen hetkeksi vallanneet Ukrainan.

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249044-venajan-toimeenpaneva-keskuskomitea-hyvaksyi-suomen-itsenaisyyden-411918

” Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi Suomen itsenäisyyden 4.1.1918

Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi Suomen itsenäisyyden 4.1.19

*

Suomen itsenäisyys.

Työ-, sotamies- ja talonpoikain toimeenpaneva keskuskomitea hyväksynyt Venäjän hallituksen päätöksen Suomen riippumattomuuden tunnustamisesta.

Työ- ja sotamies- ja talonpoikaisneuvostojen toimeenpanevan keskuskomitean kokouksessa perjantaina (4.1.1918) käsiteltiin kysymystä Suomen riippumattomuudesta.

Kansankomissaarien neuvoston puolesta teki Stalin ilmoituksen kan-sankomissarien neuvoston päätöksestä tunnustaa Suomen riippumat- tomuus sekä tehdä tästä esitys toimeenpanevalle keskuskomitealle.  Hän painotti sitä seikkaa, että kansankomissarien neuvosto oli pitänyt sanansa huolimatta siitä, että Suomi saa riippumattomuutensa Venäjän sosialistiselta hallitukselta hetkellä, jolloin Suomen kansan johdossa on porvarillinen hallitus.

Syytettyään sen jälkeen Ukrainan keskusneuvostoa sen moittimi- sesta neuvostohallitusta siitä, ettei tämä muka ollut tunnustanut kansojen itsemääräämisoikeutta, Stalin ilmoitti, että tunnustamalla Suomen riippumattomuuden me annamme vastauksen kaikille niille, jotka epäilevät neuvostohallitusta epärehellisyydestä.

Sverdlov esitti puhemiehistön puolesta, että ilman keskustelua vahvis- tettaisiin kansankomissarien neuvoston päätös Suomen riippumattomuuden tunnustamisesta.

Internationalisti Moisejev lausui: …. ”

Lähde: Pohjois-Satakunta/Ikaalinen perjantaina 11.1.1918.

Sarjassa: 100 vuotta sitten.

*

Oliko niin, että Lenin ”lahjoitti” Suomelle sen itsenäisyyden?  Eipä, eipä toki.

Mutta miten on: Stalin joka tapauksessa sitä esitti tuossa jo usein tois- tetussa ”Työ-, sotamies- ja talonpoikaisneuvostojen toimeenpanevan keskuskomitean” kokouksessa.  Sverdlov kannatti, ja niin taisi tehdä internationalisti Moisejev`kin.  Hyvin oli juntattu.

*

RK: ” Lenin viestitti niin selvästi kuin ikinä saattoi, että aikoo itsenäistää Suomen (mieluiten sosialistisena siten kuin Työväenpuolue päättää).

Yksi tällainen el oli vasemmistolaiseksi kääntyneen kenraalikuvernöörin erottaminen heti lakkauttamalla virka.

Kannattaa muistaa, että oikeistoenemistöisessä Senaatissa olisi ollut vasemmistoenemmistö puheenjohtajan, kenraalikuvernöörin äänellä, aivan vastaavasti kuin keväällä oli ollut sosialistienemmistöisen edus- kunnan valitsemassa senaatissa oikeistoenemmistö kenraalikuvernööri Stahovitšin äänellä, jota myös ahkerasti käytettiin, myös tekemään lopullinen päätös eduskunnan hajottamisesta (joka perusti Kerenksin laittomalle ukaasille suomalsiten maanpettureiden ehdotuksesta). Sen jälkeen Stahovitš päättikin erota hakemalla Espanjan suurlähettilään paikkaa, johon valittiinkin, mutta hän ei ehtinyt asemapaikalleen ennen kuin hallitus kaatui.

Esimerkiksi Trotski EI OLISI JÄTTÄNYT TUOLLAISTA PELIN PAIKKAA PELAAMATTA demokraattia leikkivänä barrikadidemarina, järjestelläk- seen Suomen asioista itsensä kannalta mileisiksi – vaikka kuinka olisi ”vilpittömästi” ajanut Suomen itsenäisyyttä, tai Suomen panosta saksan vallakumouksen suuntaan, jota Trotski fanaattisesti ajoi, ja SEN vallankumouksenviennin hyväksyivät muutkin bolševikit.

