Ilmankos ne väistivät liiviläisiä ja kuurilaisia ainakin Suomen rannikoilla …
Toki heillä oli kirveitä ja keihäitä eri materiaaleista, länsi-Euroopassa heillä oli ainakin sotasaaliina saatuja roomalaisia lyhyitä ja painavia pronssimiekkoja, ja muutama keski-Aasiassa valmistettu laatuteräs- miekkakin on löydetty. Itäisemmille varjageille huijausmiekoilla oli todellistakin parempaa käyttöä: he käyttivät niitä harppuunankärkinä valaanmetsätyksessä. Joidenkuiden suomalaisten ”uuskermaanien” pyhä myytti ”teknologiantuojista” romahtaa pahanpäiväisesti:
Viikinkien rautamiekat olivat huijausta:
http://yle.fi/uutiset/3-9566875
Läpivalaisu paljasti: Viikinkimiekoista ei ollut aseiksi
Kolme moderneilla menetelmillä tutkittua miekkaa osoittautuivat pikemminkin näyttö- kuin käyttötavaraksi.
Nykyajan tutkintamenetelmä on paljastanut viikingeistä seikan, joka ei sovi heidän hurjaan hyökkääjämaineeseensa. Kolmen viikinkimiekan yksityiskohtainen läpivalaisu osoitti ne liian heikoiksi, jotta niillä olisi juuri voinut tehdä veritöitä.
Viikingit, joiden aika kesti noin vuodesta 750 vuoteen 1050, olivat aseistautuneet pääasiassa kirveillä ja keihäillä. Miekat olivat kalliita, joten niitä oli yleensä vain eliitillä.
Jo aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että monet viikinkimiekat kelpasivat lähinnä vallan ja aseman symboliksi, eivät varsinaisiksi aseiksi. Tanskan teknillisessä yliopistossa tehty kolmen miekan tarkka tutkimus vahvistaa tätä käsitystä.
Neutroniläpivalaisu näkee tarkasti
Viikinkimiekkoja on löydetty runsaat kaksi tuhatta. Kolmea päästiin nyt tutkimaan ensi kertaa neutroniläpivalaisulla. Tanskan kansallismuseon kokoelmiin kuuluvat miekat ovat peräisin keskiseltä Juutinmaalta, 800–900-luvuilta.
Neutroniläpivalaisu on röntgenkuvauksen tapainen menetelmä, mutta se kykenee läpäisemään atomeja ympäröivät elektronipilvet ja antaa siksi erittäin yksityiskohtaisen kuvan.
Sen ansiosta pystyttiin erittelemään, mitä miekkojen metalliseos sisältää, kertoo tutkimuksen johtaja, materiaalitutkija Anna Fedrigo.
Tekotapa altisti miekat ruosteelle.
Kaikki kolme miekkaa oli tehty hitsaamalla yhteen rauta- ja teräskaistaleita. Tulosta oli taivuteltu, kierretty ja taottu, jotta pinta sai koristeellisen kuvioinnin. Vahvaa asetta siten ei kuitenkaan syntynyt.
– Koska teräs on kovempaa kuin rauta, taisteluaseessa pitäisi olla teräsreunat ja rautasydän, joka kestää iskut. Tutkimissamme miekoissa nämä edellytykset eivät täyttyneet, Fedrigo sanoo
LiveScience-tiedesivustolle.
Lisäksi paljastui, että metallisuikaleet oli pakotettu yhteen korkeassa lämpötilassa, minkä takia niiden pinnalle muodostui helposti oksideja, jotka heikensivät niitä ja saivat ne jopa ruostumaan.
Tutkimus on julkaistu Archaeological Science Report-lehdessä.
Keskustelua:
Kalle kommentoi_ 16. huhtikuu 2017 06:33
Olisi tämän tämän aamun uutisistakin voinut lukea, ketä kiinnosti
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 16. huhtikuu 2017
Harmittaako sua nyt, että muutkin huomaa? Miksi?
Kalle kommentoi_ 16. huhtikuu 2017
Eipä tuo minua harmita. On vain niin, että vuosikymmenien aikana on tuosta viikinkimiekasta (eräs nimike) on revitty uutisaiheita tavalla jos toisellakin.
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 16. huhtikuu 2017
Viikingit eivät olleet mikään erityisen tärkeä tekijä. Pronssikautisen Rooman imperiumin jäkikaikuja.
Kalle kommentoi_ 16. huhtikuu 2017
Eivät olleetkaan, koska viikinkien metallurgia-tietoisuutta on selkeästi liioiteltu. Viikinkimiekkojen symboliikka perustuu aivan samaan asiaan kuin minun takavuosieni virkamiekka ns upseerimiekka. Ei se nyt tosiaankaan enää 1900-luvulla ollut mikään sotilasase.
