”Oikeus tieteelliseen keskusteluun kuuluu kaikille, ei vain Akatemioille”
16.11.2017 14:33 Juhani Kahelin
Juhani Kahelin, Helsinki, Sitoutumaton, Valt. lis.
Jos haluat tulostaa tämän jutun ja aiemmat jutut, mene sivustolle
Politiikan arviointi -blogi: https://essee.wordpress.com/
http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/juhanikahelin
Suomen Akatemian uusi hanke Media ja yhteiskunta.
Kaarina Hazard, Anu Koivunen: loputonta uhriuttaan jollottavat äijät.
Suomen tiede-elämää seuratessa järkyttyy päivittäin. Luettelo viimeisimmistä järkytyksen aiheista:
Suomalainen Tiedeakatemia on lähtenyt etupoliittisen ja piiloideologi- sen tutkimuksen tielle. Ajankohtainen esimerkki on metsien ja ilmaston yhteyksiä koskeva selvitys, erityisesti selvityksen kysymyksenasettelu ja rajaus.
Suomen Tiedeseura järjesti luennot suurimmista tieteellisistä löydöistä 100 vuoden ajalta. Yhteiskunnallisen ja humanistisen tutkimuksen luen- noissa kummastutti yhteen ”löytöön” tai osa-alueeseen umpioitumi- nen. Yhteiskunnan tutkimuksessa ainoa löytö muka on Max Weber ja kapitalismin henki. Ei yleiskatsauksellisuutta, ei laajempaa näköalaa, ei vertailevuutta muihin löytöihin, ei synteesiä. Tällaista ”huipputiedettä” Suomessa.
Tutkimuksen poliittinen ohjailu on Suomessa saanut järkyttävät ja pe-rustuslainvastaiset mitat. Poliittisen ohjailun välineeksi on nostettu Suomen Akatemia (valtion virasto). Poliittisen ohjailun välineenä toimii myös yliopistolaki sekä yliopistokentän muokkaaminen talous- ja poli- tiikkalähtöisesti, esimerkkinä Tampereen säätiöyliopiston perustamisen omavaltaiset ja laittomat menettelyt.
Sitrasta käytiin eduskunnassa periaatteessa hyvä sanasota mutta se jäi pinnalliseksi. Sitran toiminnasta tarvitaan sisältöanalyysi, joka koskee myös toiminnan ideologista tavoitteistoa.
Suomen Akatemiassa vireillä oleva Media ja yhteiskunta -hanke sekä samansukuiset hankkeet aiemmin.
Kukin näistä vaatii oman tutkiskelunsa. Tällä kertaa rajaudun viimeksi mainittuun eli Akatemian mediatutkimushankkeeseen.
Hankkeen nimi on siis Media ja yhteiskunta. Miksi tällainen hanke ollaan pystyttämässä? Mistä tällaisen hankkeen ideointi on lähtenyt liikkeelle? Mihin hankkeella pyritään? Millä oikeutuksella ja kenen hyväksi hankkeeseen käytetään akatemia-vetoista verorahaa?
Hankkeen pyrkimyksiä tai piilopyrkimyksiä ei joko lausuta julki tai lausutaan osittain tai sopivan abstraktisti niin että ne kuulostavat vastaansanomattomilta.
Aiemmat Akatemian hankkeet heittävät epäilyn varjon. Taannoin Aka- temialla oli valtatutkimushanke. Eläkejärjestelmän valtaa koskeva tut’ kimus annettiin Etlan tehtäväksi. Ei ole vaikea arvata saatuja ”tutkimus- tuloksia”. Parhaillaan Akatemia rahoittaa ja ohjaa media- ja kultuuritut- kijain populismi-tutkimusta, aineistona perussuomalaiset. Tuoreen jul- kaisun nimi on Jätkät & jytkyt. Hankkeen julkaisua on luonnehdittu Timo Soinin ylistykseksi, ei vähiten Soini itse. Kylläpä suomalainen poli- tiikan ja kulttuurin tutkimus uppoutuukin syvälle, sopisiko vertailukoh- daksi Aristoteles, Platon, Montesquieu, Tocqueville, Snellman, Rosan- vallon vai kuka? Populismi-hankkeen piilotavoite lie ollut toisaalla: oppia ennakoimaan populismin uusia aaltoja, hallita niitä ja hoidella ne pois. Kirjassa puhutaankin populismin elinkaaresta.
