Homman keskeisin toteuttaja oli akateemikko Aleksandr Petrovitš Karpinski (1847–1936),venäläinen geologi,joka tutki Uralin geologiaa, maansa vuorisuola– ja rautamalmiesiintymiä ja kivihiilikauden muinais- jäännöksiä. Vuosina 1877 – 1896 hän oli Pietarin vuoriopiston profes- sori. Vuosina 1885 – 1903 hän johti maansa geologista tutkimusta, ja vuosina 1917–1936 hän toimi tiedeakatemian esimiehenä. [1] Hän oli Akatemian työntekijä vuodesta 1886, ylimääräinen akateemikko vuodesta 1889 ja elinikäinen vakinainen akateemikko vuodesta 1896.
Alexander Karpinsky
| Born | 7 January 1847 Turyinskiye Rudniki (now Krasnoturyinsk) |
|---|---|
| Died | 15 July 1936 (aged 89) |
| Nationality | Russian Soviet |
| Fields | geologist |
Karpinskin kerrotaan kehitelleen toisaalta mikroskooppisia mineralo- gisia) ja toisaalta makroskooppisia (tektonisia, geohistoriallisia) menetelmiä malminetsinnässä.
Karpinski on vanhin (joskaan ei ensimmäinen) Kremlin muuriin haudattu NL:n silmäätekevä.
Vuonna 1916 akateemikko Karpinski ryhtyi hoitamaan Pietarin keisarillisen Tiedeakatemian varapuheenjohtajan tehtäviä.
Tsaari Nikolai II ei ollut nimittänyt Akatemialle puheenjohtajaa, edel- linen sellainen hänen serkkunsa suuriruhtinas, kenraali Konstantin Konstantinovitš Romanov oli kuollut 15.06.1915. Suuriruhtinas Konstantin oli monipuolinen kulttuuripersoona, mm. näytelmäkirjailija, mutta ei ollut kyllä varmaan koskaan väittänytkään olevansa mikään tiedemies. Hän oli kummallista kyllä myös jonkinmoisissa väleissä bol- ševistisen näytelmäkirjailija Maxim Gorkin kanssa, jota akateemikko- jen protestiliike johdossaan mm. todennäköisyyslakennan perustajiin kuuluva Andrei Andrejevitš Markov Sr. oli kampanjoinut kunnia-akateemikoksi vuosisadan alussa. Nikolai oli kieltäytynyt nimittä- mästä. Sittemmin hänen vangittu poikansa Gavriil pääsi sisällissodan aikana Gorkin avulla emigroitumaan karkotettuna länteen.
Suuriruhtinas, kenraali Konstantin Konstantinovitš Romanov ( 22. 8 1858 – 15.6. 1915)
Pietarin Keisarillisen Akatemian viimeinen johtaja, tsaarin serkku, väri- käs kulttuuri- ja hallintomies, ilman tiedetaustaa. Akatemiaan kuului myös ansioituneimpia kirjailijoita kuten Tšehov ja Tolstoi kunnia-akateemikkoina. Suomalainen Wiki ei mainitse Akatemiasta sanakaan hänen kohdallaan.
