Suomen akatemian tutkija Taarna Valtonen on syvästi ja monisanaisesti valittanut kun Suomi 100 valotaideteoksen yhteydessä ei ole otettu huomioon saati korostettu sitä että Saana tunturi on saamelaisten mailla vaan asia on kylmästi jätetty tykkänään huomiotta.
Keskeinen peruste vaateelleen että saamelaisuutta olisi pitänyt olla mukana
taideteoksen yhteydessä oli että ovat asustaneet ammoisista ajoista Lapissa ja lantalaisia on sinne pesiytynyt vasta sotien jälkeen.
Valtosen mukaan saamelaiset mielletään helposti mielensäpahoittajiksi ja valittajiksi, vaikka vain nostavat asioita esille ja yrittävät käydä asiallista keskustelua.
Onko se sitten median syytä mutta sellaista kuvaa on minullekkin tullut että
melkein joka kerta kun saamelainen esiintyy televisiossa hän valittaa jotakin.
Iloisella ja yhteistyöhenkisellä asenteella äänellä en juuri ole sattunut saamelaista TVssä näkemään.
Mikä tässä mättää? Ovatko saamelaiset ja Lappi kantaväestön todella sorsimia. Onko saamelaisen perusluonne ajaa asiaansa valittamalla. Vai onko se että vain minä en jotain asiassa ymmärrä ja että olen sattunut vain katsomaan kohtia mediassa joissa saamelainen kokee itsensä epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Niin tai että olisiko tämä
vain median vika kun tieten poimivat liiaksi valitusvirsiä julkaistaviksi.
Ruotsinkielisyyden sijaa voisi nostaa saamelaisuuden osaksi suomea – itse valaistusta en pitänyt kovin ihmeellisenä sillä revontulet ovat sitä aitoa valaistusta.
Oon samaa mieltä kuin Taarna.
Jäkäti jäk koko Taarna.
Kohta pitäisi joka kylällä jokaisen tilaisuuden yhteydessä räksyttää siitä, kuka/ketkä ensiksi paikalla olivat.
Ei se Saanaa mitenkään halventanut, ettei siellä järjestetty joikukisaa ja saamelaisvalitustilaisuutta juhlistamaan Suomen 100-vuotisuutta.
Saana on Suomea, kuten muutkinmmaamerkit ihan riippumatta siitä, kuka sen rinteillä ensin käveli.
Sitä paitsi – mikä sen todistaa, ettäsaamelaiset olivat ensimmäisiä?
Taisi siellä olla sakkia ennen jääkauttakin ja tuskin ne silloin saamelaisia olivat.
Velipoika oli Muoniossa ravintolassa saamelaisten pöydässä. Saamelaiset valittivat, että kyllä ennen olivat asiat paljon paremmin, kyllä pitäisi saada vanhat ajat takaisin.
Velipoika ihastui ideasta näin sanoen: ”Minulle tuo sopiikin mainiosti, olen nimittäin pirkkalaisia alenevassa polvessa, että jospa jotakin veron tapaista voisitte maksaa, niin hyvä.”
Melkoinen tora siitä meinasi syntyä. Huumorintaju kuitenkin voitti.