Varovaista osviittaa Media ja yhteiskunta -hankkeen piilotavoitteista saanemme oheisesta kuvasta. Kuva esittää hankkeelle kaavailtuja tee- moja. Siinä on yhteenniputettuna ’Some, nationalismi ja pop’ (populismi, populaari).Tiedeväen mielissä populismi ja nationalismi ovat negatiivisia ilmiöitä. Miksi sosiaalinen media (some) on niputettu yhteen negatiivis- ten ilmiöiden kanssa? Tämä kertonee Akatemian ja tutkijoiden asennoi- tumisesta, arvomaailmasta ja politikoinnista. Heidän mielissään some on tyhmän kansan, epätietämyksen, totuudenvastaisuuden ja vihapu- heen foorumi. Se täytyy pelata marginaaliin tai hävittää. Näin kenttä ja ‘laadukas’ toiminta jää oikean median, mediayhtiöiden, tiedeväen ja portinvartijoiden yksinoikeudeksi. Kyseessä on yhteiskunnallinen ja po- liittinen valtataistelu, jonka välineenä käytetään tiedettä ja tutkimusta. Sosiaalinen media (some) on yhteiskunnallisen opposition ja marginaa- liin asemoidun uusajattelun foorumi. Sen pohjalta voisi muotoutua uudenlainen yhteiskunta- ja demokratiakäsitys, myös tieteellisessä mielessä. Portinvartijoiden asemia ja etuja tämä saattaisi uhata tavalla tai toisella, siksi he taistelevat kehitystä vastaan, leimaavat somen hötöksi samalla tavalla kuin Petteri Orpo leimaa eduskuntaopposition puheet hötöksi tai kuten maailman köyhien vastarintaliikkeet leimataan terrorismiksi.
Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksen 13.11.2017 painavin vaade tai argumentti kuului näin.”Oikeus tieteelliseen keskusteluun kuuluu kaikille, ei vain etabloidulle tiedeväelle.” Tämän lausui Ylen tiedetoimittaja Pasi Toiviainen – kiitos siitä. Tämä totuus tulkoon tieteellisen toiminnan graniittiseksi perustaksi.
Suomalaisen tiedepolitiikan ja Suomen Akatemian menettely tutkimus-hakkeiden ideoinnissa ja ohjailussa rikkoo kaikille kuuluvaa oikeutta tie-teelliseen keskusteluun. Ensinnäkin edellä mainittu epäily piilotavoitteis- ta.Toiseksi ohjausmenettely on erittäin hierarkinen ja rajattu. Akatemian väki asettelee teemat,kutsuu luotetut tutkijat kuulemaan teemoista, johtaa ns.työpajaa,asettaa haettavaksi rahat,tutkijat asemoidaan ane- lijoiksi. Akatemia käy läpi hakemukset, hyväksyy tai hylkää, on huolella valittu johtoryhmä joka valvoo mitä tutkijat tekee ja miten tekeminen vaikuttaa. Tutkijat ”ymmärtävät” mukailla, onhan heidän elantonsa ja elämisensä riippuvainen rahojen myöntäjistä. Hankkeiden perusteluihin iskostetaan läpinäkymätöntä retoriikkaa. ”Yhteiskunnallinen vaikutta- vuus on retorinen heitto kuten me kaikki täällä tiedämme”, lausui eräs- kin mediatutkija Akatemian työpajassa. Jos joku yritti avata, purkaa tai kysyä mikä se yhteiskunta oikeasti on ja mitä se vaikuttavuus on, vas- tauksena oli abstraktia mitäänsanomattomuutta tyyliin ”sen pitää olla laadukasta”.Laadukasta! Siinä kaikki,laadukasta.Tuo on höttöisempää puhetta kuin eduskuntaväittely ohuimmillaan.
