Kävin Vapriikin näyttelyssä eilen. Miekat eivät olleet kuuilaista tyyppiä, mutta ei niitä kyllä Tursianotkosta ollut löydettykään. Kuurilaistyyppinen esine oli viikate.
Seuraavat ovat siis saman ajanjakson kuurilaisilta kaivauksilta Itämeren ja sen itärannalle laskevien jokien varrelta.
http://www.lnm.lt/piliakalniai-ir-gyvenvietes/
Piliakalniai ir gyvenvietės
(Linnavuoria ja asuinpaikkoja)
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/show?id=2119722%3ABlogPost%3A1028507
”Viikinkiajan” kuurilaisten ”dzauna” löydetty Pirkkalasta?
https://www.aamulehti.fi/juttuarkisto/?cid=1194813348854
Pirkkalasta löytyi merkkejä Suomen vanhimmasta rakennuksesta, jossa oli kiuas
Kuurilaisuuteen saattaisi viitata kolme seikkaa:
1) paikannimet, mm. Tampere = laiva(nveto)vinssi, Turtias = rikas, ajan- kohta (viikingit pelkäsivät kuurilaisia, joilla oli paremmat aseet ja yleen- sä paremmat välit sisämaan väestöön Itämeren itärannalla, kun viikin- git eivät yleensä uskaltautuneet syvälle sisämaahan, vaan majailivat suojaisissa lahdissa, josta saivat nimensäkin, joka tarkoittaa ”lahdessa olijaa”),
2) kiuas ja
3) puulattia (vieläpä samassa rakennuksessa), varsinkin jos se oli tervattu.
Kuurilaisten asumus oli ajalle poikkeuksellinen: se oli melko suurikokoi- nen ja korkea harjakattoinen savupirtti jossa oli kiuas. Se oli sekä asuin- paikka että ennen kaikkea vaatteiden ja kalanpyydysten huoltamispaik- ka sekä saaliinkin kuivaamis ja savustamispaikka. Yksi nurkka oli usein eristetty väliseinillä ja -katolla, ja lattialla, asuintilaksi, jossa saattoi olla myös ikkuna. Puulattian suosiminen oli perua rakentamisesta vetisille ja tulvien vaivaamille maille, suoranaista veteenrakentamistakin harrastettiin mm. seelien ja virolaisten keskuudessa. Kuurilaiset olivat luultavasti seeliläisten ja liiviläisten jälkeläisiä, kieli oli balttikielistä suomalaisvaikutteisin. Niiden parempien, joskin arkelogisesti pronssisia huonommin säilyvien aseiden nykyinen perillinen (muulla alalla) on kuurilaisten kehittämä viikate (*vīkaptēš = kaikenleikkaava).
[RJK: Tämä seelien jälkeläisyys ei ole varmaa, kielet ovat kuitenkin lähi- sukulaisia ja vasarakirveskielen ilmeisen suoria perillisiä kuten myös Volgalla Moskovan seudulla puhuttu volganbaltti goljadi (Eastern Galinindian).]
http://genwiki.genealogy.net/Die_Kuren
Name
Es gibt etliche Deutungen zum Namen dieses Volkes: von altindisch ab- geleitet ”mager, schwächlich”, von estnisch-finnisch ”link” im Sinne von ”links der Düna”, von zemaitisch ”Haken, Henkel”, von polnisch ”Hahn, Henkel”, von litauisch ”Nichtsnutz”, von litauisch ”strauchbewachsenes Land” und so weiter. Kunstmann [1] leitet sogar armenisch-kaukasisch ab: ”Volk des Kyros”. Die einleuchtendste Erklärung gibt Wolfgang P. Schmid [2], der sich intensiv mit der nehrungskurischen Sprache auseinandergesetzt hat und von ”kurs, krs” ableitet, eine Wurzel, die auch lateinisch ”currere” (laufen) und englisch ”to hurry” (sich beeilen) zugrunde liegt. Schmid verweist auf ”cursum expectare” (auf günstigen Wind warten), italienisch ”corsare” (Pirat), französisch ”courir, corsair” (beeilen, Seeräuber) und kommt letztlich zu dem Schluss (auch in Anbetracht der seeräuberischen Lebensweise dieses Volkes), dass der Eigenname der Kuren „beweglich, schnell zur See fahrend“ bedeute.
Lettisch heißen die Kuren Kursi und Kurši, nehrungskurisch Kursenieki und Kāpenieks (Dünenbewohner, Koperniker), russisch ”Korsb” und livländisch ”Kurali”.
Nimitys ”dzauna” tarkoittaa kuiva(tt)amista ja kuiva(t)ustilaa:
LT: ”džiauti…džiauna (džiauja)…džiovė” = ripustaa, asettaa kuivamaan (hautumaan, savustumaan jne.)
KR: *dzautum…*dzauna…*dzavei > (t)sauna
LV: žaut…žauju….žāvu = ripustaa kuivamaan (pyykkiä)
LT :”džiūti…džiūva…džiūvo = kuivaa, kuivata (kädet ym. ven. sohnut’), kuihtua, ”hiutua” (sanak. antama).
KR: *dzutum…*dzuva…*dzuva > kuivate = *dzutis > sysi
LV: žut…žust…žuva = kuivaa, kuivata (sohnut’), kuihtua
LT džiovinti…džiovina…džiovino = kuivata, kuivailla (ven. suṥit’)
KR: *dzāvinti…*dzāvina…*dzāvina
LV: žāvēt…žāvē…žāvēja = kuivata (suṥit’), savustaa (kalaa tai lihaa)
Edelleen ässiä yksinkertaistamalla saadaan:
LT: sausas, sausa = kuiva
LV: sauss, sausa = kuiva
PR: saūss, sausā = kuiva
JT; KR: sausas, sausa = kuiva
JT: sausint…sausina…sausinoi = kuivata
LV: sausēt…sausē…sauseja = paistaa uunissa, hauduttaa
KR: *sausītum…*sausina…*sausina (?)
Luultavasti samaan kuuluu myös:
LT ṥauti…ṥauna…ṥovė = ampua, räjäyttää (ruudilla, ”sauhauttaa”)
LV: ṥaut…ṥauja…ṥāvu (fut. ṥauṥu) = ampua
JTV: shaut…shauna…shavei = ampua
PR: šaūtun…šaūja…šaūwa = ampua
”Lattia” tulee latomista tarkoittavasta verbistä sekä suomessa että balttikielissä (tal(a)s) suomeen balttisanasta tulee ”talo” todennäköisesti. Sekin on olun perin tarkoittanut lattiaa. Samasta juuresta on peräisin myös silta.
http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=2376
Sana ”pirtti”, liettuan ”pirtis” = sauna, vihtominen, tarkoittaa nimenomaan ”vihtomishuonetta” eli suomalaisten perinteitä savusaunaa, jota saatteein käyttää myös savustukseen.
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/nimi-tampere-merkitsee-k…
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/05/suomen-sanat-fraenkelin-…
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1420117.html#p1420117
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/it-meren-laivahauda…
Keskustelua:
K. Tuomari kommentoi_ 15. toukokuu 2013 21:33
Kiinnostavaa arkeologiaahan tuo on ja mitenkä kieli on muuttunut entisajoista.Suomalaisten tukkimiesten ansiosta Alaskassa alkoi ilmestyä hirsisaunoja yli sata vuotta sitten.
Vanha Varis kommentoi_ 15. toukokuu 2013 22:04
Mutta se vasta kummallista on miten merkittävät luultavasti jo kivikaudelta alkujaan olevat arkeologiset löydökset lähteen ympärillä , joita osoittamaan entinen museotoimen johtaja oli laittanut viitan, muuttuikin vähemmän merkittäväksi kaksikaistaiseksi torpparitieksi, Ja uhrilähteestä ei löydy perimätietoa, vaikka vielä 70-luvulla nyt rumien kerrostalojen tieltä ainutlaatuinen kuusivaltainen lehtolaakso mainittiin nimellä ”uhrilehto”
Spammiro Botti kommentoi_ 15. toukokuu 2013 22:52
On hypoteesi, että nuo sanat tulevat tuolta, mutta sille kertyy kaiken aikaa lisää todisteita.
Spammiro Botti kommentoi_ 17. toukokuu 2013 03:23
Fraenkelin liettuan etymologisen sanakirjan mukaan (väärin, RK) sanan džiáuti tausta olisi uskonnollinen ja kreikasta:
” Lithuanian: džiauti = asettaa kuivamaan, paistumaan, savustumaan
Etymology:
džiáuti (džiáuju(džiáunu), džióviau) ’zum Trocknen aufhöngen, erschlagen, totschlagen’,
džiová ’Trockenheit, Dürre, Schwindsucht, Auszehrung’,
džiovéti ’(aus)trocknen, dürr werden’,
džiovínti trans. ’trocknen, dörren’,
džiū´ti intr. (džiū´stu und džiūvù, Praet. džiuvaũ und džiúvau) ’trocken, dürr werden’,
lett. žaut trans. ’trocknen, zum Trocknen aushängen, einen starken Schlag versetzen, durchstechen’, žūt intr. ’trocknen’,
žavēt, žāvēt trans. ’trocknen, räuchern’.
Nach M.-Endz. gehören diese balt. Wörter zu ahd. tawal¡n ’hinschwinden, hinsterben’, touwen, as. dōian, aisl. deyja (> engl. todie) ’sterben’, got. daūs ’tot’, diwans ’sterblich’ usw. (s. auch s.v. d¡yti).
Nach Specht KZ 69, 119 ff. hängen sie vielmehr zusammen mit
lit. diẽvas ’Gott’, ai. dyaus ’Himmel’, griech. Zeúj, lat. diœs usw. (s.s.v. diẽvas).
Er geht von der Bed. des strahlenden Himmels aus und meint, dass sich die Begriffe ’trocknen’ und ’brennen, leuchten, strahlen’ sehr gut vereinigen lassen.
Im Anschluss an Berneker IF 10, 158 erwähnt er noch ai. dunóti ’brennt’, dava- ’Brand’. Nach ihm liegen hier, wie auch in mehreren anderen Fällen, Wörter mit anl. *d- und *di- nebeneinander. Der idg. Gott *Diœus sei ein urspr. Donner- und Blitzgott gewesen, und daraus erkläre sich die Bed. ’erschlagen’ neben ’zum Trocknen aufhängen’ von lit. džiáuti.
Über das Fortleben der Bed. ’lichter Tag’ von lat. dies in der Sprache der Christen, besonders des hl. Ambrosius, und die Auffassung des Tages als Symbol Christi s. jetzt Havers Festschr. Debrunner 171 ff.
Nämä arvelut sanan džiáuti alkuperästä ovat ilmeisen virheellisiä, ja niistä ilmenee sanakirjan tekijän ikuinen trendi etsiä mahdollisimman suoria yhteyksiä kreikkaan. Sitä vastoin verbi on mitä ilmeisimmin satemisoitunut muoto liettuan verbistä ”ginti…gẽna…gyne” = juoksuttaa, tislata, polttaa tervaa, ajaa. Kantabalttilainen muoto olisi ”*g´enti”:
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1015740.html?hilit=%20ginti#p10…
” Kaava oli siis, että tiettyä kautta lainaustuessaan samasta liettuan (baltin) sanasta ”žẽmė”, jonka kautta yhtä kautta tulee ”Häme”, tule toista kautta ”Saimaa”. (Tuo äärimmäisen tärkeä ”mato” ensimmäien e:n päällä on noudevan painon merkki.)
Kysymys asettuu seuraavasti: ”mitä pitäisi liettuaksi olla, jotta JÄLKIMMÄISEN KAAVAN MUKAAN tulisi ”Kainu(u)”?
Ensimmäiseksi kirjaimeksi g olisi varma > k
Olkoon se siis (ainakin aluksi) G.
Toisen kirjaimen pitäisi olla (ainakin ensialkuun) tuo sama Ȇ.
(Koetetaan sitten muita, jos ei näytä menevän sinne päinkään…)
Seuraava kirjain on N.
Ja viimeinen kirjain olisi A.
Saadaan muoto GȆNA, joka painoa vaille sama kuin sinun tarjokkaasi preussista ”Kainuun” vastineeksi. Mutta tämän pitäisi nyt olla liettuaa, ja transformaatiosääntömaailmassa ko. kautta samassa suhteessa ”Kainuuseen” kuin ”žẽmė” on Saimaaseen…. Sitten vain sanakirjat plärisemään!
Kuinka ollakaan, tällainen sana myös löytyy!
Ja täällä ”gẽna”lla on preussissa vastine ”gūntun”, joka tarkoittaa, että kauempana ajassa taaksepäin on muoto ”guin-” , joka sopii aivan loistavasti paitsi ”kainuuseen”, myös ”kveeniin”, ja antaa aiheen olettaa, että ne todella ovat samaa lähtöä!
Kyseinen verbi on nykyliettuaksi
”gìnti…gẽna…gìnė” = polttaa tervaa (dervà) (tai viinaa), ajaa ulos (esimerkiksi mehu hedelmästä tai veri lihasta), venäjän ”gnatj”,
(Viinaa kai siellä viimeksi on poltettu, mutta pitää katsoa lainautumisajankohdan mukaan. Mitä taas tuohon nais-tulkintaan tulee, niin minä en ymmärrä, mitä niistä ”puristetaan” ulos, vaan asia on mielestäni suorastaan päinvastoin…) ”
Luonnon- ja teknisisäkin ilmiöitä koskevien verbien muinaistausta on balttikielissä yleensä ”sosiaalinen”, kun taas SU-kielissä päinvastoin sosiaalistenkin termien taustalla on tavallisesti konkreettisia luonnonilmiöitä tarkoittavat sanat, kuten verbeillä pohtia, ymmärtää, käsitellä, ajatella jne.
Niinpä genti on liettussa ikivanha verbi, mutta sen säännnöllinen johdannainen omalla suunnallaan džiáuti on naapurikielestä kuten kuurista tai skalvista lainautunut, tekninen sana. Edellinen tarkastelee samaa prosessia sen juoksevan lopputuloksen,jälkimmäinen taas kuivan lopputuloksen kannalta.
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=923536&r=1063106…
” ” giñti a) (gẽna, gìnė) dzīt = ajaa (takaa, ulos), tyislata (viinaa, tervaa)
banga gena bangą – vilnis vilni dzen = aalto ajaa aaltoa
du bėga, du gena – divi skrien, divi dzenas pakaļ = kaksi pakenee, kaksi ajaa (t.tulee vastaan) = jos sutta pakenet, niin kathu tulee vastaan.
gìnti b) (~a, gýnė) = puolustaa
1. aizstāvēt; aizsargāt
ginti šalį nuo priešų – aizstāvēt zemi no (pret) ienaidniekiem = p. maata
kongresas taikai ginti – miera aizsardzības kongress = rauhankongressi
ginti savo pažiūras – aizstāvēt savus uzskatus = puolustaa näkemystään
ginti disertaciją – aizstāvēt disertāciju = puolustaa väitöskirjaa
ginti kaltinamąjį – aizstāvēt apsūdzēto = puolustaa syytettyä
ginti vartus – aizsargāt vārtus
2. /aiz/liegt = estää
ginti vesti – liegt precēties
gink Dieve! – nedod Dievs! pasarg Dievs! = Herra varjele (joltakin)! ”
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1311588.html#p1311588
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1301507.html?hilit=gainti#p1301507
http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_…
*gʷʰen- | to press; to strike, slay, kill | Skr.हन्ति (hanti), Av. (jainti), Pers. /zahr; ajanam/, Lith. ginti, Ltv. dzīt, Old Prussian guntwei, OCS gŭnati, Russ.жать; гнать (žat’; gnat’), Polish gnać, Alb. gjanj, Arm.գան (gan), ջին (ǰin), ջինջ (ǰinǰ), Ir. gonim/gonadh, Gk.θείνω (theinō); φόνος (phonos), Hitt. kwen, Lyd. qẽn-, Eng. gūþ/—; bana/bane, Gm. gundfano/—, Goth. banja; pano/Bahn ON gunnr; bani |
Spammiro Botti kommentoi_ 18. toukokuu 2013 05:50
Edelleen Fraenkelin etymologisesta sanakirjasta:
Lithuanian: giñti…gẽna…gìnė = ajaa, juoksuttaa, tislata, polttaa tervaa (ven. gnat´, pr. gonet)
Etymology: 1. (1. prs. genù, giniaũ) ’jagen = ajaa, treiben (das Vieh auf die Weide) = paimentaa’,
gindinti ’treiben lassen’ = ajattaa (toistuvana, jahdin suunnitteluna suomessa siis ”ajatella”!), dazu
gìnti…gìna…gýnė 2. (1. prs. ginù, gýniau) ’wehren = estää, pidättää, häätää, torjua, ehkäistä, verteidigen = puolustaa, suojella, turvata’, puoltaa.