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 16. huhtikuu 2017
Viikingit eivät olleet väleissä sisämaaväestön kanssa Suomessa, ja heillä oli huonommat aseet ja huonommat työkalut ja sitä kautta huonommat laivat kuin esimerkiksi liiviläisillä (randali), jotka taas olivat väleissäkin jokirantojen asukkaiden kanssa ja itsekin jokiranta-asukkaista joko täällä tai Baltiassa. Sisämaan vesireiteillä liikui myös Volgan suomalaisten ja balttilaistenkin väkeä, kun heidän korujaan ja muita sellaisia on löydetty just muka ”viikinkiajalta”. Taitaa olle niin, että koko ”viikingit Suomessa” on pelkkä kupla tyhjää täynnä.
Ainoa keino rymistellä täällä olisi ollut jollakin tavalla ylivertaiset välineet. Sellaisia heillä ei koskaan ollut, se on viimeistään nyt selvää. Mitä sitten nihen varjageihin tuli, niin he olivat Itämeren itärannalta tanskalkaisten johdolla olevaa porukkaa toisaalta ja Vienanmeren norjalaisia/tanskalaisia varangereja, jotka hankkivat niitä huonoja miekkoja tunnetusti harppuunankärjiksi.
Kalle kommentoi_ 16. huhtikuu 2017
Hitsaamista on myöskin ns damaskointi; sitä ilmeisestikkin uutisessa tarkoitettiin ja ymmärsin, että eri seokset viikingeillä aivät olleet ihan hallussa, vaikka ympäri Euroopan jo tehtiin loistavia damaskus-miekkoja.
Torsti lmari Tuukkanen kommentoi_ 16. huhtikuu 2017
menetelmä ei kyllä oikein sopinut. Miekoille sopi paremmin”tao ja taita” -menetelmä. Taittaessa reuna kovenee enemmän kuin ”ydin”
Jos miekat tehtiin tuolla ahjohitsausmenetelmällä, ei lopputulos miekaksi ollut ehkä kaksinen.
Damakointi taas on aivan eri menetelmä.
Ahti Pontinen kommentoi_ 16. huhtikuu 2017
Viikingit olivat taitavia seppiä. Heidän miekoissaan oli kuitenkin tosiaan se huono puoli, että ne oli valmistettu raudasta, joka teki niistä raskaita ja hauraita. Joukossa oli kuitenkin tiettävästi yksi poikkeus: viikinkimiekka Ulfberht.
Miekoista homma ei kuitenkaan ole kiinni, olivatko viikingit merkittäviä, pelottavia jne….
Katsokaa vaikka nämä, ettette ole liian vähien lähteiden varassa:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/02/22/historia-viikinkien-jaljilla
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Viikingit
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Viikinkiaika
http://yle.fi/uutiset/3-7971315
http://historianet.fi/sivilisaatiot/viikingit/viikingit-kasvatettii…
http://www.viikinkeja.tripod.com/aseistus.htm
http://www.ts.fi/kulttuuri/1074181074/Viikingit+antoivat+meille+vii…
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 17. huhtikuu 2017
Uthberht-miekat tai ainakin niiden teräs oli valmistettu Keski-Aasiassa. Muuten ne eivät olleet aitoja.
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 17. huhtikuu 2017
Täällä siitä, että ”hyvät” ja ”huonot” miekat tunnettiin:
Venäjä 900-luvulta eteenpäin, lähteistä, mitä ja miten voi tutkia
Ensimmäinen ongelmamme tutkittaessa Venäjän kehitystä 800-luvun jälkeen on lähteiden vähyys. Eniten käytetty varhaishistorian lähde on nk. Nestorin Kronikka, ven ”Povest vremennyh let”, Kertomus menneiltä vuosilta (joka on vähän ontuva käännös: povest = kertomus, vremennoi =hetkellinen, ajallinen let = vuodet). Nestorin kronikan ”historia” alkaa Novgorodin perustamisesta, 900-luvun taitteen tienoilta, mutta se on tosiasiassa kompilaatio eri lähteistä ja koottu joskus 1200-lluvulla. Vanhin säilynyt käsikirjoitus on nk. Laurentius-kronikka, joka on vuodelta 1377, kopio alkuperäistekstistä vuodelta 1305. Se on kopionkopionkopio, ja on tietysti täysin mahdotonta sanoa, mitä ovat olleet ne ”Nestorin” (jonka olemassaolosta ei ole täyttä varmuutta) käyttämät alkuperäislähteet ja mikä on niiden sisältö ollut. Se tiedetään, että lähteinä on käytetty mm. pohjoismaisia saagoja, kreikankielisiä uskonnollisia tekstejä, Bysantin sopimusasiakirjoja jne. Näistä on sitten taannehtivasti luotu ”johdonmukainen” historia, jossa Jumalan käsi ohjaa kehitystä, jos ongelmia näyttää syntyvän.