Suomalaisen Tiedeakatemian tilaisuudessa 13.11. professori Anna-Liisa Laine vaati vaikuttavuus-puheesta irtautumista ja paluuta tieteellisen peruskysymisen äärelle. Tähän voi vain yhtyä. ”Vaikuttavuus” on poliit- tisen vallankäytön piilokieltä. ”Vaikuttavuutta” voi olla esimerkiksi se että mediayhtiöt kuten Sanoma, Alma, Keskisuomalainen, Lännen media, Suomen Kuvalehti saavat lisää valtaa eli vaikuttavuutta. Oppositio eli some ajetaan alas. Todellista winwin-vaikuttavuutta.
Tutkitaanko Akatemian hankkeessa myös mediatutkijoiden some-käyttäytymistä?
Katso oheinen kuva. Mediaprofessori Anu Koivunen ja kaverinsa tyk- käävät ja jakavat somessa Kaarina Hazardin tviittiä, jossa kerrotaan ”loputonta uhriuttaan jollottavista äijistä”.
Kysyn professori Koivuselta sekä Haapalaiselta ja Hazardilta, keitä he tarkoittavat ”loputonta uhriuttaan jollottavilla äijillä”? Miehiä ylipäänsä, meitä, sinua, minua? Syytös on yksilöimätön ja sellaisena se kohdistuu noin puoleen kansakunnasta.
Akateeminen tutkijakunta on ollut hanakas tuomitsemaan leimaavan vihapuheen. Jotkut tiedeväestä kehottavat hyökkäykseen totuuden-jälkeisyyksiä vastaan. Näin vaati Kari Enqvist yliopiston avajaispuhees- saan syyskuussa 2017. Enqvistin hyökkäyskehotusta kiitteli vuolaasti entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa 13.11.2017.
Ellei puhe ”loputonta uhriuttaan jollottavista äijistä” ole vihapuhetta, niin pyydän professori Koivusta julkisesti määrittelemään mikä on vi- hapuhetta. Vai onko puhe jollottavista äijistä kiihottamista kansan- ryhmää kohtaan, jollaisesta on oikeudessa tuomittu rangaistuksia.
Lähteitä
Multi-functionality and sustainability in the European Union’s forests. EASAC policy report 32.
Emilia Palonen & Tuija Saresma (toim): Jätkät & jytkyt. Perussuomalaiset ja populismin retoriikka. Vastapaino
Media ja yhteiskunta. Suomen Akatemian tutkimushanke.
Tiedejulkisuuden ilot ja kirot -teemailta. Suomalainen Tiedeakatemian tilaisuus 13.11.2017.
Tärkeimmnät tieteelliset löydökset ja läpimurrot viimeisten 100 vuoden ajalta. Suomen Tiedeseuran tilaisuus 14.11.2017.
Petri Koikkalainen & Maija Mattila: Hallitus, rehtori ja itsehallinto Tampereen uudessa yliopistossa. ”
”Tiedeväen mielissä populismi ja nationalismi ovat negatiivisia ilmiöitä. Miksi sosiaalinen media (some) on niputettu yhteen negatiivis- ten ilmiöiden kanssa? Tämä kertonee Akatemian ja tutkijoiden asennoi- tumisesta, arvomaailmasta ja politikoinnista. Heidän mielissään some on tyhmän kansan, epätietämyksen, totuudenvastaisuuden ja vihapu- heen foorumi. Se täytyy pelata marginaaliin tai hävittää. ”
Poliittisten tiedemiesten joukko muodostuu ehkä tiedemiesten tyhmimmästä osasta.