(Samaan yhteyteen liittyy todennäköisesti verbi gýti…gỹja…gìjo = pysyä terveenä, pitää pintansa, parantua, ilostua
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=gyti&s=0&g=2&a…
” gýti (gỹja, gìjo)
1. dzīt (par brūci) = parantua (haava ym.)
2. atveseļoties = ilostua
ligonis jau gyja – slimnieks jau atveseļojas = potilas on jo iloinen”
apgìnti ’verteidigen’ = (ympäri)puolustaa, olla puolustusasemissa, varustaa puolustusasema
giñklas ’Waffe’ = ase,
neapginklus (alit. auch kontrah. nopginklus) ’ungeschützt = aseistamaton, varustamaton suojaamaton’
(Szyrwid Dict. s.v. nieobwarowany = varusta(utu)maton, puola),
apgiñklas ’Schutzwaffe = puolustusase’ (s. auch Szyrwid Dict. s.v. obrona),
giñčas ’Streit(igkeit) = (risti)riita(isuus), Zank, Wortwechsel = sanaharkka, Kampf = taistelu, tappelu, streitsüchtiger Mensch = riidanhaluinen henkilö, Streithammel = riitapukari’,
davon gintyti ’streiten = riidellä, kämpfen = tapella, widersprechen = sanoa vastaan’
neben giñčyti (nach giñčas), pagynė´ti ’ein wenig, eine kleine Strecke treiben = ohjata karja tai kotieläin jonnekin´, und ’beendigen = saattaa päätökseen, vollenden = viedä loppuun (työ), vollführen = täyttää (tehtävä)’,
pagynà, paginatìs ’Beendigung = lopetus, Ende = loppu’,
pagynė´tuvės ’Schmaus zur Feier eines Arbeitsabschlusses = työn lopuunsaattamisjuhla, harjakaiset’
(… wo auch auf die ähnliche Bed. von poln. zgon ’Ende = loppu, Hinscheiden = riutua, nääntyä, Tod = kuolema’,
dozgonny ’bis zum Ende, lebenslänglich = elinikäinen (puola)’ aufmerksam gemacht worden ist),
genes(t)ỹs und genetỹs ’Viehtrift’ = (ajettava) karjalauma, karjanajotie
genỹs ’Specht’ = (iso)tikka = “pihkalintu” (“pihkis”),
[url=http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=gen%C4%97ti&s=0&g=2&r=10631062]genė´ti[/url] ’Baum ästeln, die Äste abhauen’ = karsia puu oksista. Kirjaimellisesti sana kuitenkin tarkoittaa ”tislatuttaa”, eli valmistella tervaspuuksi, mikä tapahtuu kuivattamalla mänty pystyyn, jossa yhteydessä se varsinkin tyvestään vahvasti tervastuu, poistamalla kuori tyven alaosasta.
gãnas ’(Pferde)hirt’ (hevos)paimen,
ganýti ’weiden = laiduntaa, hüten = kaita (kaitsen), suojella’,
gãniava ’Futter, Weide(platz)’ laidun,
paganà ’Hüten, Weiden, Viehhutung’ = karjanhoito,
pãganos, paganễ, paganià, ganyklà ’Weideplatz, (Vieh)weide’ = laidun,
ganióti, genióti als Intens. von giñti ’treiben, jagen’, mit Ablautsentgleisung
auch gáinioti dass.,
(Viinan tislaamisesta käytetään liettuassa kuurilaista sanaa “gainti, gaino…” jopa lakikielssäkin, kuten paikallisten pitkäripaisten toimiluvissa, mutta kielikirjoista sitä ei löydy, kuten ei montaa muutakaan vastaavaa kuurismia (vaikkapa ”lempti” = kääntää päälle/pois, alun perin sytyttää), koska muka ”ne ovat latviaa”:
http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-…
mit Dehnstufe naktìgonė ’Hüten der Pferde während der Nacht, Nachtweide’ = yölaidun,
naktìgonis, naktìgoninkas ’während der Nacht die Pferde bewachender Hirt’ = yöpaimen,
mit -un- Tiefstufe gunióti, gùnyti ’verscheuchen’ = pelotella, karkottaa,
gundyti, gùndinti ’versuchen, verleiten, verführen’ = johtaa, ajaa harhaan,
mit Ablautsentgleisung guinióti = gunióti, paguinìkis neben pagunìkis ’Laufbursche, Bote’ = sanansaattaja,
asilų pagu(i)nìkis ’Eseltreiber’ = aasinkasvattaja,
(pa)gùinu und analogisch nach den Fällen, wo Präsentien auf -nu und -ju nebeneinander vorkommen (cf. piáuju und piáunu: piáuti ’schneiden’, kráuju und kráunu: kráuti ’aufhäufen’ etc., Specht LM 2, 53ff., Jaunius Gram. 179, Jablonskis2 94)
auch (pa)gujù, dazu dann Infin. (pa)gùiti,
lett. dzīt (dzēnu, Praet. dzinu) ’treiben = paimentaa, verfolgen = ajaa takaa, wegschaffen = karkottaa’,
dzenis ’Specht’ = isotikka, kirjaimellisesti “pihkis”,
dzenēt ’ästeln = okisia, die Äste abhauen = karsia oksat, abhacken = hakata, veistää pois, abkappen = katkaista’,
gans ’Hirt’ = paimen,
ganīt hüten, weiden’ = laiduntaa,
ganīkla ’Weide = niitty, Herde, Schar = lauma’ ,
ganeklis ’Herde’, mit Ablautsentgleisung
gaīnīt ’treiben = ajometsästää, verfolgen = ajaa takaa’ ,
gaīṇāt ’wiederholt treiben, abwehren’ = metsästellä,
mit Tiefstufe un gundīt ’zum Bösen anreizen’ = ohjata pahoille teille,
preuss. genix ’Specht’ = isotikka,
aytegenis ’kleiner Specht’ = pikkutikka
(Voc. 745, wohl eher ’Buntspecht’ = “kirjavatikka”),
cf. ai. éta-, av. aeta- ’schillernd, schimmernd, bunt’ = kirjava
mit Schwundstufe -un- guntwei, 1. Pl. Praes. gunnimai ’treiben’ = ajometsästää, ajaa riistaa;
cf. abg. gúnati (ženą), goniti ’(ver)treiben, verfolgen’ = ajaa takaa,
žęti (ž´ną) ’ernten’ = korjata viljaa,
poln. gonić ’jagen, verfolgen’ = metsästää, gon ’Jagd’ = metsöstys, jahti,
wygon ’Trift, Viehweg’ = karjatie, zagon ’Ackerbeet’ = pellonsarka, etc.;
ai. hánti ’(er)schlägt, tötet’ = tappaa, ápahanti ’wehrt ab’ = torjua,
ghana´– ’ersehlagend, Keule’ = nuija,
av. jainti ’(er)schlägt, trifft, verletzt, tötet’, avijanaiti ’fällt einen Baum’,
arm. gan ’Schläge, Prügel = lynti, Züchtigung = jalostus’,
griech. fònos ’Mord’ (über patrofònoj, –h~a, –thj etc. = ’Mörder des Vaters eines anderen’ = murha,
cf. ai. bhrárahan- ’Mörder des Bruders einer anderen Person´ = murhaaja, etc.),
qe…nein, œpefnon ’(er)schlagen, töten’ = tappaa, arhfatoj ’im Kriege getötet’ = kaatunut (sodassa),
alb. g’ań ’jage’ = ajan,
lat. defendere ’abwehren, verteidigen’ = suojata,
offendere ’anstossen, anschlagen, verletzen, kränken’ = hyökätä, sairastuttaa,
infensus ’feindselig, erbittert’ = vihamielinen (taho),
ir. gonim ’verwunde’ = haavoittuminen, gein, abret. gen ’Keil’ = nuija,
ahd. gun‹ ’Kampf´= taistelu, as. gū‹ea, gū‹-,
aisl. gunnr dass., gandr ’Zauberstab’ = taikasauva.
Hierher auch lit. geinis 3. ’Ast . . . ’ = oksa(n)-,
(cf. suginti ’den Kreisel zurückschlagen’),
lett. dzenis ’zwischen den Zacken eingeklemmtes Holz’ = hampaiden väliin jännitetty puu.
Die Wörtersind von geinis 1. ’Aufzug usw. = juhlakulkue, marssi´ zu trennen
(s. über alles s.v. geĩnis).
Lit. gìltinễ ’Todesgöttin = kuolemnjumalatar, Tod´ ist nicht, wie Būga meint, aus *gintinė dissimiliert, sondern gehört zur Sippe von gélti = pistää, gãlas = loppu(pää), (s.s.v.).
Lithuanian: gintãras = meripihka, (= ”tislatun kaltainen”)
Etymology: giñtaras, gentãras (letzteres bei R., R.-M., daraus Nesselmann Wb. 250. 255 und in der Schreibung jentaras 38) ’Bernstein’ = meripihka,
lett. dzītars, dzintars (Kuronismus), zītars dass., cf. russ. jantar´.
Spammiro Botti kommentoi_ 19. toukokuu 2013 05:50
” Lithuanian:džiáuti…džiáuna (džiáuja)…džiovė = ripustaa (asettaa) kuivumaan (savustumaan ym.), kuivata, tislata kuivaksi, (tappaa)
Etymology: (1. prs. džiáuju(džiáunu), džióviau) ’zum Trocknen aufhangen = ripustaa (asettaa) kuivamaan (savustumaan ym.), erschlagen, totschlagen = iskeä kuoliaaksi’,
džiová ’Trockenheit = kuivuus (ominaisuus), Dürre = kuivuus (luonnonilmiö), Schwindsucht hivutus(tauti), keuhkokauti, Auszehrung = riutuminen’,
džiovėti… džiõvi… džiovė´jo ’(aus)trocknen = kuivaa (rutikuivaksi), dürr werden = kuivaa, kuihtua laihtua (sairaalloisesti)’,
džiovínti…džiovína…džiovíno trans. ’trocknen, dörren’ = kuivata, kuivattaa,
džiū´ti…džiū´stu (džiū´va)…džiúvo (džiúvau) ’trocken, dürr werden’ = kuivaa, alkaa kuivaa, kuolla “
Tästä puuttuu perustärkeä sana
džiūtis = mm. kuiva(t)us, kuivuus, kuiva kausi (sausra), paiste, helle, (kuiva) kuumuus (kaitra), kudoskato (džiūtė, med.), metsäkato (puiden joukkokuolema), juuttikasvi. -jute (engl. jute), muumio (gaišena), džiūtis (~tiẽs) (4) s.
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=930028&r=1063106…
1. žūšana = kuivatus (lämpöä ja liikkuvaa ilmaa käyttäen); kalšana = metallinmuokkaus (takominen, sydettäminen, joka myös tapahtuu ilmalla palkein)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Puuhiili
2. med. izžuvums = kudoskato ”
Tuosta sanasta džiūtis tulisi kuurin kautta lainautuessaan ”sysi”.
Edelleen puuttuu džiovus = kuivaus-, kuivaava: džiovi jauja = kuivausriihi, kuivuri (myös preussin kautta kulkenut ”jauja” = ”(kuivaus)riihi, -teline” on varsin todennäköisesti peräisin sanasta džiauja (>dzjauja), sillä tuollainen liudentuneen suhuässän muuttuminen j:ksi on tavallista preussissa.
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=917542&r=1063106…
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=jauja&g=2&!r=1…
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1327230.html#p1327230
Verbin džiū´ti preesensistä džiū´va saattaa tulla vastaavalla tavalla suomen ”jyvä” tarkoittaen nimenomaan kuivattua eikä mitä tahnsa viljansiemntä:
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1250365.html#p1250365
Myös suomen sanat ”hauta” ja ”hautua/hautua” tulevat täältä sunnalta, mutta muinaisliettuasta tai latviasta ja ne ovat vanhempia kuin kuurista tullut ”sauna”.
Jorma Koivulehto on oikeassa siinä, että ne tarkoittavat terva- ja paistohautaa (saameksi ”saude”) eivätkä esimerkiksi ruumishautaa. Mutta siihen hänen ymmärryksensä sitten loppuukin: hän on löytänyt gotlanninruotsista vanhan kuuriainan ”sauda”, ja väittää siihen nojaten koko parvea ”muinaisiksi germaanilainoiksi”, vaikka siitä nimenomaisesta sanasta ”hauta” ja ”hautua” eivät tule yhtään sen enempää suoraan kuurista (jolloin sana olisi **sauta)!
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1105784.html#p1105784
” lett. žaut trans. ’trocknen, zum Trocknen aushängen, einen starken Schlag versetzen, durchstechen’, žūt intr. ’trocknen’,
žavēt, žāvēt trans. ’trocknen, räuchern’. “
Spammiro Botti kommentoi_ 19. toukokuu 2013 07:56
Pangermanistien Álgu-tietokanta antaa ”sydelle” pitkän rivin SU-sukulaisia ja mahdollisia kantamuotoja. Noista kuitenkin kaukaisimmat ovat ”hiili”-sanaan liittyviä, joka on vanha IE-laina ilmeisimmin sekin, ja mordvan sa saamen sanat voivat olla peräisin samata lähteestä kuin suomenkin.
http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=58829&ha…
Jyvä-sanan kohdalla tilanne on, että vain ionarinsaamessa on suomesta lainattu sana ja mordvassa on balttilaina. Muiden sanojen yhteys tähän epäuskottava.
http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=51713&ha…
Haudassa kummittelee Koivulehdon murhe-etymologia…
http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=59686&ha…
Saunasta sellaiset sentään on poistettu:
http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=59688&ha…
”Poliittista” taustaa täällä:
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1035458.html#p1035458
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1036345.html#p1036345
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1036663.html#p1036663
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1061268.html#p1061268
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1061345.html#p1061345
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1072574.html#p1072574
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1101839.html#p1101839
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1105784.html#p1105784
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106169.html#p1106169
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106789.html#p1106789
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1129004.html#p1129004
Nuo linkit eivät aukea, koska ne on poistettu ko. keskustelusta.
RJK: 2.3.2016 klo 21.05
kirjoittiVaan mikä onkaan sanakseen KIUAS?
Mm. Ralf Peter Ritter kirjoittaa:
Um Ablautvariation in thematischen Stämmen geht es auch in einem Aufsatz von LINDGREN über fi. kiuas, kiukaa- ‘Saunaofen’. Es handele sich um eine ”Pilotstudie”, die zum Ziel habe, durch ”Einbeziehung phonologischer Gesichtspunkte der etymologischen Forschung zu neuen Einsichten” zu verhelfen (207).
LINDGREN verbindet das finnische Wort mit der Sippe dt. hoch, Hügel, schwed. hög ‘Haufen, Hügelchen’, got. hiuhma ‘Haufen, Menge’, die einen Stamm idg. *keụk/koụk- /kuk- voraussetzen sollen (200).
[HM: Nämä eivät ole ”kantaindoeurooppaisia juuria” (vaikka jotkut vääriksi todetut mallorylaiset luettelot yhä niin väittävätkin, paitsi ehkä viimeinen. Kaksi ensimmäistä ovat lähinnä vasarakirvestä: itäbalttilaista kentum-kieltä.
Kantakindoeuroopan juuri oli lähennä *ken- = puolustaa, kestää, kantaa,pitää pintansa, tai *kem- = jännittää (nahka,jousi ym.), pingottaa, kormittaa taipumaan, loppu-k– on johdin (jos se on balttia, että kyse on tarkoituksella ja johdetusti tehdystä rakennelmasta. Jos se on -p- se kertoo kasasta, jota kasataan ja puretaan, kauppakasasta! Preussiksi muten – ”kassa”!