Suuriruhtinas Konstatin oli korkealla kruununperimyshierarkiassa tsaa- risuvussa, jota vaivasi Englannin kuningatar Viktorialta peritty miesten verevuototauti. Ylhäisaateliston piirissä hän oli asennoitumiseltaan lä- hinnä räyhäradikaali: 25-vuotiaana hän oli kirjoitteleva esikuntaupseeri ja julkihomoseksuaali (mikä ei ollut jyrkästi kiellettyä armeijassa, oli jopa laillisia homobordelleja), joka oli kirjoissaankin käsitellyt asiaa. Hänen uransa laivastossa oli katkolla, mutta hänet valittiin sittemmin komeana ja muutenkin edustavana tsaarin Henkivartiokaartiin, samaan jossa pal- velivat mm. Mannerheim ja Budjonnyi. Tuolloin hän tutustui keski-Eu- roopan kirjallisissa piireissä niin ikään mitä ilmeisimmin vähemmistöön kuuluvaan,heidän tutustuessaan 16-vuotiaaseen sukulaislikkaansa Sak- si-Altenburgin prinsessa Elisabetiin, joka kohta ilmaisi olevansa omasta puolestaan kiinnostunut solmimaan suuriruhtinaan kanssa saksalais- tyyppisen porvarillinen diiliaviliiton (jossa on yhteistä elämää ja myös sitä muuta…). Kun suvut vakuuttuivat likan olevan tosissaan, he rupesi- vat painamaan päälle, että näin tehdään, kuten sitten tapahtuikin. He saivat peräti yhdeksän lasta, joista neljä oli kruunperillisiä poikia, joista kuitenkin kolme kuoli sodissa ja niiden jälkiselvittelyissä (jolloin kruununperijyys oli myllynkivi).
Ajat olivat sekavia ja vaarallisia. Tsaariperhettä ”lumouksessaan” pitä- nyt lahkolaissaarnaaja Grigori Rasputin oli onnistunut vaihtamaan jopa Turkin-vastaisen eteläisen rintaman komentajan ukrainalaisen kenraali Nikolai Judenitšin (just se sama mies) tsaariperheen suuri- ruhtinas Nikolai Nikolajevitš Romanoviin. Lähes mitä tahansa olisi saattanut tapahtua Pietarin keisarillisessa akatemiassakin silloin. Ilja Repinin muotokuvassa suuriruhtinas Konstantin on maalattu mustaa taustaa vasten, mikä luultavasti tarkoittaa asennoitumista taantu- musta vastaan (kuin mm. kunnia-akateemikko Mihail Setšenov, Ivan Pavlovin opettaja).
Akatemian tilanne oli olosuhteisiin nähden ja muihin maihin verrattuna yllättävän hyvä…
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/St.+Petersburg+Academy+of+Sciences
” … At the end of the 18th century, as universities and other higher educational institutions and scholarly societies were established and developed, the original functions of the academy narrowed. The Aca- demy University and Academy Gymnasium were closed; geological, cartographic, translation, and other applied work was turned over to other departments. The efforts of academy members were focused primarily on theoretical research. From 1841 the academy consisted of three branches: (1) physics and mathematics; (2) Russian language and linguistics, under which the Class of Belles Lettres was instituted in 1899; (3) history and philology. Full members of the Academy were divided into three categories: adjunct, academician extraordinary, and academician ordinary (a single title, academician, was introduced in 1912); in addition, there were Russian and foreign honorary members and corresponding members, who were not members of the staff and had no scientific or scholarly obligations to the academy.
Russia’s most important scientists and scholars were usually full mem- bers of the academy. Among them were the mathematicians M. V. Ost- rogradskii, B. Ia. Buniakovskii, P. L. Chebyshev, A. A. Markov, and A. M. Liapunov, the physicists V. V. Petrov, E. Kh. Lents, B. S. Iakobi, and B. B. Golitsyn, the chemists N. N. Zinin, A. M. Butlerov, N. N. Beketov, and N. S. Kurnakov, the astronomers V. Ia. Struve, A. A. Belopol’skii, and F. A. Bredikhin, the biologists K.M. Ber and A.O. Kovalevskii, the physiologist I. P. Pavlov, the mineralogist N.I. Koksharov, the geologist A.P. Karpin- skii, the philologist A. Kh. Vostokov, the literary critic A. N. Veselovskii, and the historian S. M. Solov’ev.