Leninille oli periaatteen kysymys, että Suomi ja Puola eivät kuulu Venäjään, eivätkä tule kuulumaan Neuvostoliittoon.

Ja kuten sanottu: tuo jos mikä osoitti, että LENIN PÄÄTTI, mitä tehdään, eikä kukaan muu (kuten Trotski). ”

https://www.pirkanblogit.fi/2017/htiainen/luokkasodan-puhtaaksi-pesua/

Ympäristöhaittana Armon kintereillä

Ei minun tarttis mithän sanoa äähneen, jos moisin valaistunu,
ei yhthän misthän, ei ees tuosta hienosta Armon kintereillä,
moisin hiljaa.

Muttason armolahjako somet antaa minun höpistä,
jokku ihmisekki antaa minun höpistä
ja kestää ja sietää eikä hylkää.

Pallautteissiin ja neuvvoihin on kaikila oikeus,
saa antaa neuvvoja ja ihmetellä,
mieluiten asioista eikä persoonastani.

Ja sekihän on armoako mie saan itte valita,
mitä tehen pallautteille tai jopa mille tielle lähen,
niin, kyllä vaan, vaphaus on armoa.

Ja jos meistei jompikumpi jaksa toista nähä eikä kuulla,
sekihän on armolahja, että voi valita toisin,
ei tartte jäähä kärsihmään, jossei tartte, joittenki tarttee.

Ittensä itte armahtaminen maksaa malttaita,
maksamme hintaako hankimme itte ittelle elämän,
mutta josset suostu, piät kärsimyksestä kiini, varo vain, ettet ois ympäristöhaitta.

On ihmisiä, jokka rakastaa minua, jokka haluaa nähä minua,
son semmosta yksinkertasta vaan,
haluaa kuulla, että ämmin valtakunnassa kaikki hyvin.

Toisten häiritteminen, arvioiminen ja leimaaminen jonkulaiseksi
son pahasti keskenkasvuisuutta ja epäkunnioittavvaa,
rakastaa semmosenako toinen on, son armoa, son rakkautta.

Rakkautta on rakastaa itteä, semmosenako olen, tässä ja nyt.
Tajuan, että kaikki on lahjaa, eijjole mithän antteeksi annettavvaa
eikä pyyettävvää, tämä mitä on, son tarpheeksi ja sopivasti just mulle, jee.

Rakhauella hilkkapien

Taru Hallikaisen kirja, Armon kintereillä, Arktinen Banaani, 2017

 

”Shithole” (suom. persläpi) on Trumpin keksimä uusi iskusana

USA:n presidentti käytti ilmaisua ”shithole- maat” maista, joista USA ei halua maahanmuuttajia USA:han. Shithole-maita ovat  mm. Afrikan maat.

Olipa aika rumasti ja loukkaavasti sanottu. Trump näköjään osaa ja haluaa ärsyttää. Nyt on monet Afrikan maat vaatineet Trumpilta anteeksipyyntöä lausunnostaan.

Milloinkahan Sipilän hallitus alkaa käyttää samanlaisia ilmaisuja? Esim. työttömien sanktiomallin voisi ristiä uudelleen vaikkapa persläpimalliksi. Niin pontevasti työministeri Lindström (ent. persu, nykyinen loikkariministeri) ajaa sanktiomallia, että joskus vaikuttaa siltä, että kaikki työttömät ovat vain pummeja, jotka elävät muiden siivellä.

Nyt odotetaan mielenkiinnolla, mitä ja ketä Trump seuraavaksi loukkaa verisesti? Ja mitä uudissanoja Lindström löytää käyttöönsä, joilla saisi Suomen kansan puolelleen työttömien rankaisemisessa. Suomen kansa kun on oikeudenmukainen ja ei hyväky alkuunkaan Lindströmin pyrkimyksiä.