Tähän nippuun liittyy vielä myös vartalo *kep– = polttaa, paistaa, keittää kovaksi (leipä, ruukku jne.), joka käyttäytyy myöhemmissä äänteenmuunnoksissa usein aivan samoin kuin edelliset. Tähän vartaloon ei kuitenkaan ollenkaan sovi johdin –k/g-. Kep-sanat sekä ”sekoittavat” edellisten johdannaisten löytämistä, että ovat voineet myös aiheuttaa merkityssiirtymiä edellisten johdannaisissa kohti kuivaamista.
Tässä yhteydessä todennäköisesti esiintyy kantabaltoslaavin johdannainen *kem-k– = pakottaa venymään, taipumaan, joustamaan. Änneyhdeitelmä –mk– on kielletty balttikielissä, joissa se muuttuu äänneyhdistelmäksi –nk-, mutta sallittu slaavikielissä. Venäjän kielessä onkin sana komkij = (pilalle) pullistunut, esimerkiksi seinä, kattila, hattu, leivonnainen, komkat´ = rutistaa (palloksi), pullistaa. ]
In semantischer Hinsicht weist der Verf. darauf hin, daß die älteste Feuerstelle ”aus einem Steinhaufen in einer Ecke des Zimmers” bestand (201). Ein urgermanisches *haugáz, *háuhaz ‘hoch’ bzw. ‘Hügel’ (an. haugr, mhd. houc, s. KLUGE/MITZKA s.v. hoch) würde dem Konsonantismus und der Stammklassenzugehörigkeit des finnischen Wortes voll gerecht werden. Die durch das Gotische bezeugte Ablautstufe *eu kann im Finnischen durch iu vertreten sein
(z.B. in liuta ‘große Menge’: germ. *leuda-, vgl. an. ljödr ‘Volk’, s. HOFSTRA 1983, S. 45).
[HM: Nämä ovat balttisanoja, jo ennenkin käsitellyatä sanasta *len- = löysätä, irrottaa, vapauttaa, sallia.],
Daß ein *heuhaz oder *heugaz nicht direkt rekonstruierbar ist, vermindert natürlich die Plausibilität der Zusammenstellung.
[HM: Kermaanin h:sta ei voi tulla lainautuessa suomen k:ta. Päinvastaista on yritetty niin vimmatusti ja väärennetysti, että se todistaa päinvastaisen!]
Unverständlich ist zunächst der Aufwand, den LINDGREN um die lautliche Seite seiner Etymologie treibt. Am Anfang steht die Behauptung, ”die Linguistik hat sich und das hat zu einer durchgreifenden Wandlung unserer Auffassung vom Wesen der Sprache geführt und die Einzelheiten der Sprachentwicklung in neues Licht gerückt” (201).
Ob der hier zum Ausdruck gebrachte Optimismus generell berechtigt ist, sei dahingestellt. Sicher ist, daß LINDGRENs weitere Ausführungen nicht dazu geeignet sind, seine Feststellungen zu erhärten. Er fährt fort: ”Gegen diesen Hintergrund möchte ich nun versuchen, eine Phase in der mutmaßlichen Entwicklung synchron zu vergegenwärtigen, wie sie wahrscheinlich etwa im späten Indogermanischen oder frühen Urgermanischen geherrscht hat: Der Ablaut war etwas früher eingetreten, mithin regelte sich die Verteilung der unterschiedlichen Vokalqualitäten offenbar noch ganz mechanisch nach dem jeweiligen Wortakzent – es handelte sich also um stellungsbedingte Allophone in komplementärer Distribution, die nur zusammen ein Phonem bildeten.
Phonemisch wurden die Ablautstufen erst später, vielleicht zu der Zeit, als der Ablautwechsel in der germanischen Konjugation morphemisch wurde, und spätestens dann, als der indogermanische bewegliche, musikalische Wortakzent der germanischen dynamischen Erstsilbenbetonung weichen mußte. Demnach schreiben wir unseren Stamm besser phonologisch:
eu
spätidg. *k ou k-
u
(203) ”.
Der Allophoncharakter der Ablautvarianten war aber – wie sich aus dem Befund aller für die Rekonstruktion wichtigen altindogermanischen Einzelsprachen ergibt – höchstens im frühesten Urindogermanischen gegeben. Eine ”phonologische Schreibung” ist für das Spätindogermanische fehl am Platze. LINDGREN meint dann weiter, man müsse ”wohl prinzipiell damit rechnen, daß jede im Flexionsparadigma eines Wortes vorkommende Lautform den Ausgangspunkt für eine etwaige Entlehnung bilden kann” (204).
Das hat noch nie jemand bezweifelt. Auch mit seiner These, ”daß die Entlehnung etwa eines urgermanischen Wortes ins Urfinnische auch von einem solchen Allomorph ausgehen kann, das in den späteren germanischen Tochtersprachen nicht mehr zu belegen ist” (204), rennt LINDGREN offene Türen ein. Da er aber gleichzeitig im Falle kiuas folgende Meinung vertritt: ”Der stammbildende Vokal a im Finnischen weist auf ein a im Urgermanischen hin, das dem indogerm. Themavokal –o– zu entsprechen scheint”, ist seine vorhergehende Äußerung hinfällig, da thematische Stämme keinen Ablaut haben. Die dem finnischen Wort zugrunde liegende germanische Form könnte höchstens eine Thematisierung einer o-stufigen Paradigmastelle einer ablautenden Stammklasse sein.
Es mag angehen, ”in dem iu unseres finnischen Wortes eine Substitution für spätgermanisches eo oder gar indogermanisches eu zu sehen, da es offenbar die nächstliegende, im Urfinnischen geläufige Diphthongqualität darstellt” (205) – wenn man davon absieht, daß man diese Ansicht zu der Tatsache eines finnischen eu für germanisches *eu in einer Reihe von Entlehnungen in Beziehung zu setzen hat – ; die Begründung für diese Erklärung ist aber unverständlich: ”… nur im Gotischen finden wir ein iu,
… Die finnische Formen sind dises iu zu enthalten, es steht aber vor einem a, was wiederum im Spätgermanischen, nach Eintritt der Brechung eine Unmöglichkeit wäre” (2O5) 81.
LINDGRENs Ansicht, ”daß wir bei der Hypothese bleiben können, daß wir also mit der Möglichkeit rechnen sollten, daß fi kiuas ein Lehnwort aus dem späten Urgermanischen ist”, könnte man sich anschließen, wenn es nur das finnische Wort zu erklären gällte. Lüd kiudug, weps. küuduk/küụduga blieben indessen unverständlich. Die in SKES gegebene Erklärung des ostseefinnischen Wörtes (Kompositum *kivikota Gen *kivikodan) würde allen Vertretungen gerecht, und daß in dem, Wort ein kivi ‘Stein’ verbaut sein kann, von der Sache her plausibel.
81. Vgl. aschwed. kiūsa! Der Aufsatz enthält noch eine Reihe anderer Unstimmig; keiten, z.B. S. 202: ”Die Vokaldehnung im zweiten Allomorph” eines ”urfinfllschen *kiuγa-/kiukaa- ”wird eine Urfinnische Erscheinung sein, die nach der Entlehnung Sekundär eingeführt wurde, um das Wort dem finnischen ‘Deklinationssystem anzupassen”.Ein ”Anomorph” kiukaa- hat es weder im Urfinnischen gegeben,noch gibt es dies heute außerhalb der dem Schriftfinnischen zugrundeliegenden Dialekte; schrift fi. kiukaa- ist aus kivkasa- (< *kiukasa-) entstanden.
HM: Álgu-tietokanta näyttää pitävän kiuas-sanaa saamelaisena:
[kiuas] : itämerensuomi > pohjoissaame giwgas
SSA 1 1992 s. 376
[kiuas] : itämerensuomi ?> koltansaame [kì̬ugan]
tietokannan päättelemä
[kiuas] : itämerensuomi ?> kildininsaame [ki̮ṷ̄kan]
tietokannan päättelemä
[kiuas] : itämerensuomi ?> turjansaame [kiuɢ̀an]
tietokannan päättelemä
kiuas
Sanalle kiuas (kiukas, kiukka) on olemassa etuvokaalinen variantti: kyäs (kyä´, gen. kykään, kykäs, gen kykkään, kykkä, gen. kykän). Sille Álgu antaa kuitenkin aivan mielikuvituksellisen ”kermaanetymologian” ja samalla valehtelee, ettei muka balttilaistta etymologia olisi lainkaan esitetty, taatusti vastoin parempaa tietoaan:
kyäs < germaaniset kielet Junttila, S. 2012 SUST 266 s. 278
kyäs < germaaniset kielet: SSA 1 1992 s. 469
muinaisalasaksa [skok]
kantagermaani [skukka-]
kyäs !< germaaniset kielet: LÄGLOS 2 1996 s. 138-139
kantagermaani [χukkan-]
keskialasaksa [hocke]
kyäs !< germaaniset kielet: LÄGLOS 2 1996 s. 138-139
kantagermaani [skukan-]
keskiyläsaksa [schoche]
kyäs !< germaaniset kielet: LÄGLOS 2 1996 s. 138-139
muinaisalasaksa [skok]
kantagermaani skukka-z
keskialasaksa [schock]
kyäs ≮ balttilaiset kielet Junttila, S. 2012 SUST 266 s. 278
SKES: liettuan kūgis = ”(pyöreä) keko, kasa, kupo”; liettuan sana ei riipu materiaalista, se tulee kummuksi kokoamismista tarkoittavasta verbistä, ja voi tarkoittaa aivan yhtä hyvin esimerkiksi maata ja kiviä kuin olkia tai viljaakin.
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=911541&r=10631062&lid=911541&g=2&q=kiugas&h=1649
Liettuan etymloginen sivusta antaa lisää entistäkin ”kiukaaksi” sopivampia balttilaisia originaaleja:
Luotettavin ja uusin on preussin etymologinen sanakirja:
http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=1089
kū́gis = kumpumainen kasa
Straipsnelis:
Pr(eussi). kugis ‘bumbulas ant kardo rankenos = miekan kahvan nuppi’ artimiausiai siejasi su lie. kū́gis, kūgỹs, kūgẽlis, kùgelis = em.; kiū́gis, kiugẽlė = em.;
káugė, kaũgė, kaugurỹs ‘gubrys = katonharja’, ‘iškiluma = juhlallisuus’, kaugurė; kiáugė; kuõgė, kúogė, kuõgis = em. ir kt.;
la. kàudze ‘šieno kupeta = heinäkasa, heinäkuhilas’, [235] kàudzele, kaûdzele, kàuģele, kaũģele = em.,
kaũgurs, kàugurs ‘kalvos viršūnė = mäein harja, kallionlaki’, kauguris, taip pat .
Yra ir slavų paralelių, kurios neseniai nurodytos Варбот, Э 1978 (1980), 25–27. Tai grupė rusų tarminių žodžių, paprastai kildinamų iš sl. *kǫželь/*krǫželь: тверск. кýжа onusinis žvejybos įrankis = kalastusväline (turo? Sillon sana tulee luultavasti karjalan sanasta kuusi)’, яросл. кýжи ‘žvejybos įrankis’, кýжня ‘didelė dėžė = suuri astia’ ir pan. […]. Šios grupės branduolys neabejotinai kilęs iš sl. *kuža, *kužьn’a, *kьuž-nь ir pan., iš senesnio *koug-i̯ā, *koug-in- ir pan. [236] Spėjama, kad pr. kugis turėjęs dar reikšmę, atspindinčią tam tikrą šieno rinkimą ir saugojimą.
http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=1089
kugis 1
I kugis „knoff (Knauf) – kalavijo rankenos bumbulas (galvutė) = miekan kahvan nuppi“ E 426 nom. sg. masc. = pr. *kūgīs (i̯o-kamienis), kurio pagrindinė ar bent jau senesnė reikšmė bus buvusi „tam tikras gaubtas iškilimas = koottu kasa, pasipūtimas = kinos, dyyni“. Jis kartu su artimaisiais giminaičiais subst. (i̯o- resp. ē-kamieniais) lie. kū́gis (kūgỹs – kū̃gį) „šieno ir pan. kupeta = heinä- ym. kasa“ resp. kū́gė „t.p.“ suponuoja subst. mob. (i̯o- resp. ē-kamienį) balt. (dial.) *kūgja- „kas išlinkęs dengiančiai (gaubiančiai) = peitto-, peitin-, peite-“ resp. *kūgē- „kas išlinkusi dengiančiai (gaubiančiai) = em.“, kuris – fleksijos vedinys iš adj. (o- resp. ā-kamienio) balt. *kūga- „išlinkęs dengiančiai (gaubiančiai)“ resp. *kūgā- „išlinkusi dengiančiai (gaubiančiai); dėl darybos plg., pvz., subst. mob. (i̯o- resp. ē-kamienį) lie. plìkis „kas nuplikęs“ resp. plìkė „kas nuplikusi“ ← adj. lie. plìkas „nuplikęs“ resp. plikà „nuplikusi“, žr. dar, pvz., s.v.v. Kuke = kahlaamo, glumbe = peura.
292 Panašiu būdu subst. lie. káugė/kaũgė „šieno ir pan. kupeta, kūgis“ = la. kàudze „t.p.“ bei lie. kiáugė „t.p.“ (LKŽ V 684; plg. kiūgis „t. p.“ LKŽ V 910) suponuoja egzistavus adj. (o/ā-kamienį) balt. *kauga-/*kaugā- „išlinkęs (išlinkusi) dengiančiai (gaubiančiai)“ resp. *keuga-/*keugā- „t.p.“ Bus buvęs tos pačios reikšmė̃s ir adj. (o/ā-kamieniai) sl. *keuga-/*keugā- bei *kauga-/*kaugā- (gal ir *kū̆ga-/*kū̆gā-) → subst. rus. dial. куга „попловок“, кужа „конусообразная рыболовная снасть = kartionmuotoinen kalastusväkine“ ir kt.; minėtas subst. rus. dial. кужа < sl. (dial.) *kaugjā = subst. ryt. balt. *kaugjā → *kaugē > lie. káũgė = la. kàudze (heinä ym.)kasa.
Adj. (o/ā-kamieniai) balt.-sl. *keuga- „išlinkęs dengiančiai (gaubiančiai)“ bei *kauga- „t.p.“ ir (galbūt tik balt.) *kū̆ga- „t.p.“ laikytini vediniais iš verb. balt.-sl. *keug-/*kaug-/*-kū̆g- „lenkti (linkti) dengiančiai/dengti(s) lenkiančiai (linkstančiai)“ < verb. ide. dial. (balt.-sl.-germ.) *(s)keug-/*(s)koug-/*(s)kū̆g- „t.p.“ (>s.isl. húka „hocken“,v.v.a. hûcken „kauern, sich ducken“, subst. vok.-šveic. hock „krūva“ ir kt.),o šis yra determinatyvo *-g- išplėstas verb. ide. *(s)keu-/*(s)kou-/*(s)kū̆- „t.p.“ (dėl jo žr.s.v. keuto = iho = “peite”, nahka).
HM: Väärin: Kanta-IE:n sanat ovat *ken- = koota, ajaa yhteen, puolustaa, *kem- = kasata, pinota (jonkin varaan), kormittaa, taivuttaa. Kantaindoeuroopan alkuliite s- = pois ei tähän yhteyteen siity, joissakin sanoissa voi olla SLAAVILAINEN etuliite s- = yhteen.
Dėl pr. kugis (E 426) bei jo giminaičių plg. Trautmann AS 364, Endzelīns SV 198, Fraenkel LEW 229, Toporov l.c. (ir liter.).
Preussin etymologisen sana cugis 2 = (paja)vasara, liettuaksi kalus plaktukas, on todellisuudessa kujis (1600-luvun ruotsalaisen oikeinkirjoituksen takia) eikä liity tähän yhteyteen. http://www.prusistika.flf.vu.lt/paieska/paieska/1?id=1090
Yhteenvetona edellisestä suomen kiuas kuten myös kevyemmistä aineksista koottu kyäs tarkoittavat yleisimmässä muodosssaan ”ihmisen tai luonnonvoiman irrallisesta aineksesta kokoamaa pyöreää kasaa”.
