https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005409618.html
Juuso ei halua tehdä työtä.
Isänikin sanoi aikanaan, että jos työ olisi herkkua, niin herratkin sitä tekisivät.
Tuttavapiirissäni on eräs lukihäiriöinen adhd ja häneltä koulut eivät sujuneet.
Peruskoulusta tuli välttävät arvosanat.
Puualan ammattikoulusta tuli tosi huonot arvosanat.
Metallialan ammattikoulu jäi kesken urheiluvamman vuoksi.
Kun tapaan häntä, niin kaikki näyttää olevan ihan ok ja fiksu miehenalku
jo 30 v.
Onko jokin mennyt vikaan nuoren kanssa ja ketä siitä syyttäisi?
Miksi yhteiskunta käyttää kapeata formaattia nuoriin
joiden pitäisi löytää paikkansa yhteiskunnassa
ja miksi jätetään syrjäytymään?
Yhteiskunnan vikako sekin on, kun nyt nuokin, jotka lehtien sivuilla olevat suorastaan pakoilevat työtä. Menevät linnaankin mieluummin, kun töihin ja elävät työttömyystuella jne. Minä väittäisin heitä yhteiskunnan iilimadoiksi, eivätkä varmaan ole ainoita. Ei ihme, että työttömyysluvut ovat korkealla, tuet vaan pois kaikilta vastaavilta. Eiköhän ala työtkin kiinnostamaan, kun loppuu leipä.
Pentin kanssa pitkälti samaa mieltä. Liian helpolla tulevat korvaukset ja ilman vastinetta. Näin sanoisin.
Pentti, samoin kuin minäkin muistamme kyllä 50-60-lukujen siirtotyömaat. Silloin rakennettiin iso osa Suomen infrastruktuuria. Töitä olisi, esim tielinjojen raivaus pusikoista, kaupunkien osalta vesakoiden raivaus vesien varrelta, puistotyöt, tienvarsien roskista siivoaminen…jne.
Kukaan poliitikko ei vain uskalla tehdä aloitetta; ei tietenkään kun pistepussin pohja mahdollisesti repeytyisi.
Niin puuttuu vaan ne työpaikat.
Malttia osinkojen jakoon kuten Väiski ja saataisiin enemmän työpaikkoja.
Varmaan on niitä, jotka eivät haluakaan työllistyä eikä tehdä töitä. Ja yhtä varmaan on myös niitä, jotka haluavat työllistyä ja haluavat tehdä työtä.
En lähtisi yleistämään muutaman julkisuudenkipeän ”ammattityöttömän” perusteella.
Työtä vieroksuva Ossi työleirille – Some kuohuu.
”- – Ossin tapauksessa heräsi epäilys myös jonkinlaisesta julkisuushakuisuudesta, koska hän kirjoittaa kirjaa. Joissakin hänestä kirjoitetuista jutuista mainostetaan hänen kirjaansa. – –
Tämä aihe nousee säännöllisesti esiin ja nyt asian ympärillä korostuu lieveilmiönä median harrastama ”maalittaminen”. Iltalehti haluaa muiden työtä vieroksuvien ottavan yhteyttä toimitukseen ja kertovan itsestään. Halutaan lietsoa vihan ilmapiiriä asian ympärille. Joka kerta kun asia on ollut mediasa aikaisemmin, on noussut samanlainen kohu aiheen ympärille. Onkohan toimituksissa merkitty kalenteriin jo seuraava kerta, jolloin nostavat aiheen taas esiin. Tietenkään se ei ole hyvä asia jos ihmiset eivät halua tehdä työtä. Sen vuoksi ei pitäisi kuitenkaan muiden työttömien joutua kärsimään työttömien liiallisesta vahtimisesta ja holhouksesta.
Katsoessani tämän kirjoitukseni loppuun liittämieni aiheeseen liittyvien juttujen päivämääriä, niin arvelen että palaamme seuraavan kerran aiheeseen viimeistään syksyllä 2018. Noin vuosi näyttää olevan tämän aiheen uusitumisaika. Sen jälkeen se taas herättää kohua ja kuohuntaa.
Voi olla, että Yle yrittää irtiottoa ja ottaa aiheen sitten keväällä taas esiin.
Miksi eivät esimerkiksi vanhustenhoidon ongelmat, tai lapsiköyhyys herätä ihmisissä samanlaista kuohuntaa, tai kansanedustajien sopetumiseläke?”
Lainaukseni lähde: Uusi Suomi Puheenvuoro 16.10.2017, Jorma Nordlinin blogi, jonka otsikko sama kuin tässä.