Oliko USA:n ulkoministerin sovinnollinen ulostulo vain ajanpeluuta ja hämäystä? Kun sitä puhetta vertasi Trumpin puheisiin, on ero kuin yöllä ja päivällä.
Maailma pidättää hengitystään. Jenkit myötää, että P-Korean mannertenväliset ohjukset yltävät Pohjois-Ameriikkaan asti. Vai onko sekin vain harhautusta?
Peli on kovaa. P-Korea nokittaa kovilla panoksilla, mutta toistaiseksi jenkit ovat vain seuranneet P-Korean nokittelua.
Jos yrittää arvuutella amatööritarkkailijan tiedoilla ja taidoilla tilannetta ja lähitulevaisuutta USA:n ja P-Korean välillä, niin se on ainakin varmaa, että eivät jenkit aio luovuttaa mitään P-Korealle ja sen itsevaltaiselle ja itsekkäälle johtajalle. USA:n ulkoministerin sovitteleva puhe oli vai taktiikkaa suuressa pelissä.
Ostivatko jenkit aikaa sovinnollisuudellaan saadakseen lisää tietoa P-Korean kyvyistä todella uhkailla USA:ta ja valmistautuakseen iskemään ennen, kuin P-Korea ehtii tehdä mitään.
Toisaalta P-Korealla on yksi maailman suurimmista armeijoista, joten kysymyksessä ei ole pikku tekijä. Nyt heillä on mannertenvälinen ohjus, mutta onko niissä ohjuksissa myös ydinkärkiä? Ei tiettävästi ole ainakaan vielä ja se on P-Korean heikkous.
Nyt on kuitenkin kysymys sellaisista asioista, että jos pahin tapahtuisi, niin maailma tuhoutuisi suurelta osiltaan. Olisiko täällä Telluksella enää sen jälkeen mahdollista elää lainkaan. Ja kaikki vain sen yhden kahjon takia, joka ei mahdu edes omiin liiveihinsä.
Raivasivathan jenkit sen Saddaminkin pois päiviltään.
Mielenkiintoinen tilanne, Pohjois-Koreassa seinähullu diktaattori vs. arvaamaton, mutta suurelta osin parlamentin rajoittama johtaja kinastelevat keskenään.
Ei hyvältä vaikuta, tyven ennen myrskyä ?
Onhan siellä paukuteltu ja tietyssä vaiheessa saattaa joskin Kiina vastustelee.
Kai se on se klassinen. Kun pressa on kusessa sisäpolitiikassa, pitää keksiä ulkopoliittista uhkaa viemään huomiota.