Täsmälleen samaa tarkoittaa viron keris = kiuas:
” keris : kerise : kerist ’sauna- v reheahju küttekolde pealne munakivikuhelik leili tekitamiseks’
← balti *keri-
läti ceri, ceras ’kivid sauna- või reheahju võlvil, millele (saunas) vett valatakse’
On ka arvatud, et läänemeresoome-permi tüvi, mille vasted on udmurdi gur ’ahi = ahjo’ ja komi gor ’keris; ahi’.
HM: „ Nämä sanat seuraavat luultavammin baltoslaavin palamista (ve gorit´) ja tulisijaa (pr. goro) tarkoittavasta sanasta, PIE *ger-.
Baltin *k(w)er- tarkottaa „leikata“. „
Eesti keelest on laenatud liivi kerīks ’saunaahi’, läti MRD ķerešas, ķereši, ķeršas, ķerši ’keris’ ja eestirootsi käris ’ümmargustest kividest võlviga ahi’; kärest ’ümmargustest kividest saunaahi, ahjuvõlv lahtiste kividega selle peal’.
HM: Raivoisan latvialais- ja liettualaisvastaiseksi pan-germanistiseksi teokseksi viron „etymologinen“ antaa kovin köysästi latviassa kieltämättä paljon käytetyn kerätä-verkin „balttilaiseksi“ juureksi… Niin ikään raivoisan antibaltistinen Álgu-tietokanta on „vaitelias“:
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=94115&hakusana=kerä&sanue_id=91772
kerä = ersämordva kiŕe
SSA 1 1992 s. 348
kerä : itämerensuomi > pohjoissaame keärie
SSA 1 1992 s. 348
Pois on jätetty viron kera = kerä, kerada = keriä, eteläviron kärä = kangaskäärö, liivin kierä = kerä, kierrə = kiertää, keriä, mordvan diminutiini „keränen“ = keŕńä sanasta kiŕe sekä itähantin kerä, kerə, kärə = kymmen kappaleen kimppu oravannahkoja, etelähantin kěr, kär = määräsumman naruun pujotettuja kaloja tai nahkoja,joita verrataan, esimerkiksi 10 ketunnhkaa = 100 oravannahkaa.
Mikään näistä ei toiki sulje pois sanan mahdollista indoeurooppalaista alkuperää, eikä se suhdetta myöskään sanaan *kekr = kehrä, int. čakra, baltin *keklo > pr. kela, tela.
Fraenkelin etymloginen: mahdollisesti asiaan liittyviä sanoaja:
Lithuanian: kiáugė = kuivattu heinäkasa
(= sama kuin preteeriti ”muinaisliettuan” verbistä ”*kiaugti…*kiaunga…kiauge” > ”džiauti…džiauna…džiovė” = asetella kuivamaan, savustumaan, hautumaan, tervatumaan saunaan, telineille, hautaan tai miiluun.
(RK: Tuo seuraanto ei pidä paikkaansa.Myöskään lähempänä oleva džiaugti ei tule täältä.)
Etymology: s.s.v. káugė = kuivattu heinäkasa,
Lithuanian: kiū’gis = kuiva heinäkasa s.s.v. káugė.
Lithuanian: kiugždė’ti s.s.v. kiáugždas.
Lithuanian: kiáugždas = kuivanut, kuivattu
Etymology: ’ausgefaulter Baum’ = pystyynkuivanut puu,
Pl. -aĩ ’taubes Korn’ kuivattu vilja,
kiaugždė’ti (’-ja, ’-jo) ’locker werden = löyhtyä, kuohkeutua (maa), trocken werden = kuivaa’,
abltd. mit k(i)ugždė’ti (’-ja, ’-jo) ’austrocknen = kuivaa, kuolla (kasvi), mager werden = laihtua, dahinsiechen’ kitua, riutua,
kiùgžti… kiuñgžda… kiugždo (1. p. kiungždù, kiugždaũ) dass.,
kiõ(g)žti…kioñgžda…kiogždo ’sich aufblähen = pullistella, locker werden = pöyhetä, möhentyä’
(s. Specht KZ 55, 9 ff. und s.v. kė’ža sowie s.v. kiõgžti).
Lithuanian: káugė = kuivattu heinäkasa,
Etymology: káugė, kū’gis, auch kiū’gis, kuogė, kuõdė ’grosser Haufen = suuri kasa, Heuschober’ = heinäsuova, olkiauma
kaugurỹs, –ė ’mit Sandgras bewachsener, kleiner, steiler Hügel’ = (hieta)heinäkumpu (dyyneillä, kumpu, joka jää korkealle, kun tuuli vie hiekan ruohottumattomilta alueilta, kuurismi)
lett. kaudze ’grosser, runder Heu- oder Kornschober = suuri pyöreä heinä-, tai viljasuova, Spitze = huippu, Haufe’ = (suuri) kasa, kaugurs ’Gipfel eines Hügels’ = kukkulan huippu,
kūĝis ’Heuhaufen’ = heinäsuova (dies aus lit. kū’ĝis),
preuss. kugis Voc. 426 ’Knauf am Schwertgriff’ = miekankahvan nuppi,
cf. aisl. haugr ’Hügel’, ahd., mhd. houc (Gen. houges) dass.,
aschwed. hugli, nhd. Hügel, bzw., wenn das baltische g auf unaspirierter Media beruht,
aisl. hokinn ’gekrümmt’, hūka, heykjask ’hocken’, westf. hūk ’Hügel’
Vgl. auch s.v. kaũkaras.
Lithuanian: kaũbras = kukkula, vuoristo (r-kuurismi)
Etymology: kaũbrė, kaubrė ’Hügel = kukkula, kumpare, Bodenerhebung = pohjakohoutuma, Bergkuppe’ = vuorenhuippu,
kaũburas, -ỹs dass. und ’Auswuchs = kasvannainen, pahka, paukura ( ltv. paugurs) Höcker = kyhmy, kyttyrä, Beule = kuhmu, ajos paise’,
lett. kauburs ’Hügel’ kumpu,
cf. ai. kubjá- ’buckelig, krumm’, as. hōp, ae. héap, ahd. houf ’Haufe’, daneben synonymes lit. kaupas etc. (s.s.v.).
Lithuanian: kaũkaras = kukkula, harju, dyyni, vuorijono (r-kuurismi)
Etymology: -a?, kaũkuras, –ė ’Anhöhe = (maasto)kohouma, Hügel = kukkula, Bergkuppel = kallio(kumpu)’,
kaũkas ’Beule = paukura, paukama, Geschwür, Vorrichtung, mit der das Fischnetz durch ein in Eis gehauenes Loch gezogen wird’ = laite jolla kalaverkko vedetään jäähän hakatun avannon läpi, auch ’Kobold = vuorenpeikko, Gnom = maahinen, menninkäinen, zwerghafter Mensch = kääpiökasvuinen ihminen’ (s.d.),
kaũkos ’Drüsen’ = rauhaset, (kita?)risat,
kukùriai, kukàrai ’oberer Teil des Rückens nebst Schultern’ = lavat,
kùkis ’Misthaken = lantatadikko’,
kukulỹs ’(Mehl)klo dem Rücken getragener Tragkorb’ = selkäkori,
lett. kauks ’Heinzelmännchen = kotitonttu, haltija’,
kukurs ’Buckel, Erd-, Lehmklumpen auf geeggtem Felde’, inletzterer Bed. gewöhnlich dafür kukursnis, –znis, kùkums ’Buckel = kyttyrä, ulkonema, nasta, Höcker = kyhmy, pahkura’,
kukt…kūku…kuku ’krumm werden = ulla köyryselkäiseksi, Katzenbuckel machen = köyristää selkää, hocken = kyyristyä’,
lit. ”kùkti…kuñka…kùko” ’sich bücken’ taipua alas, kyyristyä.
preuss. cawx ’Teufel’ = (pikku- ym.) piru Voc. 11 etc.,
russ. kukry ’Schulterblätter = lapaluut’, kuka ’Faust = (yhdenlainen) Piru’,
skr. kúka ’Haken’ = haka, koukku, hakku, kuokka
r.-skl. kukonosyj ’krummnasig = konkonenäinen’,
russ. kuča ’Haufen, Heuschober’ = heinäkasa,
čech. kučera ’Haarlocke = hiuslaine, Krauskopf = kiharapäinen’,
ai. kucáti, kuñcatē ’zieht sich zusammen, krümmt sich’ = käpertyä,
kuca– ’weibliche Brust’ = tissi,
got. hauhs, ae. héah, ahd. as. hōh ’hoch’ = korkea.
[b]Meist wird eine [color=red]idg. (= IE) Basis *keuk-, *kouk-[/color],
Schwundstufe *kuk- zugrunde gelegt (so auch von Feist Wb. 249 s.v. hauhs).
Man verweist dabei auf got. hiuhma ’Haufen, Menge’, hūhjan ’sammeln’ (eig. ’anhöfen’).
Demgegenüber geht Solmsen Btr. 86 von normalstufigem *kauk- aus unter Hinweis auf griech.
Ethnika wie Kaúkwnej, Flüsschen Kaúkwn, Ortsn. Kaúkasa, –oj, besonders den Gebirgsnamen Kaúkasoj.
Solmsen bemerkt a.a. O. 882, dass in diesem Falle got. hiuhma, wenn dieses überhaupt mit der genannten Familie zusammenhängen sollte, auf sekundärem Ablaut beruhen würde.
S. aber s.v. káugė sowie s.v. kaũkas 2.
Lithuanian: kiucė s.s.v. kiõcis.
Lithuanian: kiudà s.s.v. kiùsti ’verschleissen’ = kulkuttaa, kulua (vaate ym.) usw.
Lithuanian: kiudėti s.s.v. kiugėti.
Lithuanian: kiugė’ti = hytistä
Etymology: ’ (vor Kälte) zittern = väristä, vapista,hytistä (kylmästä)’? Ob zu k(i)ugždė’ti ’austrocknen, mager werden, dahinsiechen’ (s.s.v. kiáugždas) gehörig? Juṥkevič zitiert aus Veliuona noch gleichbedeutendes kiudė’ti.
Lithuanian: kiaužóti = kaartua, kaareutua, pullistua (ylöspäin)
Etymology: ’sich wölben, aufgehen (vom Erdreich), sich auflockern’,
kaužóti ’sich erheben bei saurer Gärung’,
zushgd. mit ”kėžti, kėžė’ti…kėža..kėžė’jo” ’aufschwellen = paisua, sich aufdunsen = kuohkeutua’
(vgl. noch ”kežė’ti…keži…kežė’jo”[/b] ’sauer werden’ = hapantua),
kiõ(g)žti (kiõ(g)žta, kiõ(g)ždo) = höyrytä, kiehua,
kiogždė’ti (kiogžda, kiogždėjo) ’sich aufdunsen = haihtua höyrynä, porös werden = huokoistua’.
Machek Rech. 83. 85 ff. vergleicht noch abg. vú(s)kysnąti ’sauer werden =hapantua (pilalle)’ etc.; s. auch unter gaužóti.
Lithuanian: ”(ap)kiaũsti…kiaũs(t)a…kiauto” = joutua tappiolle, lakata kasvamasta, kovettua, kuiva(mall)a (savi, betoni)
Etymology: ’verkommen, im Wachstum zurückbleiben’,
”apkiaũsti…apkiaũsta…apkiaũto” ’hart werden = kovettua (pinnasta, ympäriinsä), verrinden = saada, muodostaa kova kuori, Kruste ansetzen’ = muodostaa kuori (leipä ym),
apkiaũtęs medùkas ’verkommenes Bäumchen’ = kääpiökasvuinen, kasvun (kesken) lopettanut (pieni) puu,
apkiaũtėlis ’abgehärmt = harmissaan oleva, zerlumpt = repaleinen, verkümmert = surkastunut, katkeroitunut’ = ”pinTansa polttanut”.
(Baltiassa kub suuttuu, niin nimenomaan ”polttaa pinTansa”,”(yli)kypsyy”, ei siis polta mitään ”pinnaansa”, josta ei lopultakaan tiedä, mitä se oikein on.
Nach Būga KS 229 nebst ”kiūtoti…kiūto…kiūtójo”, ”kiūtė’ti… kiūti… kiūtė’jo” ’regungslos in einer Stellung verharren’ = törröttää, zusammenhängend mit
”kutė’ti…kutė’na…kutė’no” = ’aufrütteln’ = ravistella, puristaa, kutittaa
”atkùsti…atkuñta…atkùto” (1. per. -kuntù, -kutaũ) ’sich ablösen = irtautua, erstarken = vahvistua, sich erholen = toipua, tointua, zunehmen = kerttua, lisääntyä (raha ym.), edistyä’.
Möglich wäre auch Zushg. mit kẽvalas ’Schale’ = kuori, skvẽtas ’abgerissenes Stück eines Gewebes’ (irrotettu) kuori, kappale (nahkaa, kangasta) etc. (s.s.v. kẽvalas).
Machek Rech. 74 ff. denkt an Verw. von kiaũsti etc. mit kùkṥtas ’dünne Stange mit einem daran befestigten Strohwisch (als Grenzzeichen dienend)’ = (eräänlainen) (raja)merkkikeppi,
kúokšta(s) ’Handvoll = kämmenellinen, Büschel = töyhtö’,
russ. kust ’Busch, Strauch, Staude = pensaikko’ etc.
Lithuanian: kiaũšis = munankuori,
Etymology: kiaušìnis ’Ei’ = muna, nach Persson Btr. 185 ff. 562 zushgd. mit den s.v. káušas = kauha aufgeführten Wörtern; vgl. aus ausserbalt.
Sprachgebiet ai. kóśa- ’Behälter, Gehäuse, Schale (der Nüsse) = pähkinänkuori’,
nach Būga Aist. st. 95 ff. verw. mit griech. saukònxhrón. Surakoúsioi, saukròn óbrón, lafrón, ákron, saukropodej, óbropodej Hesych, Gdf. *kiwauk-. In diesem Falle würde die Weichheit des Eies den lit. Benennungen zugrunde liegen.
Myös näätä, jonka nahkaa on laajasti käytetty maksuvälineenä, näyttää olevan ”kuiva”, latviaksi ”cauna” [tsauna]…
Lithuanian: kiáunė = näätä,
Etymology: kiaunė ’Marder = näätä’, lett. cauna, –e, preuss. caune dass.;
cf. r.-ksl. kuna ’Hauskatze = kotikissa, Wiesel = lumikko’,
russ. etc. kuna ’Marder(fell) = näätä (nahka)’,
Im Lit. begegnet auch Flussen. Kiaunà, im Preuss. Quelln. Kavyne.
Slav. kuna, kunica als Geldeinheit trennt Machek Arch. Or. 17 (1949),
133 ff. mit Unrecht von den Marderbez.
und zieht sie zu hett. kuššan ’Lohn = palkka, Sold = (sotilaan) palkkio, Preis = hinta’.
Griech. kaunōkáj, und daraus entlehntes lat. gaunaca ’barbarischer Pelz’ haben nichts mit lit. kiáunė, slav. kuna zu tun, sondern stammen aus dem Iran.;
cf. av. gaona- ’Haar(farbe)’, afghan. ‘ūna ’Haar, Farbe’.
Haas LPosn. 3, 87 verbindet mit lit. kiáunė etc.
noch den phryg. Namen Xeúná, der nach ihm ’Wieselkätzchen = kärpänpentu’ bedeuten soll (?).
Lithuanian: ”džiaũgtis...džiaũgiasi… džiaũgėsi” = ilostua
Etymology: ’Freude empfinden, sich freuen’,
džiaũgsmas ’Freude = ilo’,
džiūgauti ’ausgelassen, fröhlich sein = iloita’,
”džiùgti… džiuñga..džiùgo” ’freudig gestimmt werden, in Freude geraten = ilostua’,
džiugùs ’wer leicht freudig gestimmt wird = ilomielinen’,
cf. lett. ĝaubt ’ergötzen = huvittaa’, -ties ’sich freuen, jubeln = huvitella, hoffen = toivoa, erwarten = odottaa, versprechen = luvata, lupautua, ennustaa, sitoutua, im Begriff sein = olla otteessa’,
ĝaugties = ĝaubties und = ’liebkosen = helliä hyväillä’.