Toinen tärkeä lähde, vanhin säilynyt aito, on Novgorodin kronikka, jonka ensimmäinen osa on kirjoitettu vuonna 1237 tai pian sen jälkeen, vim. 1260-luv, ja jälkiosa vuoteen 1352 mennessä, loppuosat aikalaismuistiinpanoina. Tästä ja ”Nestorista” on luotu oma ”tutkimuksellinen ”kompilaatio, jota pidetään Venäjän historian pohjana. Muita ajalta säilyneitä alueen omia lähteitä ei ole, tai ei ole ainakaan säilynyt. Kronikkaluonteen takia mitään ristiriitaista aineistoa ei ole esitetty, vaan kaikki ”toimii”.
Muita tärkeitä Venäjän alueen lähteitä löytyy arabian- ja persiankielisistä teksteistä, mm. Ahmad Ibn Fädlänin kuuluisa matkakertomus, retki ”Pimeyden maahan”, jonka hän teki Bolgariin ja sieltä pohjoiseen 922. Kertomus on säilynyt osina eri puolilla, ja laajin esitys löytyi vasta 1923 Iranista. Matkakertomuksen ”Pimeyden maa” oli pohjoisen metsäseutu, sugrien maa, jonne saattoi kulkea vain talvisin. Tästä Fädlän päätteli, että pohjoisessa on aina pimeää.
Kauppatavarana pohjoiseen meni miekanteriä, ja ne maksettiin turkiksilla ja hylkeennahoilla.
Ostajien vaatimuksena oli kilauttaa teriä, mikä paljasti niiden laadun.
Fädlän ihmettelee, miksi parhaat damaskoslaiset eivät kelvanneet, vaan ostajat nimenomaan halusivat ”huonompia” teriä.
Syynä oli, että niitä ei käytetty aseina, vaan harppuunakärkinä, joina ”hyvä” teräs olisi katkennyt, heikompilaatuinen vääntyi ja piti.
Hän kuvasi myös Volgaa pitkin kulkeneiden kauppiaiden hautajaisia, jota pääsi seuraamaan. Kertomuksen mukaan nämä olivat isoja, komeita ja vaaleatukkaisia, mutta likaisia ja kokonaan (?) tatuoituja. On jäänyt epäselväksi, keitä nämä ihmiset olivat, mutta kulkureitin mukaan pohjoisen kauppiaita, skandinaaveja, slaaveja ja/tai itägermaaneja (gootit ym.).
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 17. huhtikuu 2017
”Suomen kuninkaat” taisivat olla pääasiassa niiden Varangin-viikinkien merimiesjuttuja.
Suomeen on turhaa ja vahingllista sepittää ”OMAA feodaalimenneisyyttä”. Feodalismi ja sitä kautta koko valtio ovat tuontitavaraa. Sitä paitsi viikingitkin elivät enempi heimoyhteiskunnassa.
***
Tanskasta löytyi tuhat vuotta vanha viikinkilinna – video
Arkeologit uskovat, että linnoituksen raunio on peräisin 900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta Harald Sinihampaan valtakaudelta.
6.9.2014 klo 16:28päivitetty 6.9.2014 klo 16:28
Tanskassa arkeologit uskovat löytäneensä noin tuhat vuotta vanhan viikinkilinnoituksen jäänteet Køgen kaupungin läheltä, Kööpenhaminan lounaispuolelta.
Kyseessä olisi ensimmäinen vastaava löydös yli 60 vuoteen. Aiemmin Tanskasta on paikannettu neljä muuta viikinkilinnaa, jotka ovat kaikki peräisin 900-luvun loppupuolelta.
Nyt löytynyt kehän muotoinen linnoitus on alustavan arvion mukaan peräisin samalta aikakaudelta. Tuolloin aluetta hallitsi kuninkaana Harald Sinihammas.
– Asiasta ei ole enää epäilystä. Olemme löytäneet pääportin ja rakenteet, joten tiedämme, että tämä on viikinkiajan linnoitus, kertoo arkeologi Nanna Holm.
Valløn kehälinnoitus (Vallø Borgring) on kolmanneksi suurin Tanskasta löytynyt viikinkilinnan paikka. Sen läpimitta on 145 metriä ja sitä lienee kiertänyt yli 10 metriä leveä paaluvarustus.
Linnoitus on rakennettu samalla menetelmällä kuin neljä muutakin aiemmin löytynyttä viikinkilinnan rauniota, minkä vuoksi tutkijat arvelevat, että ne olisivat samojen tekijöiden käsialaa.