 

 

Linssiluteet

Netissä luin tällaisen kommentin Kari Salmelaisen suusta:

– Jos tänä päivänä haluaa viihdetaiteilijaksi, pitää olla kotoisin Riihimäeltä tai olla riihimäkeläisen kaveri, tai olla sukunimeltään Salminen tai Kuustonen, tai olla kirjailija.

Saman havainnon olen tehnyt niinkuin kai moni muukin. Enkä ota kantaa ovatko nämä etuoikeutetut viihdetaiteilijat hyviä vai huonoja.  Sitä ihmettelen että eikö löydy varteenotettavia taiteilijoita Salmelaisen luettelon ulkopuolelta.  Edelleen kummastelen että mikä on se taho, ne päättäjät jotka viisaudessaan ovat rajanneet  tuon yhden ja saman ryhmän viihdyttämään meitä.

Rokotetaan

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005523259.html

– Ottaakko roketteen? Otin aikanaan vuosittain, mutta luovuin jo muutama vuosi sitten, kun selvisi ettää niistä voi olla jopa haittaa.
– Miksi ei oteta kunnollisia rokotteita – niistäkin säästetään? Aikanaan kuulin, että kehitysmaille annettiin niitä jotka eivät muualle kelvanneet jopa lääkkeitä myöden.
– Olemmeko kehitysmaaassa kun rokotteiden laadussa tingitään? Liittyykö tämä sote-säästöohjelmaan?

Ehkäpä oli jo aikakin Intelille?

Omistatko tietokoneen? Saumat ovat, että useampikin palanen sisuskaluista ovat tulleet sirujätti Inteliltä. Miljardivoittoja takova jätti on saanut viime viikot selkäänsä moneen kertaan. Ehkäpä tämä on hyvä muistutus monopolin haitoista?

Mitä tapahtui (lyhyesti)

Niille jotka eivät aihetta seuraa, lyhyt versio on tämä. Intelin kaikissa suorittimissa jo noin vuosikymmenen ajalta on ollut suunnitteluvirhe joka altistaa luottamuksellisen tiedon, kuten salasanojen varkauksille. Pilvipalvelujen aikana riski on moninkertainen, koska saman pilvijärjestelmän käyttäjä voisi teoriassa ryöstää tietoja aika lailla keneltä vaan. Vian korjaaminen hidastaa tietokoneita jopa huomattavasti (TiVi). Intel hosui päivityksiä pihalle ja hosuminen näkyi: päivitykset ovat aiheuttaneet koneiden vakausongelmia, jotka voisivat jopa kaataa kokonaisia palveluntarjoajia (Reuters). Ja jos tämä ei riitä, kotimainen F-Secure löysi vielä loppuviikosta toisen, katastrofaalisen vian Intelin toisesta teknologiasta, jonka avulla lähes kaikki kannettavien suojausjärjestelmät muuttuvat hyödyttömiksi (Yle).

Mitä sinun pitää tehdä?

Vanha neuvo pätee: käytä tietoturvaohjelmaa ja asenna päivitykset. Jos olet käyttänyt tekniikkaa järkevästi tähänkin asti, et klikkaa tyhmiä linkkejä, anna luottokorttinumeroitasi minne vaan ja asennat päivitykset, todennäköisesti hätää ei ole. Pilvipalveluiden tarjoajat ovat tehneet korjauksia. Muistuttaisin tosin, että päivityksillä en tarkoita vain Windowsin, macOS:n tai Linuxin päivityksiä, vaan myös rautapuolen ohjelmistopäivityksiä. Maceilla ne tulevat samalla vaivalla, muiden tapauksessa on haettava myös laitevalmistajan BIOS- tai UEFI-päivitykset. Jotkut valmistajat tarjoavat valmiin ohjelmiston joka hoitaa kaiken, toisilla valmistajilla tämä edellyttää jonkin verran käsityötä. Kun nämä ovat sisällä, tilanne on parempi, joskin tietokoneesi voi hidastua. Tälle ei valitettavasti voi mitään, joskin tietokoneen pasianssin hidastumiseen on olemassa ratkaisu.