Nach M.-Endz. stammt lett. ĝaugties vielleicht aus einem akur. oder lit. *d’augtis. (woraus džiaũgtis).
Lett. ĝaubties ist evtl. spätere Umbildung oder alte Nebenform mit Wz.-Variation.
Persson Btr. 59 ff. stellt die lett. Wörter zu
ahd. goukolōn, gouggolōn ’Narrenpossen treiben = toimia narrina’, die labialen Varianten zu mhd. gief ’Tor = hullu, Narr = narri’ neben giege ’Narr’ usw.;
er vergleicht griech. cōoj ’leerer, unermesslicher Raum’, caũnoj ’aufklaffend, locker, lose, weichlich’,
ae. žéad- ’Torheit = hulluus, hupsuus, Spott = pilkka’ = kuivuus (huomattavan todennäköinen vaihtoehto) etc.; doch scheitert dies daran, dass die lett. Wörter nicht original sind.
Nach Hirt BB 24, 280 sollen lit. džiaũgtis etc. mit griech. gáqeĩn,
lat. gaudœre (aus *gà-vidœre) unter Metathesis zusammenhängen. Doch ist dieses äusserst fraglich.
Lithuanian: kie~sti = muuttaa
Etymology: ’ändern’ s. s. v. kìtas 2.
Lithuanian: kíesti = kovettua
Etymology: ’sich verhärten’ s.s.v. kíetas.
Lithuanian: kíeša = tiheikkö
Etymology: ’dicht überwaehsener Platz, Dickicht, dicht mit Getreide Besätes,
Lithuanian: kíetas = kova < keptas = (kovaksi) paitettu (leipä), poltettu (ruukku, tiili).
Etymology: ’hart, zähe, fest’, kie~tis ’Härte, Zähigkeit, Festigkeit’, kíete†´ti, kíesti (-stu, -tau) ’hart werden, sich verhärten’,
lett. ciets, dial. cie«s ’hart, fest’, ciete^t ’hart werden’,
preuss. keytaro Voc. 54 ’Hagel’. Man vergleicht skr. ‰i?t ’ganz, unverletzt’,
bulg. ‰itav ’ganz’, s. Berneker Wb.1, 158, Trautmann Wb. 124, Grünenthal ZslPh. 9, 380 ff., Vaillant RES 6, 106 ff. Die beiden letzteren ziehen jedoch unwahrscheinlich auch die Familie von ’skr. ‰i?o, ‰i?la, ‰i?lan ’durch Ruhe gehärtet, kräftig, munter’,
abg. po‰iti ’ruhen’ etc. heran
(s. über diese s.v. kie~mas).
Lithuanian: kìtas = muu, kirj. muutettu (toisin kuin luulisi, partisiippitausta viittaa erittäin vanhaan sanaan, ajalta jolloin kaikki peruadjetiivit olivat verbejä)
Etymology: 2. ’anderer’, daneben kìtkas = kàs kìta, kìta kìs ’etwas anderes’, kito´k(i)s, kìtiškas, kitódas, kitóniškas ’anders beschaffen, andersartig’, kìsti (kintù) ’sich verändern’,
lett. cits, cita^ds,
preuss. kittan, kittawidin, kittewidiskai (2. Gl. idg. Wz. *u¸id-, *u¸eid- ’sehen’),
abltd. mit lit. keĩsti (kei‰iù), keĩtinti ’ändern, wechseln, tauschen’,
keĩstas ’sonderbar, seltsam’, Intens. kaitýti, kái‰ioti;
kaità ’Veränderung, Wechsel’, kaĩtalioti ’wechseln’, ãtkaitas, pakaità ’Änderung, Wechsel, Tausch’, kie~sti = keĩsti, ¼em.
kijsti und Kompos. atkie~sti ’eintauschen’, auch ostlit.,
lett. atkait ’wieder’.
Spammiro Botti kommentoi_ 23. toukokuu 2013 18:14
Jos tällainen kuurilaisten ”Perkeleen pyörä”, lyytyy, tai vaikka vain kuvakin sellaisesta, niin homma on selvää pässinlihaa…
Spammiro Botti kommentoi_ 3. syyskuu 2013 19:14
Heja, Zvergē!
Särkkä(maa)!
Sorainen Särkkärannikko,-maa, erotukseksi hiekkaisesta Dyynimaasta eli Kuurinmaasta.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1420117.html#p1420117
” Lithuanian: žviȓgždas = karkea hiekka, sora
Etymology: ’grober Sand, Kies’ = karkea hiekka, sora, sepeli
žvirgždė ’kiesiger Boden, kiesige Stelle’ = sorapohja,
žvyrgždýnas dass., žvirgždė’tas ’voller Kies’ = soratäytteinen,
žvirgždúotas ’mit Kies bedeckt’ = sorapeitteinen,
žvirgždúoti ’mit Kies bedecken’ = sorata, sorittaa,
daneben ohne g : žvirždas = žviȓždas, Pl. žviȓzdai.
Lett. zvirgzds ’Kieselstein’ = sorakivi, Pl. zvirgzdi, zvirgžņi und zvirgzdis ’Kies, Grand, grober Sand’, zvirgzdaine ’kiesiges Land = kivinen maa(perä), eine mit Kieselsteinen bedeckte Stelle’ = kivetty paikka.
Aus Kontamination von žiẽzdras, žìzdras (s. dazu s.v. žiezdrà) und žviȓždas ist lit. žvizdras ’Sandkorn’, žvizdra ’Kies’ entstanden (s.s.v. gaȓgždas, huom. ”karkea”).
Lit. žviȓ(g)ždas usw. ist urverw. mit
skr. zvῑrst ’eine Art weichen Steins’,
daneben slav. *gversta in russ. (dial.) gversta ’grober Sand’, žverst’ dass.
Kummallista on että preussin ”sora” toisella sukupäätteellä tarkoittaa ”ruukkua” ja ”pikaria”
ZWÎRKSTAN n <35> [Swixtis E 350 VM] žvyras, žvirgždas
ZWÎRKSTIS <40> [Swixtis E 350] puodynė = pikari, huhmar
(Sixdo = sora preussiksi. Se on samaa juurta, sillä preussin w on ”englantilainen” puolivokaali ja se tipahtaa helposti kokonaan pois; mhdollisesti r:kin on ollut heikko kuten E:ssa)
Ettei se tarkoittaisi ”ruotsalaista”. En ole löytänyt sanakirjoista preussin Ruotsi-sanaa. Siitä sai tietysti puhua vain hammasta purren. 2
Eipä tarkoitakaan, vaan ”pikari” tarkottaa huhmarta, jossa jauhetaan ruokaa, eikä niinkään juomapikaria.
Jotvnki:
http://www.suduva.com/virdainas/
zigzda = sand = hiekka
zigzdra = gravel = sora
zigzdre = yellowhammer bunting (emberiza citrinella) = keltasirkku
Sanaparvi tarkoittaa myös ”rouskuttamista”, JAUHAMISTA (kuten sorasta ja sepelistä voikin arvata) :
” lett. zvῑrgzas, zvergzdi ’grober Sand = karkea hiekka, Kies = sora’,
cf. lett. zvirgt (-stu) ’rieseln = rakeistua, grobkörnig werden, grobkörnig zerfallen’ = tulla, jäädä karkearakeiseksi
skr. zvῑrst ’Art weichen Steins’.
Lett. zvìedris ’kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See’ = särkkä,
könnte aus *zviezdris dissimiliert sein;
vgl. lit. žvizdra ’Kies’, žvìzdras ’Sandkorn’.
Nach Būga ist freilich lett. zvìedris,
lit. žvìzdra(s) Kontamination von lit. žìzdras, žiezdrà ’Grandkorn’ = hiekanjyvä, usw. mit lit. žviȓ(g)ždas etc.
Lit. žvӲras ’Sand’ ist dagegen entlehnt aus poln. zwir .
” Über lett. ”zviedris” ’kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See’ = särkkä, s.s.v. gaȓgždas. ”
Tästä latvian ”sorarannasta” tulee ”Sora(rantainen)maa” ”Zviedrija”, EROTUKSEKSI ITÄMEREN ITÄRANNAN LENTOHIEKKADYYNIRANNOISTA, ku(p)rai (josta sanasta kup(e)ras = dyynimäinen, kupumainen, myös suomen ”kupera”.)
Weiteres s.v. žviȓgždas. ”
Tuollainen karkeasorainen/-hiekkainen, kasvillisyydeltaan niukka alue, joka on eri aikoina vaihtevassa määrin veden alla, on SÄRKKÄ.
Särkkä on siinä mielessä DYYNIN vastakohta, että särkkä on paikka josta vesi ja tuuli pesevät ja puhantavat vienointa kiviainesta pois, kun taas dyyni on paikka, johon ne saavat sitä.
”Kuurinmaa” tarkoittaa ”Dyynien maata”, joten olisi varsin loogista, että jossakin muualla oli myös ”Särkkien maa”, sillä tuollaiset kalojen ja muiden liikkeisiin vaikuttavat asiat eivät varmasti jääneet periaatteealtaan tuntemattomiksi merillä liikkuvilta.
Edelleen ainakin Liivinmaa on nimetty mereltä käsin, joita oli vain muutaman kilometrin syvyydellä rannasta ja joista, ja sisempänä maassa oli muuta väkeä. Ruotsissakin kivikaudella oli pitkään rannikolla ja saarilla sekä jokien latvavesillä ”uralilaisia” kuoppakeraamikkoja”, mutta viljely- ja karjanhoitoalueilla oli muita kuten suppilomaljaväkeä (tai oikeastaan kuoppakeraamikot olivat pääasiassa heidän jälkeensä).
Sana hyvin mahdollisesti tulee täestä *g’verg(z)ti-sanasta kantabaltin tai kuurin kautta, jossa säännömukainen muoto olisi ”*dzverga(s)”, josta voi tulla yhtä hyvin zverga-”särkkä” kuin *Zvergē, sittemmin (uus)kuuriksi ajankohdasta riippuen *Zverdje tai *Zverdze.
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 22. kesäkuu 2016
Kuurista on vähän viime aikoina tehty Suomessa tutkimuksia. Tässä on kuitenkin yksi ilmeisen edustava Viron Tarttosta, tutkijana Tampereella latvian ja viron kielten suhteista väitellyt Lembit Vaba:
http://jeful.ut.ee/index.php/JEFUL/article/download/jeful.2014.5.1….
CURONIAN LINGUISTIC ELEMENTS IN LIVONIAN
Tero Vehviläinen kommentoi_ 22. kesäkuu 2016 13:54
Mielenkiintoista. Vasti-ikään näin kyltin Via Baltican varrelta, jossa luki ”darbojas” -> tarpoja
Heikki Karjalainen kommentoi_ 22. kesäkuu 2016 14:36
Suomessa on vähintään 2 erittäin mielenkiintoista historiallista kuntaa. Vanhin Hollola ja sen Linnanmäki ja Pirkkala paljon nuorempana. Hollolan linnanmäki sijaitsee Hollolan vanhan kirkon takana muutaman sadan metrin päässä kirkosta pohjoiseen.
Jääkauden jälkeen Hollolan harjut ( Salpausselkä) olivat ensimmäisiä, jotka paljastuivat veden alta. Lähin rannikko oli Virossa, josta ensimmäiset meren ylittäneet virolaiset jne.saapuivat Hollolaa asuttamaan.
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 13. tammikuu 2017
http://yle.fi/uutiset/3-8144156
Hampaan jäljet todistavat muinaisen koivuntuohitervapurkan olleen lapsen suussa
Oulun Kierikin kivikautisen kylän yleisökaivauksista löytyi muinainen ”purukumi”. Koivuntuohitervasta valmistetusta muinaisessa purkassa on selkeästi havaittavat lapsen hampaan jäljet.
Kivikaudella koivuntuohitervaa käytettiin yleisesti liimana, jolla on muun muassa korjailtu rikkoutuneita saviastioita sekä kiinnitetty nuolenkärkiä varsiinsa.
Tutkijoiden mukaan koivuntuohitervan kappaleita on toisinaan myös pureskeltu, kun ilmeisesti on haluttu pehmittää massaa. Arkeologit pitävät kuitenkin mahdollisena, että koivuntuohitervan kappaleita on toisinaan voitu myös pureskella samaan tapaan kuin nykyisin purukumia.
Pureskelu on voinut liittyä myös suuhygieniasta huolehtimiseen. Nyt Kierikistä löydetty jäänne on kuitenkin harvinainen, koska siinä on varsin selvät purentajäljet.
Kierikinkankaan koivuntuohitervalöydön hampaanjäljet ovat melko pienet, minkä perusteella arvioidaan, että kappaletta olisi pureskellut lapsi.
Harvinainen meripihkakoru
Kierikkikeskuksen järjestämien yleisökaivausten kivikautisen asuinpaikan maaperästä paljastui myös toinen harvinainen löytö eli lovilla koristeltu kokonainen meripihkarengas.
Löydöt ovat peräisin noin 5 500 vuoden takaa, jolloin Iijoen suisto sijaitsi aivan Kierikinkankaan vierellä ja meren rannalla oli suuri kivikautinen kylä.
Suomesta on aiemmin löydetty vain yksi Kierikin löydön tapaan koristeltu meripihkarengas Lapuan Hatunluoman asuinpaikalta. Runsaammin vastineita Kierikin meripihkarenkaalle tunnetaan erityisesti Latviasta, jossa meripihkaa esiintyy luonnossa.
Baltian alueelta meripihka on päätynyt valmiiksi työstettyinä esineinä kaupankäynnin kautta Kierikkiinkin saakka. Muuhun Suomeen verrattuna Kierikin meripihkalöydöt ovat poikkeuksellisen runsaat, mikä kertoo muinaisten kierikkiläisten olleen vaurasta väkeä.
Korjattu otsikkoa 9.7. klo 22.15 ja muutettu tuhkapurkka koivuntuohitervapurkaksi
yt johtaja Jouko Heinonen teki laajaa tukimusta asiasta.
http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/504ca249c786e20…
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 13. tammikuu 2017
Darbojas on latviaa ja tarkoittaa ”toimii, pelaa”, preesens refleksiiviverbistä darboties.
Spammiro Botti kommentoi_ 27. toukokuu 2013 06:42
”Lithuanian:giñti…gẽna…gìnė = ajaa, juoksuttaa, tislata, polttaa tervaa (ven. gnat´, pr. gonet)
Etymology: 1. (1. prs. genù, giniaũ) ’jagen = ajaa, treiben (das Vieh auf die Weide) = paimentaa’,
gindinti ’treiben lassen’ = ajattaa (toistuvana, jahdin suunnitteluna suomessa siis ”ajatella”!), dazu
gìnti…gìna…gýnė 2. (1. prs. ginù, gýniau) ’wehren = estää, pidättää, häätää, torjua, ehkäistä, verteidigen = puolustaa, suojella, turvata’, puoltaa.
(Samaan yhteyteen liittyy todennäköisesti verbi gýti…gỹja…gìjo = pysyä terveenä, pitää pintansa, parantua, ilostua
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=gyti&s=0&g=2&a…
” gýti (gỹja, gìjo)
1. dzīt (par brūci) = parantua (haava ym.)