Many prominent scientists and scholars, however, remained outside the academy. Progressive members of the academy tried to enlist their services by making use of the right to confer the title of honorary member (the mathematician F. G. Minding, the explorers of Central and Middle Asia N. M. Przheval’skii and P. P. Semenov-Tian-Shanskii, the linguist V.I. Dal’, the naval historian F.F. Veselago, and the physician G.A. Zakhar’in) and corresponding member (the mathematician S.V. Kova- levskaia, the mechanical engineer N. E. Zhukovskii, the philologist A. A. Potebnia, the historians V. S. Ikonnikov and N. I. Kostomarov, the biolo- gists E. Metchnikoff, I. M. Sechenov, and K. A. Timiriazev, and the che- mists D. I. Mendeleev and A. A. Voskresenskii). Among those elected honorary academicians in the Class of Belles Lettres were V. G. Korolenko, A. P. Chekhov, L. N. Tolstoy, and V. V. Stasov.
Among the new scientific and scholarly institutions organized in the 19th and early 20th centuries were the Asian Museum (founded 1818), the Egyptian Museum (1825), the Zoological Museum (1832), the Bota- nical Museum (1823), the Pulkovo Observatory (1839), the Physiology Laboratory (1864), the Laboratory for Plant Anatomy and Physiology (1889), the Pushkin House (1905), and the Commission on the Study of the Natural Productive Forces of Russia (1915). International scientific and scholarly ties expanded,and the number of foreign honorary mem- bers and corresponding members increased (P. Berthelot, C. Darwin, E. Du Bois-Reymond, C. Hermite, F. Kekulé, G. R. Kirchhoff, C. Lyell, F. Nansen, F. Palacký, L. Pasteur, M. Planck, W. Thomson [Lord Kelvin], and R. Virchow).
The conditions for the academy’s creative activity were extremely un- favorable. The government functionaries who headed the academy were openly arbitrary, obstructing the admission to full membership of such scientists and scholars as I. M. Sechenov, D. I. Mendeleev, K.A. Timiriazev, and A.G. Stoletov. In 1902, Emperor Nicholas II imposed a ban on the election of M. Gorky as an honorary academician. ’
Inadequate funds were allocated for the support of the academy. This made it impossible to increase the small number of academic scien- tists and scholars and impeded the establishment of scientific and scholarly institutions, including specialized institutes and laboratories, the organization of which became an indispensable condition of the development of science at the turn of the 20th century. The Great October Socialist Revolution opened a new era in the history of the Academy of Sciences. ”
Akatemia järjestäytyi uudelleen Venäjän tiedeakatemiaksi
Toukokuun 15. päivä 1917 Venäjän Tiedeakatemia järjestäytyi uudel- leen itsehallinnolliselta pohjalta Karpinskin johdolta, jonka Akatemia valitsi keskuudestaan ensimmäiseksi uuden mallin mukaiseksi pu- heenjohtajakseen. Tämä malli oli se Väliaikaisen hallituksen kestävä linjaus.
Väliaikaisen hallituksen opetus- ja tiedeministerinä toimi Moskovan valtionyliopiston taloustieteen professori ja entinen rehtori Alexander Manuilov, Perustuslaillinen puolue, jolle ilman muuta kuuluu osaltaan kunnia kauskantoisesta ja oikeasta uudistuksesta.
Alexander Appolonovich Manuilov (Russian: Алекса́ндр Аполло́нович Ману́йлов; April 3, 1861 in Odessa – July 20, 1929 in Moscow) was a Russian economist and politician.He was one of the founding mem- bers of the Constitutional Democratic party (known as the Kadets) and was the Rector of Moscow State University between 1908 and 1911. He was the Minister of Education in the first Provisional Government and from 1924 was in the central administration of Gosbank, the Soviet state bank.
Tässä yhteydessä on ehdottomasti vielä mainittava akateemikko, joka syntyi ja kuoli lähes samoihin aikoihin kuin Karpinskikin ja toimi tämän kanssa samoissa organisaatioissa mutta eri alalla, akatemian uudelleenorganisoim tämän hallinnollisena alaisena:
The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1904
The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1904 was awarded to Ivan Pavlov ”in recognition of his work on the physiology of digestion, through which knowledge on vital aspects of the subject has been transformed and enlarged”.
