Tätä katsellessain herää ajatus
onko tarkoitus vai vahinko vain
tässä maamme tilassa tää
mitä jouluna tv stä nään ?:
Niin se makaa maailma
Akselin kanssa lie kaima
”tää on viimeinen taisto ”
Ikivanha heitto
Lähempänä kuin uskookaan
Kansa tämän maan
Ei enää tunnusteta taustaa
On kaikki hauskaa , mammonaa
Joka koska vaan saadaan sammumaan
On suurta kämppä ”omistaa”
Vaikka pankki viime sanan saa
Ja kuka pankin omistaa ?
Mutta siitä huolimatta kummissaan
Voi katsoa kun viluissaan ja yksinään
Varatonna vaeltaa niin moni päällä isänmaan
Ja peloissaan käy nukkumaan
Unta pahaa kuulemaan
Kun torkkupeittoo jaetaan
Se onko vapaa, tasa-arvon isänmaa ?
Kun katsoo eteen päin on ensin hyvä katsoa taaksepäin, kuinka tultu on tähän. Historia opettaa, jos opinhaluja on tallella.
Pohjantähti on Väinö Linnan näkemys siitä ajasta, josta hän kirjoittaakin. Elokuva taas on Edvin Laineen tulkinta ja hänenlaisensa näkemys siitä kirjan kertomasta. Sitä ei voi mitenkään siirtää, eikä verrata nykyaikaan, eli se ei ole nykyaikaa. Sitä on tulkittava, kuten Väinö sanoo vertaamalla menneeseen ajankuvaan.
Meillä on siitä irrallisena otettu kunnan iskulauseena ”Koti pohjantähden alla” Linnahan otti ja sai vaikutteita oman syntymäkotinsa seuduilta kirjaansa.
menneisyydestä se peili tulevaan on. Nyky-yhteiskunta on toki eri kuin senaikainen mutta samoja ongelmia täällä tuntuu olevan edelleen ehkä hieman eri muodoissa. Ajatuksia tästä ajasta, jota vain Linnan kuvaamaksi kutsutaan, olisi varmaan edesmenneellä appiukollani joka kertomansa mukaan nuoruusaikansa kuunteli punikinpentu huuteluja jne. Ajatuksia voisi olla myös omilla vanhemmillani jos olisivat niitä kertomassa, isovanhemmista puhumattakaan.
Meillä on suhteellisen hyvin asiat, kukaan ei tunnustettavasti kuole nälkään ja joidenkin mielestä ei viluunkaan. Asenne köyhyyttä ja vähävaraisuutta kohtaan sen sijaan saattaa tappaa ihan erilailla tämän päivän yhteiskunnassa. Se myös aiheuttaa osittain samoja ongelmia, samanlaisia tunteita vaikka ne realisoituvatkin erilailla.
Aika ajoin kuulee jonkun itseään ilmeisesti fiksuna pitävän vähättelevän historian tuntemuksen merkitystä lausahtamalla että eihän autoakaan voi ajaa peruutuspeiliä katsomalla.
Mutta ken vaikkapa yhden ihmisiän takaista Suomen historiaa tuntee saa olla iloinen kuinka paljon onkaan olot paremmat nyt ihmispolon täällä elellä ja olla. Eteenpäin on menty ja mennään koko ajan jos katsoo koko kuvaa eikä sorru piehtaroimaan yksityiskohdissa. Sekin kai olisi hyvä mieltää että ihminen on senverran vajavainen otus itsekkyydessään että mitään ihanneyheiskuntaa se ei pysty koskaan rakentamaan.
Joka tapauksessa pahoinvointi lisääntyy vuosi vuodelta. Luokkaeroja kasvatetaan koko ajan ja se myös näkyy yhteiskunnassa ja sen voinnissa, se peilautuu kaikkien niiden haavoittuvimpien ikäluokkien kautta
Ihanneyhteiskuntaa ei todellakaan varmaan koskaan synny. Oikeudenmukaisuus sen sijaa tulisi olla johtolankana mahdollisimman hyvään elämään kaikilla. Oikeudenmukaisuudessa syntyy empatia ja se puuttuu elämästä oikeastaan koko maapallolla. Jotkut tuntevat empatiaa mutta jotenkin tuntuu että se joukko pienenee vuosivuodelta, oma napa on kaikkia lähinnä, oma hyvinvointi muiden riistosta huolimatta on se joka sanelee pelisäännöt. Se jolla paljon on ,haluaa aina vain enemmän. Se joka paljon kerää tuntuu olevan siitä keräämästään kiitollisuuden velassa jollekin toiselle ja sehän pitää kuitata, kunniavelka on maksettava. niin se piiri pieni pyörii mut ketä siinä hyörii ?
Toivon syvästi, että hyvinvoinnissa elävät vähemmistömme olisivat katsoneet ajantuksen kanssa ja tunteneet edes pienen piston rinnassaan.
Nykyiset päättäjämme ovat asettamassa lisää sanktioita heille joilla ei ole mahdollisuuksia.
Millainen kansa, joka vaali ei vapauttansa?
Toisensa hylkäävät ja kukkoina kulkevat,
kulkijat toiset syliinsä sulkevat, mutta hetkeksi vain,
kunnes kutsuvat metkut uudet seikkailijain.
Se kansa vaipuvi unhojen yöhön.
se kansa toivu koskaan ei työhön,
minkä isät ja äidit alkoivat ennen
ja kantoi kansan vuossatain mennen.
ja sillee….
Osuin puhumaan erään oikeistolaistuttavani kanssa ko filmistä ja tulin maininneeksi työväen halun kohentaa elinolojaan ja siitä seurasi valkoisten teloitukset – sain vihaisen murahduksen. Toki vähän provosoin että aihe on yhä arka etenkin Tampereella.