2. atveseļoties = ilostua
ligonis jau gyja – slimnieks jau atveseļojas = potilas on jo iloinen” ”
Verbin ”gyti = parantua, ilahtua, ”alkaa elää”, pysyä tervennä, gydyti = lääkitä takana näyttäsi olevan aina kantabaltoslaaviin menevä ververbi ”*gengti”, jossa n ja g voivat olla täysin erillisiä kuten venäjässä, ja g säilyy sanan myöhemmässä äänteellisessä kehityksessa (slaavi,länsibaltti) kun taas itäbaltissa se muodostaa suomen tapaan yhden η-äänteen, joka seuraavassa äänteellisessä kehityksessä köyttäytyy tavunloppuisen -n:. (m:n, p:n, b:n) tavoin, kuten täällä toisella esimerkiksissä lengva(s) > laiva(s) (ym.):
http://nakokulma.net/index.php?topic=7872.msg223831#msg223831
Edellisellä kaavalla seuraa *gengti > gýti (y on pitkä i, painollinen ý on kuin kolme suomen i:tä alkutavussa)
Jälkimmäisellä kaavalla seuraa, jälleen jollakin tapaa kuurin/saklvin kautta kulkien aivan kuten myös džiauti-sanassa, pilkulleen, liettuan verbit :
džiaũgti…džiaũgia…džiaũgė = ilostuttaa, riemastuttaa
džiűgti…džiűñga…džiűgo = ilahtua, tulla ilahdutetuksi (jonka taivutuksestakin ilmenen *geng- tausta).
Tästä lainauksesta Fraenkelin etymologisesta käy myös ilmi, ettei puhe kuurista ole tässä turhaa pulinaa.
Samaa kantaa on luultavasti myös venäjän ”žeč’…žž´ot,1. žgu” = sytyttää. Edelleen liettuan dėgti = polttaa, sytyttää liittynee parveen.
”Lithuanian: džiaũgtis = ilostua, iloita (<*gengti(s)…gengia(si)…gengē(si) = sattaa (tulla saatetuksi) paranemaan, iloitsemaan, liikkumaan)
Etymology:’Freude empfinden = kokea iloa, sich freuen = ilahtua, iloita’,
džiaũgsmas’Freude’ = ilo,
džiūgauti…džiūgauja…džiūgavo’ausgelassen, fröhlich sein’ = olla hillitön, iloinen,
džiùgti…džiunga…džiugo(1. prs. džiungù, (nu)džiugaũ) ’freudig gestimmt werden = tulla ilahdutetuksi, in Freude geraten = ilahtua, ilostua’
džiugùs’wer leicht freudig gestimmt wird’ = sellainen, jota on helppo riemastuttaa, ilomielinen
cf. lett. ġaubt ’ergötzen’ huvittaa jtkta, -tiēs ’sich freuen = huvitella, jubeln = juhlia, hoffen = toivoa, erwarten = odottaa, toivoa, versprechen = luvata, lupailla, im Begriff sein = olla tekemäisillään’, ġaugties = ġaubties und = ’liebkosen’ = hyväillä, lemmiskellä.
Nach M.-Endz. stammt lett. ġaugties vielleicht aus einem akur. (vanhakuurilainen) oder lit.*d’augtis. (woraus džiaũgtis).
Lett. ġaubties ist evtl. spätere Umbildung oder alte Nebenform mit Wz.-Variation.
Persson Btr. 59 ff. stellt die lett. Wörter zu ahd. goukolēn, gouggolēn ’Narrenpossen treiben’ = tehdä narrintemppuja,
die labialen Varianten zu mhd. gief ’Tor = hupsu, hassu, Narr = narri’ neben giege ’Narr = narri, pelle ilostuttaja’ usw.;
er vergleicht griech.cōoj’leerer, unermesslicher Raum’,
caũnoj’aufklaffend, locker, lose, weichlich’,
ae.čéad-’Torheit, Spott’ etc.; doch scheitert dies daran, dass die lett. Wörter nicht original sind. Nach Hirt BB 24, 280 sollen lit. džiaũgtis etc. mit griech.gãqeĩn, lat. gaudēre (aus *ga-vidēre) unter Metathesis zusammenhängen. Doch ist dieses äusserst fraglich (s. über die griech. und lat. Wörter zuletzt Szemerényi Gl. 33, 241 mit Anm. 2).
Lithuanian: džiùgti…džiunga…džiugo = ilostua (<*gingti…ginga…gingo, kb)
[url=http://www.etymonline.com/index.php?search=joy&searchmode=…
early 13c., ”feeling of pleasure and delight,” from O.Fr. joie, from L. gaudia, pl. of gaudium ”joy,” from gaudere ”rejoice,” from PIE base *gau- (cf. Gk. gaio ”I rejoice,” M.Ir. guaire ”noble”). Joy-riding is Amer.Eng., 1908.
Lainauksessa esiintyy myös sanoja, jotka tulevat *gen-juuresta toisella johtopäätteellä -p-/-b-, joka tarkoittaa edestakaista toimintaa, ja nuo verbita tarkoittavat mm. jauhaa, ja hammasta: (d)žembas > žambas = hammas (josta saattaa seurata se ”sampokin” Kalevalassa (kal(e)vis = paja, takomo, kalevelis = pieni paja ym.)
Lithuanian: žiaũberoti = kaluta, nakertaa hampaissaan (luuta, kuivaa leipää ym.)
Etymology: ’ein Stück Brot (wie ein Pferd) nagen, kauen’ = järsiä, žiaũberioti,
žiaũberìs und žiauberễ ’trockenes Brotende = kuiva leivänkannikka, Knust = kyhmy; Hügel = mäennyppylä, Höcker = kyttyrä, Anhöhe = kohouma’ ,
žiauberìs noch ’trockene Baumrindenschicht’ = kuiva puunkuori, kaarna,
žiaubrễ ’Stück Brot’ = leivänpala,
žiaũbti (ostlit.) ’mit vollem Mund essen = syödä suun täydeltä, ahmia, hotkia; entwenden = siepata, varastaa, raffen = temmata, [b]siepata[/b], kaapata, anastaa’,
apžiaũbti ’mit dem Mund umfassen = tunnustella, tarttua suullaan, an sich reissen = nykäistä, repäitä puoleensa, itselleen’.
Tero Vehviläinen kommentoi_ 28. toukokuu 2013 01:09
Mielenkiintoisia etymologiapohdintoja Spammilta. Etelä-Karjalassa puhuttiin ainakin 1980-luvulla vanhempien ihmisten puhenparressa esim. halko- ja heinäkuurista, kun tarkoitettiin halkoliiteriä ja ja heinälatoa.
Tuosta Dzauna- sauna – tsasouna(kappeli, tai ”pikkukirkko” kreikkalaiskatolisilla = rakennus saunan lisäksi?) voisi kehitellä myös jotain etymologioita.
Spammiro Botti kommentoi_ 28. toukokuu 2013 05:51
Karjalassa on sellaisia paikannimiä jotka ovat aivan ilmeistä kuuria kuten Imatra, joka tarkoittaa ”erikoista paikkaa, rajapaikkaa, ääripiakkaa, ja lähistöllä Kymi (tietyllä tavalla parkittua lampaan, pukin, tai peura/poron nahkaa). Siellä päin on myös liiviläisiä paikannimiä, esimerkiksi Ääninen (Än´n´i) ja Onega (Әneg = äänekäs, gen. Әnega) ovat molemmat liiviä ja tarkoittavat tasan samaa asiaa, mutta eri murteesta ja eri johtopäätteellä. Ilmajärvi eli ven. Il´men on Ylimenojärvi. Siltä pääseekin moneen suuntaan, mm. Volgalle ja Daugava-joelle.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1446038.html#p1446038
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1251189.html#p1251189
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1235647.html?hilit=Onega#p1235647
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1419421.html#p1419421
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1262855.html#p1262855
Spammiro Botti kommentoi_ 7. kesäkuu 2013 00:46
Myös sana ”vasta” näyttäisi tulevan jostakin kantabaltoslaavin *g´v´engst- = panna (-g-) tuikkimaan, niputtaa ym. -verbistä, josta tulee mm. jotvingin ”gvasdan”, preussin ”twaksta” = saunavihta, puolan ”gwiazda”, venäjän zvezdá, liettuan ”žvaigždễ” = tähti. samaa juurta ja lainaa on venäjän ”hvost´” = häntä, ”hvostat´” = huiskia , ruotsin ”kvast, kvasta” = luuta, luutia
Suomen vihta on joko kotoperäinen ja samaa kantaa kuin vitsa ( kuten metsä ja mehtä), tai sitten se on ruotsin sanasta ”vifta” = viuhu(tta)a.
Fraenkelistä:
Lithuanian: žvaigždễ = tähti
Etymology: ’Stern’ = tähti, žvaĩgždė, (beides Ṥlapelis), žveigzdės (Gervė’čiai),
žvaigždė’tas ’Stern-, mit Sternen’, = tähtikuvioinen
žvaigždýnas ’Sternbild, Konstellation’, = tähdistö
žvaigždiniñkas ’Sternseher, Astronom’; = tähtitieteilijä
daneben g- lose Formen : žvaizdễ
(Szyrwid Dict. s.v. gwiazda; Kurschat; dial., žem. und z.T. westaukšt.), žvaiždė
(mit z für ž : zvayzdė (Pietkiewicz),
žvaizdė’tas (Kurschat), žvaĩzdinykas (Daukša, s.v. gwiazdarz),
žvaizdrìs ’Stern’ (Gerullis-Stang 94),
(kuurilais-r-:llä, kuurin vastaava oma sana olisi ”*zveizdris”, josta Sverige = ”Tähtimaa” oli latvian sanalle Zviezdrija rinnakkainen kuurilainen ”murremuoto” ”*Zveizdrija”.
Tämän sanan ongelma on, että liettuan ”švedas”, Ṥvedija näyttäisivät tulevan aivan eri sanasta. Preussissa on sitten lähes latvian sanan muotoinen sana, jonka merkitys on kuitenkin se, mikä liettuan sanalla on ollut alkuperäinen, eli ”valoisa, vaalea”.
(Tuo etymologia on yritteliäs, mutta ilmeisimmin väärin, on parempiakin, SB)
žvaizdinas = žvaigždė’tas (Daukša),
žvaizdės ’Name eines Webemusters’ = eräs kudontakuvio (Bezzenberger LF 203),
žvaizdara ’Sterndolde, Astrantia’ = tähtiputki (kasvi),
žvaizdininkė ’Sternkraut, Stellaria’ = tähtimö (kasvi),
žvaizdūnė ’Asterocephalis’ = purtojuuri, törmäkukka, Scabiosa.
Über lit. gvegždátė ’Sternchen’ = asteriski, tähti-merkki.
Lett. zvài(g)zne ’Stern’ = tähti,
zvàigznãjs ’Gestirn, Stembild’ = tähdistö, tähtikuvio.
Urverw. mit aksl. (d)zvézda ’Stern’, russ. zvezdá, poln. gwiazda, čech. hvézda usw.
Schwierigkeiten bereitet die Deutung des Verhältnisses von lit. žvai(g)ždễ, lett. zvài(g)zne zu den slav. Wörtern.
Auszugehen ist von einer Wz. ’leuchten = valaista, strahlen = säteillä, glänzen = tuikkia, läikähdellä’;
diese steckt in lett. zvaigala ’Kuh mit weissem, sternenartigem Mal auf der Stirn’ = tähtiotsa (nauta),
zvaidzeņa ’kleiner (oder lieber) Stern’ = pieni tähti,
zvaigstῑties ’glänzen, flimmern´ = välkkyä,
zvidzēt ’flimmern, funkeln = kipinöidä, undeutlich schimmern = kiillellä, kimallella’,
lit. žvygulӲs ’Glanz, Schimmer’ = läike, kimallus, usw. (s.s.v. žvygulӲs),
mit anderem ’Wz.-Determinativ’ lett. zvaidrῑt ’schimmern, leuchten, Funken sprühen’,
zviedras (alett. zveiras ’schielend’) acis ’funkelnde Augen’ = kipinöivät silmät,
zviedrῑt ’glimmern, schimmern; heiss glänzen, glühen’.
Die w- lose Form tritt hervor in lett. zaigs, zaiga ’Schimmer, Glanz, Flimmern’ = välke, kimallus,
zaigs ’glänzend, schimmernd, flimmernd’ = kimaltava
zaiguot ’leuchten, scheinen, schimmern, flimmern’ = välkkyä, kimaltaa, usw.
Die nackte Wz. *žvai-, *žvei- zeigt sich in lit. žvaĩnas, žvaĩras (s.s.v.v.).
Natürlich ist das ie der einzelnen Wörter sekundär, denn dieser Vokal geht auf ein ei zurück, das in einer ai- Wz. keinen Platz hat. Da aber balt. ai auch auf idg. oi beruhen und dann mit ei, ie ablauten kann, so können gelegentlich auch in einer urspr. ai- Wz. balt. Neubildungen mit ie aufkommen.
Ich fasse balt. žvai(g)ždễ, slav. (d)zvézda als Kompositum von s- St. *žvaig(e)s-, *žvaid(e)s-
mit Wz. dhē- ’setzen, legen, machen’, also ’Glanz bereitend’ auf.
Eli siis ”laittaa tuikkimaan”, saman asian kuin verbi *deti ajaa tuo pelkkä johtopääte -g-, josta tulee erässä kielissä -d-.
Lett. zvài(g)zne ist dagegen eine Verbindung dieser Stämme mit Nasalsuffix.
Ost- und südslav. (d)zvézda beruht auf *gvézda, westslav. *gvézda hat gv vor é aus *oi nicht verändert.
Nach Meillet MSL 9, 374; 13, 243, Trautmann Wb. 374 ist *gvézda aus *zvézda dissimiliert.
Wahrscheinlicher ist Fernversetzung des g eines zu lit. žvaigždễ stimmenden urspr. *zvégzda. ”
Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 7. kesäkuu 2013 01:40
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/liivinkielisia-ei-enaa-ole…
Spammiro Botti kommentoi_ 7. kesäkuu 2013 05:52
PS: ”Yrittänyttä ei laiteta” on kuurilainen/preussilainen sanalasku: liettuaksi: ”Stengęsis neleidžiamas!”, preussiksi: ”Stengusis ne laiddamas!”, kuuriksi ”Stengūsis neleidjamas!”, latviaksi ”Centies nelaižams!”
Se tarkoittaa kirjaimellisesti, että
”Yrittänyttä ei heitetä yli laidan!”.
Spammiro Botti kommentoi_ 16. kesäkuu 2013 20:27
Tero Vehviläinen: ” Mielenkiintoisia etymologiapohdintoja Spammilta. Etelä-Karjalassa puhuttiin ainakin 1980-luvulla vanhempien ihmisten puhenparressa esim. halko- ja heinäkuurista, kun tarkoitettiin halkoliiteriä ja ja heinälatoa. ”
Tuo sana, joka tarkoittaa myös heinähäkkiä (reen päällä) taipuu germaani- tai slaavilainan tapaan, ja liittyy epäilemättä viron sanaan kuur, gen. kuuri = vaja, liiteri, talas, joka sekin taipuu germaaniseen tapaan.
Samaa perua on mahdollisesti myös kuri, kurin, joka alun perin tarkoittaa (ainakin valtioneuvos ja suomenkielenopettaja Riitta Uosukaisen mukaan) kapeaa ja varsinkin kapenevaa aitausta, jolla karja ohjattiin jonoon, ja pellolta tai haasta toiselle. Kuuri on toisaalta tarkoittanut myös juoksuhautaa vanhoissa puolutuslaitteissa sekä suomessa että virossa. Se voi olla samaa juurta kuin englannen ”cover” (<*com-wer), joka on tarkoittanut kirjaimellisesti ”yhteissuojaa”.
Tosin suomessa (hämeessä) on joitakin todennäköisesti kuurilaisten mukana tulleita sanoja, jotka taipuvat vieraan lainan tapaan, kuten ”proti” = järki (yleensä negatiivisesti: ei protia!), liett. protas = järki, latv. prātis = mieli, ymmärrys. Myös ”lati” (ei latiakaan rahaa) on tällainen sana, tarkoittaen erittäin vähäarvoista kolikkoa. Ja tällainen sana voi olla myös ”äiti” (eidi [äidi] = kehto, tulee syöttämistä tarkoittavasta sanasta). Minun syntymämurteessani se tosin taipuu ”äite, äiren, äitee (part.), äitejen” jne (kuin nukke, nukkejen) eli e:llä koko rimpsu. ja se tarkoitti nimenomaan sosiaalista, ja myös kuvaannollista äitiä, kun taas nimeomaan ja vain biologista sukulaisuutta tarkoittava äiti oli ”emo”. Se oli terminä ”äidin” yläpuolella, niin että sukulaiset kysyivät, että ”mitäs emolle kuuluu”.