Ihan eri mittaluokan haaste tämä on vaikkapa kaltaisilleni tietojärjestelmien arkkitehdeille ja ylläpitäjille. Miksi luulet että kirjoitan blogia perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmelta? Tällä sentäs pysyy hereillä samalla kun odotan päivitysten pyörimistä. Tuorein Intel-farssi tekee ehkä ennenkuulumattoman suuren määrän ylitöitä – emmekä ole vielä edes aloittaneet tuon tuoreimman virheen kanssa. Yleä lainaten, se on katastrofaalinen riski aika lailla kaikille yrityksille joilla on kannettavia koneita.

Mitä tästä voi oppia?

Syystä tai toisesta suoritinpuolella kilpailua ei vain oikein ole. Perinteisissä palvelimissa, tietokoneissa ja läppäreissä Intel on suvereeni. Mobiililaitteissa taas ARM on vastaavassa monopoliasemassa. Tietokonepuolella haastaja on AMD, joka on kieltämättä viimeisen vuoden aikana tehnyt upeita tuotteita (io-tech.fi). Intel on tosin juurruttanut monopoliaan myös monin todella likaisin keinoin ja kilpailijan pääsyä kentälle on häiriköity laajalti. Vaikka AMD:n tekniikastakin on vikoja löytynyt, ne ovat pieniä Intelin rinnalla. Spekuloin, että ehkäpä eri laitevalmistajat alkavat vähitellen heräämään yhden valmistajan tilanteen ongelmille. Edelleen toivon, että monopolin väärinkäytökset eivät mene läpi enää niin helposti tällaisten uutisten valossa.

Kuluttajan asema ei ole hääppöinen. Jos olet ostamassa tietotekniikkaa, pääosalla kuluttajia on tasan kaksi optiota: ota tai jätä. Ellet omaa hieman tarkempaa tuntemusta laitteista itse tai lähipiirin avulla, olet aika lailla markkinavoimien armoilla. Vanha koneesi voi hidastua tuoreimpien päivitysten myötä ja ainoa mitä voit tehdä on ostaa uuden laitteiston samalta valmistajalta joka ongelman alunperin aiheutti. Laadukkaita AMD-pohjaisia laitteita on vaikea löytää – ainakin vielä. Suoritinmerkin vaihto ei auta jos muu rauta on ongelmajätettä, kuten valitettavan usein edullisissa laitteissa on.

Muuttuuko mikään?

Kaiken kaikkiaan minulla on fiilis että turvallisuus on jäänyt kauas, kauas taakse viime vuosina. Vain kuukausi-pari sitten Applella oli putkeen kolme (!) turvavirhettä jotka pitkälti aiheuttivat sen että salasanaa kysyttäessä saatoit kirjoittaa mitä vaan ja pääsit eteenpäin. Tietoturvajätti RSA teki viime vuoden alkupuolella täydellisen emämunauksen suojaustekniikoissaan, joita pidettiin maailman parhaina. Kaikkien langattomien verkkojen WPA2-standardi osoittautui farssiksi vuoden puolivälin jälkeen. Oma tarinansa on Microsoftin yritys tuhota sähköpostijärjestelmä rikkomalla kaikkia mahdollisia standardeja Hotmail-, Outlook- ja Office365-järjestelmissään.

Ovatko syynä monopolit joiden haltijat eivät paljoa viitsi turvallisuudesta välittää? Onko syynä kuluttaja jolle pitää koko ajan tehdä uutta ja joka ei osaa vaatia parempaa? Onko syynä yleinen asenneilmapiiri jossa kivat fiilikset ja tiedon jakaminen ovat tärkeämpää kuin tiedon turvaaminen? Vai olemmeko keskittyneitä huolestumaan verkkotrolleista ja valeuutisista (sinänsä oikeita ongelmia) jolloin uskomme vain sokeasti valmistajia kun sanovat että he välittävät meistä? En tiedä syytä, mutta näin yleisesti ottaen, monopolit harvemmin johtavat voittoon. Ehkäpä olisi korkea aika sohaista ainakin Intelin murkkupesään. Sen he ovat mielestäni ansainneet.