Pavlov oli ainoa akateemikko, jonka tulokset Lenin kirjasi asetuksella Neuvostoliiton lakiin, jossa ne pysivät maan hajoamiseen asti. Suoma- lainen Wiki valehtelee taas hänestä täysin räävittömästi: häntä esimer- kiksi EI ”estetty matkustamasta”, vaan hänellä oli diplomaattipassi ja myös kesähuvila Suomen puolella Terijoella, jossa hän vietti kesät aina vuoteen 1926 asti. Hän ei missään tapauksessa tutkinut VAIN eikä väittänyt koskaan eikä missään tutkivansa VAIN ”(koiran) ruoansulatusjärjetelmää”!!!
Hän on nykyaikaisen neurofysiologian perustaja.
Risto, miksi vaan kaivelet näitä toisten ajatuksia ja käytät tuhansia linkkejä. Aikaa siihenkin kuluu ja ovat kovan vaivan takana. Miksi et joskus kirjoita ihan omia ajatuksiasi, minusta vaan tuntuu, että pystyisit sen tekemään omilla aivoillasikin varsin hyvin. Jään odottelemaan, mielenkiinnolla.
Täytyy ensin panna nuo bulkkifaktat, joita kukaan ei Suomessa kuitenkaan tunne (paitsi ehkä joku tutkija, joka sitten julkaisee raflaavista yksityiskohdista eikä kokonaisuudesta), jotta voisi tuoda esiin myös omia ajatuksia, ja tutkintaa vaartivia kysymyksiä.
Lisäksi mua ei uskota, jos en pistää painavia linkkejä, esitetään tilalle jotakin täyttä hörönlöröä, esimerkiksi Radzinskia tämän aiheen tiimoilta.
Yksi paljon pohdittu kysymys on, miksi monessa asiassa arkkitaatumuksellinen ja ”pimeä” tsaarin Venäjä jo oli maailman johtavia tiedevaltioita?
On esitetty, että keisari oli liian tyhmä ja muissa maailmoissa torjumaan ja terrorisoiomaan uusia ajatuksia ja tutkimustuloksia.
Tässä pitää kuitenkin katsoa suuriruhtinas Konstantinia eikä Nikolaita.
Norjassa taas maailman korkein tiede naureskeltiin pihalle ja sitä pidettiin kansallissankariltakin alityöllistetyn museorotan puuhasteluna (”jonka hän onneksi ymmärsi vaihtaa napretekeilyyn”). Itse asiassa hän joutui pohjoisnavallle aivan vahingossa jäiden mukana.
Ihan oikeasti muuten Risto; minulle ei edes mitenkään avautunut asiasi. Avaus oli niin laaja, täynnä linkkejä, ilman mitään omaa henkilökohtaistasi kannanottoa. Missä piilee se ydinajatus?
Ei sitä tässä vielä ollutkaan.
Paitsi että kolme porvaria pani venäjän tiedakatemian iskukuntoon just ennen sosialistista vallankumousta ja palvelisitten erittäin ansioituneesti tiedettä ja neovostovaltaa.
Venäjän ja Neuvostoliiton ulkomaista akateemikoista mainittakoon erityisesti yksi (suurimmista), koska hänen mullistava tieteellinen tuotantonsa otettiin oikeasta arvostaan vain Venäjän ja Neuvostoliiton Tiedeakatemiassa ja maan johdossa muutenkin.