” Tuosta Dzauna- sauna – tsasouna(kappeli, tai ”pikkukirkko” kreikkalaiskatolisilla = rakennus saunan lisäksi?) voisi kehitellä myös jotain etymologioita. Sillä ei ole kuurilaisten kanssa tekemistä. ”
Tälläkään ei ole tekemistä kuurin kanssa, vaan sana tarkoittaa venäjässä ”tuntikirkkoa” sanasta ”tshas” = tunti. Tsasouna oli pyhitetty paikka, usein hyvinkin pieni, jonne jaettiin tunneittain aikaa uskonnollisia toimituksia varten.
Spammiro Botti kommentoi_ 16. kesäkuu 2013 20:51
http://www.helsinki.fi/venaja/tietoa/kolari.htm
” Saatteeksi
Maassamme harrastettu slavistinen (laajassa mielessä) tutkimus on niittänyt mainetta maailmalla. Tosin tämän alan tutkijoiden rintama ei ole ollut laaja; harvat nimet ovat loistaneet majakan tavoin lähes aavalla merellä. Nyt tilanne on toinen. Tutkijoiden määrä on voimakkaasti kasvanut, voidaan puhua nuoren polven esiinmarssista. Tunnemme kuitenkin aivan liian huonosti maamme slavistiikan historiaa. Tämän vuoksi laitoksellamme on aivan erityinen ilo julkaista kyseinen FT Veli Kolarin laatima historiikki. Se perustuu osittain hänen Suomen slavistipiirin 20-vuotisjuhlassa pitämäänsä esitelmään ja edustaa luonnollisesti kirjoittajan omaa näkemystä asiasta.
Helsingissä, 10. huhtikuuta 1985
Arto Mustajoki ”
” …
Kaliman kuoltua slaavilaisen filologian professorinviran hoitajaksi kutsuttiin v. 1952 hänen aikaisempi kilpahakijansa EINO NIEMINEN (1891–1962; ks. 59 ja 73). Nieminen oli jo v. 1928 nimitetty slaavilaisen filologian dosentiksi ja v. 1939 puolalaisen ja balttilaisen filologian henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi.
Nieminen oli opiskellut slaavilaisia ja germaanisia kieliä sekä vertailevaa indoeurooppalaista kielentutkimusta mm. Venäjällä ja Saksassa. Leipzigissä hän oli Leskienin, Sieversin ja Brugmannin oppilaana. Viime mainitulta hän sai väitöskirjansa aiheeksi neutrin katoamisen balttilaisista kielistä. Hän rajoitti aiheen neutrin -ai-päätteeseen ja julkaisi kysymyksestä väitöskirjan v. 1922 (54), 31-vuotiaana. Hän olisi väitellyt jo paljon aikaisemmin, ellei jo valmista käsikirjoitusta olisi varastettu Pietarin asemalla v. 1916. Vaikka Niemisen päätulosta ei kaikkialla ole hyväksyttykään, hän kuitenkin osoittautui tällä teoksellaan balttilaisen filologian ja vertailevan kielentutkimuksen metodit hallitsevaksi tutkijaksi.
Väiteltyään Nieminen keskittyi toiselle pääalueelleen, puolan kielen historiaan. Hän teki useita opintomatkoja Puolaan, — ja myös Liettuaan ja Latviaan — jossa rupesi keräämään aineistoa keskiaikaisista tuomiokirjoista. Kansankielensä ja tarkkojen paikka- ja aikatietojensa vuoksi ne soveltuivat historiallisen dialektologian materiaaliksi, alan, jota ennen Niemistä ei ollut systemaattisesti tutkittu, ei varsinkaan tämänlaatuisen, vaikeasti hallittavan ja suurta eruditiota vaativan materiaalin avulla. Syntyi useita artikkeleita muinaispuolan äänne- ja muoto-opista (mm. 51 ja 55) sekä uraauurtava tutkielma historiallisen dialektologian alalta (50). Niemisen pääteos tältä alueelta — ja ylipäätään — on syntaktinen tutkimus (49), jossa hän selvittelee muinaispuolan relatiivipronominien käytön alueellisia ja kronologisia eroja. Ansioistaan muinaispuolan tutkijana Nieminen kutsuttiin jo v. 1928 -siis paljon ennen professuurikärhämiä — Puolan Tiedeakatemian lingvistisen komission työjäseneksi.
Niemisen kolmantena pääalueena voidaan pitää itämerensuomalaisten kielten balttilaisten ja slaavilaisten lainojen tutkimusta. Vuonna 1934 hän julkaisi tutkimuksen (53), jossa hän esitti, että balttilaislainamme ovat peräisin muinaiskuurista eivätkä suinkaan, kuten usein väitettiin, kantabaltista — tulos, josta keskustelu ei — Lauri Postin sanoin — ”kenties aivan vielä ole päättynyt”.
Monen yksityisen sanan alkuperän Nieminen on todennut tai täsmentänyt (mm. varras, orsi, hirsi, kantele, sii; pirtti, vasta). Niemisen jäämistöstä löytyi lähes painovalmis käsikirjoitus, jossa hän käsittelee perinpohjaisesti 25 balttilaisiin -e ja -i-substantiiveihin palautuvaa suomalaislainaa. Myös opetuksessa Nieminen hyödynsi laajaa lainatietouttaan, esim. luentosarjassa, joka kosketteli venäjän äännehistoriaa suomeen tulleiden lainojen valossa. Niemisen puhtaasti slaavilaista etymologiaa käsittelevistä kirjoituksista voidaan mainita sanat *gatję — *gatjě ’housut’ (Scando-Slavica 3, 1957) ja (j)u(s)tro (Ibid. 2, 1956).
…”
Balttilainoja on useampia kerroksia aikaisemmin oletetun kahden sijasta sekä suomessa että saamessa ja useammista eri kielistä: kantabaltoslaavista, kantabaltista, muinaisliettuasta, preussista, kuurista, seelistä, latgallista, zemgallista (joista neljästä vimmeksi mainitusta on muodostettu latvia).
Spammiro Botti kommentoi_ 24. kesäkuu 2013 04:44
Suomalaista etunimistä: noistakaan esitetyistä nimistä kaikki eivät suinkaan ole originaalisuomalaisia (joskin Ilmari sitä kyllä on ainakin kannan(?) ilma- osalta):
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143212-suomalaiset-muinaisni…
” Radiosta tuli äsken kiinnostava ja hauska haastettelu erään tutkijan kanssa, suomalaisista etunimistä. Kävi ilmi, että toimittajan antamista vihjeistä vain Kalevi, Tapio ja Ilmari kelpuutettiin suomalaisnimeksi. ”
Kalevi (kalevis = seppä, kalevelis = pieni seppä) ja Tapio (preussilaisten metsänjumala Tapiau) ovat balttilaista lähtöä.
”Kaikki Antit, Olavit, Helenat, Annat, Liisat ym ovat puhdasta lainatavaraa. Tuntuu yhtä mukavalta kuin ansiottomalta arvonnousulta, että Rauha-mutsini älysi aikoinaan antaa minulle Ilmari-nimen.
….
Hieman harmittaa, että supisuomalaiset etunimet ovat edelleen turhan harvassa, vaikka myönteinen trendi on vissi oraalla.” Fiinit” nimet (Charlotte, Anouk, Benila ym) tuntuvat kuitenkin edelleen olevan in. Tiedän vain muutamia tosi ilmareita. Monella se on kyllä toisena nimenä, mutta on vain harvoja ilmareita. Omien lasteni nimet ovat Vilja ja Veikko; jykevät suomalaisnimet, joista passaa olla ylpeä.
Aikamieli, Aikio, Ano, Arijoutsi, Arpia, Auvo, Himottu, Hirvi (balttia: širvis), Hyvätty, Ihalempi (lempi on todennäköisesti balttia, *lempti = sytyttää, kääntää päälle) , Ihamuoto (myös muoto on todennäköisesti baltin kautta kreikkaa), Ikitiera, Ikopäivä, Ikäheimo (heimo on balttia: šeimas), Ikävalko, Ilakka, Ilma, Ilmatoivia, Jurva, Kaivattu, Kaipia, Kauko, Kaukovalta, Keiho, Kekko, Kokko, Kontio, Kostia, Kotarikko, Kultamies, Kultimo, Kukurtaja, Kylli, Lalli, Leino, Lemmäs, Lempiä, Lempo (balttia), Maanavilja, Meripäivä, Mielikki, Mielitty, Mielo (edelliset kolme balttia: Mileikki on pressiksi ”rakas nainen”, mielas liettuaksi ”rakas”), Montaja, Nousia, Osma (=ahma), Osmo (=nuori mies), Otava, Päivälapsi, Päiviä, Rautia (=seppä, balttia, joskin rauda tarkoittaa punerrusta ja surua, mutta se on samaan perua, samoin raudus = ”itkukoivu”, kuten roikkuvaoksaista pajua sanotaan itkupajuksi), Sarijoutsi, Sotijalo, Talvikki, Tapatora, Tapo (tapa on balttilainen sana: daba = tapa), Tiera, Toiva, Toivelempi, Toivikki, Toivottu, Torio, Tornia, Unaja (mahdollisesti vanjan rinnakkaismuoto: littuan van(duo = vesi) on latviassa un-, Untamo, Unti, Unto, Utujoutsi, Valta, Valtari, Vihas, Vihavaino, Vilja, Viljakka, Viljari, Viti, Äijö (Kustaa Vilkunan muinaisnimien luettelo).
Airikka, Ampuja, Hellikki, Hopea, Hyvätty, Janakka, Joutsi, Joutsimies, Jutikka, Kainu (balttia: tervanpoltto, gainus), Kaivas, Kalamies, Kalervo, Kalpio, Kare, Koira (mahdollisesti baltoslaaviperua tarkoittaen ”kuonollinen”), Koveri, Kulta, Kultimo, Kupias, Kurikka, Kuutamo, Laulaja, Lemmikki (blt), Lyylikki, Mieho, Miela (blt), Mielipäivä, Miekka, Mietti, Neuvo, Ora, Otra, Paasia, Paaso, Puukko, Päivö, Rahikka, Raita (luultavasti baltin sanasta ”raidus” = suora), Rasantaja, Repo, Salme (seemiä: Salome), Susi, Säisä, Tammi, Tapavaino (tapa balttia, vaino venäjää), Tietävä, Tornio, Toivas, Toivettu, Toivio, Tuiretuinen, Tulo (=tuli), Tuntia, Tuomikki, Tuuli (todenn. balttia: dūlis = tuulen mukana lentävä pöly), Untamo, Uro, Vaania, Vaino (venäjä: voina = sota), Vaito, Vartia (balttia: tvarkti = vartoida), Vasara, Venemies, Vesi, Vesivalo, Viljo, Väinä (todenn. balttia: Vienas (lt) = yksi, kuuriksi veinas [väinas], Äiniö (luultavasti edellistä preussiksi: ainas = yksi) (Kulttuurihistoria I:n mukaan). ”
” Kaivattu, Kaipia, Keiho ”
” Jaska: ” Vastine-sanaa käytetään vain sanoista jotka liittyvät toisiinsa: niinpä *flauja-sanan vastine on laiva, muttei *krausa. Paralleeleja substituutiolle *auj > *aiv löytyy kyllä: kaivata <– G *kaujan, raivata <– *straujan, raivo <– *traujōn. Nämäkin on sinulle kerrottu jo aikaisemmin, mutta jostain syystä ne eivät pysy muistissasi.”
Arkkis: Tuollaisia ”flauja” ja ”plauja” -muotoja ei ole, eikä varmaan ”kaujakaan”…:
http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=s…
http://www.etymonline.com/index.php?term=fleet&allowed_in_frame=0
Nuo kermaani-sanankirjaimuunnokset ovat tasan yhtä paksua potaskaa kuin slaavilaiset läävät ja roomalaiset alttarinaidatkin ”laivan” etymologioina. ”
Katsotaan tuolta vielä erityisesti tuota ”hypoteetista” ”kaujan- kaivata” -yhteyttä.
Kaujan on siis ”kutsua”, ”huutaa”, ”kiekua”, ”tiedottaa”, ja sen vastine gootissa lienee tämä verbi:
http://www.ling.upenn.edu/~kurisuto/germanic/goth_wright_glossary.html
” kannjan, wv. I, to make known, 158 note. OE. cennan, OHG. kennen. ”
http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=c…
” ken (v.)
”to know,” Scottish dialect, from O.E. cennan ”make known, declare, acknowledge” (in late O.E. also ”to know”), originally ”make to know,” causative of cunnan ”to become acquainted with, to know” (see can (v.)). Cognate with Ger. kennen, Dan. kjende, Swed. känna. Related: Kenned; kenning. ”
Erityisesti latviassa on myös varsin tavallista konsonattien v ja j vaihtoehtoisuus, esimerkiksi:
”kaiva” sk. ”kaija” = lokki
Tästä tapauksesta en tiedä, mutta usein se johtuu siitä, toinen vana on verbin indikatiivin pressensin (kai-utta-ja) ja toinen partisiipin preesenin (kai-utta-va) johdos.
Tuossa ”kaija”-tapauksessa se kantabaltin verbi on kuitenkin luultavasti ”gai-”, josta tulee myös liettuan ”gaidys”, latvian ”gailis” = kukko. Tämä ”kaikua”, ”tiedottaa” -sana saattaa olla myös SU-perua ja olla samaa juurta kuin ”koi” ja ”kajo”.
Latgallin kielen -uot- (=-oida,-oittaa) -päätteisissä verebeissä -j- vaituminen -v-:ksi muuttaa pseesensin imperfektiksi.
http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf
” darbības vārdi, kas nenoteiksmē beidzas ar -uot un, atšķirībā no latviešu literārās valodas, arī tie darbības vārdi, kas beidzas ar -ynuot. Šiem darbības
vārdiem tagadnē ir piedēklis -oj- (-ynoj-), pagātnē — piedēklis -uoj- // -ov- (-ynuoj- // -ynov-), piemēram:
dūmuot — dūmoju — dūmuoju // dūmovu;
maluot — maloju — maluoju // malovu;
ratynuot — ratynoju — ratynuoju // ratynovu; ”
On kuitenki niin, että ”kaivata”-verbin lainautuva vartalo EI ole ”kaiva-” vaan se on ”kaipa-”, joten nuo hienoudet EIVÄT KOSKE tätä tapausta ainakaan välittömästi!
S(uomen)S(anojen)A(lkuperä) yhdistää sanan ”kaivata” sonoihin ”kaihota” ja ”kaihi”.
Tällöin, jos kyseessä olisivat balttilainat, pitäisi löytyä sana, joka alkaa k_lla tai g:llä ja jonka keskellä on äänneyhdistelmä ”-epš-”, josta voi suomeen lainauta -p- tau -h- samaan paikkaan. kantabaltissa on lähes jokaisella kaksitavuisella verbillä e:llinen ”neutraali” aspekti, sillä aspekteja muodostetaan vokaaleja vaihtamalla samaan tapaan kuin arabiassa muodostetaan taivutusmuotoja.