Sensuuri blokeissa

On se kummaa, että jos joku esim. savolainen tyyppi kirjoittaa tänne palstalle ja ylistää  USA:n pressan varsin kuvottavia twiittejä ja jos niitä kommentoi vastaväittein niin se tulkitaan kirjoittajan puolelta vihapuheeksi.. no noitakin hulluja on aina ollut ja tulee olemaan..

 

 

Tasa-arvoa pitää toki lisätä

http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201801122200665575_vd.shtml?ref=juurinyt_desktop

”- Miehet, meidän tulee lopettaa hyssyttely. Meidän on hyväksyttävä, että sitä on ja meidän tulee puuttua siihen (seksuaaliseen häirintään), Ritala sanoi.

Ritala sanoi että tasa-arvo on ihmsiarvoasia eikä keneltäkään pois.”

Samalla pitää puuttua  naisten harrastamaan seksuaaliseen häirintään sekä lopettaa naisten käyttämä uran edistäminen ”reittä pitkin kiipeämällä”.

 

Eduskunta kokoontuu taas pian ja Kokoomuksessa jaetaan jo puhemiehen nuijaa

Eduskunnan puhemiehenä on toiminut Persujen puoluehajaannuksesta alkaen lilliputtipuolueen kansanedusta. Aluksi loikkarijoukkiolla ei ollut mitään puoluetta

Mutta vähitellen he ovat nyt saaneet oikean puolueen. Sen kannatus on ollut viime gallupeissa 2 prosentin tietämissä, mutta siitä huolimatta heidän riveistä on nykyinen puhemies. Erittäin outo tilanne.

Mutta nyt kun eduskunta kokoontuu uusille valtiopäiville valitaan uusi puhemies. Yleensä puhemiehen virka lankeaa eduskunnan toiseksi suurimmalle puolueelle ja Kokoomus on nyt toiseksi suurin, kun Persut hajosi vaikka Soini lupasi, että hän ei loikkaa. Soini on niin monesti pettänyt lupauksensa, että kuka niitä muistaa.

 

Pitkään uumoiltiin, että Ilkka Kanerva olisi itseoikeutettu puhemieheksi. Hän on niin pitkään jo ollut kansanedustajana, että puhemiehen virka kruunaisi hänen parlamentaarikon pitkän uran. Mutta nyt on tullut peliin mukaan muitakin kokoomuslaisia ja Kanervan valinta ei enään näytäkään varmalta. Nimittäin Kokoomuksen puheenjohtajalla lienee viimeinen sana sanottavana ja hän ei ole vielä sanonut mitään tästä asiasta. Kulisseissa kiehuu mielenkiintoinen keitos.

Jos veikkaisi, kenestä tulee uusi puhemies Eduskuntaan, niin se on Arto Satonen, sillä hän on jo nyt varapuhemies, joten kokemusta on.

Puhemiehen virka kiinnostaa myös siksi, että puhemiehellä on tosi hyvä palkka. Riitta Uosukainen sai aikaan sen puhemieskausillaan, että puhemiehen palkkaa nostettiin tosi reippaasti ja se näkyy myös sitten suurempana eläkkenä. Oma suu on aina lähempänä, kuin kontin suu.

Olisikohan jo aika lopettaa tuon kaikenlaisen katkeruuden levittäminen?

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/vanhan-pispalalaisnaisen-tunteenpurkaus-kahvipoydassa-pysaytti-ohjaaja-sirkku-peltolan-yksi-lause-puki-sanoiksi-vuoteen-1918-liittyvan-ahdistuksen-200621172/

On alkanut tuntua siltä, että kaikenlaiset ohjaajat, ”kulttuurihenkilöt” ja muut, erityisesti ideologiset katkeroituneet, jatkuvasti nostavat esiin noita 100 vuotta sitten tapahtuneita ja erityisesti noita katkeruuksia ikäänkuin asiaa ei olisi käsitelty kymmenissä/sadoissa tutkimuksissa, kirjoissa, kirjoituksissa ja tuhansissa blogi- ja mielipidekirjoituksissa.

Olisiko jo vihdoin aika lopettaa tuo katkeruudessa piehtaroiminen, vaikka se näyttää nyt olevan niin muodikasta, ja ryhtyä töihin kansakunnan tilanteen parantamiseksi?