Hän oli Venäjän (Ja NL:n) eläintieteen kunnia-akateemikko vuodesta 1898 epäolemättä Ivan Pavlovin ehdotuksesta ja hyväksymänä – Bergenin yliopiston eläintieteen professori vuodesta 1897, naparetkeilijä ja sittemmin Kansailiiton ensimmäinen pakolaisasiainkomissaari ja vuoden 1922 rauhannobelisti Fridtjof Nansen. Hän oli ensimmäinen neurofysiologian tutkija, joka esitti glia-solujen olevan keskushermoston ”todellinen toimija”. Hän esitti joukon paikkansapitäviä hypoteeseja, jotka on sitten yksitellen todistettu seuraavien 120 vuoden kuluessa. Missään kohdassa hän ei varsinaisesti ollut perustavalla tavalla väärässä. Ainakin Saksassa, Itävallassa, Italiassa ja Espanjassa neurofysiologian tuloksia myös väärennettiin tietoisesti painamalla fysiologisiakin tuloksia piiloon ja vääriä hypoteeseja tilalle. Venäläiset olivat selvillä tästä, esimerkiksi Moskovan Keskusmielisairaalan ylilääkäri Sergei Korsakov (1894 – 1900), jolla oli kuitenkin keinot tarkistaa saamansa opit , toisin kuin vaikkapa opiskelu- ja disinformaationuhritoverillaan Sigmund Freudilla.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/fridtjof-nansen-lannen-pavlov
” >>(R. Douglas) Fields näyttää olevan huumorimiehiä, vaikka jutut ovat tietysti tosia,
>>mm. kertoessaan glia-solujen ensimmäisestä kuvaajan Theodore Schwannin
>>(1810 – 1884) lyhyestä mutta tehokkaasta urasta biologiassa.
>>Hän esitti kaiken elollisen materian koostuvan soluista.
>>Mutta sitten tuli tupen rapinat (hyvä kun ei kirveen…), kun hän meni esittämään
>>biologian ja kemiantutkimuksen keskeisen tärkeän rahoittajan ja hyödyntäjän
>>viiniteollisuuden (joka rahoitti mm. Louis Pasteurin kaikki tutkimukset)
>>rakkaimmasta tutkimuskohteesta ennen kuulumattoman ”huussintausteorian”,
>>että alkoholin muodostuminen ei olekaan ”siisti” kemiallinen prosessi, vaan
>>”pienet elävät erityiset hiivasolut syövät sokeria ja muita hiilareita, ottavat niistä >>aineenvaihdunnassa energiansa, ja sitten pissaavat alkoholia ja piereskelevät >>ilmoille hiilidioksidia…” Huh….
http://books.google.fi/books?id=2nmHpXPmV80C&pg=PA26&lpg=PA26&dq=%22Douglas+Fields+anuses%22&source=bl&ots=GuJOtVQcSf&sig=qQXj44E8VWK-0cHS74JZsE9tjKo&hl=fi#v=onepage&q&f=false
>Engels rinnasti Schwannin soluteorian merkitykseltään Darwinin evoluutioteoriaan
>ja energian säilymisen yleiseen teoriaan (myös mekaniikan ulkopuolellla).
Theodor Schwann iski hanskat tiskiin fiinipieruisen ”tiedeyhteisön” hölmöyksien takia, jossa päällimmäisenä Saksan biologiassa heilui silloin apulantaguru Justus Liebig, ja Schwann ryhtyi sittemmin soveltamaan fysiologian ja mikrobiologian tietojaan kaivosteollisuuden työturvallisuusteknologiaan, jossa hänen kehittämiään laitteita on ollut käytössä näihin päiviin saakka.
Hanskat iski tiskiin myös ensimmäinen neurofysiologi, joka esitti gliasolujen olevan oppimisen todellinen mekanismi, nojautuen siihen tilastolliseen seikkaan, että glia-solujen ja neuronien määräsuhde on suoraan verrannollinen lajin opitun käyttäytymisen kehittyneisyyteen ja monimutkaisuuteen.
Tämä Bergenin luonnontieteellisen museon virkailija oli eri mieltä hermoston rakenteen tulkinnasta väitöskirjansa ohjaajan Pavian yliopiston professorin Camillo Golgin kanssa, sittemmin biotieteiden nobelistin yhdessä neuronin rakenteen kuvaajan Santiago Ramón y Cajalin kanssa. Golgin mukaan neuronit ovat elimellisesti fuusioituneet yhtenäiseksi verkoksi, jossa sähkö kiertää. Virkailijan mukaan neuronit olivat erillisiä, ja verkon muodostivat niistä viime kädessä gliaolut, jotka säätelivät neuronien toimintaa.