Tälläinen sana on ainakin http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=922247&r=1063106…
kepšė́ti…kèpši…kèpšė́jo iter.,
kepšnoti, kepšnója, kepšnójo = (viegli = kevyesti) /ie/sist = lyödä (mm. sydän), nakuttaa, läpsiä, läpättää; iedunkāt = muksia, nahistella
kèpšt interj. = hupsista! caps (viegla pieskāriena apzīmēšanai); buks (vieglas iesišanas trokšņa apzīmēšanai); blakš (vieglas krišanas trokšņa apzīmēšanai)
Edelleen SSA yhdistää tämän sanan latvian verbiin ”kaitet ”, joita on kolme eri tavoin taipuvaa ja eri merkityksistä:
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=854916&r=1062106…]
kaitēt a (~ju, ~-, ~-, ~ja, ~s) , būti žalingam = vahingoittaa, kenkti = kiusata, kenkkuilla
tas var kaitēt veselībai – tai gali pakenkti sveikatai = voi vahingoittaa terveyttä
tas viņam nevar kaitēt – tai jam negali pakenkti = se ei voi häntä vahingoittaa
kaitēt b tik 3. prs. (~š ir ~t, ~tēja, ~tēs) = painaa mieltä, masentaa, surettaa (tämä on nyt se š-muoto, jota SSA tarkoittaa.
kas tev kaiš(kait)? – kas tau yra? = Mikä sinun on?
kas viņam nekaiš (nekait) – ko jam trūksta, bepig jam = mitä häneltä puuttuu, hän on vailla?
kas kait zirgam auzas neēst, kad silē iebērtas – ko arkliui avižų neėsti, kai[pilna] abrakinė po kaklu = joka pihistelee hevoselta kauroja sille itselleen valjaat kaulaan (= about: kuokkikoot nuukat isännät itse peltonsa).
kaitēt c (~ju, ~-, ~-, ~ja, ~s), kaitinti (pvz. geležį esim.rautaa) = kuumentaa
Latviasta löytyy kuitenkin tämän samosen Fraekelllin etymologisen avulla enemmän nappiinsa osuva
”kaivata” -sana kaipt…kaipst…kaipa = ikävöidä kuollakseen):
Fraenkel:
Kė’pti…kėpsta…kễpo = keĩpti…keĩpsta…keĩpo =
Lithuanian: kaĩpti…kaĩpsta…kaĩpo = pyörryttää, sairastella, potea, riutua, kuihtua surkastua
Etymology: ’schwindelig werden = pyörryttää, kränkeln = potea, sairastella, siechen = kitua, riutua, sich abzehren = kuihtua, surkastua’,
kaĩpalioti und kaipalióti, kaĩpiniuoti ’dahinsiechen, dauernd krank sein’, kaipinė’ti ’wie ein Toter, ein nicht recht Gescheiter umhergehen’,
kaipìnti ’hart mitnehmen = ottaa valtaansa, viedä mennessään, angreifen = tarttua, erschöpfen = uupua, uuvuttaa’
keĩpti…keĩpsta…keĩpo ’kränkeln = sairastua, sich abzehren = uupua, mager werden = laihtua, den Geist aufgeben = päästää henki, verenden = menehtyä’,
kūdikis nukeĩpėlis ’kränkliches, mageres Kind = sairaalloinen lapsi’,
kỹpti…kỹpsta…kỹpo = ’abmagern = laihtua, sich abzehren = kuihtua, dahinwelken = riutua’,
daneben von den separat. Komposita at-, iškỹpti aus gleichfalls ’sich von einer Krankheit erholen’ = toipua sairaudesta,
ebenso (von separat. atkỹparuoti aus) kỹparuoti ’langsam auffüttern’= syöttää eläin teurastettavaksi,
kỹparuotis ’schwer von einer Krankheit genesen = tervehtyä (vaikeasti) saitaudesta, mit Mühe wieder zu Kräften kommen = saada vähitellen voimansa takaisin’;
lett. ķeipt (ķeipst, ķeipa) ’quienen = sairastella, sein Leben fristen = pidentää elämää’ (wohl Lituanismus),
kaipt (kaipst, kaipa) ’lange warten = kaivata, odottaa kauan, müssig dastehen = olla tyhjänpanttina, vor langer Weile vergehen = ikävöidä kuollakseen, sich abquälen = kitua, kiduttaa itseään jllkn (hengiltä)’.
”Kaiho” sopii tähän samaan putkeen erinomaisesti, sillä berbi ”kaitēt, kaiš” on samaa kantabalttilaista juurta (nimenomaan tuo preesens, joka määrää tahdin) kuin liettuan ”kèpši”, (seeliksi ”kais”). (Tuon ”kaitēt”-verbin infinitiivi tulee harvoin käytetyn preteritin mukaan, jonka olisi oikeastaan pitänyt olla ”**kaisējo”, mutta e on lainattu naapuriverbeitä. Onkin sana ”kaisīt” = sataa (vilja lakoon), kataa, pudotella.
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=862776&r=1062106…). Jotvingissa ”kaitīt” = kaivata.
Fortunatov vergleicht kaĩpti usw. mit abg. océpénéti ’trocken werden’ = kuivettua,
russ. ocepenet’ ’erstarren’ = jähmettyä etc.
Spammiro Botti kommentoi_ 3. heinäkuu 2013 00:17
Ilmarinen/Inmar on todennäköisesti tuontutavaraa Volgan kautta Sumerien Enmer-taivaanjumalasta, jonka vaimo oli Ishtar (Ester).
http://turjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143848-muinaissuomalain…
Spammiro Botti kommentoi_ 8. heinäkuu 2013 09:35
Kuka/mikä oli/on ”Perkele”?
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/05/suomen-sanat-fraenkelin-…
Lithuanian: pẽrti…pẽria…pẽrė = vihtoa ym.
Etymology: und ostlit. pérti (s. Juškevič s.v. išpẽrti, išpėrti) ’(ein)schlagen = lyödä, stark donnern = ukkostaa’, besonders ’mit dem Badequast schlagen, baden’ = vihtoa,
perẽnė ’Schläge, Tracht Prügel = selkäsauna, Schlagen mit dem Badequast = vihtominen, Badestube, -raum’ = sauna,
lett. pērt ’schlagen, prügeln, baden’,
pèriēns ’Tracht Prügel, Schläge, Bad’.
Damit abltd. lit. pirtìs ’Bad(estube)’ = sauna;
ausserdem ’Getreide-, Flachsdarre, Flachsbrechstube’ = riihi.
R. (106a) gibt nur die Bed. ’Bad(estube)’ an. Bei R.-M. (196b), Nesselmann 286, Kurschat finden sich beide Sinnesnuancen.
Von pirtìs stammen pĩrčius und
gleichbed. pĩrtiniñkas ’Bademeister’ = ”saunamajuri”.
Im Lett. heisst pirts ’Bad(estube) = sauna, Schwitzbad = hikoilukylpy’.
Dieselbe Ablautsstufe zeigt pirināt ’wiederholt baden = saunoa, mit dem Blätterquast schlagen = vihtoa’. (Kappas vaan vihta on saksaksikin Quast)
Aus dem Balt. ist entlehnt finn. pirtti ’Rauchstube (Hütte ohne Schornstein) = savupirtti, Stube des Gesindes = renkitupa’.
”Pirtis (pirtuve) -sauna” (”vihdonta”, ”vihtomo”) on muuttunut ”pirtiksi” siksi, että KUURILAISTEN tyypillinen asumus oli komea sisäänlämpiävä savupirtti, jonka pirtti-osan katossa kuivattiin myös kalaa ja kalaverkkoja.
http://wiki-de.genealogy.net/Die_Kuren
Varsinaiset isäntäväen oleskelutilat oli tästä eristetty siten, että niihin päästettiin savua vain harkiten, jos oli esimerkiksi ilmaantunut tiettyjä ”kotieläimiä”.
Kurisches Haus, typischerweise ohne Schornstein, damit auch im Winter die Netze und Fische getrocknet werden konnten.
Verw. aus anderen idg. Sprachen sind aruss. p’rati, russ. prat’ ’schlagen, baden, Wäsche bläuen’, peret’ ’drücken, sich gegen etwas stemmen’,
prat’ ausserdem ’drücken, treten’ etc.,
damit ablautend aruss. p’rt’ ’Badestube’,
russ. pert’ ’karelisches Bauernhaus’ = karjalaistalo,
papert’ ’Vorraum der Kirche’ = kirkon etuhuone.
Hierher wohl auch lett. pirētiēs ’sich zanken, streiten’ = riidellä, olla eri mieltä,
abg. aruss. préti (p’rą) ’streiten’ = riidellä,
russ.-ksl., aruss. p’rja ’Kampf, Streit’ = taistelu, riita,
poln. przeč się ’streiten’ usw.
(s. darüber s.v. spìrti…spìria…spýrė = potkaista, iskeä, lyödä).
Über weitere Zusammenhänge vgl. s.s.v. pėrà = (kynän, sulan) terä?, pérgas = ruuhi, Perkū’nas = Perkele,
wo auch über arm. harkanem ’schlage’ = isku (Aor. hari) usw.
gehandelt sowie einschlägige Liter. angegeben ist.
No nyt tuli kunnon sanoja, varsinkin tuo yksi.
Родственно лит. pérgas ”рыбачий челн” = ruuhi, ”venho”, ykspuinen kalastusvene, ei luultavasti liity tähän yhteyteen.
Vartalo per- menee siis vähintään kantabaltoslaaviin, mutta varsinkin tuo sana spirti alkuliitteineen (s- = irti, pois) antaa aiheen olettaa, että vähintään kantaindoeurooppaan. Täällä onkin per-lakuisia sanoja (oletuksia), enemmänkin:
http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_…
Nyt on kyllä niin, että latvian jotvingin ja preussin Perkons, josta liettuan poikkeuksellinen Perkū’nas, on aivan suoraan (skalvin mukaan, joka on preuusin murre) Per-k-on-s, eli ”sellainen joka tapaa iskeä (salamoita)”. Liettuaksi ja kuurikisi tuo kirjaimellisesti olisi Per-k-el-is, kuuriksi siksi, että **Perkeris ei käy, koska siellä on sama sääntö kuin hämeen murteessakin, että sanassa ei saa olla kahta r:ää, vaan niistä jälkimäinen muuttuu l:ksi. ”Perkele(n)” sellaisenaan ei myskään käy, koska silloin se olisi nainen.
Perkele! tai Perkeli! on ollut vokatiivisijamuoto eli kutsutapa ukkosen- ja myrskynjumalan nimestä Perkelis.
Vartalo *per- on yhtenä peräisin vartalosta kʷer– = lyödä, jonka alkukonsonantista voi myöhemmässä kehityksesä tulla *ker- = lyödä kirveellä, *per- = lyödä kepillä, ruoskalla ja (s)(k)ver- = lyödä piikillä, lävistää, läpäistä. ”
Spammiro Botti kommentoi_ 21. heinäkuu 2013 08:14
Kyllä se ”Turkukin” kuuria on ja tarkoittaa marrkinoita. Ei pelkästään Tampere (venevinssi), Kymi (happoparkittu lampaan, poron, pukinnahka), Imatra (erikoinen, merkkipaikka), Vanaja (kuurilaisten (”vesiväen) kaupunki, Hämeenlinna) ja Pernaja (vanha, edellinen kaupunki = ennen Vanajaa), Apia (kapea, mahdollisesti kaivettu paikka vesistössä, apaja = Valkeakoski), Sarsa = etuvartio.
Kuurin substatiivien taivutus (vanhaa kuuria, enemmän suomalaisen näköistä kuin uusi, latvian mallin mukainen.
Kuurin vīras = (avio)mies (> vieras? viitaisi enemään vaeltavien germaanien kuin balttien perhejärjestelmään, jos noin olisi…) samaan iranilaista kantaa kuin uros ja or(h)i)
skapis = (irtileikattu, veistetty, taattua balttia, ruotsin skåp tulee sieltä eikä päinvastoin) ’shelf’ = hylly, hyllystö, kaappi[/b],
turgus = tori, kauppankänti, markkinat, balttilais-iranilaista kantaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar
” ……..1.decl. ……… 2.decl. ……………… 3.decl.
……….Sing. Plur. … Sing. …. Plur. …….. Sing. Plur.
Nom. vīras vīrāi … skapis .. skapjāi …. turgus turgūs
Acc. vīran vīrāns skapin . skapjāns . turgun turgūns
Gen. vīras vīrūn .. skapjas skapjūn … turgaus turgūn
Dat. vīraj vīrams skapjaj skapjams . turgav turgums
Abl. vīrā vīrams skapjā . skapjams . turgaus turgums
Ins. vīrami vīrais skapimi skapjais … turgumi turgumis
Loc. vīrai vīraisu skapīju skapjaisu turgūju turgusu
Voc. vīru! vīrāi! .. skapi! .. skapjāi! … turgau! turgūs!
Fraenkel:
Lithuanian:tuȓgus = markkinat, tori
Etymology: ’Markt(tag) = markkina(päivä)t, Warenwerf (Warenwert? tavaranarvo, markkinahinta?)
(aus alten Texten, s.v. targ), aus aruss. túrgu´; turgavyčia ’Markt(platz)’,
nach poln. targowica von tuȓgus umgebildet; davon umgestaltet turgaunyčia.
Durch Anlehnung des Suffixes an vietà ’Ort = seutu, Platz = paikka’ (keltt. = (pää)kaupunki)
ist lit. turgãvietė ’Marktplatz’ = markkinapaikka, entstanden.
Dass turgãvietė nicht spontan im Lit. aus tuȓgus und vietà komponiert worden ist, folgt aus dem unregelmässigen Auslaut des 1. Gliedes, vgl. turgovietė, turgauvietė.
Weitere Abltg.: tuȓginis , Adj. zu tuȓgus, tuȓgininkas ’Markthändler’ = torikauppias,
turgìnė ’Marktkahn’ = markkinavene, -laiva,
turgáuti ’handeln, auf dem Markt verkaufen’,
in Anlehnung an poln. targowac’ noch lit. turgavóti ’Markthandel treiben’.
Lit. targúl’a ’Handel’
ist aus wruss. targóuwlja, russ. torgovlja; targúic’ ’handeln’ (westlit. targavója),
aus wruss. targavac’, russ. torgovat’, poln. targowac’ entlehnt.
Lett. tūrgus, turgus ’Markt’ = markkinat, kauppatori,
ist über lit. tuȓgus aus aruss. túrgú entlehnt (aruss. = muinais(valko)venäjä)
Ostlett. tàrgavāt ’laut schwatzen’ (Vestiena, Saikava) stammt aus
russ. torgovat’ ’um etw. handeln, feilschen, auf etw. bieten’;
zum Subst. targa ’leeres, andauerndes Geschwätz, lautes, gleichzeitiges Reden unter vielen’
vgl. russ. torg ’Handel, Markt’.
Danach schuf man in Birži ebenfalls von dem aus ursl. *t’rgú (altweissruss.) stammenden alten Lehnwort tìrgus ’(Jahr)markt’ ein tirgavuot.
Daneben existieren mit echtlett. Ausgang targāt,targuot, tergāt ’schwatzen’ = lörpötellä,
tìrguot ’handeln = käydä kauppaa, feilschen = tinkiä, lärmend sprechen = puhua meluisasti’
Norppa kommentoi_ 24. heinäkuu 2013 01:19
Virossa taisi olla markkinat tai tori turg ja tein saman johtopäätöksen. Viro on hauska kieli, kuin ikivanhaa suomea monesti.
Spammiro Botti kommentoi_ 28. heinäkuu 2013 13:30
Yleensä suomi on sitä vanhaa ja viro uutta, tai ainakin enemmän muuntunutta. Suomen ja liettuan sana voi olla hyvin samanlainen, mutta samaa kantaa olevat latvian ja viron sanat pitkälle muuntuneita (ja harvemmin kekskenään samaan suuntaankaan, paitsi että ovat lyhentyneet.
Spammiro Botti kommentoi_ 29. heinäkuu 2013 07:12
Sana ”Turenki” saattaisi olla peräisin kuurista ja sanasta ”Turingai” = Rikkaat
http://www.rikoyota.oh.lv/?ct=kuren
* Protams, nekāds somugru man ir, tev ir ”kuršu valodā” nebūs, „kurši” visu turēs, tāpat kā citi balti…
Ës turi – Man ir = minulla on jne.
Tu turi – Tev ir
Ans turi – Viņam ir
Anā turi – Viņai ir
Mës turimai – Mums ir
Jus turiţëi – Jums ir
Anëi turi – Viņiem ir
Anōs turi – Viņām ir
Liettua: Turinys = sisältö, turiningas = sisällökäs, (sisältö)rikas (esim. malmi),
Tähän ryhmään on muitakin kadidaatteja, joissa on pätkä ū alussa:
tūringas = tilava, avara, ilmava
tūrìngas -a (1) ietilpīgs -a = avara ; apjomīgs -a = tilava (ven. ob´jom)
tū̃ris = tilavuus, tū̃rinys = laaja, tila-, avaruus- (-malli, -ristikko jne.)