Aalto-yliopiston tutkijat ovat löytäneet merkittävän ristiriidan sen välillä, mitä ihminen sanoo ajattelevansa moraalikysymyksistä ja miten ne näkyvät hänen aivojensa toiminnassa.

Aivojen magneettikuvien perusteella ihmiset suhtautuvat verisukulaisiinsa eri tavoin kuin muihin ihmisiin, vaikka nämä olisivat hyvinkin läheisiä, perheeseen adoptoituja tai parhaita ystäviä. Jotakin tällaista tutkijat olivat kyllä odottaneet, mutta tulos yllätti silti, kertoo professori Iiro Jääskeläinen.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten koehenkilöiden aivot reagoivat biologisen sisaren tai adoptiosisaren ahdinkoon. 30 naiselle näytettiin elokuvaa, jossa nuori tyttö kieltäytyy luovuttamasta munuaista syöpää sairastavalle sisarelleen.

Koehenkilöiden katsellessa elokuvasta tehtyä tiivistelmää tutkijat seurasivat, mitä tapahtui heidän aivosaaressaan, pihtipoimussaan ja muilla moraalia, tunteita ja päätöksentekoa säätelevillä aivoalueilla.

Hienovivahteiset erot olivatkin suuria

Koehenkilöille kerrottiin ensin, että sisaruksilla oli samat vanhemmat, ja sitten, että terve pikkusisko oli adoptoitu vastasyntyneenä. Yhdeksän kymmenestä sanoi, että verisukulaisuudella ei ollut mitään vaikutusta siihen, mitä he ajattelivat pikkusiskon kieltäytymisestä.

Aivojen toiminnallisten magneettikuvien viesti oli kuitenkin aivan toinen. Tutkijat, jotka olivat odottaneet näkevänsä pieniä ja hienovivahteisia eroja, hämmästyivät niiden selkeydestä, kertoo Jääskeläinen.

Aivokuvien perusteella verisukulaiset ovat tärkeysjärjestyksessä ykkösinä. Se näkyi huomattavana yhteneväisyytenä koehenkilöiden kuvien välillä, kun avun tarpeessa oli geneettinen sisar.

– Se menee ikään kuin perusrutiinilla, samasta muotista: ”hirveä mikä tilanne”, ”sehän on sisko”, ”hänhän on kuolemassa”. Adoptiosisaren kohdalla havainto- ja mietintäprosesseista näyttää tulevan yksilöllisempiä, Jääskeläinen kuvailee.

Sisaren henki vai viiden muun?

Jääskeläinen ei usko, että koehenkilöt valehtelivat tieten antaakseen itsestään tasapuolisen kuvan, vaan he eivät luultavasti olleet tietoisia ristiriidasta.

– Henkilöiden ja tapahtumien havainnointi on hyvin automaattista. Siinä ei ehdi pysähtyä ajattelemaan.

Samoja koehenkilöitä pyydettiin myös valitsemaan, kenet he ensimmäiseksi pelastaisivat kriisialueelta. Sisar oli edelleen ykkönen ja paras ystävä heti hänen perässään.

Moraalikysymys muuttui vaikeammaksi, kun puntarin toiseen kuppiin pantiin sisar ja toiseen ystävä ja neljä tuntematonta. Se näkyi reaktioaikojen pitenemisenä.

Tutkimus on luettavissa arvostetun Nature-tiedelehtiperheen Scientific Reports -lehdestä.

Suku ei saa sammua

Voiko sanoa, että suomalaisten ja jopa kaikkien ihmisten aivot reagoivat tutkimuksen osoittamalla tavalla? Mitä isompi yleistys, sitä heikompi pohja, mutta se pitää varmasti paikkansa, että tällainen ilmiö on olemassa, Jääskeläinen vastaa.

Entä tarkoittavatko tulokset, että aivot painostavat ihmistä suosimaan sukulaista eli ajamaan suvun geeniperimän jatkumista?

– Sellaisia ajatusmalleja on. Yhden teorian mukaan geenit ajavat ihmisiä eteenpäin aika paljon. Adoptoidulla siskollahan ei ole yhteistä geneettistä tulevaisuutta.

Jääskeläinen kertoo, että perimän suojelemisen on arvioitu ulottuvan jopa sisarusten puolisoihin, koska heillä ja omalla suvulla on tulevissa sukupolvissa yhteisiä geenejä.

Jääviyslaki ei koske serkkuja

Vuorovaikutussuhteita tutkivalla sosiaalineurotieteellä on annettavaa myös yhteiskunnallisiin keskusteluihin, jos joku päätöksentekijä jää kiinni sukulaisen suosimisesta, professori Iiro Jääskeläinen sanoo.

Suomen viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden esteellisyyssäännöksissä läheisiksi määritellään puolison, lasten ja vanhempien lisäksi kyllä myös tädit ja sedät, mutta ei serkkuja. Heidän takiaan hallintolaki ei vaadi päättäjää jääväämään itseään.

– Me tutkimme suhtautumista sisaruksiin, ja jos siitä yleistää serkkuihin, niin onhan siinä pienenlainen hyppäys. Olisin kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että samanlaista tiedostamattomuutta voi olla myös serkkujen suhteen, Jääskeläinen sanoo.

Tiedostaminen suojelee

Jääskeläinen haluaisi tutkia sukulaisuuden vaikutusten lisäksi myös sitä, miten ihmisryhmiin kohdistuvat biologispohjaiset ennakkoasenteet mahdollisesti näkyvät aivoissa. Aihe olisi hänestä sekä mielenkiintoinen että yhteiskunnallisesti merkityksellinen.

– Jos jostakin elokuvan henkilöstä X sanotaan ensin, että hän on vaikka kristitty mies ja toisella kerralla muslimimies, se voi muokata hyvin radikaalisti sitä, miten henkilöä havainnoidaan ja missä valossa hänen käyttäytymisensä nähdään.

Tutkijalla on se ajatus, että jos ihminen tiedostaa nämä mekanismit, niin hän on vähemmän altis esimerkiksi valeviestinnän vaikutuksille. ”

Tuo on justiin valeviestintää koko lörötys!

https://www.nature.com/articles/s41598-017-14323-x