Virkailija ryhtyi tutkimaan Golgin kehittämällä värjäysmenetelmällä limahkiaisen, yököttövän valoa karttavan pohjamutien raadonsyöjäolion hermostoa, joka laji saattuukin olemaan lähes alkeellisin laji, jolla on selkäydin (mutta ei myelinisoituvia aksoneja). (Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt nahkiaset luetaan taas kaloihin juuri tämän yhteisen ominaisuuden perusteella.)
Yksinkertaisin kalaryhmä, jolla on ns. Fieldsin mekanismin aihioita myelinisoituvia aksoneita, on rustokaloihin haiden ja rauskujen kanssa kuuluvat koppipäiset, kuten sillikuninkaat (chimaerae).
Alkeellisin erityisen selkähermon omaava eliöryhmä ovat suikulaiset.
Hän teki erikoisen havainnon,että elinten neuronien hermosäikeet jakautuvat kaikilla lajeilla selkäytimeen tullessaan kahteen haaraan, joista toinen lähtee kohti aivoja ja toinen kohti häntää.)
Tästä hän veti oikean johtopäätöksen, että neuronit eivät ole syntyneet ”asemaelintensä” solulinjasta, vaan kulkeutuneet paikoilleen yhtenäisestä hermoputkesta, josta hän edelleen aivan oikein katsoi myös gliasolujen olevan peräisin, eikä sidekudoksesta, kuten muut, myös Golgi, olivat otaksuneet. Ross G. Harrison sittemmin todisti Nansenin kannan todeksi alkionviljelytekniikalla.
http://books.google.fi/books?id=2nmHpXPmV80C&pg=PA28&lpg=PA28&dq=%22Fields+Mariner+Fridtjof+Nansen%22&source=bl&ots=GuJOp1OgLk&sig=bv2MlwvvugHzMnx4sh8q1I7n3d4&hl=fi#v=onepage&q&f=false
http://books.google.fi/books?id=2nmHpXPmV80C&pg=PA31&lpg=PA31&dq=%22Fields+Nansen+pioneer+glimpsed+other%22&source=bl&ots=GuJOp1SjKn&sig=SUF1UfqaYtKYLTbVoEkTPzXeuwA&hl=fi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fridtjof_Nansen
Tuo silloin jo varmaan maailman tunnetuin ”museorotta” (koska oli käynyt siihen asti lähimpänä Pohjoisnapaa, n. 200 km päässä tutkimusmatkoillaan, mikä ei ollut varsinaisesti ollut koko matkan tarkoitus) oli Fritjof Nansen (Pietarin (sittemmin NL:n) Tiedeakatemian ulkomainen akateemikko ja sittemmin myös Kansainliiton pakolaisasiainkomissaari ja vuoden 1922 rauhannobelisti. Komissaari Nansenin kuoltua 1930 hänen tilalleen perustettiin hänen nimeään kantava Nansenin toimisto, joka sekin sai Nobelin rauhanpalkinnon, v. 1938.
Nansen piti tapanaan jakaa tiede kahteen ”osaan”, nimittäin ’etenevään’, ja sitten ”siihen toiseen”…
Edes Sovjetskaja entsiklopedija ei tunne hänen neurofysiologian tutkimusansioitaan, vaan painottaa hänen poliittista rooliaan.
Saipa hän sitten kuitenkin ”lohdutus-Nobelin”(?) tuolta rauhanrintamalta…
Fields pitää Nansenin oppimisteoriaa ilmeisen onnistuneena, ja painottaa, että glia-solujen (astrosyyttien) rooli on äärimmäisen tärkeä ja mahdollisesti informaatiota varastoiva myös synapsien toimissa:
Ne mm. palauttavat synapsiraon (veden) normaalitilaan imaisemalla siitä pois loput välittäjäaineet uuteen kierrätyksen kemiallisen signaalinläpäisyn jälkeen.