Osa noista mm. tukee RKP:n isoruotsalaista äärinationalismia täysin rinnoin itse asiaa honaamatta.
Pohjoismaiden neuvostokin todistaa kielikysymyksissä isoruotsaslaisen äärinationalisminsa. Tämäkin on jäänyt tyhmänpuoleisilta ”tiedemiehiltä” honaamatta, hiffaamatta ja bonjaamatta.
————————————
Kohtuullinen kansallismielisyys ei suinkaan ole pahaksi vaan hyväksi, jos Telluksen monikulttuurisuuden säilymistä pidetään arvokkaana asiana.
Multiculturalismi -oppi näyttää suunnitellun Telluksen monikulttuurisuuden tuhoamiseksi pois maailmadiktatuurin tieltä. Hölmöimmät poliittiset ”tiedemiehet” helposti erehtyvät multuculturalismia kannattamaan.
Kulttuurit tarvitsevat autonomiaa alueellaan. Tyhmänpuoleiset ”tiedemiehet” lähtevät ajatuksesta, ettei suomalainen pieni kulttuuri tarvitsisi autonomiaa alueellaan, vaan sen voisi huoletta jättää isoruotsalaisten tai muiden meitä paljon isompien kulttuurien tallomaksi.
Pohjoismaiden neuvoston isoruotsalaiset nationalistit pelkäävät suomalaista pientä kulttuuria siinä määrin, ettei se ole hyväksynyt suomea neuvoston työkieleksi, eikä heille kelpaa työkieleksi edes englanti, koska silloin suomalaisten tasavertaisuus vahvistuisi. Tätähän tyhmänpuoleiset poliittiset ”tiedemiehemme” eivät liene lainkaan panneet merkille.
——————————–
Hanttapulismi on politiikassa yleinen ilmiö. Esimerkiksi Paavo Lipponen on esittänyt julkisuudessa useammankin kerran, etä suomalaiset kansallismieliset poliitikot pitäisi eristää äärioikeistolaisina. Lipponen itse on isoruotsalainen nationalisti. Lapsillaankin on ruotsalaiset etunimet.
Lipposen pitäisi eheytyä henkisesti ja tunnustaa, että on erilaisia kansallismielisiä ryhmiä, jotka ovat toistensa kilpailijoita. Lipponen edustaa sukuperinteensäkin kautta isoruotsalaisia, mutta on mennyt nationalismissaan hiukan yli vaatiessaan suomalaisuuden puolustajien eristämistä. RKP:n pääideologi, rotutohtori Freudenthal, oli psykopaattisuutta lähentelevä isoruotsalainen nationalisti, joka Lipposen tavoin suhtautui suomalaisiin halveksivasti. Ylimielisyydestään Lipponen sai RKP:lta Freudenthal -mitalin. Monet tyhmät poliittiset ”tiedemiehemme” voisivat samaa mitalia kovasti kaivata.
————————————-
No, ei tämä kaikki mitään. Jos EU -liittovaltio saadaan joskus perustettua, se tulee kansallismielisten Telluksen monikulttuurisuutta puolustavien tahojen hajoittamaksi. Italiaanot alkavat olla jo melkoisen hurjia.
Liittovaltio voi yleensä säilyä, jos sillä on vahva kansallisuus ytimenään. USA:n ytimenä olivat englantilaiset, Venäjän ytimenä venäläiset. Espanja säilyi yhtenäisenä Francon diktatuurissa. Jugoslavia säilyi yhtenäisenä Titon diktatuurissa. Euroopan liittovaltiolla ei ole mitään mahdollisuuksia säilyä.
Tietty määrä oppia ja kokemusta tuo lisäarvoa, mutta tasapainon vuoksi mukaan pitää saada perusmaalaisjärkeä sillä mitkään yksinvaltiaat eivät ole hyväksi koko yhteiskuntaa ajatellen.