Synapseja sellaisenaan Fields pitää ”yksinkertaisina laitteina”.
Tohtori Nansenin neurofysiologiasta Norjassa ei varsinaisesti ymmärretty juuri hölkäsen pölähtävää,ja hän toimikin vuodesta 1882 Bergenin luonnonhistoriallisen museossa konservaattorin toimessa väitellen 1888 tohtoriksi sen vaikuttamatta sen kummemmin hänen palvelusuhdetilanteeseensa, kunnes hänet v. 1997 nimitettiin eläintieteen professorin virkaan.
http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1922/nansen-bio.html
Neuvostoliiton neurofysiologian koulukunnat tunsivat Nansen neuroteorian.
Sitä voi perustellusti olettaa esimerkiksi seuraavan lainauksen perusteella:
http://www.ane.pl/pdf/3008.pdf
Acta Neurobiol. Exp. 1970, 30: 81-94
A NEW HYPOTHESIS CONCERNING THE MECHANISM OF FORMATION OF THE CONDITIONED REFLEX
.
Alexander I. ROITBAK
Institute of Physiology, Academy of Sciences of the Georgian SSR, Tbilisi, USSR
… Thus, after depolarization of the presynaptic terminals the physico-chemical state of their membranes and the composition of the intercellular medium surrounding them remain altered; this alteration ”chemical trace”) disappears gradually, in the course of a few minutes.
The proposed hypothesis consists in the following. Under the action of ”indifferent” stimulation the excitation reaches, along the pre-existing neural pathways, the ”potential” synapses on the neurons in the focus of unconditioned stimulation.Owing to the anatomic relations established during the ontogenesis namely the multiplicity of appropriate afferent fibres extending to the given neuron neuroglial module of the cortex, the effectiveness of the connections with it and, possibly, the character of impulsation (prolonged impulses in the thin afferent fibres that are excited, for example, by pain stimulation) the unconditioned stimulation must, as a rule, evoke, in addition to a spike discharge of the neurons, an activation of the neuroglial cells and a prolonged depolarization of their membranes,which is a signal to the oligodendrocytes for myelin formation that thus becomes possible. The possibility is translated into reality if the processes of the oligodendrocyte contact a naked terminal which has been depolarized, i. e. during the change in the physico-chemical state of its membrane and the composition of the medium in the cleft between them. Enclosed in a glial process and then encased in myelin the axon terminal is more effective: a stronger electric current electrotonically reaches the synaptic terminal and evokes release of a larger number of mediator quanta; the terminal becomes active in the sense of evoking excitation (or inhibition) of the postsynaptic element – the connection has been formed and – can to a certain extent be improved by the increased number of layers in the myelin sheath (Fig. 2).
On the basis of this hypothesis it is possible to answer the question of why the elaboration of a conditioned reflex requires certain temporal relations between the stimuli. Usually a conditioned reflex is elaborated when an ”indifferent” stimulation precedes the unconditioned stimulation, the interval between them may reach 20 min and even more. After depolarization of the presynaptic terminals the ”chemical trace” persists, a long time after the moment of application of the ”indifferent” stimulation.
….
BERITOV (Beritashvili), I. S. 1932. Individualno priobretennaya deyatelnost’ tsentralnoi nervnoi sistemy. Izd.
Gosisdat, Tbilisi.
BERITASHVILI, I. S. 1968. Pamyat’ pozvonochnykh zhivotnykh, ikh kharakteristika i proiskhozhdenie
Izd. Metsniereba, Tbilisi. 138 p.
….
Minusta tuossa lähestymistavassa ja metodeissa on aivan ilmeistä, että Beritshvili/ Beritov (1885 – 1975) on tuntenut tuoolioin 1932 Nansenin väitöskirjan sisällön. Beritashvili nimitettiin NL:n akateemikoksi vuonna 1941 eli varsin myöhään, 56-vuotiaana, jonka jälkeen hän jatkoi aktiivitutkijana kuolemaansa asti.
Fridjof Nansen oli Pietarin/Venäjän/NL:n Tiedeakatemian ulkomainen jäsen vuodesta 1998, tultuaan 1997 nimitetyksi Bergenin yliopiston eläintieteen professoriksi.
Vaikka nimitys oli ”kunniajäsen”, se ei tarkoita samaa kuin ”kunniatohtori” nykyään (ellei kyseessä ollut joku Kiinan Keisari). Hän ei ollut TIETEESSÄ suurelle yleisölle tunnettu, vaan sitä hän oli vain napahiihtäjänä. Hän oli Venäjällä/NL:ssa eläintieteen akateemikko arvoltaan, ja Akatemia oli taatusti tarkoin syynännyt hänen tieteellisen tuotantonsa läpi muodostaessaan hänen kanssaan yhteistyösuhteen.
” From 1880 to 1882, Nansen studied at the University of Christiania, where he was appointed a professor of zoology in 1897.He became an honorary member of the St. Petersburg Academy of Sciences in 1898.”
” After World War I, Nansen was high commissioner of the League of Nations for repatriating prisoners of war. He was one of the organizers of relief to the population of the famine-stricken Volga region in 1921, and from 1925 to 1929 he headed the commission for the repatriation of Armenian refugees to Soviet Armenia. ”
Mutta kuten tästä ilmenee, Joka-Paikan-Fridtjof oli erityisesti kaukaasialaisten tuttu aivan muutakin kautta:hän oli Kansainliiton pakolaiskomissaarina Turkin armenialaisten kansanmurhan ja sen aiheuttaman pakolaiskysymyksen selvittäjä, ja tuossa roo- lissa kolmanneksi tai neljänneksi parhaiten tuosta fasismin esinäytöksestä perillä oleva henkilö maailmassa heti Englannin toimia noihin tapauksiin liittyen johtaneen Winston Churchillin, Bolshevikkien/NL:n hallituksen kansallisuuksien komissaarin Josif Stalinin ja Turkin presidentti Kemal Atatürkin jälkeen (jonka Churchill oli tosiasi- assa nostanut valtaan manööverillään, jota pidettiin hänen ”munauksenaan”, mitä se ei suinkaan ollut, kaikkea muuta, se kun oli vielä II maailmansodankin voiton avaimia).
Akatemian kunniajäsen näyttää itse asiassa olleen tavallista akateemikkoa jopa korkeammalla, mutta ilman juoksevia virkatehtäviä, sillä venäläisen neurofysiologian perustaja ja Akatemian kirjeenvaihtajajäsen Ivan Mihalovitš Sečenov nimitetiin ”kunnia-akateemikoksi” vuonna 1904, siis 6 vuotta Nansenin jälkeen, samana vuonna, jolloin hänen oppilaansa Ivan Pavlov sai lääketieteen ruoansulatuskavan hermostollisesta sääntelystä (tämä oli väitellyt tohtoriksi sydämen hermostollisesta sääntelystä), ja neuroalan tärkeys huomattiin.
… ”
Nyt minä ihmettelen sitäkin, että miksi nämä kommentit menevät väärään aikajärjestykseen. Miten se Risto pääsi tuonne väliin, ennen Kallee. No, taito se on sekin ja varmaan hyvä kaupan kassalla.
Eikös väliin pääsee, kun vastaa suoraan tiettyyn kommenttiin painamalla tuota kaarevan nuolen vieressä mustalla olevaa vastaa sanaa.
Kiitos Juha, näinhän se alkaa olla, että aina ei muista mitä on tekemässä ja mitä on tekemättä, eikä sitä miten pitäisi tehdä.
Nyt tuli sekin mieleeni, että olen unohtanut vastata siihen WWF ja Vihreät blogillani olevaan kysymykseeni. Nyt yritän muistaa, jos en sitä ennen unohda.